Wayne Rooney

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wayne Rooney
Zarya-MU (6).jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Wayne Mark Rooney
Syntymäaika 24. lokakuuta 1985 (ikä 34)
Syntymäpaikka Croxteth, Liverpool, Englanti
Pelipaikka hyökkääjä, hyökkäävä keskikenttä
Pituus 176 senttimetriä
Lempinimi Wazza
Seura
Seura Derby County
Pelinumero 32
Junioriseurat
1996–2002 Everton
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2002–2004 Everton 67 (15)
2004–2017 Manchester United 393 (183)
2017–2018 Everton 31 (10)
2018–2019 D.C. United 48 (23)
2020– Derby County 11 (3)
Maajoukkue
2000–2001 Englanti U-15 4 (2)
2001–2002 Englanti U-17 12 (7)
2002–2003 Englanti U-19 1 (0)
2003–2018 Englanti 120 (53)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 21. maaliskuuta 2020.

Wayne Mark Rooney (s. 24. lokakuuta 1985) on englantilainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin mestaruussarjassa pelaavaa Derby Countya. Hän on Englannin jalkapallomaajoukkueen ja Manchester Unitedin kaikkien aikojen paras maalintekijä. Hänet tunnetaan fyysisestä, uutterasta ja epäitsekkäästä pelityylistään.[1] Rooney pelasi vuodesta 2004 alkaen kauden 2006–2007 loppuun pelinumerolla 8, mutta vuosina 2007–2017 hänen numeronsa Unitedissa oli 10. Englannin maajoukkueessa Rooney pelasi numerolla 10. Rooney on pelannut enimmäkseen hyökkääjänä, mutta myös keskikentällä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Everton (2002–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooney aloitti ammattilaisuransa Evertonin joukkueessa vuonna 2002. Tätä ennen hän oli pelannut seuran juniorijoukkueissa. Rooneyn kyvyt huomattiin jo nuorena. Hänen ollessaan 9-vuotias juniorijoukkueen valmentaja John McKeown ennusti Rooneyn pelaavan maajoukkueessa jo ennen 18-vuotissyntymäpäiviään.[2] Englannin valioliigassa Rooney debytoi 17. elokuuta 2002 tasapeliin 2–2 päättyneessä ottelussa Tottenhamia vastaan. Ensimmäisen liigamaalinsa hän teki Arsenalin David Seamanin taakse 30-metrisellä kaukolaukauksella ollessan vain 16 vuoden ja 360 päivän ikäinen. Tuolloin hän oli Valioliigan kaikkien aikojen nuorin maalintekijä (ennätyksen ovat sittemmin rikkoneet James Milner ja James Vaughan). Rooney nousi nopeasti julkisuuteen, ja juniorijoukkueen valmentajan arvio toteutui, kun Rooney debytoi Englannin maajoukkueessa 17-vuotiaana helmikuussa 2003 Australiaa vastaan. Rooneysta tuli samalla kaikkien aikojen nuorin Englannin paidassa pelannut pelaaja. Hän on myös kaikkien aikojen nuorin Englannin maajoukkueessa maalin tehnyt pelaaja. Lisäksi hän on nuorin Valioliigassa kentältä ajettu pelaaja. Hän teki Evertonille kahden kauden aikana 67 valioliigaottelussa 15 maalia.[3]

Jalkapalloväen tietoisuuteen Wayne Rooney nousi viimeistään vuoden 2004 jalkapallon EM-kilpailuissa, joissa hän viimeisteli neljä maalia ja oli yksi Englannin joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Kisojen jälkeen hän siirtyi Evertonista Manchester Unitediin 27 miljoonan punnan (39,8 miljoonan euron) siirtosummalla.

Manchester United (2004−2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ManU:ssa Rooney debytoi 28. syyskuuta 2004 Mestarien liigan ottelussa Fenerbahçea vastaan. 6–2-voittoon päättyneessä ottelussa Rooney teki hattutempun.[4] Valioliigakaudella 2004–2005 hän teki 29 ottelussa 11 maalia ja antoi viisi maalisyöttöä. Mestarien liigan kuudessa ottelussa hän viimeisteli kolme maalia. Kauden 2005–2006 alussa Rooneyn pelirooli oli hänelle hieman tuntemattomampi, ja melko huonon alkukauden jälkeen manageri Alex Ferguson siirsi nuoren hyökkääjän takaisin vahvimmalle paikalleen Ruud van Nistelrooyn taakse toiseksi hyökkääjäksi. Ensimmäisen ammattilaispalkintonsa hän voitti vuonna 2006, kun United voitti liigacupin. Loppuottelussa kaatui Wigan Athletic ja Unitedin 4–0-voittoon päättyneessä ottelussa kaksi maalia tehnyt Rooney valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Kaudella 2005–2006 Rooney teki Valioliigassa 16 maalia ja antoi yhdeksän maaliin johtanutta syöttöä. Kaikki kilpailut mukaan lukien hän teki 19 maalia. Hänet valittiin vuoden nuoreksi pelaajaksi kausilla 2004–2005 ja 2005–2006.[3]

17. lokakuuta 2006 Rooney toimi ManU:n kapteenina Mestarien liigan ottelussa FC Kööpenhaminaa vastaan, ja hän oli luultavasti nuorin kapteenina toiminut pelaaja seuran historiassa.[5] Kaudella 2006–2007 Rooney muodosti laituri Cristiano Ronaldon kanssa hyvän hyökkäysparin, ja kauden päätteeksi seura juhli liigamestaruutta. Rooney oli liigan neljänneksi paras maalintekijä 14 maalilla, lisäksi hän alusti 12 maalia. Kaikki kilpailut mukaan lukien hänelle kertyi yhteensä 23 maalia.

Rooney saa hoitoa murtuneeseen jalkaansa

Kausi 2007–2008 lähti käyntiin Rooneyn kannalta ikävästi, kun avausottelussa Readingia vastaan Michael Duberry astui tahattomasti tähtihyökkääjän jalan päälle, ja seurauksena oli kahden kuukauden sairausloma. Rooney palasi odotettua nopeammin sairauslomaltaan ja intoutui hurjaan maalivireeseen. Hän teki ManU:ssa ja maajoukkueen yhdeksässä pelissä yhtä monta maalia. Lokakuussa hänet valittiin Valioliigan kuukauden pelaajaksi. Marraskuun alussa hyvässä vireessä ollut Rooney loukkasi nilkkansa harjoituksissa. Vamma piti hänet poissa kolmesta ManU-ottelusta ja tärkeästä EM-karsintaottelusta Kroatiaa vastaan. Pienen tauon jälkeen Rooney palasi pelaamaan 3. joulukuuta ottelussa Fulhamia vastaan. Hän oli mukana avauskokoonpanossa ja pelasi 70 minuuttia.

Rooney pelasi kauden aikana 27 liigaottelua, joissa teki 12 ja syötti 13 maalia. Kaikki kilpailut mukaan lukien otteluita kertyi 43 ja maaleja 18. Rooney oli kauden aikana yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista, muutenkin kuin maalintekijänä. Rooneyn ollessa kentällä ei United hävinnyt kuin kaksi ottelua, ja monen mielestä Cristiano Ronaldon 42 maalia kaudessa eivät olisi olleet mahdollisia ilman Rooneyn panosta kentällä.kenen mukaan? ManU voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Chelseaan, ja Mestarien liigan finaalissakin joukkue oli Chelseaa vahvempi voittaen seurajalkapalloilun arvostetuimman pokaalin. Mestarien liigan peleissä Rooney teki neljä maalia.[3]

Rooney Mestarien liigan ottelussa Celticia vastaan.

Kaudella 2008–2009 pelatussa Blackburn–United-ottelussa Rooneysta tuli Valioliigan historian kaikkien aikojen nuorin pelaaja, joka on ylittänyt 200 liigaottelun rajapyykin. Itse ottelussakin ennätysmies oli vedossa tehden maalin ja syöttäen toisen ManU:n 2–0-voitossa.[6] Rooney kuului koko kauden ajan ManU:n parhaimpiin pelaajiin ja Ferguson peluutti häntä varsinkin loppukaudesta useasti myös vasemmalla laidalla.[7] Kauden päätteeksi Rooney pääsi juhlimaan jo kolmatta liigamestaruuttaan, kun ManU voitti liigan neljän pisteen erolla Liverpooliin. Hän teki voittomaalin seurajoukkueiden MM-finaalissa. Liigacupin mestarijoukkueessa hän pelasi vain 27 minuuttia yhdessä ottelussa. Mestarien liigassa hän teki finaalitappion kokeneelle Unitedille neljä ja alusti kolme maalia. Valioliigassa hän teki 12 ja syötti kahdeksan maalia. Kauden saldoksi Rooneylle kertyi yhteensä 20 tehtyä maalia.[3]

Kauteen 2009–2010 ManU lähti uusin kuvioin, koska joukkueen paras maalintekijä Cristiano Ronaldo siirtyi maailmanennätyssummalla Real Madridiin. Tämä tiesi sitä, että Rooneyn täytyi ottaa jälleen suurempi vastuu maalinteosta. Alkukausi lähtikin mahtavasti liikkeelle, kun Rooneylla oli viiden ottelun jälkeen viisi maalia tilillään. 28. marraskuuta 2009 Rooney teki liigaottelussa Portsmouthia ensimmäisen hattutemppunsa kolmeen vuoteen, kun United voitti 4–1.[8] Koko kauden ajan hyvin maaleja latonut englantilainen valittiin tammikuussa kuukauden pelaajaksi. Kuun yksi parhaista peleistä Rooneylle oli 23. tammikuuta 2010 pelattu ottelu Hull Citya vastaan, jossa hän teki neljä maalia. Neljän maalin ilta oli hänen ammattilaisuransa ensimmäinen.[9] 25. huhtikuuta 2010 Rooney valittiin ammattilaisjalkapalloilijoiden liiton äänestyksessä vuoden pelaajaksi Englannissa. Valinta oli ensimmäinen Rooneylle aikuisten tasolla. Rooney teki kaudella 2009–2010 Valioliigassa 26 maalia 32 ottelussa ja sijoittui maalipörssissä toiseksi Chelsean Didier Drogban jälkeen.[3][10] Mestarien liigan seitsemässä ottelussa hän viimeisteli viisi maalia. Liigacupin finaalissa hän teki voittomaalin.[3]

Kaudella 2010–2011 Rooney joutui polvivamman takia jättämään väliin monta ottelua kauden alusta alkaen. Hänen välinsä Alex Fergusonin kanssa tulehtuivat kauden aikana niin, että Rooney ilmaisi Fergusonille halunsa lähteä Unitedista.[11] Helmikuussa 2011 Wayne Rooney ratkaisi paikalliskamppailun Manchester Cityä vastaan saksipotkumaalilla, jota hän itse piti parhaana koskaan tekemänään.[12] Maali valittiin Valioliigan historian hienoimmaksi maaliksi. Huhtikuussa hän teki hattutempun West Hamia vastaan. Rooney teki Unitedin mestaruusjuhliin päättyneen valioliigakauden 28 ottelussaan 11 maalia ja syötti niin ikään 11. Mestarien liigassa hän teki yhdeksässä ottelussa neljä maalia, näistä viimeisen tappiollisessa finaalissa FC Barcelonaa vastaan.[3]

Kaudella 2011–2012 Rooney teki oman henkilökohtaisen ennätyksensä tekemällä Valioliigassa 27 maalia, millä sijoittui maalintekijätilastossa toiseksi. Mestarien liigassa hän teki kaksi ja Eurooppa-liigassa kolme maalia. Kaudella 2012–2013 Rooney teki mestaruuden voittaneelle Unitedille Valioliigassa 27 ottelussa 12 maalia ja antoi kymmenen maalisyöttöä. Joulukuun alkupuolen kolmessa ottelussa hän teki yhteensä viisi maalia. Mestarien liigan kuudessa pelissä hän teki yhden ja syötti neljä maalia. Kaudella 2013–2014 hän teki 29 valioliigaottelussa 17 maalia ja antoi 12 maalisyöttöä. Syyskaudella hän teki kuudessa peräkkäisessä pelissä yhteensä viisi maalia ja antoi viisi syöttöä. Mestarien liigan lohkovaiheen ottelussa Bayer Leverkusenia vastaan hän alusti neljä maalia. Kaikkiaan hän teki Mestarien liigan yhdeksässä ottelussa kaksi ja syötti kahdeksan maalia.[3]

Rooney teki valioliigakaudella 2014–2015 pelaamissaan 33 ottelussa 12 maalia. Seuraavalla kaudella hän teki 28 sarjaottelussa kahdeksan maalia. FA Cupissa hän teki kaksi maalia ja pelasi myös voittoon päättyneessä finaalissa.[3] 21. tammikuuta 2017 Rooney teki 250:nnen maalinsa Manchester Unitedin paidassa ja nousi ManU:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston kärkeen ohittaen Bobby Charltonin.[13] Hän teki kauden aikana viisi valioliigamaalia. Liigacupissa hän pelasi neljä ottelua ilman tehomerkintöjä, mutta istui voitokkaan loppuottelun vaihtopenkillä. Eurooppa-liigassa hän teki alkulohkon peleissä kaksi ja syötti kolme maalia. Voittoon päättyneessä loppuottelussa hän tuli kentälle aivan viime hetkillä.[3]

Lyhyt paluu Evertoniin (2017–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooney siirtyi ilmaissiirrolla 9. heinäkuuta 2017 takaisin Evertoniin pelattuaan 13 vuotta Manchester Unitedissa. Hän solmi kahden vuoden sopimuksen.[14] 21. elokuuta 2017 Rooney teki 200:nnen Valioliigamaalinsa vierasottelussa Manchester Cityä vastaan, joka päättyi 1–1.[15] Marraskuussa hän teki kolme maalia West Hamia vastaan. Kaikkiaan hän teki kauden aikana kymmenen valioliigamaalia ja yhden maalin Eurooppa-liigassa.[3]

D.C. United (2018–2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2018 ilmoitettiin Rooneyn liittyneen yhdysvaltalaisen Major League Soccerin D.C. Unitediin.[16] Hän pelasi siellä kahden kauden aikana 48 MLS-ottelua, joissa teki 23 ja syötti 13 maalia.[3]

Derby County (2020–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooney aloitti pelaajavalmentajana Englannin Mestaruussarjan Derbyssä tammikuussa 2020.[17]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin maajoukkueessa Rooney pelasi 120 ottelua ja teki 53 maalia. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi Australiaa vastaan helmikuussa 2003. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi EM-karsinnassa Liechtensteinia vastaan saman vuoden maaliskuussa. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän viimeisteli EM-karsintaottelussa Makedoniaa vastaan syyskuussa 2003.[3]

Rooney debytoi arvokilpailuissa EM-kilpailujen 2004 ottelussa Ranskaa vastaan. Alkulohkon kahdessa muussa ottelussa Sveitsiä ja Kroatiaa vastaan hän teki kaksi maalia kummassakin. Tappiollisessa puolivälierässä Portugalia vastaan hän joutui jättämään kentän jo 27 minuutin jälkeen.[3]

Ennen Saksan 2006 MM-kisoja Rooneyn osallistumista kisoihin pidettiin epätodennäköisenä loukkaantumisen takia. Hieman yllättäen hän kuitenkin toipui pelikuntoon, mutta pelit eivät sujuneet odotetusti, ja Englanti hävisi puolivälierissä rangaistuslaukauksilla Portugalille. Rooney pelasi sekä MM-kisoissa 2006 että 2010 neljä ottelua ilman maaleja tai maalisyöttöjä.[3]

Vuoden 2012 EM-kisojen karsintaottelussa Montenegroa vastaan Rooney potkaisi montenegrolaispelaajaa ja sai aluksi kolmen ottelun pelikiellon, mutta hän kuitenkin valitti asiasta ja sai lievennettyä pelikiellon kahteen otteluun.[18] Pelikiellon vuoksi Rooney seurasi katsomosta Englannin kaksi ensimmäistä peliä EM-kisojen lopputurnauksessa ja alkulohkon päätösottelussa kisaisäntä Ukrainaa vastaan otti paikkansa avauskokoonpanosta. Rooney teki ottelun ainoan maalin toisen jakson alussa.[19] Hän oli avauksessa myös puolivälieräottelussa Italiaa vastaan, joka eteni aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Rooney oli Englannin toinen laukoja ja onnistui maalinteossa, mutta Englannin kaksi seuraavaa laukojaa epäonnistuivat ja englantilaisten kisat päättyivät.[20]

MM-kilpailuissa 2014 Rooney pelasi Englannin kaikissa kolmessa ottelussa ja teki joukkueen ainoan maalin tappiollisessa Uruguay-ottelussa.[3]

Syyskuussa 2015 Rooney teki 50:nnen maajoukkuemaalinsa ja nousi Bobby Charltonin ohi Englannin maajoukkueen maalintekijätilaston kärkeen.[21] EM-kilpailuissa 2016 hän pelasi kaikki neljä ottelua, ja teki Englannin ainoan maalin tappioon päättyneessa neljännesvälierässä Islantia vastaan.[3]

Hänen viimeiseksi maaottelukseen jäi ystävyysottelu Yhdysvaltoja vastaan 15. marraskuuta 2018 Lontoon Wembleyllä. Englanti voitti ottelun maalein 3–0.[22]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooney on naimisissa Coleen Rooneyn (o.s. McLoughlin) kanssa. Pari tapasi toisensa jo 13-vuotiaana. Heillä on neljä poikaa[23].

Maaliskuussa 2006 Rooney allekirjoitti viiden miljoonan punnan arvoisen sopimuksen, joka velvoitti hänet kirjoittamaan 12 vuoden aikana viisi kirjaa.

Wayne Rooneyn pikkuveli John Rooney on pelannut muun muassa Yhdysvaltojen MLS-liigan New York Red Bullsissa.[24] Myös Waynen serkku Thomas Rooney on pelannut jalkapalloa puoliammattilaisena Vauxhall Motors FC:ssä, pohjoisessa Konferenssissa, Englannin kuudenneksi ylimmällä sarjatasolla.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2004 lähtien Manchester Unitedissa

Tilastot kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 21. maaliskuuta 2020[25][3]

Seura Kausi Liiga Cup Liigacup Eurooppa Muut[26] Yhteensä
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
Everton 2002–03 33 6 1 0 3 2 37 8
2003–04 34 9 3 0 3 0 40 9
Yhteensä 67 15 4 0 6 2 77 17
Manchester United 2004–05 29 11 6 3 2 0 6 3 0 0 43 17
2005–06 36 16 3 0 4 2 5 1 48 19
2006–07 35 14 7 5 1 0 12 4 55 23
2007–08 27 12 4 2 0 0 11 4 1 0 43 18
2008–09 30 12 2 1 1 0 13 4 3 3 49 20
2009–10 32 26 1 0 3 2 7 5 1 1 44 34
2010–11 28 11 2 1 0 0 9 4 1 0 40 16
2011–12 34 27 1 2 0 0 7 5 1 0 43 34
2012–13 27 12 3 3 1 0 6 1 37 16
2013–14 29 17 0 0 2 0 9 2 0 0 40 19
2014–15 33 12 4 2 0 0 37 14
2015–16 28 8 5 2 2 1 6 4 41 15
2016–17 25 5 2 1 4 0 7 2 1 0 39 8
Yhteensä 393 183 40 22 20 5 98 39 8 4 559 253[27]
Everton 2017–18 31 10 1 0 1 0 7 1 40 11
DC United
2018 20 12 1 0 21 12
2019 28 11 2 2 1 0 31 13
Yhteensä 48 23 2 2 2 0 52 25
Derby County 2019–20 11 3 4 1 15 4
Ura yhteensä 550 234 51 25 27 7 105 40 8 4 741 310[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wayne Rooneyn profiili ESPN Soccernet. Viitattu 6.9.2010. (englanniksi)
  2. Kevin Mitchell: Simply Rooney The Guardian. 7.8.2005. Viitattu 27.5.2009. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Wayne Rooney Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  4. Man Utd 6-2 Fenerbahce 28.9.2004. BBC. Viitattu 30.9.2008. (englanniksi)
  5. Martyn Ziegler: Rooney responds to captain's role as United ease to win 18.10.2006. Scotsman.com. Viitattu 30.9.2008. (englanniksi)
  6. Rooney stars as United cruise 4.10.2008. ESPNsoccernet.com. Viitattu 27.5.2009. (englanniksi)
  7. Paul Wilson: Revitalised Rooney firming as Footballer of the Year favourite The Guardian. 3.5.2009. Viitattu 27.5.2009. (englanniksi)
  8. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/eng_prem/8377193.stm
  9. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/eng_prem/8472354.stm
  10. Julian Guyer: Rooney wins PFA player of the year award news.yahoo.com. 25.4.2010. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  11. Ferguson myöntää: Rooneyn ilmoitus oli shokki, HS.fi, Viitattu 27.10.2010
  12. Eurotähti. Ilta-Sanomat/urheilu, 2011, nro 14.2., s. 7.
  13. Lehtisaari, Matti: Video: Rooney nousi ManU:n kaikkien aikojen maalintekijäksi yle.fi. 21.1.2017. Viitattu 24.1.2017.
  14. Wayne Rooney: Everton re-sign striker after 13 years at Manchester United BBC Sport. 9.7.2017. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
  15. Ogden, Mark: Man City, Everton settle for a draw after Rooney, Sterling share spoils ESPN FC. 22.8.2017. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  16. Wayne Rooney: Everton striker completes move to MLS side DC United BBC Sport. 28.6.2018. Viitattu 4.7.2018. (englanniksi)
  17. Wayne Rooney debytoi torstaina Derbyssä – valmentaja arveli konkarin tarvitsevan sopeutumisaikaa yle.fi. 31.12.2019. Viitattu 21.3.2020.
  18. Rooneyn pelikieltoa lyhennettiin 10.4.2012. Yle. Viitattu 17.6.2018.
  19. http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-d-england-ukraine/
  20. http://www.bbc.co.uk/sport/0/football/18355305
  21. Critchley, Mark: Wayne Rooney becomes England's all-time top scorer The Independent. 9.9.2015. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
  22. Wayne Rooney jätti jäähyväiset maajoukkuepeleille - jenkkivahtia ”ei huvittanut” päästää maalia veteraanille iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2018.
  23. Wayne Rooney returned to Everton because he wanted the 'pressure' BBC Sport. Viitattu 4.8.2018.
  24. Spencer, Jamie: 15 Footballers Who Are Much Less Famous Than Their Superstar Siblings 90min. 7.12.2016. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
  25. Endlar, Andrew: Wayne Rooney StretfordEnd.co.uk. Viitattu 6.7.2017. (englanniksi)
  26. Sisältää ottelut kaikista seurakilpailuista, kuten FA Community Shield, UEFA Super Cup, Intercontinental Cup, FIFA Club World Cup
  27. a b Stats – Wayne Rooney www.officialwaynerooney.com. Viitattu 6.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Ryan Giggs
PFA:n vuoden pelaaja
2009/10
Seuraaja:
-