Steve Bruce
 Steve Bruce vuonna 1992. |
||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Stephen Roger Bruce | |
| Syntymäaika | 31. joulukuuta 1960 (ikä 53) | |
| Syntymäpaikka | Corbridge, Englanti | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1977–1984 1984–1987 1987–1996 1996–1998 1998–1999 |
Gillingham Norwich City Manchester United Birmingham City Sheffield United |
205 (29) 141 (14) 306 (36) 72 (2) 10 (0) |
| Valmennusura | ||
| 1998–1999 1999–2000 2001 2001 2001–2007 2007–2009 2009–2011 2012– |
Sheffield United Huddersfield Town Wigan Athletic Crystal Palace Birmingham City Wigan Athletic FC Sunderland AFC Hull City AFC |
|
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
||
Steve Bruce (s. 31. joulukuuta 1960) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Kesäkuusta 2012 lähtien hän on toiminut Hull Cityn päävalmentajana.
Pelaajana Bruce aloitti keskikentällä, mutta siirtyi myöhemmin puolustukseen. Brucea pidetään 1980–1990-lukujen parhaana englantilaisjalkapalloilijana, joka ei pelannut yhtäkään A-maaottelua.
Sisällysluettelo
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bruce aloitti uransa Gillinghamissa vuonna 1977. Seuraavana vuonna hän debytoi edustusjoukkueessa ja kuului vakiokokoonpanoon seuraavan kuuden kauden ajan.
Vuonna 1984 Bruce myytiin Norwich Cityyn 130 000 punnalla. Hänen debyytiottelunsa oli epäonninen ja hän teki oman maalin 3–3 tasapeliin päättyneessä ottelussa Liverpoolia vastaan. Brucesta tuli kuitenkin nopeasti the Canariesien puolustuksen tukipilari. Vuonna 1985 Norwich putosi pääsarjasta, mutta se voitti Englannin liigacupin, kun loppuottelussa kaatui Sunderland. Bruce äänestettiin Norwichin vuoden pelaajaksi. Joulukuussa 1987, juuri ennen 27-vuotispäiväänsä, Bruce siirtyi Manchester Unitediin 825 000 punnan siirtosummalla. Vuonna 2002 Bruce äänestettiin Norwichin Hall of Fameen.
ManU:ssa Bruce debytoi 19. joulukuuta 1987 ottelussa Portsmouthia vastaan. Kahdeksan ja puolen vuoden aikana Unitedissa Bruce teki yhteensä 51 maalia 414 ottelussa ja oli voittamassa kolmea liigamestaruutta, kolmea FA Cupia, yhden liigacupin ja yhden Cup-voittajien cupin. Kaudella 1990/91 Bruce sijoittui sensaatiomaisesti Mark Hughesin ja Brian McClairin jälkeen kolmanneksi Unitedin maalintekijäpörssissä, tehden 19 maalia (11 rangaistuspotkuista). Vuonna 1994 Brucesta tuli joukkueen kapteeni Bryan Robsonin siirtyessä Middlesbroughiin.
Vuonna 1996 Bruce siirtyi Birmingham Cityyn, jossa hän pelasi kaksi kautta ennen kuin siirtyi pelaaja-manageriksi Sheffield Unitediin, missä hän lopetti pelaajauransa vuonna 1999.
Saavutukset pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Englannin Valioliiga (3): 1993, 1994, 1996
- FA Cup (3): 1990, 1994, 1996
- Englannin liigacup (2): 1985, 1992
- Cup-voittajien Cup: 1991
- UEFA Super Cup: 1991
Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauden 1997–1998 Sheffield Unitedin pelaaja-managerina toiminut Bruce palkattiin vuonna 2001 Huddersfield Townin peräsimeen. Ensimmäisellä kaudella terrierit jäivät täpärästi ulos ykkösliigan playoffseista, sijoittuen kahdeksanneksi.
Maaliskuussa 2001 Bruce nimitettiin Wigan Athleticin manageriksi. Wigan selvisi kakkosliigan playoffseihin saakka, mutta hävisi välierissä. Vain seitsemän viikkoa Wiganin manageriksi nimittämisen jälkeen Crystal Palace ilmoitti palkanneensa Brucen.
Neljän kuukauden päästä Bruce oli jo Birmingham Cityn manageri. Brucen tehtävänä oli nostaa joukkue Valioliigaan kaudeksi 2002/03. Tavoite onnistui ja Birmingham nousi Englannin pääsarjaan ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Ensimmäisellä kaudella (2002/02) sijoitus oli 13 ja seuraavalla kymmenes. Kaudella 2004/05 siniset sijoittuivat sijalle 12.
Kauden 2005/06 päätteeksi Birmingham putosi mestaruussarjaan, mutta Bruce sai nostettua joukkueen takaisin Valioliigaan vain heti seuraavalla kaudella. Marraskuussa 2007 Bruce siirtyi Birminghamista Wigan Athleticin päävalmentajaksi.
Bruce luotsasi Wigania puolitoista kautta ja seura sijoittui turvallisesti Valioliigan keskikastiin. Kauden 2008/09 jälkeen hän jätti tehtävänsä ja siirtyi kolmen vuoden sopimuksella toisen Valioliigaseuran, Sunderlandin päävalmentajaksi.[1] Brucen johdolla Sunderland kamppaili Valioliigassa keskikastin sijoituksista ollen hänen debyyttikaudellaan 13:s ja kaudella 2010/11 kymmenes. Kausi 2011/12 lähti Brucen suojateilta käyntiin kehnosti ja lopulta seurajohto erotti hänet marraskuun lopussa 2011. Sunderland oli liigassa vasta kuudestoista.[2]
Kesäkuussa 2012 Bruce allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Englannin Mestaruussarjassa pelaavan Hull Cityn kanssa. [3] Brucen johdolla Hull taisteli noususta Englannin Valioliigaan. Tiukassa kärkikamppailussa Hull oli lopulta sarjakakkonen ja nousi kauden päätteeksi Valioliigaan. [4]
Saavutukset valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Englannin Mestaruussarja
- Hopeaa (2): 2007, 2013
- Playoff-voitto: 2002
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steve Bruce Wikimedia Commonsissa- Brucen profiili soccerbase.comissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Edeltäjä: Bryan Robson |
Manchester Unitedin kapteeni 1991–1996 |
Seuraaja: Éric Cantona |
| Edeltäjä: Trevor Francis |
Birmingham City FC:n päävalmentaja 2001–11/2007 |
Seuraaja: Alex McLeish |
| Edeltäjä: Colin Greenall Frank Barlow |
Wigan Athleticin päävalmentaja 2001 11/2007–2009 |
Seuraaja: Paul Jewell Roberto Martínez |
| Edeltäjä: Ricky Sbragia |
Sunderland AFC:n päävalmentaja 2009–11/2011 |
Seuraaja: Martin O'Neill |
| Edeltäjä: Nick Barmby |
Hull Cityn päävalmentaja 2012– |
Seuraaja: - |
