Queens Park Rangers FC

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Queens Park Rangers
Queens.png
Koko nimi Queens Park Rangers Football Club
Perustettu 1882
Kenttä Loftus Road
– kapasiteetti 18 360
Sarja Mestaruussarja
Puheenjohtaja Malesian lippu Tony Fernandes
Päävalmentaja Alankomaiden lippu Jimmy Floyd Hasselbaink
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu

Queens Park Rangers eli QPR tai "Ärrät" on englantilainen jalkapalloseura, jonka kotikaupunki on Lontoo. Seura perustettiin jo vuonna 1882[1]. QPR pelaa kotiottelunsa Loftus Roadin stadionilla, johon mahtuu 18 360 katsojaa. QPR:n kotiasu on sinivalkoraitainen, että raidat ovat paidassa poikittain. Vierasasu on musta-punainen.[2].

QPR pelaa Englannin mestaruussarjassa, joka on maan toiseksi korkein sarjataso. Seuran toimitusjohtajana toimii Philip Beard, puheenjohtajana malesialainen Tony Fernandes ja managerina alankomaalainen Jimmy Floyd Hasselbaink. Seuran pääomistaja on malesialainen Tony Fernandes.

Elokuussa 2007 seuran ostivat Formula 1 -vaikuttajat Bernie Ecclestone ja Flavio Briatore, jotka myivät 20% osuuden teräsmagnaatti Lakshmi Mittallille saman vuoden joulukuussa.[1].

Ecclestone ja Briatore eivät olleet kuitenkaan valmiit sijoittamaan seuraan, vaikka se nousi kauden 2010–2011 päätteeksi Englannin mestaruussarjan voittajana Englannin Valioliigaan. Kesällä 2011 malesialainen Air Asia-lentoyhtiön omistaja Tony Fernandes osti Ecclestonen ja Briatoren osuudet ja tuli seuran pääomistajaksi. Fernandes on panostanut seuraan aina eri tavalla kuin edeltäjänsä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queens Park Rangers on perustettu 1882. Seuran perustivat Droop Street Board School'n vanhat oppilaat. Perustajat olivat St Jude -instituutin jäseniä ja käyttivät instituutin tiloja, jonka myötä seuraa kutsuttiin alussa nimellä St Judes. Seura yhdistyi vuonna 1886 Christchurch Rangers'in kanssa ja otti virallisesti käyttöönsä nimen Queens Park Rangers.

QPR pelasi ensimmäisen ammattilaisottelunsa Eteläisessä liigassa syyskuussa 1899, ja voitti sarjan mestaruuden 1908 ja 1912. Se vaihtoi kotikenttäänsä useita kertoja, kunnes päätyi 1910-luvun lopulla Loftus Roadille. QPR valittiin vastaperustettuun 3. divisioonaan kaudeksi 1920–1921. Se nousi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, 2. divisioonaan, ensimmäisen kerran keväällä 1948, mutta putosi neljä kautta myöhemmin takaisin 3. divisioonaan.[1]

QPR voitti ensimmäisenä 3. divisioonan seurana liigacupin mestaruuden kaudella 1966–1967 kukistettuaan loppuottelussa West Bromwich Albionin 3–2. Samalla kaudella se nousi 2. divisioonaan, ja vuotta myöhemmin ensimmäisen kerran silloiseen pääsarjaan, 1. divisioonaan. Se putosi kuitenkin heti seuraavalla kaudella takaisin 2. divisioonaan. QPR nousi pääsarjaan uudelleen keväällä 1973, ja sijoittui kaudella 1975–1976 toiseksi vain pisteen mestaruuden voittaneelle Liverpoolile hävinneenä. Seuraavalla kaudella se eteni puolivälieriin UEFA-cupissa. Keväällä 1979 QPR putosi 2. divisioonaan.[1]

Queens Park Rangers alkoi kaudella 1981–1982 ensimmäisenä Englannin liigan seurana pelata kotiottelunsa keinonurmella. Se eteni samalla kaudella FA-cupin loppuotteluun, jonka hävisi lontoolaiselle Tottenhamille uusintaottelussa 0–1. QPR palasi 1. divisioonaan keväällä 1983, ja sijoittui viidenneksi kaudella 1983–1984. Seuraavalla kaudella se pelasi UEFA-cupissa. Vuonna 1986 QPR hävisi liigacupin loppuottelussa Oxford Unitedille 0–3. Kaudella 1987–1988 QPR sijoittui liigassa viidenneksi johdettuaan sarjaa kauden aikana. Huhtikuussa 1988 seura poisti keinonurmen Loftus Roadilta, ja palasi luonnonnurmelle.[1]

QPR sijoittui viidenneksi ensimmäisellä Valioliigan nimellä pelatulla kaudella 1992–1993. Seura kuitenkin putosi 1. divisioonaan keväällä 1996 ja edelleen 2. divisioonaan 2001. Toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, nykyiseen mestaruussarjaan, se palasi keväällä 2004.[1] QPR varmisti nousunsa valioliigaan voitettuaan mestaruussarjan keväällä 2011.[3].

Kaudella 2011–2012 QPR sijoittui Valioliigan 17. sijalle saatuaan 38 ottelusta 37 sarjapistettä. QPR varmisti sarjapaikan vasta viimeisellä kierroksella pisteen erolla Boltoniin. Kotiotteluissaan QPR voitti mm. Chelsean 1–0, Liverpoolin 3–2, Arsenalin 2–1 ja Tottenhamin 1–0. Viimeisen kierroksen vierasottelussa QPR oli pitkään 2–1-johdossa Manchester Cityä vastaan, mutta joutui lopulta taipumaan kahdella lisäajan maalilla numeroin 2–3. Tulos varmisti Manchester Citylle Valioliigan mestaruuden ja QPR säilyi sarjassa, kun Bolton jäi tasapeliin 2–2 Stoken vieraissa.

Kauden 2012–2013 päätteeksi QPR putosi mestaruussarjaan sijoituttuaan valioligassa 18:nneksi, mutta nousi keväällä 2014 tiukkojen karsintojen jälkeen takaisin valioliigaan, kun Bobby Zamora teki viime hetkellä voittomaalin .[4] Kaudella 2014–2015 se sijoittui Valioliigassa 20:nneksi eli viimeiseksi ja putosi mestaruussarjaan[5].

Pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queens Park Rangersin entisiä pelaajia ovat muun muassa Clive Allen, Stan Bowles, Peter Crouch, Terry Fenwick, Les Ferdinand, Gerry Francis, George Goddard, Rodney Marsh, Paul Parker, Phil Parkes, David Seaman ja Ray Wilkins.[1]

Suomalaisista seurassa ovat pelanneet puolustajat Antti Heinola (1998–2001) ja Sampsa Timoska (2007–2008)[6]. Ainoa suomalainen, joka on tehnyt maalin QPR:lle on kuitenkin Markus Heikkinen, joka teki Lutonissa pelatessaan oman maalin QPR:n 3–2-voittoon päättyneessä ottelussa 11. marraskuuta 2006 Kenilworth Roadilla, Lutonissa.[7]

Nykyisistä pelaajista omien maidensa majoukkeessa pelaavat Pohjois-Irlantilainen Conor Washington ja Kanadalainen Junior Hoilett.

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 1.kesäkuuta 2016. [8]
Nro Paikka Pelaaja|- 29 M Englanti Ingram, MattMatt Ingram
25 M Englanti Smithies, AlexAlex Smithies
13 M Englanti Lumley, JoeJoe Lumley
P Englanti Caulker, StevenSteven Caulker
4 P Englanti Hall, GrantGrant Hall
24 P Englanti Perch, JamesJames Perch
6 P Englanti Hill, ClintClint Hill
5 P Englanti Onuoha, NedumNedum Onuoha
42 P Englanti Kpekawa, ColeCole Kpekawa
3 P Senegal Traoré, ArmandArmand Traoré
P Etelä-Korea Suk-Young, YunYun Suk-Young
40 P Englanti Robinson, JackJack Robinson
21 K Australia Luongo, MassimoMassimo Luongo
18 K Argentiina Faurlín, AlejandroAlejandro Faurlín
10 K Alankomaat Fer, LeroyLeroy Fer
20 K Englanti Henry, KarlKarl Henry
23 K Kanada Hoilett, JuniorJunior Hoilett
28 K Unkari Tözser, DanielDaniel Tözser
8 K Alankomaat Chery, TjaronnTjaronn Chery
7 K Skotlanti Phillips, MattMatt Phillips
19 K Alankomaat El Khayati, AbdenasserAbdenasser El Khayati
11 K Englanti Gladwin, BenBen Gladwin
12 K Skotlanti Mackie, JamieJamie Mackie
33 H Saksa Polter, SebastianSebastian Polter
9 H Pohjois-Irlanti Washington, ConorConor Washington
H Englanti Emmanuel-Thomas, JayJay Emmanuel-Thomas

Reservipelaajat / Junioripelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Paikka Pelaaja
45 M Englanti Hudnott, ConorConor Hudnott
P Englanti Furlong, DarnellDarnell Furlong
34 K Kanada Petrasso, MichaelMichael Petrasso
K Englanti Doughty, MichaelMichael Doughty
Nro Paikka Pelaaja
K Irlanti Sutherland, FrankieFrankie Sutherland
K Montserrat Comley, BrandonBrandon Comley

Jäädytetyt numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 31 Englannin lippu Ray Jones Kuolemanjälkeinen kunnianosoitus.

Entisiä valmentajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotikentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

QPR pitää hallussaan Englannin jalkapalloliigan useimpien kotikenttien ennätystä. Seura on pelannut 15 eri kentällä vuodesta 1886 lähtien. Tätä aikaisemmin seuralla on ollut lisäksi useita kenttiä Lontoon Queens Parkin alueelta.

  • Welford's Fields (1886–1888)
  • London Scottish Ground (1888–1889)
  • Brondesbury (1888–1889)
  • Home Farm (1888–1889)
  • Kensal Green (1888–1889)
  • Gun Club (1888–1889)
  • Wormwood Scrubs (1888–1889)
  • Kilburn Cricket Ground (1888–1889)
  • Kensal Rise Athletic Ground (1899–1901)
  • Latimer Road/St Quintin Avenue (1901–1902)
  • Kensal Rise Athletic Ground (1902–1904)
  • Royal Agricultural Society showgrounds (1904–1907)
  • Park Royal Ground (1907–1917)
  • Loftus Road (1917–1931)
  • White City Stadium (1931–1933)
  • Loftus Road (1933–1962)
  • White City Stadium (1962–1963)
  • Loftus Road (1963–)
  • Highbury 2. ja 25. lokakuuta 1984 (UEFA cupin sääntöjen mukaan otteluita ei saanut pelata tekonurmikentällä, jolloin QPR pelasi kaksi ottelua Arsenalin stadionilla; vastustajina Reykjavik FC ja Partizan Beograd)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g A potted history of QPR (1882–2010 qpr.co.uk. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
  2. Queens Park Rangers 1.8.2010. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
  3. QPR:n nousu Valioliigaan sai sinetin hs.fi. Viitattu 8.5.2011. (suomeksi)
  4. Jaakko Parkkinen: QPR nousi Valioliigaan viime hetken maalilla 24.5.2014. Viitattu 24.5.2014.
  5. Blanchette, Rob: Premier League Relegation 2015: Hull City Join QPR, Burnley in the Championship Bleacher Report. 24.5.2015. Viitattu 18.6.2015. (englanniksi)
  6. Sampsa Timoska soccerbase.com. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
  7. QPR:n virallinen kotisivu www.qpr.co.uk. Viitattu 26.1.2012. (englanniksi)
  8. QPR Team qpr.co.uk (englanniksi) Viitattu 13.8.2014.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.