N’Golo Kanté
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | N’Golo Kanté | ||
| Syntymäaika | 29. maaliskuuta 1991 | ||
| Syntymäpaikka | Pariisi, Ranska | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 169 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Chelsea | ||
| Pelinumero | 7 | ||
| Junioriseurat | |||
| 2001–2010 | JS Suresnes | ||
| 2010–2011 | Boulogne | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2011–2013 | Boulogne | 38 | (3) |
| 2013–2015 | Caen | 75 | (4) |
| 2015–2016 | Leicester City | 37 | (1) |
| 2016– | Chelsea | 157 | (9) |
| Maajoukkue | |||
| 2016– | Ranska | 45 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 2. kesäkuuta 2021.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Ranska
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Venäjä 2018 | ||
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Ranska 2016 | ||
N’Golo Kanté (s. 29. maaliskuuta 1991 Pariisi) on malilaisia sukujuuria omaava ranskalainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Chelseaa. Oikeajalkainen Kanté on puolustava keskikenttäpelaaja. Jalkapallosivusto Transfermarkt arvosti hänet syyskuun 2018 listauksessaan pelipaikkansa arvokkaimmaksi pelaajaksi maailmassa.[1] Hän on maailmanmestari vuodelta 2018.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanté aloitti uransa vuonna 2011 Ligue 2:n US Boulognessa. Hän pelasi kaudella 2012–2013 Championnat Nationaliin pudonneessa seurassa yhteensä 38 ottelua tehden kolme maalia. Heinäkuussa 2013 Kanté siirtyi Ligue 2:n Stade Malherbe Caeniin. Seura nousi kaudeksi 2014-2015 korkeimmalle sarjatasolle Ligue 1:een. Kanté teki pääsarjadebyyttinsä seuraavassa kuussa Eviania vastaan onnistuen saman tien maalinteossa.[2] Hän teki kaudella 2014-2015 37 pelaamassaan ottelussa kaksi maalia.
Heinäkuussa 2015 Kanté siirtyi Englannin valioliigan Leicester Cityyn. Hän teki debyyttinsä Valioliigassa seuraavassa kuussa Sunderlandia vastaan. Avausmaalinsa Kanté iski marraskuussa 2015 Watfordin verkkoon. Hän pelasi kauden aikana 37 ottelussa onnistuen maalinteossa kerran.[1] Leicester voitti Valioliigan mestaruuden ja Kanté valittiin sarjan tähdistöjoukkueeseen.
Kesällä 2016 Kanté siirtyi Chelseaan 30 miljoonan punnan siirtohinnalla.[3] Chelsean mestaruuden myötä hänestä tuli ensimmäinen kenttäpelaaja, joka voitti Valioliigan mestaruuden kahdella peräkkäisellä kaudella eri seuroissa.[4] Kauden aikana pelaamissaan 35 valioliigaottelussa hän teki yhden maalin. Hänet valittiin sekä ammattijalkapalloilijoiden yhdistyksen PFA:n että toimittajien yhdistyksen FWA:n kauden pelaajaksi.[5] Hänet valittiin myös Valioliigan tähdistökentälliseen.[6] Hänet nimettiin lisäksi Valioliigan kauden pelaajaksi[7] ja Ranskan vuoden jalkapalloilijaksi 2017[1]. Kaudella 2017–2018 hän oli voittamassa FA-cupia, seuraavalla kaudella Eurooppa-liigaa ja kaudella 2020–2021 Mestarien liigaa.[1]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa syntynyt Kanté olisi voinut synnyinmaansa sijaan edustaa maajoukkuetasolla myös Malia, jossa hänellä on sukujuuria. Kanté sanoikin jossain vaiheessa haluavansa edustaa Malin jalkapallomaajoukkuetta, mutta hän teki debyyttinsä Ranskan jalkapallomaajoukkueessa maaliskuussa 2016 ystävyysottelussa Alankomaita vastaan.[8] Avausmaali syntyi seuraavassa ottelussa Venäjän verkkoon.[8] Hän kuului Ranskan hopeajoukkueeseen EM-kilpailuissa 2016. Hän pelasi kokonaisuudessaan Ranskan kaksi ensimmäistä ottelua sekä yhteensä 64 minuuttia kahdessa pudotuspeliottelussa.[1]
Venäjän MM-kilpailuissa 2018 Kanté kuului maailmanmestaruuden voittaneen Ranskan avainpelaajiin. Hän pelasi täyden ajan kaikissa muissa peleissä paitsi loppuottelussa, jonka hän jätti kesken 55 minuutin kohdalla.[1] Ranskalaislehti Le Parisienin mukaan hän kärsi loppuottelun aikana mahakatarrista.[9]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurajoukkuetasolla
- Leicester
- Chelsea
- Englannin valioliiga: 2016–2017
- FA-cup: 2017–2018
- Mestarien liiga: 2020-2021
- Eurooppa-liiga: 2018–2019
Henkilökohtaiset saavutukset
- PFA:n vuoden pelaaja: 2016–2017
- FWA:n vuoden pelaaja: 2016–2017
- Valioliigan kauden pelaaja: 2016–2017
- Ranskan vuoden jalkapalloilija: 2017
- Englannin valioliigan tähdistöjoukkue 2015–2016, 2016–2017
Maajoukkueessa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f http://www.transfermarkt.co.uk/ngolo-kante/profil/spieler/225083#subnavi
- ↑ http://www.transfermarkt.co.uk/ngolo-kante/leistungsdatenverein/spieler/225083
- ↑ N’Golo Kante siirtyy Chelseaan – yllätysmestari Leicester tekee pelaajakaupassa mukavasti voittoa
- ↑ Harva tunnistaa tähdet pimentävää mörköä, joka saattaa olla MM-kisojen arvokkain pelaaja – hiljainen sankari oli jo hylätä haaveet ammattilaisuudesta kärvistellessään yhdeksännellä sarjatasolla yle.fi. 14.7.2018. Viitattu 12.9.2018.
- ↑ N’GOLO KANTÉ ON JOURNALISTIEN VUODEN PELAAJA vaihtopenkki.com. 8.5.2017. Viitattu 12.9.2018.
- ↑ Kommentti: N’Golo Kante on Valioliigan kauden pelaajan tittelin ansainnut faneille.com. 24.4.2017. Viitattu 12.9.2018.
- ↑ Kante honoured to win EA SPORTS Player of the Season premierleague.com. 21.5.2017. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b N’Golo Kanté National Football Teams -sivustolla (englanniksi)
- ↑ Paljastus finaalin kulisseista: Ranskan MM-sankari pelasi loppuottelun vaikeasta sairaudesta huolimatta urheiluraamattu.com. Viitattu 12.9.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta N’Golo Kanté Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
1 Kepa | 2 Rüdiger | 3 Alonso | 4 Christensen | 5 Jorginho | 6 Thiago Silva | 7 Kanté | 9 Abraham | 10 Pulisic | 11 Werner | 13 Caballero | 15 Zouma | 16 Mendy | 17 Kovačić | 18 Giroud | 19 Mount | 20 Hudson-Odoi | 21 Chilwell | 22 Ziyech | 23 Gilmour | 24 James | 28 Azpilicueta | 29 Havertz | 33 Emerson | Manageri Tuchel
1 Lloris | 2 Pavard | 3 Kimpembe | 4 Varane | 5 Lenglet | 6 Pogba | 7 Griezmann | 8 Lemar | 9 Giroud | 10 Mbappé | 11 Dembélé | 12 Tolisso | 13 Kanté | 14 Rabiot | 15 Zouma | 16 Mandanda | 17 Sissoko | 18 Digne | 19 Benzema | 20 Coman | 21 Lucas | 22 Ben Yedder | 23 Maignan | 24 Dubois | 25 Koundé | 26 Thuram | Valmentaja Deschamps