Steve Bruce
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Stephen Roger Bruce | ||
| Syntymäaika | 31. joulukuuta 1960 | ||
| Syntymäpaikka | Corbidge, Englanti | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Seura | |||
| Seura | Sheffield Wednesday | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1977–1984 | Gillingham | 205 | (29) |
| 1984–1987 | Norwich City | 141 | (14) |
| 1987–1996 | Manchester United | 306 | (36) |
| 1996–1998 | Birmingham City | 72 | (2) |
| 1998–1999 | Sheffield United | 10 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 1998–1999 | Sheffield United | ||
| 1999–2000 | Huddersfield Town | ||
| 2001 | Wigan Athletic | ||
| 2001 | Crystal Palace | ||
| 2001–2007 | Birmingham City | ||
| 2007–2009 | Wigan Athletic | ||
| 2009–2011 | Sunderland | ||
| 2012–2016 | Hull City | ||
| 2016–2018 | Aston Villa | ||
| 2019– | Sheffield Wednesday | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. Nimi-testi OK | |||
Steve Bruce (s. 31. joulukuuta 1960) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Helmikuusta 2019 lähtien hän toimii Sheffield Wednesdayn päävalmentajana.
Pelaajana Bruce aloitti keskikentällä, mutta siirtyi myöhemmin puolustukseen. Brucea pidetään 1980–1990-lukujen parhaana englantilaisjalkapalloilijana, joka ei pelannut yhtäkään A-maaottelua.
Sisällysluettelo
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bruce aloitti uransa Gillinghamissa vuonna 1977. Seuraavana vuonna hän debytoi edustusjoukkueessa ja kuului vakiokokoonpanoon seuraavan kuuden kauden ajan.
Vuonna 1984 Bruce myytiin Norwich Cityyn 130 000 punnalla. Hänen debyytiottelunsa oli epäonninen ja hän teki oman maalin 3–3 tasapeliin päättyneessä ottelussa Liverpoolia vastaan. Brucesta tuli kuitenkin nopeasti the Canariesien puolustuksen tukipilari. Vuonna 1985 Norwich putosi pääsarjasta, mutta se voitti Englannin liigacupin, kun loppuottelussa kaatui Sunderland. Bruce äänestettiin Norwichin vuoden pelaajaksi. Joulukuussa 1987, juuri ennen 27-vuotispäiväänsä, Bruce siirtyi Manchester Unitediin 825 000 punnan siirtosummalla. Vuonna 2002 Bruce äänestettiin Norwichin Hall of Fameen.
ManU:ssa Bruce debytoi 19. joulukuuta 1987 ottelussa Portsmouthia vastaan. Kahdeksan ja puolen vuoden aikana Unitedissa Bruce teki yhteensä 51 maalia 414 ottelussa ja oli voittamassa kolmea liigamestaruutta, kolmea FA Cupia, yhden liigacupin ja yhden Cup-voittajien cupin. Kaudella 1990/91 Bruce sijoittui sensaatiomaisesti Mark Hughesin ja Brian McClairin jälkeen kolmanneksi Unitedin maalintekijäpörssissä, tehden 19 maalia (11 rangaistuspotkuista). Vuonna 1994 Brucesta tuli joukkueen kapteeni Bryan Robsonin siirtyessä Middlesbroughiin.
Vuonna 1996 Bruce siirtyi Birmingham Cityyn, jossa hän pelasi kaksi kautta ennen kuin siirtyi pelaaja-manageriksi Sheffield Unitediin, missä hän lopetti pelaajauransa vuonna 1999.
Saavutukset pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Englannin Valioliiga (3): 1993, 1994, 1996
- FA Cup (3): 1990, 1994, 1996
- Englannin liigacup (2): 1985, 1992
- Cup-voittajien cup: 1991
- UEFA Super Cup: 1991
Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauden 1997–1998 Sheffield Unitedin pelaaja-managerina toiminut Bruce palkattiin vuonna 2001 Huddersfield Townin peräsimeen. Ensimmäisellä kaudella terrierit jäivät täpärästi ulos ykkösliigan playoffseista, sijoittuen kahdeksanneksi.
Maaliskuussa 2001 Bruce nimitettiin Wigan Athleticin manageriksi. Wigan selvisi kakkosliigan playoffseihin saakka, mutta hävisi välierissä. Vain seitsemän viikkoa Wiganin manageriksi nimittämisen jälkeen Crystal Palace ilmoitti palkanneensa Brucen.
Neljän kuukauden päästä Bruce oli jo Birmingham Cityn manageri. Brucen tehtävänä oli nostaa joukkue Valioliigaan kaudeksi 2002/03. Tavoite onnistui ja Birmingham nousi Englannin pääsarjaan ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Ensimmäisellä kaudella (2002/02) sijoitus oli 13 ja seuraavalla kymmenes. Kaudella 2004/05 siniset sijoittuivat sijalle 12.
Kauden 2005/06 päätteeksi Birmingham putosi mestaruussarjaan, mutta Bruce sai nostettua joukkueen takaisin Valioliigaan vain heti seuraavalla kaudella. Marraskuussa 2007 Bruce siirtyi Birminghamista Wigan Athleticin päävalmentajaksi.
Bruce luotsasi Wigania puolitoista kautta ja seura sijoittui turvallisesti Valioliigan keskikastiin. Kauden 2008/09 jälkeen hän jätti tehtävänsä ja siirtyi kolmen vuoden sopimuksella toisen Valioliigaseuran, Sunderlandin päävalmentajaksi.[1] Brucen johdolla Sunderland kamppaili Valioliigassa keskikastin sijoituksista ollen hänen debyyttikaudellaan 13:s ja kaudella 2010/11 kymmenes. Kausi 2011/12 lähti Brucen suojateilta käyntiin kehnosti ja lopulta seurajohto erotti hänet marraskuun lopussa 2011. Sunderland oli liigassa vasta kuudestoista.[2]
Kesäkuussa 2012 Bruce allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Englannin Mestaruussarjassa pelaavan Hull Cityn kanssa.[3] Brucen johdolla Hull taisteli noususta Englannin Valioliigaan. Tiukassa kärkikamppailussa Hull oli lopulta sarjakakkonen ja nousi kauden päätteeksi Valioliigaan.[4] Kausi 2013/14 oli Hullin osalta menestyksekäs, sillä joukkue säilytti taistelun jälkeen sarjapaikkansa ja eteni FA Cupissa aina loppuotteluun saakka. Brucen suojatit taistelivat jopa mestaruudesta, mutta lopulta Arsenal oli vahvempi jatkoajan jälkeen 3–2.[5] Kaudella 2014/15 Hull ei kyennyt enää säilyttämään sarjapaikkaansa, vaan putosi liigasta. Bruce sai kuitenkin jatkaa seuran valmentajana ja kaudella 2015/16 hän johdatti joukkueen jälleen takaisin liigaan, tällä kertaa nousukarsintojen kautta voittamalla finaalissa Sheffield Wednesdayn.[6] Bruce erosi tehtävistään kesäkuussa 2016. Taustalla olivat erimielisyydet seuran varapuheenjohtajan kanssa.[7]
Lokakuussa 2016 Brucesta tuli Mestaruussarjassa sijalle 19 vajonneen Aston Villan päävalmentaja.[8] Brucen johdolla Aston Villa pelasi vahvan loppukauden ja nousi Mestaruussarjassa keskikastiin. Kaudella 2017/18 Villa taisteli noususta Englannin Valioliigaan. Joukkue sijoittui neljänneksi, mutta hävisi nousukarsintojen finaalissa Fulhamille.[9] Kaudella 2018/19 Villa valui keskikastiin ja Bruce joutui kannattajien epäsuosioon. Lokakuun alussa 3-3 tasapeliin päättyneessä ottelussa Preston North Endia vastaan katsoja heitti Brucea kaalilla.[10] Ottelua seuraavana päivänä Bruce sai potkut seurasta. Villa oli voittanut vain yhden kymmenestä edellisestä ottelustaan.[11]
Tammikuun alussa 2019 Bruce allekirjoitti sopimuksen Mestaruussarjassa pelaavan Sheffield Wednesdayn kanssa. Hän aloittaa seuran päävalmentajana helmikuun alussa. Siihen saakka valmennusvastuuta kantavat Brucen apuvalmentajat Steve Agnew ja Stephen Clemence.[12]
Saavutukset valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Englannin Mestaruussarja
- Hopeaa (2): 2007, 2013
- Playoff-voitto (2): 2002, 2016
- FA Cup
- Hopeaa: 2014
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bruce appointed at Sunderland on three-year deal
- ↑ Sunderland sack Bruce
- ↑ Steve Bruce appointed Hull City manager on three-year deal
- ↑ Hull City promoted: Steve Bruce says players deserve success
- ↑ Aaron Ramsey's extra-time winner ensured Arsenal ended their nine-year wait for a trophy
- ↑ How Hull were promoted to Premier League
- ↑ Steve Bruce: Hull City manager leaves newly promoted club
- ↑ Steve Bruce appointed manager of Championship club
- ↑ Fulham have been promoted to the Premier League after beating Aston Villa
- ↑ A supporter threw a cabbage at under-pressure Aston Villa manager Steve Bruce
- ↑ Steve Bruce sacked by Aston Villa
- ↑ Steve Bruce: Sheffield Wednesday appoint new manager
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steve Bruce Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
| Edeltäjä: Bryan Robson |
Manchester Unitedin kapteeni 1991–1996 |
Seuraaja: Éric Cantona |
| Edeltäjä: Trevor Francis |
Birmingham City FC:n päävalmentaja 2001–11/2007 |
Seuraaja: Alex McLeish |
| Edeltäjä: Colin Greenall Frank Barlow |
Wigan Athleticin päävalmentaja 2001 11/2007–2009 |
Seuraaja: Paul Jewell Roberto Martínez |
| Edeltäjä: Ricky Sbragia |
Sunderland AFC:n päävalmentaja 2009–11/2011 |
Seuraaja: Martin O’Neill |
| Edeltäjä: Nick Barmby |
Hull Cityn päävalmentaja 2012–2016 |
Seuraaja: Mike Phelan |
| Edeltäjä: Roberto Di Matteo |
Aston Villan päävalmentaja 10/2016–11/2018 |
Seuraaja: Dean Smith |
| Edeltäjä: Jos Luhukay |
Sheffield Wednesdayn päävalmentaja 2/2019– |
Seuraaja: – |
