Ahti Rytkönen

Sanastaja Ahti Rytkönen kulkee kapulaista tietä 1927.

Ahti Aarno Rytkönen (23. maaliskuuta 1899 Ilmajoki – 21. heinäkuuta 1989 Hyvinkää) oli kielitieteilijä, professori h.c. Vanhemmat: Antti Juhani Rytkönen ja Olga o.s. Söderman.

Rytkönen syntyi Ilmajoella, mistä perhe muutti pian hänen syntymänsä jälkeen Lahteen ja sen jälkeen Helsinkiin. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1917. Hän opetti opiskelujensa ohessa viransijaisena kansakouluissa Iitin Sitikkalassa ja Rautalammin Saikarissa. Valmistuttuaan kansakoulunopettajaksi 1920 hän toimi opettajana Maaningan Tuovilanlahdella vuoteen 1923 asti opiskellen samalla Helsingin yliopistossa. Vuonna 1924 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon.

Rytkönen oli erityisen kiinnostunut kansatieteestä ja kielen piirteistä. Maaningalla opettaessaan hän kirjoitti innokkaasti muistiin paikallisilta koululaisilta kuulemiaan murreilmaisuja. Vuonna 1923 hän pääsi Suomen sanakirjasäätiön sanastajaksi eli aineiston kerääjäksi suomen kansankielen sanakirjaa varten. Rytkönen keräsikin ahkerasti sanoja erityisesti Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Hän keräsi matkoillaan kokonaista 30 000 sanalippua ja 6000 kansanrunoa. Sanojenkeruumatkoillaan Rytkönen harrasti myös valokuvausta, ja tuloksena oli mittava valokuvakokoelma. Kuviin tallennetui kattava kirjo pohjoissavolaista elämäntapaa. Rytkönen laati keräämäästään aineistosta kolme pääteostaan Savupirttien kansaa (1931), Tuohitorven mailta (1933) ja Tuulastulilta ja karhumailta (1935).

Vuosina 1933-38 Rytkönen oli Nykysuomen sanakirjan aputoimittajana. Hän laati väitöskirjaa savolaismurteiden ilmaisuista, mutta se torjuttiin sen aikaisissa yliopistopiireissä. Suomen kielen tutkimus oli tuon ajan yliopistomaailmassa painottunut länsimurteisiin, ja itämurteiden kirjavaa ilmaisutapaa joko vieroksuttiin tai sitä ei tunnettu. Lisäksi 1930-luvun akateeminen ilmapiiri ei sallinut näkemyksiä jotka kyseenalaistivat tunnettujen kielitieteilijöiden teesejä. Rytkösen väitettiin keksineen murreilmaisuja itse ja häntä vaadittiin tekemään väitöskirjaansa perustavan laatuisia muutoksia joihin hän ei suostunut. Jyrkimpiin kriitikoihin kuului professori Erkki Itkonen.

Vuonna 1939 Rytkönen siirtyi pois Helsingistä saatuaan suomen kielen lehtorin paikan Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Jyväskylään oli savustettu Helsingistä eräs toinenkin "kerettiläinen" kielitieteilijä, Aarni Penttilä, jonka kanssa Rytkönen ystävystyi. Maaliskuussa 1940 oli jo selvinnyt että Rytkösen Helsingin yliopistossa tekemä väitöskirja Eräiden itämerensuomen tm-sanojen historiaa ei menisi läpi, niinpä hän hylkäsi ajatuksen väitöskirjasta ja julkaisi sen sellaisenaan. Rytkönen työskenteli lehtorina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1965. Vuonna 1964 Tasavallan Presidentti myönsi hänelle professorin arvon.

Julkaisuja ja kirjoituksia

Maisteri Ahti Rytkönen ikuistaa Anna Töyrylän puhetta fonografilla 1929.

• Savupirttien kansaa (1931)
• Tuohitorven mailta (1933)
• Kekriä kiertämässä (1934)
• Tuulastulilta ja karhumailta (1935)
• Deskriptiivisistä sanoista (1935) Artikkeli Virittäjä-lehdessä
• Koloratiivinen konstruktio (1937) Artikkeli Virittäjä-lehdessä
• Kirjasuomen ja hiukan murteidenkin refleksiivisestä taivutuksesta (1938)
• Eräiden itämerensuomalaisten tm-sanojen historiaa (1940)
• Kansan syvistä riveistä (1946)

Lisäksi lukuisia kirjoituksia kieli- ja kansatieteen aloilta.

Lähteet

• Artikkeli Ahti Rytkösestä Jyväskylän yliopiston museon sivuilla
• Kotikielenseura : Esa Sirosen artikkeli Ahti Rytkösestä
• Raimo Anttila: Affektiivis(-deskriptiivis-onomatopoieettis)ten sanojen asema kielen merkkisysteemissä
• A. J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 2/1989: Ahti Rytkönen 23.3.1899 – 21.7.1989
• Seppo Pekkola: Sadanmiehet : Aarni Penttilän ja Ahti Rytkösen juhlakirja. Suomen kielen laitoksen julkaisuja, 41.

Aiheesta muualla

Ahti Rytkösen lehtiartikkeleita:

• Kun Maaningan seppä kävi Helsingin herrain luona, Suomen Kuvalehti, 14.05.1927, nro 20, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kielentutkijain keralla Savon tietäjien parissa, Suomen Kuvalehti, 11.06.1927, nro 24, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kaskenpolttajista ja raahnasijoista, Suomen Kuvalehti, 01.09.1928, nro 36, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Miltä Savolan kasket nyt näyttävät, Suomen Kuvalehti, 06.10.1928, nro 41, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Lapikas, Suomen Kuvalehti, 20.10.1928, nro 43, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Vellille, vellille! Juttua ruokakellosta ja sen valamisesta, Suomen Kuvalehti, 18.12.1928, nro 51-52, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Päre, Suomen Kuvalehti, 23.02.1929, nro 8, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Viikate- ja sanasepistä, Suomen Kuvalehti, 22.06.1929, nro 25, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kalakuvia Pohjois-Savosta, Suomen Kuvalehti, 21.12.1929, nro 51-52, s. 31, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tuota tuota tuohenpäätä!, Suomen Kuvalehti, 01.03.1930, nro 9, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Matikka, Suomen Kuvalehti, 05.04.1930, nro 14, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Niistä "kultaisista" lapsuusajoista, Suomen Kuvalehti, 25.10.1930, nro 43, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tietäjä-Pekan taikalipas, Kansan kuvalehti, 15.04.1932, nro 16, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kirves. Sanastajan havaintoja Pohjois-Savosta, Suomen Kuvalehti, 24.11.1934, nro 48, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Nykypäivien kansanrunouuden poluilta, Suomen Sosialidemokraatti, 28.02.1935, nro 59, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot