Könni (kylä)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maisema Könniltä elokuussa 2012.

Könni on Ilmajoen kunnan pohjoisosassa, niin sanotussa Ilmajoen Alapäässä Seinäjoen rajalla sijaitseva kylä. Kylä tunnettiin 1700–1800-luvuilla kellokoneistoja ja ajokaluja valmistaneista sepistä, Könnin mestareista.

Könni sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Ilmajoen keskustasta Seinäjoen Ylistaroon johtavan yhdystie 7000:n varressa. Kyrönjoen pohjoisrantaa seuraava tie erkanee Nikkolan sillan kohdalla joesta ja kulkee Vaivaistennevan pitkän ja suoran koivukujan läpi kohti Könniä ja Ylistaroa.

Könniksi käsitetään usein kolme lähekkäistä kylää: Könni, Harjunmäki ja Kiikeri. Esimerkiksi paikallinen Könnin kyläseura ry toimii kaikkien kolmen kylän alueella.[1]

Könnin maisema vaihtelee Alajoen lakeuksista Oksivuoren rinteille, jonka näkötornista voi nähdä Ylistaron kirkolle asti. Alueella on runsas 300 asukasta ja peltopinta-alaa noin 1500 hehtaaria.[1]

Könnien talot kuuluvat Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[2]. Lisäksi Könnin kylä kuuluu Alajoen valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen[3].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmajoen suurseurakunnan kirkkoherrana 1699–1723 toiminut Bartholdus Vhaël kiinnostui aution Könninluoman alueen viljelysmahdollisuuksista ja perusti sinne 1710-luvulla uudistilan, jolle sai määrävuosiksi kruunun myöntämän verovapauden.[4]

Isonvihan alussa 1714 Vhaël pakeni Ruotsiin ja kuoli pian sieltä palattuaan 1723. Leski Margaretalta tila siirtyi kirkkoherra Salomon Hanneliukselle (Ilmajoen Hannukseloita), jonka vuokrasi sen lampuoti Juho Mikonpojalle. Tämän ja poikansakin kuoltua Hannelius myi vuonna 1757 Könnin tilan seppä Jaakko Jaakonpoika Ranto-Strandille, joka tilan nimen mukaan otti nimekseen Königsbäck. Ei ole varmuutta, tuliko Könni-nimi tästä vai oliko se ollut paikan alkuperäinen nimi jo ennen Vhaëlia.[4]

Jaakko Jaakonpoika, joka oli myös ase- ja kelloseppä, sai kaupan myötä uudistilan jäljellä olevat 17 verovapausvuotta ja aloitti Könnin tilalla tarmokkaan pellonraivauksen ja metsänhoidon niin, että Könnistä tuli pian huomattava viljelystila. Hänen ja vanhimman poikansa Juho Jaakonpojan kuoltua kaksi tämän vanhinta poikaa, kolmannen polven kellomestarit Jaakko ja Juho lunastivat muilta sisaruksilta heidän osuutensa ja jakoivat Könnin tilan Ala- ja Yli-Könniksi vuonna 1816.[4]

Könnillä valmistettiin isoja kellokoneistoja huomattaviin julkisiin rakennuksiin ympäri Suomea, mm. Helsingin ja Oulun tuomiokirkkoihin, Senaatintaloon, Porin, Haminan ja Lappeenrannan raatihuoneisiin. Kelloja ja muita sepäntuotteita tehtiin Könnillä neljässä sukupolvessa, lopulta koneiden ja henkilökunnan määrän kasvaessa yhä teollisemmin. Könnin kellovalmistus päättyi 1860-luvulla halpojen tuontikellojen tullessa markkinoille, eikä työn jatkajaksi ollut miespuolista perillistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tontit > Ilmajoki > Könni 2009. Komiattontit.fi. Viitattu 28.8.2012.
  2. a b Könnien talot Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Etelä-Pohjanmaa. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (MAPIO-työryhmän ehdotus). Ympäristöministeriö, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. a b c Könnin talo - Königsbäck - Könni Könnin sukuseura ry. Viitattu 28.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]