Li Andersson
Li Andersson | |
---|---|
![]() Andersson elokuussa 2019 |
|
Suomen opetusministeri | |
Marinin hallitus
29.6.2021– |
|
Edeltäjä | Jussi Saramo |
Edeltäjä | Sanni Grahn-Laasonen |
Vasemmistoliiton puheenjohtaja | |
6.6.2016–
|
|
Edeltäjä | Paavo Arhinmäki |
Kansanedustaja | |
22.4.2015–[1]
|
|
Ryhmä/puolue | vasemmistoliiton eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Varsinais-Suomen vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. toukokuuta 1987 Turku |
Puoliso | Juha Pursiainen[2] |
Tiedot | |
Puolue | vasemmistoliitto |
Koulutus | valtiotieteiden kandidaatti |
Tutkinnot | Åbo Akademi |
Aiheesta muualla | |
liandersson.fi | |
Li Sigrid Andersson[1] (s. 13. toukokuuta 1987 Turku)[3] on suomalainen poliitikko, joka on vasemmistoliiton kansanedustaja ja nykyinen puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja. Hänet nimitettiin Marinin hallituksen opetusministeriksi 10. joulukuuta 2019. Andersson jäi äitiysvapaalle 17. joulukuuta 2020[4] ja palasi ministeriksi 29. kesäkuuta 2021. Häntä sijaisti ministerinä Jussi Saramo.[5]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anderssonin vanhemmat ovat taiteilija Jan-Erik Andersson ja toimittaja Siv Skogman.[6] Andersson valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 2010 Åbo Akademista.[1] Hän on opiskellut pääaineenaan kansainvälistä oikeutta erikoistuen kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisuuteen sekä sivuaineena venäjän kieltä ja kulttuuria.[7]
Andersson on työskennellyt muun muassa Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS) -opiskelijajärjestön pääsihteerinä, Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin sijaisena ja Civil Rights Defenders -ihmisoikeusjärjestön harjoittelijana.[7] Hän on myös toiminut puheenjohtajana Åbo Gröna Vänster -yhdistyksessä, joka on punavihreä opiskelijayhdistys Åbo Akademissa opiskeleville ja vasemmistoliiton alla toimiva ruotsinkielinen paikallisosasto Turussa.[6]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 2011 Andersson valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi Oulun liittokokouksessa.[8] Eduskuntavaaleissa 2011 hän oli vasemmistoliiton ehdokas ja sai 2 170 ääntä, joilla ylsi varasijalle.[9] Kunnallisvaaleissa 2012 hän oli 2 422 äänellä Turun ääniharava.[10]
Europarlamenttivaaleissa 2014 Andersson sai yli 47 000 ääntä ja sijoittui varasijalle.[11] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Varsinais-Suomen vaalipiiristä 15 071 äänellä.[12] Vaalien jälkeen Andersson valittiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.[13] Hän oli sivistysvaliokunnan jäsen 2015–2019.[1]
Helmikuussa 2016 Andersson ilmoitti tavoittelevansa vasemmistoliiton puheenjohtajuutta kesän 2016 puoluekokouksessa.[14] 6. kesäkuuta hän voitti selvästi neuvoa-antavan puheenjohtajaäänestyksen, ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi 11. kesäkuuta Oulun puoluekokouksessa hänen kilpailijoidensa luovuttua ehdokkuudesta.[15][16]
Eduskuntavaaleissa 2019 Andersson sai koko maan toiseksi eniten ääniä yhteensä 24 542 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Ainoastaan perussuomalaisten Jussi Halla-aho sai enemmän ääniä (30 596).[17][18] Syyskuussa 2019 Andersson ilmoitti haluavansa jatkaa puolueensa puheenjohtajana myös marraskuun puoluekokouksen jälkeen.[19]
Aluevaaleissa 2022 Andersson sai vaaleissa eniten ääniä saatuaan 7 761 ääntä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.[20] Maaliskuussa 2022 hän ilmoitti jättävänsä Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden eduskuntavaalien 2023 jälkeen.[21]
Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andersson on sanonut olevansa sosialisti, jonka mielestä työ ja pääoma ovat edelleen vastakkain. Hän on myös marxilainen, jonka tärkein arvo on vapaus. Hänestä vasemmistoliiton ja vihreiden erona on muun muassa suhde ammattiyhdistysliikkeeseen.[6] Andersson kannattaa toisen kotimaisen kielen opetusta ja sukupuoletonta asevelvollisuutta sekä puolustusvoimien kriisitehtävien lisäämistä. Hän ymmärtää Greenpeacen operaatioita ja iskuja turkistarhoihin sekä kansalaistottelemattomuutta. Anderssonin mielestä eläimillä on identiteetti ja hän pyrkii vegaaniuteen. Hän kannattaa viisumivapautta Venäjän kanssa.[6] Andersson kannattaa myös kannabiksen dekriminalisointia.[22]
Vuonna 2018 Andersson ehdotti nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää.[23]
Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2011: 2 170 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, varalla)[25]
- 2015: 15 071 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[26]
- 2019: 24 542 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valiittiin)[27]
Aluevaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2022: 7 797 ääntä (Varsinais-Suomen hyvinvointialue, valittiin)[28]
Kuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2008: 175 ääntä (Turku, varalla)[29]
- 2012: 2 422 ääntä (Turku, valittiin)[30]
- 2017: 6 415 ääntä (Turku, valittiin)[31]
- 2021: 5 002 ääntä (Turku, valittiin)[32]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andersson asuu Turussa.[1] Hänen avopuolisonsa on urheilu-uransa päättänyt jääkiekkoilija Juha Pursiainen (s. 1982).[33] Heille syntyi tytär tammikuussa 2021.[34]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 2022)[35]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andersson, Li & Koivulaakso, Dan & Brunila, Mikael: Äärioikeisto Suomessa. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-180-9.
- Andersson, Li & Koski, Susanna: Punavihreä, sinivalkoinen: Keskustelukirjeitä. Helsinki: Minerva, 2014. ISBN 978-952-312-052-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Li Andersson. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.5.2015.
- ↑ Tähtivaara, Sarianne: Opetusministeri Li Andersson ei enää peittele rakastaan: vahvistaa suhteen entiseen SM-liigakiekkoilijaan Iltalehti. 10.06.2019. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Auvinen, Suvi: Historian jäänteistä kohti nykyaikaa. Vapaa Ajattelija, 2012, nro 3, s. 26. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.12.2013.
- ↑ Opetusministeriksi noussut Jussi Saramo oppivelvollisuuden pidentämisestä: Vuosituhannen suurin harppaus koulutuksen tasa-arvon eteen Yle Uutiset. 17.12.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Kai Hirvasnoro: Vasemmistoministerit vaihtuvat tänään – Pekonen lähetti eduskuntaan 50 esitystä Kansan Uutiset. 29.6.2021. Viitattu 29.6.2021.
- ↑ a b c d Vento, Harri: Li Andersson: Sosiaalidemokraatit ovat hukassa – keskusta ottaa heidän roolinsa. Suomen Kuvalehti, 18.7.2014, nro 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2015.
- ↑ a b Listä Li Anderssonin verkkosivut. Viitattu 25.12.2021.
- ↑ Alatalo, Eliisa: Li Andersson Vasemmistonuorten johtoon. Vasemmistonuoret.fi. 29.5.2011. Arkistoitu 18.12.2013. Viitattu 30.5.2011.
- ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 7.11.2014.
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri – Turku – Ääniharavat yle.fi. 6.11.2012. Viitattu 19.11.2012.
- ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut edustajat Varsinais-Suomen vaalipiiri Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
- ↑ Blencowe, Annette: Aino-Kaisa Pekosesta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Yle Uutiset. 23.4.2015. Viitattu 27.9.2015.
- ↑ Koivisto, Matti: STT: Li Andersson lähtee vasemmistoliiton puheenjohtajakilpaan Yle Uutiset. 3.2.2016. Viitattu 4.2.2016.
- ↑ Pohjanpalo, Olli: Vasemmistoliitto uudisti koko johtonsa – puoluekokous varoitti nuorten naisten värisuorasta Helsingin Sanomat. 11.6.2016. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Li Andersson nousee vasemmistoliiton johtoon Ilta-Sanomat. 6.6.2016. Viitattu 6.6.2016.
- ↑ Yle vaalikone Li Andersson Yle. 18.4.2019. Viitattu 5.3.2020.
- ↑ Neihumn, Alec: Tässä ovat eduskuntavaalien äänikuninkaat ja äänikuningattaret! Joukossa tutut nimet ja jättiyllättäjä perussuomalaisista MTV3 Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
- ↑ Risatamäki, Juha: Li Andersson: Haen jatkokautta vasemmistoliiton puheenjohtajana Iltalehti. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
- ↑ Vasemmistoliiton Li Anderssonista äänikuningatar – ääniharavien joukossa useita yllätyksiä www.iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2022.
- ↑ Elo, Emil: Seuraava askel Helsingin Sanomat. 4.3.2022. Viitattu 10.3.2022.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Punavihreiltä kärkinimiltä tukea kannabiksen vapauttamiselle Verkkouutiset. 13.3.2015. Viitattu 14.6.2016.
- ↑ Karkkola, Minna: Li Andersson ehdottaa 4 päivän työviikkoa tai 6 tunnin työpäivää Kauppalehti. 15.11.2018. Viitattu 17.12.2020.
- ↑ Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Varsinais-Suomen hyvinvointialue, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Ehdokkaiden äänet tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Turku, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Turku, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Turku, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
- ↑ Iida Kantola: Li Andersson, 32, löysi uuden rakkaan – parisuhde paljastui ministerisalkun myötä Ilta-Sanomat. 10.6.2019. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ Li Andersson sai vauvan – "Me olemme maailman onnellisimmat" Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2021.
- ↑ Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Li Andersson Wikimedia Commonsissa
- Li Andersson. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Huhtala, Hannele: Turun komeetta (Julkaistu Voima -lehden numerossa 9/2012) Voima. 5.11.2012.
Edeltäjä: Paavo Arhinmäki |
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2016– |
Seuraaja: – |
Edeltäjä: Sanni Grahn-Laasonen Jussi Saramo |
Suomen opetusministeri 2019–2020 2021− |
Seuraaja: Jussi Saramo (nykyinen) |
|
|
|
Yrjö Ahomaa | Toivo Karppinen | Markus Kainulainen | Anna-Liisa Tiekso-Isaksson | Ossi Sjöman | Pekka Saarnio | Markku Kärkkäinen | Harri Moisio | Rauno Merisaari | Leena Ruotsalainen | Marko Autio | Marjo Katajisto | Sanna-Kaisa Cortés Téllez | Paavo Arhinmäki | Jussi Saramo | Dan Koivulaakso | Li Andersson | Anni Ahlakorpi | Hanna-Marilla Zidan | Liban Sheikh | Pinja Vuorinen
|
|
|