Ylihärmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ylihärmä
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kauhava
Ylihärmä.vaakuna.svg Ylihärmä.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°08′30″N, 022°47′30″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Härmänmaan seutukunta
Kuntanumero 971
Hallinnollinen keskus Ylihärmän kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kauhava
Alahärmä
Kortesjärvi
Ylihärmä
– syntynyt kunta Kauhava
Pinta-ala 152,17 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 151,7 km²
– sisävesi 0,47 km²
Väkiluku 2 916  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 19,22 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 18,1 %
– 15–64-v. 59,8 %
– yli 64-v. 22,1 %

Ylihärmä on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluneessa Härmänmaan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 2 916 ja pinta-ala oli 152,17 km², josta 0,47 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui, kun se yhdistyi Alahärmän, Kauhavan ja Kortesjärven kanssa uudeksi Kauhavaksi vuonna 2009. Ylihärmän naapurikunnat olivat Alahärmä, Isokyrö, Kauhava, Lapua, Vöyri-Maksamaa ja Ylistaro.

Nimen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmän ja Alahärmän seutu on tunnettu Vuohiluomana, Naarasluomana ja myöhemmin Härmänä. Pitäjänjaon yhteydessä otettiin käyttöön nimet Ylihärmä ja Alahärmä.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja asutuksen syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset ihmiset tulivat Ylihärmään jo kivikaudella, mutta pysyvä asutus seudulle tuli vasta 1500-luvulla. Ylihärmä kuului Suur-Kyrön ylimmäiseen neljännekseen ja myöhemmin Lapuan emäpitäjään. Vuonna 1683 seutu perustettiin Lapuan kappeliseurakunnaksi, jolloin asutuksen painopiste oli Alahärmän puoella.[5]

Tervanpolton ansiosta seutu vaurastui 1600-luvulla niin, että asukkaat muodostivat oman saarnahuonekunnan, joka erotettiin Härmästä ja alistettiin Lapualle vuonna 1786.[5]

Seurakunnan itsenäistyminen (1816–1869)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmäläinen kylätie vuonna 1933.

Ylihärmä sai kappelin oikeudet vuonna 1816 ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1859. Ensimmäinen oma kirkkoherra Ylihärmään saatiin kuitenkin vasta vuonna 1869.[4] Kaapo Hakolan rakentama Ylihärmän kirkko rakenneettiin vuosina 1785–87. Kirkon yhteyteen rakennettiin C. L. Engelin piirtämä kellotapuli vuonna 1828.[5]

Vuonna 1852 Etelä-Pohjanmaan herännäispapit pitivät kokouksen Carl Gustaf von Essenin pappilassa. Kokouksessa he päättivät irtisanoutua Niilo Kustaa Malmbergin johtamasta herännäisyydestä.[6][5]

Kunnan kehittyminen (1868–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härmä oli puukkojunkkarien ydinaluetta ja yksi tunnetuimimista oli ylihärmäläinen Antti Rannanjärvi, jonka ”Kauhavan ruma vallesmanni” Adolf Hägglund kuitenkin saattoi rautoihin 1860-luvulla. Joitakin vuosia vapautumisensa jälkeen Rannanjärvi puukotettiin kuoliaaksi Yliluoman kylässä.[5]

Viimeisinä suurina nälkävuosina 1867–1868 menehtyi 242 ylihärmäläistä, eli noin kymmenen prosenttia pitäjän väestöstä.[4] Suuresta Amerikkaan suuntautuneesta siirtolaisuudesta huolimatta Ylihärmän asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1920 Yihärmässä oli noin 3 800 asukasta. [5]

Sisällissodan aikaan Ylihärmä oli muun Etelä-Pohjanmaan tavoin valkoisten tukialuetta. Kenraali Gustaf Mannerheimin perusti ensimmäisen päämajansa talvella 1918 Ylihärmän kirkolle.[4][5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta nykyisen Kauhavan alueen kuntaliitoksista. Ylihärmään liitettiin alueita mm. Isokyröstä, Ylistarosta ja Vöyristä.

Ylihärmä oli pinta-alaltaan pienehkö kunta Lapuanjoen keskijuoksulla. Maisemakuvansa puolesta se kuuluu Etelä-Pohjanmaan tasankoalueeseen, ja maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee 40 metrin molemmin puolin. Etenkin Lapuanjoen varsi on alavaa ja tasaista. Joen länsipuolella lakeuden keskeyttävät paikoin matalat metsän peittämät kumpareet ja kallioiset mäet. Kallioperä on enimmäkseen graniittia, jota peittävät laaksoissa paksut savikerrokset, korkeammilla paikoilla moreeni. Maaston vähäisen kaltevuuden vuoksi Lapuanjoki virtaa Ylihärmän kohdalla hyvin hitaasti, ja alue on varsin tulvaherkkää. Peltojen osuus kunnan kokonaispinta-alasta oli Ylihärmässä suurempi kuin muissa Etelä-Pohjanmaan kunnissa.[4]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapoja, Keskikunta, Kirkonkylä, Kosola, Pakka, Vesiluoma, Yliluoma, Kangas, Ikola, Ilomäki, Rannanjärvi, Salomaa, Taipale.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmän kautta kulkee valtatie 19 Jalasjärveltä Uuteenkaarlepyyhyn (aiemmin kantatie 67). Lähin rautatieasema on Seinäjoki–Oulu-radalla Kauhavalla.[4] Ylihärmän rata rakennettiin Seinäjoki–Oulu-radalta niin kutsutun Kaupin soraradan jatkeeksi Ylihärmän kirkonkylään paikkakuntalaisten talkootyönä vuosina 1949–1951. Henkilöliikenne radalla loppui kuitenkin jo vuonna 1953, ja koko rata purettiin tavaraliikenteen loputtua 2000-luvulla.[7]

Etäisyyksiä Ylihärmästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmä on antanut nimensä eteläpohjalaisen Rehupiikles-yhtyeen kappaleelle "Ylihärmä" yhtyeen ensimmäiseltä albumilta Noiruttu Pohojam'maa (1995). Kappaleen pohjana on Scott McKenzien tunnetuksi tekemä "San Francisco (Be Sure to Wear Some Flowers in Your Hair)". Kertosäe suomeksi on: "Jos meinaat mennä Ylihärmään".

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmässä on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Ylihärmässä kolme kertaa: 1908 Keskisessä, 1934 sekä 1982.[8]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Ylihärmän että Alahärmän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla perunaloora eli suolasilakasta ja perunaviipaleista tehty silakkalaatikko.[9]

Liikunta ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmä on tullut tunnetuksi muun muassa pesäpallosta.

Ylihärmäläisiä urheiluseuroja

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmäläisiä työnantajia:

Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmän kirkko

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ a b c d e f Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 466–467. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  5. ↑ a b c d e f g Rikkinen & Sihvo 1968, s. 235
  6. ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1809-1885”, Kristinuskon historia 2000, s. 98. 3. osa. Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5.
  7. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 142. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  8. ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Viitattu 19.12.2021.
  9. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 154. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ylihärmä&oldid=20809529”