Enzo Bearzot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Enzo Bearzot
Presidentti Sandro Pertini onnittelee Enzo Bearzotia (vasemmalla) maailmanmestaruudesta.
Henkilötiedot
Koko nimi Enzo Bearzot
Syntymäaika 26. syyskuuta 1927
Syntymäpaikka Aiello del Friuli, Italia
Kuolinaika 21. joulukuuta 2010 (83 vuotta)
Kuolinpaikka Milano, Italia
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1946–1948 Pro Gorizia
1948–1951 FC Internazionale Milano
1951–1954 Calcio Catania
1954–1956 Torino FC
1956–1957 FC Internazionale Milano
1957–1964 Torino FC
Maajoukkue
1955 Italia 1 (0)
Valmennusura
1964–1968 Torino FC (apulaisvalmentaja)
1968–1969 Pro Prato AC
1969–1974 Italia (apulaisvalmentaja)
1969–1975 Italia, alle 23-vuotiaat
1975–1977 Italia (apulaisvalmentaja)
1977–1986 Italia

Enzo Bearzot (26. syyskuuta 1927 Aiello del Friuli, Italia21. joulukuuta 2010 Milano, Italia[1]) oli italialainen jalkapalloilija ja -valmentaja. Bearzot muistetaan parhaiten Jalkapallon MM-kullasta 1982 Italian maajoukkueen päävalmentajana.

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bearzotin peliura oli varsin vaatimaton kestäen kuitenkin 18 vuotta. Pelipaikaltaan Bearzot keskuspuolustaja ja pelasi yhden maaottelun Italian jalkapallomaajoukkueessa.

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätettyään peliuransa 1964 Torinossa, Bearzot jatkoi työskentelyä seurassa apuvalmentajana tehden töitä legendaarisen italialaisvalmentaja Nereo Roccon kanssa. 1968 Bearzot debytoi Serie C:ssä pelanneen Pro Praton päävalmentajana, mutta hänen uransa tärkein hetki oli siirtyminen Italian jalkapalloliiton päävalmentajaksi 1969. Hän toimi Italian jalkapallomaajoukkueen apulaisvalmentajana MM-kisoihin 1974 saakka. Vuonna 1975 Bearzot jätti alle 23-vuotiaiden maajoukkuevalmentajan tehtävät ja siirtyi takaisin maajoukkueen apulaisvalmentajaksi ja 1977 seurasi Fulvio Bernardinia päävalmentajana.

Bearzotin johdolla Italia sijoittui 1978 MM-kisoissa neljänneksi ja 1982 MM-kisoissa tuloksena oli maailmanmestaruus. 1986 MM-kisoissa Italia jäi neljännesvälieriin ja Bearzot jätti tehtävänsä kisojen jälkeen. Maailmanmestaruus palautti Italian jälleen maailman jalkapalloeliittiin, sillä edellisen mestaruuden maa oli saavuttanut vuoden 1938 MM-kisoissa Ranskassa.

EM-kisoissa Bearzot johdatti Italian neljänneksi 1980.

Bearzot kuoli 21. joulukuuta 2010 Milanossa pitkän sairauden murtamana 83-vuotiaana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Fulvio Bernardini
Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja
1977–1986
Seuraaja:
Azeglio Vicini