Siirry sisältöön

Jermain Defoe

Wikipediasta
Jermain Defoe

Jermain Defoe vuonna 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Jermain Colin Defoe
Syntymäaika 7. lokakuuta 1982 (ikä 43)
Syntymäpaikka Yhdistynyt kuningaskunta Englanti Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 171 cm[1]
Junioriseurat
Englanti Senrab FC
1997–1999 Englanti Charlton Athletic
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1999–2004 Englanti West Ham United 93 (29)
2000–2001 → Englanti Bournemouth 29 (18)
2004–2008 Englanti Tottenham Hotspur 139 (43)
2008 → Englanti Portsmouth 1 (1)
2008–2009 Englanti Portsmouth 30 (14)
2009–2014 Englanti Tottenham Hotspur 137 (48)
2014–2015 Kanada Toronto 19 (11)
2015–2017 Englanti Sunderland 87 (34)
2017–2020 Englanti Bournemouth 28 (4)
2019–2020 → Skotlanti Rangers 37 (21)
2020–2022 Skotlanti Rangers 17 (4)
2022 Englanti Sunderland 7 (0)
Yhteensä 624 (227)
Maajoukkue
Englanti Englanti U16 8 (0)
2000–2001 Englanti Englanti U18 7 (0)
2001–2003 Englanti Englanti U21 23 (7)
2004–2017 Englanti Englanti 57 (20)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Jermain Colin Defoe (s. 7. lokakuuta 1982 Lontoo) on englantilainen uransa päättänyt jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän pelasi Englannin Valioliigassa yhteensä 496 ottelua ja on 162 maalillaan sarjan kaikkien aikojen kymmenenneksi paras maalintekijä.[2] Kotimaansa lisäksi hän pelasi Major League Soccerin Toronto FC:ssä sekä Skotlannin Valioliigan Rangersissä.[3]

Defoe pelasi vuosina 2004–2017 Englannin maajoukkueessa yhteensä 57 ottelua, joissa hän teki 20 maalia. Hän kuului Englannin joukkueeseen MM-kilpailuissa 2010 sekä EM-kilpailuissa 2012.[4]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Defoe pelasi juniorivuotensa Charlton Athleticissa.[5]

West Ham United

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Defoen siirto Charltonista West Hamiin vuonna 1999 aiheutti hieman erimielisyyttä joukkueiden välillä ja myöhemmin West Ham joutuikin maksamaan Charltonille 1,65 miljoonan punnan siirtokorvauksen Defoesta.[6] Vuonna 2004 Defoe liittyi Tottenhamin riveihin, vaihtokaupassa Bobby Zamora meni West Hamiin.[7]

Bournemouth

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Tottenhamiin siirtymistä Defoe pelasi kaudella 2000/01 29 lainaottelua 2. divisioonan Bournemouthin joukkueessa. Bournemouthissa hän teki maalin kymmenessä peräkkäisessä ottelussa.[8]

Tottenham Hotspur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debyyttimaalinsa Tottenhamissa Defoe teki ottelussa Portsmouthia vastaan Tottenhamin kotistadionilla White Hart Lanella. Koko kaudella 2003/04 Defoe teki 7 maalia neljässätoista ottelussa. Seuraavalla kaudella Defoe teki liigassa 13 maalia 28 ottelussa ja yhdeksän maalia cupeissa (FA Cup ja Englannin Liigacup). Defoen hurjat tehot eivät jääneet huomaamatta ja häntä pidettiinkin ikäluokkansa yhtenä parhaimpana maalintekijänä Euroopassa.

Kaudella 2005/06 manageri Martin Jol vuorotteli hyökkääjiään. Robbie Keane ja Mido pääsivät myös avauskentälliseen. Kauden aikana Defoe aloitti 23 kertaa ja tuli vaihdosta kentälle 13 kertaa, Keane aloitti 24 kertaa ja tuli vaihdosta 11 kertaa, Mido aloitti 24 kertaa ja tuli vaihdosta kentälle 3 kertaa. Yhteensä 36 ottelussa pelannut Defoe teki kauden aikana 9 liigamaalia.

Kaudella 2007/2008 Darren Bentin liityttyä Tottenhamin hyökkäyskalustoon Defoe tippui arvojärjestyksessä neljänneksi hyökkääjäksi. Jo syksystä 2007 uumoiltiin Defoen siirtyvän tammikuussa 2008 johonkin toiseen Englannin Valioliigaseuraan. Manchester United oli vahvasti liitetty Defoen ykkösvaihtoehdoksi. Kun tammikuu koitti Tottenhamin tuorehko espanjalainen manageri Juande Ramos kertoi Defoelle, että hän on vapaa siirtymään muualle. Defoe ei olisi halunnut lähteä Tottenhamista. Mutta pelko vähäisestä peliajasta sai hänet siirtymään 31. tammikuuta 2008 Portsmouthiin 7,5 miljoonalla punnalla.[9][10] Neljän kauden aikana Defoe ehti edustaa Tottenhamia kaikkiaan 177 ottelussa ja hän teki seuralle 64 maalia.[11]

Portsmouth

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portsmouthissa Defoe teki heti debyyttipelissään Valioliigassa Chelseaa vastaan 1-1 tasapelin Portsmouthille tuoneen tasoitusmaalin.[12] Maaliskuussa 2008 Defoe ei saanut pelilupaa liitolta pelata Tottenhamia vastaan, sillä tammikuussa tapahtunut kauppa oli lainasopimukseksi merkitty.[13] Defoesta tuli seuraavalla viikolla ensimmäinen pelaaja Portsmouthissa joka oli tehnyt viidessä ensimmäisessä kotipelissä jokaisessa vähintään yhden maalin. Koska Defoe oli esiintynyt Tottenhamissa FA-cupissa kolmannella ja neljännellä kierroksella ei hän pystynyt osallistumaan Portsmouthin FA-cupin peleihin koko loppukautena. Kauden päätteeksi Portsmouth juhli FA-Cupin voittoa. Siirryttyään Portsmouthiin Defoe menetti myös Liigacupin voiton ja finaalin vaikka oli pelannut Tottenhamissa jokaisella aikaisemmalla kierroksella Liigacupin finaaliin asti. Kausi 2007/2008 päättyi Defoen osalta Portsmouthissa 8 maaliin 12 pelissä. Vuoden aikana Portsmouthissa Defoe ehti pelata kaikkiaan 36 peliä ja tehdä 17 maalia kaikissa kilpailuissa yhteensä.

Paluu Tottenhamiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. tammikuuta 2009 Defoe siirtyi takaisin Tottenhamiin n. 15 miljoonan punnan siirtokorvauksella. Defoe oli kertonut haastatteluissa, että hän haluaisi työskennellä vielä Harry Redknappin kanssa joka oli hänet hankkinut Portsmouthiin. Harry oli aikaisemmin lokakuussa 2008 siirtynyt Portsmouthista Tottenhamin manageriksi. Portsmouthin tuolloinen manageri Tony Adams halusi Defoesta kunnon korvauksen ja alussa ennakoitiin että hinta nousee yli 20 miljoonan punnan. Jopa italialainen suurseura Juventus FC oli kiinnostunut Defoesta. Lopulta kuitenkin Defoe esiteltiin Tottenhamin faneille 6. tammikuuta Englannin liigacupin välierien 1.osassa jossa oli vastassa Burnley. Puolen kauden aikana Defoe pelasi Tottenhamissa vain kahdeksan Valioliigaottelua ja teki niissä 3 maalia. Hän loukkaantui vakavasti melkein heti saavuttuaan joukkueeseen. 22. marraskuuta 2009 Defoe sivusi Alan Shearerin ja Andrew Colen nimissä olevaa yhden Valioliiga-ottelun maaliennätystä, kun Defoe teki viisi maalia ottelussa Wigania vastaan.[14]

Toronto FC

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. tammikuuta 2014 Defoe siirtyi Pohjois-Amerikassa MLS:ää pelaavaan Toronto FC:hen neljän vuoden mittaisella sopimuksella. Hänet kuitenkin lainattiin samantien takaisin Tottenhamiin helmikuun 2014 loppuun kestävällä lainasopimuksella. Defoe debytoi Toronto FC:n väreissä 15. maaliskuuta 2014 2-1 voitossa Seattle Soundersia vastaan. Defoe teki joukkueensa molemmat maalit.

Sunderland ja paluu Bournemouthiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. tammikuuta 2015 Defoe siirtyi Englannin Valioliigassa pelaavaan Sunderlandiin kolmen ja puolen vuoden mittaisella sopimuksella. Defoen kaupan yhteydessä Jozy Altidore siirtyi vastaavasti Sunderlandista Toronto FC:hen.[15] Debyyttiottelunsa Defoe teki siirtonsa jälkeisenä päivänä vanhaa seuraansa Tottenham Hotspuria vastaan. Defoe ei onnistunut ottelussa maalinteossa ja ottelu päättyi Tottenhamin voittoon. Ensimmäisen maalinsa Sunderlandin väreissä Defoe teki 31. tammikuuta 2015 kotiotteludebyytissään Burnley FC:tä vastaan. Ottelu päättyi Sunderlandin 2-0 voittoon.

Vuoden 2017 kesäkuussa ilmoitettiin, että Defoe siirtyy ilmaissiirrolla AFC Bournemouthin riveihin.[16]

Defoe on tehnyt Englannin Valioliigassa eniten maaleja 90. minuutilla tai sen jälkeen. Pääsiäisenä 2018 hän teki jo 15. kerran tällaisen viime hetken maalin. Hän on myös tehnyt Valioliigassa eniten maaleja kesken ottelun kentälle tulleena vaihtopelaajana ja pääsiäisen 2018 jälkeen hänellä on näitä maaleja 24 kappaletta.[17]

Rangers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. tammikuuta 2019 Defoe siirtyi lainalle Skotlannin Valioliigan suurseuraan Rangersiin yhden ja puolen vuoden mittaisella lainasopimuksella.[18] Defoe pelasi kevätkaudella 2019 ja koronaviruspandemian keskeyttämällä kaudella 2019–2020 Rangersissä yhteensä 32 sarjaottelua, joissa hän teki 19 maalia. Hän pelasi kaudella 2019–2020 myös yhden Eurooppa-liigan ottelun FC Portoa vastaan.[3]

Defoe siirtyi Rangersiin pysyvästi kesällä 2020.[19] Kaudella 2020–2021 hän pelasi Skotlannin Valioliigassa 15 ottelua ja teki niissä neljä maalia, kun Rangers voitti Skotlannin mestaruuden. Se oli Defoen pelaajauran ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt pääsarjamestaruus.[20][3] Kaudella 2021–2022 hän pelasi Rangersissa vain kaksi ottelua ja jätti seuran tammikuussa 2022.[21]

Paluu Sunderlandiin ja uran päätös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Defoe palasi 1. helmikuuta 2022 Englannin ykkösliigassa pelanneeseen Sunderlandiin loppukauden mittaisella sopimuksella.[22]

Maaliskuussa 2022 Defoe ilmoitti lopettavansa uransa. Hän ehti pelata kevätkaudella 2022 Sunderlandissa seitsemän ottelua, joissa hän ei tehnyt maaleja.[23]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Defoe edusti Englannin maajoukkuetta 57 kertaa ja teki pelaamissaan otteluissa 20 maalia.[24] Englannin päävalmentaja Sven-Göran Eriksson valitsi Defoen Englannin joukkueeseen Saksan vuoden 2006 MM-kisoihin. Kisojen aikana Defoe ei edes matkustanut Saksaan vaan oli varamiehenä.[25]

MM-kilpailuissa 2010 Defoe pelasi kolme ottelua ja teki alkulohkon päätösottelussa Sloveniaa vastaan Englannin 1–0-voittomaalin, joka ratkaisi Englannin pääsyn jatkopeleihin.[26] EM-kilpailuissa 2012 hän tuli vaihdosta kentälle alkulohkon ensimmäisessä ottelussa Ranskaa vastaan, mutta ei pelannut turnauksessa muissa otteluissa. Viimeiseksi jääneen maaottelunsa Defoe pelasi 10. kesäkuuta 2017 Skotlantia vastaan.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Defoella on saintlucialaisia sukujuuria.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jermain Defoe premierleague.com. Englannin Valioliiga. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Most Goals Scored premierleague.com. Englannin Valioliiga. Arkistoitu 1.12.2019. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Jermain Defoe Transfermarkt. (englanniksi)
  4. ↑ Jermain Defoe (Player) National Football Teams. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Everitt, Natasha: Jermain Defoe backed to join former Tottenham teammate Johnnie Jackson at Charlton Athletic after Rangers exit talkSPORT. 13.1.2022. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Fifield, Dominic: Hammers pay out £1.6m in 'poaching' wrangle The Guardian. 25.11.1999. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Scott, Matt: Tottenham land £7m Defoe The Guardian. 3.2.2004. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Brodkin, Jon: Defoe delight at record-breaking goal The Guardian. 24.1.2001. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Defoe siirtyi Portsmouthiin (englanniksi) (Luettu 1. helmikuuta 2008)
  10. ↑ http://uk.eurosport.yahoo.com/03012009/58/premier-league-spurs-fail-agree-defoe-fee.html (englanniksi) (Luettu 7. tammikuuta 2009)
  11. ↑ http://www.tottenhamhotspur.com/news/articles/defoemovestopompey.html (englanniksi) (Luettu 1. helmikuuta 2008)
  12. ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/eng_prem/7210607.stm (englanniksi) (Luettu 7. tammikuuta 2009)
  13. ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/p/portsmouth/7307676.stm (englanniksi) (luettu 7. tammikuuta 2009)
  14. ↑ http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/2009112210645074_jp.shtml (Luettu 23. marraskuuta 2009)
  15. ↑ Transfer news: Jermain Defoe joins Sunderland on a three-and-half year deal Sky Sports. 18.1.2015. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Jermain Defoe: Sunderland striker rejoins Bournemouth on free transfer BBC Sport. 29.6.2017. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Defoe the go-to player for late goals 3.4.2018. Premier League. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
  18. ↑ Rangers sign Jermain Defoe and Steven Davis in loan moves BBC Sport. 6.1.2019. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Jermain Defoe: Rangers agree permanent deal with Bournemouth striker BBC Sport. 25.1.2020. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Pirie, Mark: Jermain Defoe in touching Rangers gesture as he delivers league winners medal to his delighted mum Daily Record. 19.5.2021. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Jermain Defoe leaves Rangers after three years with club FourFourTwo. 12.1.2022. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  22. ↑ Jermain Defoe: Sunderland re-sign veteran former England striker BBC Sport. 1.2.2022. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  23. ↑ a b Taylor, Louise: ‘Great pride’: Jermain Defoe announces retirement from football after 22 years The Guardian. 24.3.2022. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  24. ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
  25. ↑ Walcott & Lennon in England squad BBC Sport. 8.5.2006. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  26. ↑ England through as Slovenia fall 23.6.2010. UEFA. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Englannin joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2010

1 James | 2 Johnson | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Dawson | 6 Terry | 7 Lennon | 8 Lampard | 9 Crouch | 10 Rooney | 11 J. Cole | 12 Green | 13 Warnock | 14 Barry | 15 Upson | 16 Milner | 17 Wright-Phillips | 18 Carragher | 19 Defoe | 20 King | 21 Heskey | 22 Carrick | 23 Hart | Valmentaja Capello

Englannin joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2012

1 Hart | 2 Johnson | 3 Cole | 4 Gerrard | 5 Kelly | 6 Terry | 7 Walcott | 8 Henderson | 9 Carroll | 10 Rooney | 11 Young | 12 Baines | 13 Green | 14 Jones | 15 Lescott | 16 Milner | 17 Parker | 18 Jagielka | 19 Downing | 20 Oxlade-Chamberlain | 21 Defoe | 22 Welbeck | 23 Butland | Valmentaja Hodgson

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jermain_Defoe&oldid=23523525”