Siirry sisältöön

Laihia

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Laihia
Laihela

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°58′35″N, 022°00′40″E
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Vaasan seutukunta
Kuntanumero 399
Hallinnollinen keskus Laihian kirkonkylä
Perustettu 1576
Kokonaispinta-ala 508,44 km²
218:nneksi suurin 2025 [1]
– maa 505,18 km²
– sisävesi 3,26 km²
Väkiluku 7 534
124:nneksi suurin 31.12.2025 [2]
– väestötiheys 14,91 as./km² (31.12.2025)
Ikäjakauma 2023 [3]
– 0–14-v. 18,5 %
– 15–64-v. 56,6 %
– yli 64-v. 24,9 %
Äidinkieli 2024 [4]
– suomenkielisiä 96,7 %
– ruotsinkielisiä 1,1 %
– muut 2,2 %
Kunnallisvero 9,6 %
53:nneksi suurin 2026 [5]
Kunnanjohtaja Jari Rantala
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2025–2029[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Vihr.
10
9
4
2
1
1
laihia.fi

Laihia (ruots. Laihela) on Suomen kunta Pohjanmaan maakunnassa Laihianjoen yläjuoksulla. Asukkaita Laihialla on lähes 7 500[2]. Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä.

Laihian kirkonkylän kohdalla maisemaa hallitsee viljelyaukeiden avautuminen laajaksi viljavaksi tasangoksi. Laihianjokivarressa maisemaa hallitsevat tyylipuhtaat pohjalaistalot. Esihistorialliseen aikaan Laihia on ollut Suomen tiheimmin asuttuja alueita. Laihia tunnetaan erityisesti laihialaisvitseistä. Kansanhuumorissa Laihia tunnetaan "Suomen Skotlantina" väestönsä väitetyn säästäväisyyden vuoksi.[7][8][9]

Laihian naapurikunnat ovat Ilmajoki, Isokyrö, Kurikka, Maalahti, Mustasaari ja Vaasa. Laihia ja vuonna 2013 lakkautettu Vähäkyrö käynnistivät terveydenhuollon yhteistyön Vaasan kanssa vuonna 2007.[10] Laihia kuului ennen Kyrönmaan seutukuntaan, kunnes sen lakkautushetkellä ainoana toisena kuntana ollut Isokyrö siirtyi osaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaa vuonna 2021.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maankohoamisen vaikutuksesta tapahtunut rantalinjan siirtyminen varhaiselta kivikaudelta nykypäivään.

Kivikauden alkupuolella vajaa 10 000 vuotta sitten Laihia oli viimeisimmän jääkauden jäljiltä vielä täysin veden peitossa. Noin 7000 vuotta sitten alueen korkeimmat kohdat alkoivat maankohoamisen vaikutuksesta nousta luotoina Litorinamerestä. Kivikauden lopusta pronssikauden halki rautakaudelle saakka Laihia oli rannikkoa ja saaristoa.[11] Varhaisimmat kivikautiset löydöt asutuksesta ovat kampakeraamisesta kulttuurista kunnan kaakkoisosasta ajalta noin 3400 eaa. Pyyntiin ja keräilyyn perustunut asutus on seurannut rantaviivaa.[12]

Pronssikaudella 1500–500 eaa. etenkin Laihian keski- ja länsiosat muodostuivat saaristosta ja sen suojaamasta rannikosta. Myös asutus näyttää keskittyneen tälle alueelle.[13] Tärkeimmät elinkeinot ovat edelleen olleet pyyntivaltaisia, mutta myös pienimuotoista karjanhoitoa ja maanviljelyä on saatettu harjoittaa.[14] Ajanlaskun alun tienoilla varhaisen metallikauden loppupuolella maanviljely alkoi vakiintua Laihianjoen varressa.[15] Laihialta on löydetty tuhansia röykkiöhautoja, ja kunta on Suomen muinaisjäännöstiheimpiä alueita. Röykkiöistä suurin osa ajoittuu pronssikaudelle ja varhaiselle rautakaudelle, loput ovat myöhäiseltä rautakaudelta.[16]

600-luvun rautakauden keskivaiheille saakka asutus siirtyi edelleen rantaviivan mukana. 300–700-luvun keskirautakaudella pääosin Laihianjokilaaksossa eläneen 10–15 asutusyksikön yhteisön väkimäärän on arveltu olleen noin 60–180 henkeä.[17] Merovingiajan kuluessa pohjalainen asutus kuitenkin vähitellen supistui, ja 800–1200-luvun myöhäisrautakaudella alue muodostui pääasiallisesti todennäköisesti Kokemäenjoen asutuksen nautinta-alueeksi. Tältä seudulta Etelä-Pohjanmaa lienee saanut myös ensimmäiset historiallisen ajan asukkaat.[18]

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osittain Kyrönjokilaaksosta lähtöisin oleva Ylilaihian eli nykyisen Kirkonkylän eteläpuolisen jokivarren asutus on syntynyt viimeistään 1200-luvun puolivälissä. Alalaihian asutus puolestaan muodostui 1300-luvun vaihteen ruotsalaisen muuttoliikkeen vaikutuksesta.[19] Asuttamisesta lähtien ensimmäiset lähes kolme vuosisataa Ylilaihia kuului Kyrön kirkkopitäjään ja Alalaihia puolestaan Mustasaaren kirkkopitäjään. Kirkkopitäjien välisen rajan tienoille muodostui myös vastaavien hallintopitäjien raja.[20]

Keskiajan kuluessa maatalous voimistui vähitellen, ja tämän seurauksena myös väkiluku alkoi kasvaa voimakkaasti. Viimeistään 1400-luvulla Laihian kylien pääelinkeinoksi pyynnin tilalle tuli maanviljelys ja karjanhoito. Viljaa kasvatettiin jokivarteen raivatulla hyvällä peltomaalla.[21]

Pitäjän perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laihian kartta vuodelta 1680.

Vuonna 1508 perustettiin Laihian kappeliseurakunta ja paikkakunnan ensimmäinen kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon tiedetään sijainneen Mustasaaren puolella, mutta tarkasta paikasta ei ole varmuutta.[22] Tapahtuma oli yhteydessä Mustasaaren ja Kyrön suurpitäjien alkavaan hajoamisprosessiin.[23] Vuonna 1576 Laihia erotettiin Kyröstä ja Mustasaaresta omaksi kirkkopitäjäksi ja vuonna 1606 myös hallintopitäjäksi. Tarkemmat pitäjän rajat muodostuivat näiden tapahtumien jälkeen vasta vähitellen. Tuohon aikaan Laihiaan kuului suurin piirtein kunnan nykyisen alueen lisäksi myöhemmin itsenäistynyt Jurva.[24] Pitäjän ensimmäinen kirkko oli käytössä lähes puolitoista vuosisataa, kunnes Laihian toinen kirkko valmistui vuonna 1642 Kirkonkylään nykyisen Napuen puiston kohdalle.[25][26] Pitäjähallinnon tavanomaista kulkua häiritsi jossain määrin 1600-luvulla läänityslaitos. Vuonna 1614 Laihia ja Maalahti annettiin virkalääniksi kansleri Axel Oxenstiernalle. Tämä peruuntui vuonna 1651, jolloin kuningatar Kristiina lahjoitti Laihian vapaaherrakunnaksi valtaneuvos Karl Bondelle. Vapaaherrakunta periytyi Bonden suvun omistuksessa kunnes se vuonna 1674 peruutettiin takaisin kruunulle.[27]

1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin saakka Laihian taloluku pysyi suhteellisen vakaana, vajaassa 150 talossa.[28] Kylissä oli keskimäärin yhdeksän taloa.[29] 1500-luvun lopulla pitkään kestänyt Venäjän sota sekä nuijasota aiheuttivat talojen autioitumista.[30] Ankara sotaväenotto rajoitti edelleen väkiluvun kasvua 1600-luvulla.[31] Lisäksi 1600-luvun lopun suuret kuolonvuodet ja seuraavan vuosisadan Suuri Pohjan sota sekä siitä jatkunut isoviha aiheuttivat kummatkin väliaikaisesti noin 300 hengen loven väestöön. Napuen taistelussa kuoli 120 laihialaista – eli lähes 60 % paikkakunnan täysi-ikäisestä henkikirjaan merkitystä miesväestöstä.[32]

1600-luvulla tervanpoltto nousi maatalouden rinnalle tärkeäksi elinkeinoksi[33] ja tervasta kehittyi nopeasti laihialaisten tärkein kauppatavara. Tätä edesauttoi lyhyt kulkuyhteys vuonna 1606 perustettuun Vaasan kaupunkiin, joka toimi kaupan keskuksena.[34]

Kasvun aikaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maataloudessa 1700-luvulla tapahtunut tärkeä uudistus isojako aloitettiin vuosisadan puolivälissä Pohjanmaalta. Laihian pitäjä oli ensimmäinen kohde, ja kuten muuallakin myös Laihialla toimeenpano kohtasi vastustusta.[35] Toimenpiteen yhteydessä myös pitäjän siihen saakka epämääräisiä rajoja selvennettiin.[36] 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alkupuolella Laihia kuului maan tärkeimpiin salpietarin valmistuksen seutuihin ja parhaimpina aikoina oli jokaisessa talossa ainakin yksi salpietarin valmistukseen tarkoitettu lato.[37]

Laihian väestö alkoi 1700-luvun puolivälin jälkeen lisääntyä voimakkaasti ja kasvu jatkui vahvana seuraavallakin vuosisadalla. Myös Jurvan väkiluku oli kasvanut nopeasti.[37][38]

1700-luvun kuluessa Jurvaan muodostui aluksi Laihian seurakuntaan kuuluva rukoushuone- ja myöhemmin kappeliseurakunta, jonka ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1764.[39] Laihialla vaikutti 1700-luvun puolivälissä myös Jaakko Kärimäen johtama separatistinen lahko.[40] Vuosisadan loppuvuosina ylipääläiset hakivat kuninkaalta lupaa useaan otteeseen aluksi oman kirkon rakentamiseen ja myöhemmin seurakunnan jakamiseen kahtia Yli- ja Alapäähän, mutta hankkeet raukesivat kielteiseen vastaukseen. Laihian kolmas, nykyinen kirkko valmistui vuonna 1805.[41]

1800-luvulta nykypäivään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkimäärän lisääntymisestä huolimatta Jurvan kappeliseurakunta jatkoi Laihian seurakunnan alaisuudessa vielä 1800-luvun alkupuoliskon. Vuoden 1859 syksyllä senaatti hyväksyi anomuksen Jurvan itsenäistymisestä ja ero toteutettiin vuonna 1863. Tuohon aikaan Jurvassa oli noin kolmetuhatta asukasta.[42][43] Pitäjien väliset rajat säilyivät kuitenkin pitkälle 1900-luvun puolelle saakka varsin epäselvinä.[44]

1860-luvun jälkipuoliskon suurina nälkävuosina Laihian väestö pieneni noin 550 hengellä.[45] Muuten väkiluku jatkoi vahvaa kasvusuuntausta vuosisadan loppuun saakka.[46][47]

Laihian ensimmäinen, yksityinen kansakoulu avattiin vuoden 1867 syksyllä ja se oli toiminnassa kaksi vuotta. Ensimmäinen kunnan kansakoulu, nykyinen Isonkylän koulu, avattiin vuoden 1870 syksyllä.[48] Nuorisoseuratoiminta samoin kuin muu yhdistystoiminta oli Laihialla vilkasta jo 1880-luvulta lähtien. Laihialaiset Juho Hietanen ja Santeri Alkio olivat 1880-luvulla mukana nuorisoseuraliikkeen alullepanemisessa, ja Alkiota pidetäänkin liikkeen aatteellisena oppi-isänä. Pari vuotta toiminut Laihian Nuorisoyhdistys perustettiin vuonna 1883 ja varsinainen Laihian nuorisoseura vuonna 1892.[49][50][51]

Vuosina 1890–1909 toimitettiin kunnassa isojaonjärjestely, jossa ympäriinsä pieninä palstoina olleita maatilojen viljelyksiä yhtenäistettiin. Tuloksena maatalouden tuotto moninkertaistui.[52] Suomen sisällissodan alussa Laihialla käytiin Hulmin taistelu, jossa laihialaiset sekä isokyröläiset suojeluskuntalaiset valtasivat venäläisten varuskunnan. Tätä taistelua pidetään Pohjanmaalla jopa koko sodan alkuna.[53]

Nimen etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten nimitysten Laihia ja Laihela lisäksi paikkakunnasta on käytetty asiakirjoissa muun muassa nimiä Laia, Laya, Laiha, Laihala ja Laihiala. On arveltu, että todennäköisesti Laihia on alun perin ollut muinaissuomalainen henkilönimi. Muodosta Laihala on maininta vuodelta 1440 ja muotoa Laihia tai Laihiala esiintyi 1500-luvun veroluetteloissa. Alkuaan nimitys lienee viitannut selvästi nykyistä pienempään alueeseen. Vuonna 1508 kappelin vihkimisen yhteydessä on nimitys ilmeisesti tarkoittanut jo koko jokilaakson asutusta. Toisaalta nimiä Iso-Laihala ja Iso-Laihiala on vielä 1500-luvulla käytetty nykyisistä Isokylän ja Jakkulan alueista.[54]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laihianjoki Laihian Maltaan kohdalla kesäkuussa 2008

Asutuksesta suurin osa on keskittynyt Laihianjoen varrelle, josta maatalojen palstat ulottuvat pitkinä, kapeina suikaleina latvamaille. Kunnassa on kaikkiaan 469 maatilaa ja peltoalaa on noin 10 000 hehtaaria[55].

Keskeisiä maamerkkejä ovat kirkonkylän ja Yrjäälän halki virtaava joki, vanha vaaleasävyinen puukirkko sekä Vaasaan, Tampereelle ja Jyväskylään johtavat valtatiet.

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihian länsi- ja eteläosissa levittäytyvät harvaan asutut suot ja kankaat. Levaneva on 3 000 hehtaarin suojeltu suoalue, jolla on runsas linnusto sekä kasviharvinaisuuksia (rauhoitettu punakämmekkä ja kaarlenvaltikka).

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat ovat Laihian kyliä: Allinen, Aronkylä, Isokylä, Jakkula, Jokikylä, Jokiperä, Jokisalo, Kasinkylä, Keskikylä, Kirkonkylä, Kumaala, Kupparla, Kylänpää, Käyppälä, Lounaala, Lyyskilä, Maunula, Miettylä, Nikkari, Peltomaa, Perälä, Poola, Potila, Pukkala, Ratikylä, Ruto, Santaloukko, Suorttila, Torstila, Tyllijoki, Valjoo, Vedenoja ja Yrjäälä.

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Laihialla oli 8 051 asukasta, joista 6 587 asui taajamassa, 1 422 haja-asutusalueilla ja 42:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Laihian taajama-aste on 82,2 %.[56] Kunnassa on vain yksi taajama, Laihian kirkonkylä.[57] Laihian kirkonkylä sijaitsee pääosin Laihialla, mutta pieneltä osin myös Vaasassa.[57]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihian työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)[58]

  Alkutuotanto (8,1 %)
  Jalostus (21,4 %)
  Palvelusektori (68,6 %)
  Muut sektorit (1,9 %)

Talousalueena Laihia kuuluu Vaasan seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 47 978 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa korkeampi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 11. suurin.[59]

Laihialla oli vuonna 2022 yhteensä 1 749 työpaikkaa ja kunnassa asui 3 384 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 34,0 prosenttia. Laihian työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 68,6 prosenttia, jalostuksen 21,5 prosenttia ja alkutuotannon 8,1 prosenttia.[58]

Laihian työpaikkaomavaraisuus on 51,7 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 82,0 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 6,0 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Laihialla on 131,0 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.[58]

Yritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihialla on erityisen paljon yrityksiä teollisuusalalla. Laihian suurimpia yrityksiä ovat mallastuotteita valmistava Laihian Mallas, putkentyöstöratkaisuja tuottava T-Drill, alumiinivalimo Alteams, viljakaupan palveluja tarjoava Maatalousliike Puska sekä puutuotteiden valmistaja Jukajan Ristikko.[60] Laihian suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuului vuonna 2021 myös ohjelmistoyritys Devatus[61]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
0200040006000800010 00031.12.197231.12.198931.12.200631.12.2023VäestöLaihian väestö vuodesta 1972 Tausta-aineisto
Lähteet:[62]

Laihian asukasluku on yhteensä 7 534 asukasta. Laihian asukasluku on noussut kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa Laihian asukasluku kasvoi tasaisesti 1980-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin. Tämän jälkeen väkiluku laski noin viiden vuoden ajan ja kääntyi uudelleen nousuun 2000-luvun puolivälissä ja nousi korkeimmillaan noin 8 200 asukkaaseen vuonna 2016. Laihia ei ole ollut osallisena kuntaliitoksissa. Oheisessa kuvaajassa on esitetty Laihian väestönkehitys vuosittain vuodesta 1972 lähtien. Käytetty kuntajako vastaa nykyisin voimassa oleva jakoa.

Tilastokeskuksen vuoden 2024 väestöennusteen mukaan Laihian asukasluku jatkaa maltillista laskua. Väestöennusteen mukaan Laihian väkiluku olisi vuonna 2030 noin 7 218 asukasta, vuonna 2035 noin 6 929 asukasta, vuonna 2040 noin 6 772 asukasta ja vuonna 2045 noin 6 694 asukasta.[63]

Asuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuntokuntien jakauma Laihialla (2024)[64]

  1 henkilö (38,2 %)
  2 henkilöä (33,7 %)
  3 henkilöä (10,7 %)
  4–6 henkilöä (17 %)
  7 henkilöä tai yli (0,4 %)

Laihian suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu valtaosa kunnan asuntokunnista (69,3 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on rivitalo, jossa asuu noin 20,2 prosenttia asuntokunnista. Kerrostaloissa asuu noin 10,4 prosenttia asuntokunnista.[64]

Yksinasuvien osuus Laihian asuntokunnista on 38,2 prosenttia eli noin 1 300 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 33,7 prosenttia eli noin 1 200 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 10,7 prosenttia eli noin 370, 4–6 asukkaan asuntokuntia 17,0 prosenttia eli noin 600 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,4 prosenttia eli noin 15.[64]

Kieli ja etnisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihia on pääsääntöisesti suomenkielinen kunta. Vuoden 2024 lopussa Laihian väestöstä enemmistönä 96,7 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 1,1 prosenttia puhuu ruotsia. Vieraskielisten osuus väestöstä on 2,2 prosenttia.[4] Laihialla asuvia ulkomaiden kansalaisia oli vuoden 2024 lopussa 1,5 prosenttia.[65]

Vuoden 2024 lopussa Laihialla asui 117 ulkomaan kansalaisista ja yhteensä 171 ulkomaalaistaustaista.[65] Suurin osa ulkomaiden kansalaisista on eurooppalaisia (73), joista suurimmat väestöryhmät ovat virolaiset (16), unkarilaiset (16) ja bulgarialaiset (11). Aasialaistaustaista väestöä edustavat thait (19) ja filippiiniläiset (18).[66]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontokuntiin kuuluminen Laihialla, Tilastokeskus (2024)[65]

  Luterilaisuus (79,1 %)
  Muut uskonnot (1,3 %)
  Uskontokuntiin kuulumattomat (19,6 %)

Laihian kunnassa 79,1 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 62,2 prosenttia (2024). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,3 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 19,6 prosenttia väestöstä.[65] Laihialla toimii yksi evankelis-luterilainen seurakunta, Laihian seurakunta, joka kuuluu Lapuan hiippakunnan alaiseen Pohjanmaan rovastikuntaan.[67]

Kirkon herätysliikkeistä Laihialla on voimakkaimmin vaikuttanut Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä vähemmässä määrin herännäisyys, jolla on paikallisyhdistys Laihialla. Evankelinen herätysliike alkoi vaikuttamaan Laihialla 1870-luvulta lähtien ja Laihiasta tuli yksi seudun evankelisimpia seurakuntia. Evankelisten keskuudessa Laihialla merkittävänä on pidetty kappalainen Frans Kärjen toimintaa. Evankeliset kokontuivat vuodesta 1920 lähtien rukoushuoneeksi hankitussa Sorrin talossa kirkonkylällä, minkä lisäksi piiriosastoja perustettiin 1930-luvulla muun muassa Jokisaloon ja Jokiperään. Rukoushuoneella järjestettiin muun muassa seuroja, raamattupäiviä ja alueellisia juhlia.[68] Herännäisyyden vaikutus Laihialla alkoi jo vuonna 1846 ja liike voimistui 1900-luvun alkupuolella.[69]

Helluntaiherätyksen toiminta alkoi Laihialla 1950-luvun puolivälissä, jolloin paikkakunnalla syntyi voimakas hengellinen herätys Vaasan helluntaiseurakunnan evankelioimistyön kautta. Alkuvaiheessa helluntailaisiin liittyi joitakin laihialaisia ja itsenäinen Laihian Saalem-seurakunta rekisteröitiin vuonna 1976.[69][70][71]

1720-luvulta eteenpäin Laihialla syntyi radikaalipietistinen liike, jonka johtajina tulivat tunnetuksi Kaappo Ollila ja Jaakko Kärmäki. Liikkeen jäsenet olivat hartaita kristittyjä, jotka olivat tyytymättömiä kirkon toimintaan.[72][73] Kärmäkeläisyyttä muistuttava mystiikka vaikutti puolestaan 1800-luvun puoliväliin saakka Laihialla ja lähiympäristössä. Mystikkokirjallisuuden suomentaja Susanna Sundström asui Laihialla. 1840-1870-luvuilla rukoilevaisuus oli ainoa suuremmin vaikuttanut herätysliike, jonka johtohahmo oli Kahran torppari Kaappo Antinpoika. Tämän jälkeen herätysliikkeistä Laihialla vaikutti erityisesti evankelisuus ja herännäisyys. Vapaakirkollinen liike saapui Laihialle 1900-luvun vaihteessa. Paikkakunnalle syntyi Vapaan Lähetyksen seurakunta, joka oli toiminnassa ainakin 1940-luvun sotavuosiin saakka. Laihiasta muodostui tärkeä kokoontumispaikka myös skuttnabbilaiselle liikkeelle ja kuului liikkeen ydinkannatusalueeseen.[74][69]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Laihian alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[75]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuukuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuukuuteen liittyvät taide- ja koriste-esineet
Laihian euro
Laihian kukkaro
Laihian kuppi
Laihian markka
Laihialainen kahvikuppi
Laihialainen nisufati
Laihialaiset viinipikarit
Kynttilänjalka Ykskin piisaa
Nuukan tuoppi

Laihia on koko maassa tunnettu nuukuudestaan,[76] josta kertovat lukuisat laihialaisvitsit.[77] Tämän vuoksi Laihiaa kutsutaan myös Suomen Skotlanniksi, joka sekin tunnetaan säästeliäisyydestään. Laihian kotiseutumuseon pihapiirissä sijaitsee Nuukuurenmuseo, jossa esitellään loppuun käytettyjä esineitä sekä entisajan elämää, jolloin kaikki käyttökelpoinen otettiin talteen ja hyötykäyttöön.[76] Laihialaisuutta on käytetty myös positiivisessa mielessä jopa eräiden yritysten säästötoimenpiteiden hankenimenä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyi Laihian nuukuuden vuonna 2017 Elävän perinnön kansalliseen luetteloon aineettomana kulttuuriperintönä. Kansallisesta luettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin.[78]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihialla puhutaan suurelta osin eteläpohjalaista murretta.

Perinnekulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laihian lakeus.

Laihian naisten kansallispuku on suunniteltu vuonna 1924. Puvun suunnittelija on todennäköisesti U. T. Sirelius. Tarkistushanke aloitettiin 1980-luvun lopulla ja uusitun perinteisesti valmistetun puvun ensiesittely oli huhtikuussa 1999. Hameen esikuva on luonnonväreillä värjätty flammuhame, jossa on punaisten ja vihreiden pohjaraitojen välissä tattariraitoja. Liivi on lyhyt ja toteutettu vöyriläisen mallin mukaan. Tasku on toteutettu hameen tilkuista ja päähine on tummanpunainen korvamyssy.[79]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herättäjäjuhlat järjestettiin Laihialla vuonna 1994.[80]

Ensimmäinen Laihian Päivä -juhla järjestettiin Laihialla vuonna 1924.lähde?Juhlaa vietetään vuosittain elokuun ensimmäisenä sunnuntaina Laihian kotiseutumuseolla. Laihian Päivän 100-vuotisjuhlaa vietettiin 4.8.2024. [81]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistomerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Laihian julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
  • Alkion hautapatsas
  • Alkion muistopatsas nuorisoseuramuseon edustalla
  • Napuen taistelussa kaatuneiden laihialaisten muistomerkki
  • Raivaajapatsas
  • Vapaussodan aloituksen muistopatsas Hulmilla

Suojellut rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alkionmäen rakennuksia
  • Kapteenin talo
  • Pukkalan tilan rakennukset
  • Ylipotin luhti[82][83]
  • Laihian kotiseutumuseo
  • Laihian Nuukuurenmuseo

Ruoka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihian pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kaljavelli.[84]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihialla toimivat mm. urheiluseurat Laihian Luja ry, Laihia United FC, autourheiluseura Laihian Urheiluautoilijat ry sekä Laihian Ylipään Nuorisoseura ry ja MLL Laihian yhdistys ry.

Laihian monitoimihalli valmistui kesän 2007 alussa. Hallin avajaiset olivat 30. elokuuta kun Suomen lentopallomaajoukkue pelasi harjoitusmaaottelun Moskovan EM-kisoja varten Espanjaa vastaan. Hallissa on tilaa vähän yli tuhannen hengen yleisömäärälle.

Laihialla on mahdollista harrastaa eri urheilulajeja kuten painia, jalkapalloa, salibandya, taekwondoa, uintia, ja lentopalloa.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asema on lakkautettu vuonna 2016. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä. Maantietä pitkin Vaasaan on noin 26 kilometriä, josta osa on moottoritietä.

Kansainvälinen matkailutie, Sininen tie, kulkee Laihian kautta.

Etäisyyksiä Laihialta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallinen päätöksenteko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihian kunnanjohtajana on toiminut vuodesta 2024 lähtien Jari Rantala.[85] Ylintä päätösvaltaa Laihian kunnassa käyttää 27-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Antti Tuomela (kok.), 1. varapuheenjohtajana Timo Kamila (kesk.) ja 2. varapuheenjohtajana Tuomas Latva-Nikkola (kok.).[86]

Kunnan hallintoa johtaa 10-jäseninen kaupunginhallitus. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii Teemu Knuutti (kesk.), 1. varapuheenjohtajana Esa Similä (kok.) ja 2. varapuheenjohtajana Anneli Riski (kesk.). Laihian kunnassa toimivia lautakuntia ovat hyvinvointilautakunta, sivistyslautakunta ja tekninen lautakunta. Lakisääteisiä lautakuntia ovat keskusvaalilautakunta sekä tarkastuslautakunta.[86]

Vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihian suurimmat puolueet ovat olleet perinteisesti Suomen Keskusta ja Kansallinen Kokoomus. Keskusta on ollut Laihian kunnanvaltuuston suurin puolue yhtäjaksoisesti ainakin vuodesta 1976 lähtien. Keskusta on kerännyt pääsääntöisesti noin 35–40 prosenttia kunnan äänistä. Kokoomus on vakiinnuttanut asemansa Laihian toiseksi suurimpana puolueena. Kokoomuksen kannatus on pääsääntöisesti ollut noin 25–30 prosenttia.[87]

Laihia on kuulunut kansallisissa vaaleissa Vaasan vaalipiiriin vuodesta 1962 lähtien. Tätä ennen kunta kuului Vaasan läänin eteläiseen vaalipiiriin vuosina 1907–1962. Laihialta eduskuntaan valittuja kansanedustajia ovat olleet maalaisliiton Santeri Alkio vuosina 1907–1908, 1909–1914 ja 1917–1922, suomalaisen puolueen Mikko Iipponen vuosina 1911–1917 sekä maalaisliiton Mikko Tarkkanen vuosina 1922–1945 ja 1951–1954.[88]

Oheisessa kuvaajassa on kuvattu vaalitulokseen perustuva paikkajako puolueittain viimeisimmissä kunnallisvaaleissa

VaalivuosiVas.Vihr.SDPKesk.MuutKDKok.PSGraafinen esitys, paikat ja äänestysprosenttiYht.%Sukupuolijakauma (M/N)
2004 1 5 11 2 1 7
5 11 2 7
27 65,1
1710
2008 2 4 11 1 7 2
2 4 11 7 2
27 64,9
189
2012 1 3 10 2 6 5
3 10 2 6 5
27 63,2
189
2017 2 4 11 1 6 3
2 4 11 6 3
27 63,6
1710
2021 1 3 10 7 6
3 10 7 6
27 58,1
207
2025 1 1 4 10 9 2
4 10 9 2
27 58,0
189
Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksesta sekä Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta

Kunnanjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja laihialaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miettinen, Mirja: Laihian historia I: Esihistoria. Jyväskylä: Laihian kunta, 1998. ISBN 951-97971-0-6
  • Luukko, Armas: Laihian historia II: Asutuksen alusta isovihan loppuun. Vaasa: Laihian historiatoimikunta, 1975. ISBN 951-99066-1-4
  • Seppälä, Santeri: Entisaikojen Laihiaa. Vaasa: Laihian historiatoimikunta, 1951.
  • Laihia. Vaasa: Laihian historiatoimikunta ja Laihianpäivätoimikunta, 1937.
  • Ikola, Kaisa: Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa: Kappeliseurakunta 1508-1576, itsenäinen seurakunta 1576-2000. Laihia: Laihian seurakunta, 2004. ISBN 952-91-6820-9
  • Lehtinen, Jouko: Persoonia ja elämänsä sankareita. ISBN 978-952-92-3660-2
  • Sinervo, Elvi: Palavankylän seppä. Gummerus 1939
  • Alkio, Paavo: Sotatuomarin päiväkirjat. ISBN 951-20-6449-9
  • Oksanen, Tapio: Laihian energiansäästökylä. ISBN 951-720-814-6
  • Jauhiainen, Marjatta: Justhin piisas kun kesken loppuu. ISBN 951-717-669-4
  • Lehtinen, Ilpo: 365 vitsiä laihialaisista. ISBN 951-9374-10-8
  • Ei makiaa mahan täyreltä. (Arkistoitu – Internet Archive) Lions Club Laihia.
  • Pöntinen, Benjam: Kyrönmaa. ISBN 951-96382-8-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2025 1.1.2025. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2025.
  2. 1 2 Väkiluvun kasvu hidastui vuonna 2025 1.4.2025. Tilastokeskus. Viitattu 6.4.2026.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2025.
  4. 1 2 Vieraskielisten määrä ylitti 600 000 henkilön rajan vuoden 2024 aikana 31.12.2024. Tilastokeskus. Viitattu 6.4.2025.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2026 18.11.2025. Verohallinto. Viitattu 9.4.2026.
  6. ↑ Kuntavaalit 2025, Laihia Oikeusministeriö. Viitattu 22.6.2025.
  7. ↑ Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 146. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
  8. ↑ Suunnittelukunta: Matkalla Suomessa, s. 223. (Neljäs painos) Valitut Palat, 1992. ISBN 951-8933-62-6
  9. ↑ Laihela Uppslagsverket i Finland. Viitattu 13.8.2025. (ruotsiksi)
  10. ↑ Vaasa.fi: Vaasa-Laihia yhteistoiminta-alue Vaasa.fi. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 13.6.2019.
  11. ↑ Miettinen 1998 s. 27
  12. ↑ Miettinen 1998 s. 35–37
  13. ↑ Miettinen 1998 s. 58
  14. ↑ Miettinen 1998 s. 111
  15. ↑ Miettinen 1998 s. 115
  16. ↑ Miettinen 1998 s. 160
  17. ↑ Miettinen 1998 s. 150–152
  18. ↑ Miettinen 1998 s. 158
  19. ↑ Luukko 1975 s. 26
  20. ↑ Luukko 1975 s. 17–18, 219
  21. ↑ Luukko 1975 s. 126, 257
  22. ↑ Ikola 2004, s. 25–26
  23. ↑ Luukko 1975, s. 219
  24. ↑ Luukko 1975, s. 182–184
  25. ↑ Seppälä 1951, s. 16
  26. ↑ Ikola 2004, s. 50
  27. ↑ Luukko 1975 s. 192–196
  28. ↑ Luukko 1975 s. 87–88
  29. ↑ Luukko 1975 s. 90
  30. ↑ Luukko 1975 s. 91–93
  31. ↑ Luukko 1975 s. 105
  32. ↑ Luukko 1975 s. 115–123
  33. ↑ Luukko 1975 s. 150
  34. ↑ Luukko 1975 s. 171
  35. ↑ Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan: Isojako Etälukio. Opetushallitus. Arkistoitu 28.1.2019. Viitattu 3.6.2011.
  36. ↑ Seppälä 1951 s. 21–36
  37. 1 2 Seppälä 1951 s. 59
  38. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 28
  39. ↑ Seppälä 1951 s. 50
  40. ↑ Seppälä 1951 s. 139–146
  41. ↑ Seppälä 1951 s. 48
  42. ↑ Ikola 2004 s. 191
  43. ↑ Vuori, Olavi: Seurakuntien historia (PDF) Kurikan seurakunta. Viitattu 1.6.2011.[vanhentunut linkki]
  44. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 68
  45. ↑ Seppälä 1951 s. 185
  46. ↑ Heikinmäki, Maija-Liisa ym.: Etelä-Pohjanmaan historia V: Autonomian kausi 1809–1917, s. 925. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1987. ISBN 951-95995-4-1
  47. ↑ Tilastollisia tiedonantoja N:o 63: Väestön elinkeino. Helsinki: Tilastokeskus, 1979.
  48. ↑ Seppälä 1951 s. 194–196
  49. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937 s. 59–60
  50. ↑ Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura 125 vuotta vuonna 2007 nuorisoseurat.org. Nuorisoseurat ja Kalevan Nuoret. Arkistoitu 4.6.2011. Viitattu 4.6.2011.
  51. ↑ Sivonen, Tuija: Historiaa nuorisoseurat.org. 30.9.2005. Suomen Nuorisoseurojen Liitto. Viitattu 4.6.2011.[vanhentunut linkki]
  52. ↑ Laihian historiatoimikunta 1937, s. 69–70.
  53. ↑ Vapaussota alkoi Laihian Hulmilta 100 vuotta sitten – pohjalaiset valtasivat venäläisten rakuunoiden kasarmit, viisi kaatui sankarivainajina 8.2.2018. Pohjalainen. Viitattu 8.2.2018.
  54. ↑ Luukko 1975 s. 14–16
  55. ↑ Fakta.Fennica.Net: Alkutuotanto: Laihia Fennica.Net. Viitattu 1.5.2010.
  56. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  57. 1 2 Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  58. 1 2 3 Kuntien avainluvut 1987-2023 Tilastokeskus . Viitattu 15.12.2024.[vanhentunut linkki]
  59. ↑ Bruttokansantuote asukasta kohden alueittain, vuosittain, 2000-2022 Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2024.[vanhentunut linkki]
  60. ↑ Kuvaus kunnasta Laihia Finder. 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022.
  61. ↑ Yritykset Ilkka-Pohjalainen. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 10.11.2022.
  62. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2024 Tilastokeskus. 17.8.2025.
  63. ↑ Väestöennuste 2024: Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 2024-2045 Tilastokeskus. 17.8.2025.
  64. 1 2 3 Asuntokunnat koon ja talotyypin mukaan, 1985-2024 Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2026.
  65. 1 2 3 4 Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2024 Tilastokeskus. Viitattu 25.7.2025.
  66. ↑ Kansalaisuus sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2024 Tilastokeskus. Viitattu 25.7.2025.
  67. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  68. ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
  69. 1 2 3 Ikola, Kaisa: Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa : kappeliseurakunta 1508-1576 : itsenäinen seurakunta 1576-2000, s. 133, 155-157, 277-279, 346. Laihian seurakunta, 2004. ISBN 952-91-6820-9
  70. ↑ Laihian Saalem-seurakunta Uskonnot.fi. 15.5.2018. Viitattu 2.1.2024.
  71. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  72. ↑ Alanen, Aulis J.: Laihian historiaa Santeri Alkio. Viitattu 29.6.2022.
  73. ↑ Mäkinen Anssi, Murtorinne Eino & Hanka Heikki: Kristinuskon historia 2000. (Kristinusko Suomessa) Espoo: Weilin Göös, 2000. ISBN 951-35-6550-5
  74. ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–86, 87–94, 95–99, 100–103. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
  75. ↑ Tampereen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 9.3.2024.
  76. 1 2 Laihian kotiseutumuseo ja Nuukuuren museo. Museo Pohjanmaa. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
  77. ↑ Nurmilaakso, Tiia: Mistä tietää tulleensa Laihialle? Pyykkinarulla on vessapaperia kuivumassa Yle. 10.4.2014. Viitattu 1.6.2020.
  78. ↑ Laihian nuukuus – Elävän perinnön wikiluettelo wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 14.9.2024.
  79. ↑ Laihian kansallispuku Etelä-Pohjanmaan nuorisoseura. Viitattu 30.9.2024.
  80. ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 27.3.2022.
  81. ↑ Facebook www.facebook.com. Viitattu 14.9.2024.
  82. ↑ Rakennussuojelulailla suojellut kohteet
  83. ↑ 25.1.2006 (Päivitetty)
  84. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 150. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  85. ↑ Jari Rantala äänestäen Laihian kunnanjohtajaksi Kuntalehti. 10.6.2024. Viitattu 17.8.2025.
  86. 1 2 Toimielimet Laihian kunta. Viitattu 17.8.2025.
  87. ↑ Puolueiden kannatus vaalivuosittaisella kuntajaolla kuntavaaleissa, 1976-2025 Tilastokeskus. Viitattu 17.8.2025.
  88. ↑ Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 17.8.2025.
  89. 1 2 3 Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.
  90. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 31. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  91. ↑ Puljujärvi, Ismo: Näin laulaja Sara Siipolan perhe suhtautuu artistin suosioon: "Teini-ikäinen sisareni häpeää minua" mtvuutiset.fi. 7.12.2020. Viitattu 17.5.2022.
  92. 1 2 3 Ystävyyskunnat (Kilin kohdalla typo, oikea kirjoitusasu selviää linkistä) Laihian kunta. Arkistoitu 11.1.2021. Viitattu 9.1.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laihia&oldid=23980057”