Jackie Milburn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jackie Milburn
Jackie Milburnin patsas Ashingtonissa
Henkilötiedot
Koko nimi John Edward Thompson Milburn
Syntymäaika 11. toukokuuta 1924
Syntymäpaikka Ashington, Northumberland, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuolinaika 9. lokakuuta 1988 (64 vuotta)
Kuolinpaikka Ashington, Northumberland, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Pituus 180 senttimetriä
Lempinimi Wor Jackie
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1943–1957
1957–1960
1960–1962
Newcastle United
Linfield
Yiewsley
Ura
353 (200)
54 (68)

407 (268)
Maajoukkue
1948–1951 Englanti 13 (10)
Valmennusura
1957–1960
1960–1962
1963–1964
Linfield
Yiewsley
Ipswich Town

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Jackie Milburn (11. toukokuuta 1924 Ashington, Northumberland, Iso-Britannia9. lokakuuta 1988 Ashington, Northumberland, Iso-Britannia) oli englantilainen entinen jalkapalloilija. Hyökkääjänä pelannut Milburn on Newcastle Unitedin seurahistorian kaikkien aikojen toiseksi paras maalintekijä. Urheilu-uransa jälkeen Englannin jalkapallomaajoukkueessa myös pelannut Milburn toimi News of the World -lehden urheilutoimittajana.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackie Milburn syntyi Ashingtonissa, Northumberlandin kreivikunnassa vuonna 1924. Hänen vanhempansa olivat Annie Thompson ja Alexander Milburn. Hänen isänsä Alexander työskenteli paikallisessa hiilikaivoksessa. Milburn lopetti koulunkäynnin neljätoistavuotiaana ja muutti Dorkingin kaupunkiin paikallisen maanomistajan palvelukseen. Pian hänen kuitenkin siirtyi takaisin Ashingtoniin ja sai töitä kaupasta. Täytettyään kuusitoista vuotta Jackie Milburn siirtyi työskentelemään Ashington Coal Companyn palvelukseen paikalliseen hiilikaivokseen.

Vapaa-aikansa Milburn vietti jalkapalloilun parissa pelaten paikallisissa amatöörijoukkueissa. Jalkapallo oli Jackie Milburnille luonnollinen valinta harrastukseksi, sillä Milburnin serkuista tunnettuja jalkapalloilijoita olivat Jack Milburn, George Milburn, Jimmy Milburn ja Stan Milburn. Lisäksi Jackie Milburnin serkun Cissien molemmat pojat Jack Charlton ja Bobby Charlton nousivat myöhemmin tunnetuiksi jalkapalloilijoiksi, jotka esiintyivät myös Englannin jalkapallomaajoukkueessa.[1]

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvaiheet ja siirto Newcastleen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatöörijoukkueissa nuoren Jackie Milburnin nopeus ja maalintekokyky alkoivat nousta esille ja huomio Newcastlen alueella alkoi nousta. Vuonna 1943 Newcastlen Wilf Taylor havaitsi 19-vuotiaassa Milburnissa hyvän jalkapalloilijan merkkejä. Pian Newcastle United kutsui Milburnin seuraan koeajalle. Ensimmäisessä ottelussaan Newcastlen paidassa Milburn teki kaksi maalia, ja seuraavassa ottelussa Milburn onnistui tekemään jo kuusi maalia. Newcastlen manageri Stan Seymour tarjosi Milburnille sopimusta, ja lopulta neuvottelujen jälkeen Milburn allekirjoitti sopimuksen Newcastlen kanssa. Sopimukseen sisältyi kymmenen punnan allekirjoituspalkkio sekä ottelukohtainen puolentoista punnan palkkio jokaista pelattua ottelua kohden.[1]

Paluu arkeen maailmansodan jälkeen ja ensimmäiset sarjakaudet Newcastlessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan päätyttyä Englannin jalkapallosarjat käynnistyivät uudelleen kaudella 1946–1947. Newcastle United jatkoi Englannin 2. divisioonassa tavoitteenaan nousta 1. divisioonaan. Sarjanousua tavoittelevassa Newcastlessa erityisesti hyökkäyksessä riitti leveyttä. Lokakuussa 1946 Newcastlen hyökkäys vahvistui edelleen Newcastlen manageri Stan Seymourin hankkiessa seuraan hyökkääjä Len Shackletonin ennätysmäisellä 13 000 punnan siirtosummalla. Siirron jälkeen Newcastlessa peliajasta kilpailivat neljä hyökkääjää eli Len Shackleton, Ernie Taylor, Charlie Wayman ja Jackie Milburn. Heti ensimmäisessä ottelussaan Len Shackleton teki kuusi maalia, kun Newcastle voitti Newport Countyn 13–0. Hyökkäyspään ylitarjonnan takia manageri Seymour ryhtyi peluuttamaan nopeaa ja juoksuvoimaista Jackie Milburnia laitalinkkinä. Newcastlen ensimmäinen kausi 2. divisioonassa toisen maailmansodan jälkeen sujui kohtalaisesti. Kaivattua sarjanousua 1. divisioonaan ei kuitenkaan saavutettu, sillä seura sijoittui vasta viidenneksi 2. divisioonassa. FA Cupissa Newcastle eteni aina välieriin asti, jossa Charlton Athletic voitti Newcastlen 4–0. Jackie Milburnin osalta ensimmäinen kausi Newcastlessa sujui hyvin ja hänen sopeutui joukkueeseen. Laitalinkkinä Milburn onnistui myös hyvin maalinteossa, sillä kauden 24 ottelussa syntyi 7 maalia.[1]

Seuraavalla kaudella 1947–1948 Newcastlen uudeksi manageriksi nimitettiin George Martin. Lokakuussa 1947 hyökkääjä Charlie Wayman siirtyi Newcastlesta Southamptoniin. Waymanin siirron jälkeen Milburn siirtyi laitalinkistä hyökkääjäksi ja sai pelipaitansa uudeksi pelinumeroksi arvostetun numeron 9, jolla esimerkiksi maineikas hyökkääjä Hughie Gallacher oli jo pelannut Newcastlessa 1920-luvulla. Milburn vakiinnutti paikkansa hyökkäyksessä ja onnistui tekemään pelaamissaan 39 ottelussa 20 maalia. Kausi oli myös koko seuralle menestykäs, sillä kauden päätteeksi Newcastle nousi takaisin 1. divisioonaan. Sarjanousun jälkeinen kausi 1948–1949 sujui 1. divisioonassa loistavasti, kun Newcastle sijoittui neljänneksi sarjassa. Joukkueen tärkeimmiksi pelaajiksi nousivat Jackie Milburn ja Newcastlen uusi hankinta, chileläinen hyökkääjä George Robledo. Seuraavalla kaudella 1949–1950 Newcastle sijoittui 1. divisioonassa viidenneksi Milburnin ja Robledon muodostaessa jälleen vaarallisen hyökkäyskaksikon. Kaudesta 1950–1951 muodostui myös menestyksekäs. Newcastle pysyi koko kauden 1. divisioonan kärkisijoilla sijoittuen lopulta sarjassa neljänneksi Robledon ja Milburnin johdolla. Newcastle eteni myös pitkästä aikaa FA Cupin finaaliin. Finaalissa Blackpool hävisi Newcastlelle 2-0 Jackie Milburnin tehdessä ottelun molemmat maalit johdattaen Newcastle FA Cupin voittoon ensimmäistä kertaa urallaan.[2]

Menestyksen vuodet 1950-luvun alussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newcastlen seuraavasta kaudesta 1951–1952 muodostui myös menestyksekäs. George Robledo teki kauden aikana 33 maalia voittaen 1. divisioonan maalikuninkuuden. Jackie Milburn pelasi myös erinomaisesti viimeistellen kauden aikana 25 maalia. Huolimatta hyökkääjien hyökkäyspään tehoista Newcastle ei kuitenkaan sijoittunut 1. divisioonan kärkipäähän vaan sijoittui vasta kahdeksanneksi. FA Cupissa Newcastle eteni jälleen FA Cupin finaaliin Arsenalia vastaan. Finaalissa Arsenalin Wally Barnes loukkaantui parikymmenen peliminuutin jälkeen ja Arsenal joutui taistelemaan sisukkaasti kymmenellä miehellä aina ottelun loppuhetkille asti. Lopulta ottelu ratkesi 84. peliminuutilla Newcastlen George Robledon tekemään 1–0 maaliin. Newcastle United saavutti näin historiansa viidennen FA Cupin voiton ja Jackie Milburnin uransa toisen FA Cupin voiton.[2]

Kausi 1952–1953 muodostui vaikeaksi sekä Newcastlelle että Jackie Milburnille. Milburn kärsi kauden aikana polvivaivoista ja pelasi vain 16 ottelua.[3] Newcastle sijoittui 1. divisioonassa vasta kuudennelletoista sijalle. Kauden 1952-1953 jälkeen Jackie Milburnin ja George Robledon yhteinen aika Newcastlessa päättyi. Robledon siirtyi pelaamaan seuraavaksi kaudeksi Chilen pääsarjassa pelaavan Colo-Colon joukkueeseen.[2]

Seuraava kohokohta Jackie Milburnin uralla oli kaudella 1954–1955, kun Newcastle eteni kolmatta kertaa 1950-luvulla FA Cupin finaaliin, jossa vastustajana oli Manchester City. Jackie Milburn vei Newcastlen johtoon heti ottelun alussa. Manchester Cityn Jimmy Meadows loukkaantui ensimmäisellä jaksolla ja Manchester City jatkoi peliä kymmenellä pelaajalla. Taivaansinisten Bobby Johnstone tasoitti finaalin miesalivoimasta huolimatta. Toisella puoliajalla Bobby Mitchell vei Newcastlen johtoon ja George Hannah teki Newcastlen kolmannen maalin. FA Cupin voitto oli Newcastlen ja Jackie Milburn kolmas viidessä vuodessa.[1]

Viimeiset vuodet Newcastlessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1955–1956 Jackie Milburnin ura alkoi kääntyä selvään laskuun. Hän ei ollut enää yhtä nopea kuin aikaisemmin. Osaltaan juoksuvoimaisuutta heikensi Milburnin runsas tupakointi. Kunnon heikentyessä Milburn alkoi myös menettämään itseluottamustaan. Kesällä 1957 Milburn päätti siirtyä pois Newcastlesta. Pohjois-Irlannin pääsarjassa pelannut Linfield tarjosi Milburnille pelaajamanagerin paikkaa viiden vuoden sopimuksella. Milburn hyväksyi tarjouksen ja päätti näin hienon uransa Newcastlessa.[1]

Vuosien 1946–1957 aikana Milburn pelasi 353 ottelua Newcastlen paidassa 1. ja 2. divisioonassa tehden 177 maalia. FA Cupissa Milburn pelasi Newcastlen paidassa 44 ottelua tehden 23 maalia. Siirtyessään Newcastlesta pois Milburn oli noussut Newcastlen historian parhaimmaksi maalintekijäksi 200 maalilla. Tämän ennätyksen rikkoi vasta vuonna 2006 Alan Shearer.[4]

Uran tilastot seurajoukkueissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Seura ja sarja Liiga FA Cup Liigacup Kv. cupit Yhteensä
Ottelut Seura Liiga Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
1943–46 Newcastle United Sota-ajan liiga 95 38 2 2 97 40
Yhteensä 95 38 2 2 97 40
1946–47 2. divisioona 24 7 3 1 27 8
1947–48 39 20 1 40 20
1948–49 1. divisioona 34 19 1 35 19
1949–50 30 18 2 3 32 21
1950–51 31 17 8 8 39 25
1951–52 32 25 7 3 39 28
1952–53 16 5 16 5
1953–54 39 16 5 2 44 18
1954–55 38 19 10 2 48 21
1955–56 38 19 4 2 42 21
1956–57 32 12 1 33 12
Yhteensä 353 177 42 21 395 198
Yhteensä Newcastlessa (1943-1957) 448 215 44 23 492 238
1957–60 Linfield Pohjois-Irlannin Valioliiga 54 68
Yhteensä uralla 502 283

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackie Milburn nousi ensimmäisen kerran Englannin maajoukkueeseen vuonna 1948, kun hänet valittiin Ison Britannian mestaruuskilpailuihin osallistuneeseen joukkueeseen. Milburn teki heti ensimmäisessä maaottelussaan Irlantia vastaan maalin. Milburn oli myös mukana Englannin maajoukkueessa vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa. Jackie Milburn pelasi Englannin maajoukkueessa vuosien 1948–1951 välisenä aikana yhteensä 13 maaottelua, joissa hän teki kymmenen maalia.

Jackie Milburnin maalit Englannin maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

maali nro Päivämäärä Pelipaikka Ottelu nro Vastustaja Lopputulos Kilpailu
1 9. lokakuuta 1948 Windsor Park, Belfast 1 Irlanti Irlanti 2–6 Jalkapallon Ison Britannian-mestaruuskilpailut
2 2. joulukuuta 1948 Highbury, Lontoo 3 Sveitsi Sveitsi 6–0 ystävyysottelu
3 9. huhtikuuta 1949 Empire Stadium, Lontoo 4 Skotlanti Skotlanti 1–3 Jalkapallon Ison Britannian-mestaruuskilpailut
4 15. lokakuuta 1949 Ninian Park, Cardiff 5 Wales Wales 1–4 Jalkapallon Ison Britannian-mestaruuskilpailut
5 15. lokakuuta 1949 Ninian Park, Cardiff 5 Wales Wales 1–4 Jalkapallon Ison Britannian-mestaruuskilpailut-
6 15. lokakuuta 1949 Ninian Park, Cardiff 5 Wales Wales 1–4 Jalkapallon Ison Britannian-mestaruuskilpailut
7 15. marraskuuta 1950 Roker Park, Sunderland 9 Wales Wales 4–2 Jalkapallon Ison Britannian-mestaruuskilpailut
8 9. toukokuuta 1951 Empire Stadium, Lontoo 10 Argentiina Argentiina 2–1 ystävyysottelu
9 19. toukokuuta 1951 Goodison Park, Liverpool 11 Portugali Portugali 5–2 ystävyysottelu
10 19. toukokuuta 1951 Goodison Park, Liverpool 11 Portugali Portugali 5–2 ystävyysottelu

Ura pelaaja-valmentajana ja managerina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milburn toimi Linfieldin pelaaja-valmentajana vuoteen 1960 saakka. Tämän jälkeen Milburn siirtyi liigojen ulkopuoliseen Yiewsleyhin, jossa hän toimi seuran pelaaja-valmentajana kahden kauden ajan. Tämän jälkeen Milburn siirtyi kaudella 1963-1964 Ipswich Townin manageriksi.[6] Ipswich Townin kaudesta Englannin 1. divisioonassa muodostui vaikea. Erityisesti joukkue kärsi heikosta puolustuksesta. Vaikea kausi päättyi Ipswich Townin putoamiseen 1. divisioonasta. Pudotus oli raju, sillä joukkue oli voittanut 1. divisioonan mestaruuden vain kaksi kautta aiemmin. Huonot otteet jatkuivat seuraavalla kaudella 2. divisioonassa ja syyskuun alussa vuonna 1964 Jackie Milburn erotettiin managerin tehtävistä.[7]

Jalkapallouran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ipswichista Milburn palasi Newcastleen ja työskenteli News of the World -lehdessä jalkapallotoimittajana. Hiljaisena ja vaatimattomana miehenä Milburn nautti suurta arvostusta Newcastlessa. Milburnin kuoli keuhkosyöpään lokakuussa 1988. Hautajaiset järjestettiin Newcastlen tuomiokirkossa. Pian Milburnin kuoleman jälkeen Newcastle United avasi vuonna 1988 uuden länsisivun katsomon St James' Parkille, joka nimettiin Jackie Milburnin mukaan the Milburn Standiksi.[1]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackie Milburn muistetaan edelleen erityisesti Englannin koillisosassa yhtenä oman aikakautensa parhaista jalkapalloilijoista. Eräänä osoituksena hänen merkityksestään ovat lukuisat hänen saamansa huomionosoitukset. Milburn valittiin vuonna 2006 englantilaisen jalkapallon kunniagallerian English Football Hall of Famen jäseneksi tunnustuksena hänen merkittävästä työstään englantilaisessa jalkapalloilussa. Jackie Milburnin kunniaksi Newcastle United myöntää vuosittain kauden parhaalle nuorelle pelaajalle Wor Jackie -palkinnon.[8]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jackie Milburn www.spartacus-educational.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
  2. a b c Jackie Milburn www.spartacus-educational.com. Viitattu 29.9.2014. (englanniksi)
  3. a b Jackie Milburnin uran tilastot toon1892.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
  4. Newcastle 2-0 Portsmouth 4.2.2006. BBC Sport. Viitattu 14.8.2009. (englanniksi)
  5. Jackie Milburnin uran tilastot englandfootballonline.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
  6. Jackie Milburn www.soccerbase.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
  7. Jackie Milburn www.football-league.co.uk. Arkistoitu 9.5.2012. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
  8. Jackie Milburn www.nufc.co.uk. Arkistoitu 29.8.2018. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)