Li Andersson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Li Andersson
Andersson vuonna 2022.
Andersson vuonna 2022.
Suomen opetusministeri
Marinin hallitus
29.6.2021–20.6.2023
Edeltäjä Jussi Saramo
Seuraaja Anna-Maja Henriksson
Marinin hallitus
10.12.2019–17.12.2020
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Edeltäjä Sanni Grahn-Laasonen
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
6.6.2016–
Edeltäjä Paavo Arhinmäki
Kansanedustaja
22.4.2015–[1]
Ryhmä/puolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt13. toukokuuta 1987 (ikä 36)
Turku
Puoliso Juha Pursiainen[2]
Lapset 1
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto
Koulutus valtiotieteiden kandidaatti
Tutkinnot Åbo Akademi
Aiheesta muualla
liandersson.fi

Li Sigrid Andersson[1] (s. 13. toukokuuta 1987 Turku)[3] on suomalainen poliitikko, joka on vasemmistoliiton kansanedustaja ja nykyinen puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja. Hänet nimitettiin Marinin hallituksen opetusministeriksi 10. joulukuuta 2019. Andersson jäi äitiysvapaalle 17. joulukuuta 2020[4] ja palasi ministeriksi 29. kesäkuuta 2021. Häntä sijaisti ministerinä Jussi Saramo.[5]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson kirjoitti ylioppilaaksi usealla laudaturilla Turun Katedralskolanista vuonna 2006.[6][7] Hän valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 2010 Åbo Akademista.[1] Hän on opiskellut pääaineenaan kansainvälistä oikeutta erikoistuen kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisuuteen sekä sivuaineena venäjän kieltä ja kulttuuria.[8]

Andersson on työskennellyt muun muassa Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS) -opiskelijajärjestön pääsihteerinä, Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin sijaisena ja Civil Rights Defenders -ihmisoikeusjärjestön harjoittelijana.[8] Hän on myös toiminut puheenjohtajana Åbo Gröna Vänster -yhdistyksessä, joka on punavihreä opiskelijayhdistys Åbo Akademissa opiskeleville ja vasemmistoliiton alla toimiva ruotsinkielinen paikallisosasto Turussa.[9]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2011 Andersson valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi Oulun liittokokouksessa.[10] Eduskuntavaaleissa 2011 hän oli vasemmistoliiton ehdokas ja sai 2 170 ääntä, joilla ylsi varasijalle.[11] Kunnallisvaaleissa 2012 hän oli 2 422 äänellä Turun ääniharava.[12]

Europarlamenttivaaleissa 2014 Andersson sai yli 47 000 ääntä ja sijoittui varasijalle.[13] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Varsinais-Suomen vaalipiiristä 15 071 äänellä.[14] Vaalien jälkeen Andersson valittiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.[15] Hän oli sivistysvaliokunnan jäsen vuosina 2015–2019.[1]

Helmikuussa 2016 Andersson ilmoitti tavoittelevansa vasemmistoliiton puheenjohtajuutta kesän 2016 puoluekokouksessa.[16] 6. kesäkuuta hän voitti selvästi neuvoa-antavan puheenjohtajaäänestyksen, ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi 11. kesäkuuta Oulun puoluekokouksessa hänen kilpailijoidensa luovuttua ehdokkuudesta.[17][18]

Eduskuntavaaleissa 2019 Andersson sai koko maan toiseksi eniten ääniä yhteensä 24 542 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Ainoastaan perussuomalaisten Jussi Halla-aho sai enemmän ääniä, 30 596.[19][20] Syyskuussa 2019 Andersson ilmoitti haluavansa jatkaa puolueensa puheenjohtajana myös marraskuun puoluekokouksen jälkeen.[21]

Aluevaaleissa 2022 Andersson sai vaaleissa eniten ääniä saatuaan 7 761 ääntä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.[22] Maaliskuussa 2022 hän ilmoitti jättävänsä Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden eduskuntavaalien 2023 jälkeen.[23]

Andersson valittiin lokakuussa 2023 Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleissa.[24] Hän sai vaaleissa 4,9 prosenttia äänistä ja sijottui viidenneksi.[25]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous- ja työmarkkinapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderssonin mielestä työ ja pääoma ovat vastakkain. Hänen mukaansa kapitalismi ei ole ikinä valmis, koska se ajoittain kriisiytyy. Andersson on kertonut tavoittelevansa perustuloa, jonka tarkoitus on vapauttaa ihmiset jatkuvasta työstä. Anderssonin mukaan hän suhtautuu ay-liikkeeseen ”terveen kriittisesti”. Anderssonin mukaan yhteiskunnallisessa tulonjaossa on tärkeää puhua talouden isoista rakenteista. Hänen mukaansa puolue ei voi typistää itseään sosiaaliseksi omaksitunnoksi, punavihreiden vaihtoehtoliikkeiden keskittymäksi tai maailmaa parantaviksi kukkahattutädeiksi.[26]

Vuonna 2018 Andersson ehdotti nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää.[27]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderssonin mukaan Suomessa pitää panostaa siihen, että on kansallinen puolustus. Hän on kertonut kannattavansa sukupuoletonta asevelvollisuutta. Anderssonin mukaan puolustusvoimien kriisitehtäviä tulisi lisätä. Reserviä ei tulisi tuplata ilman sisällöllistä uudistusta.[26]

Andersson kertoi vuonna 2014 olevansa huolestunut Venäjän autoritaarisesta kehityksestä. Länsimaiden asettamat pakotteet kuitenkin tarkoittavat Anderssonin mielestä, että Venäjä tulee eristäytymään yhä enemmän. Andersson kertoi tuolloin kannattavansa viisumivapautta ja kaikkia toimia, joilla Venäjän keskiluokka saadaan matkustamaan.[9][26]

Arvopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson on sanonut olevansa sosialisti, jonka mielestä työ ja pääoma ovat edelleen vastakkain. Hän on myös sanonut olevansa marxilainen, jonka tärkein arvo on vapaus, sekä vasemman laidan vasemmistolainen.[26][9] Anderssonin mukaan valtion ja evankelisluterilaisen kirkon institutionaalinen suhde tulisi purkaa. Anderssonin mukaan uskonnonopetuksen uudistaminen on osa suhteen purkamista.[28] Andersson on esittänyt uskonnonopetuksen korvaamista joko yhteisellä katsomusaineella tai kaikille valinnaista uskonnonopetusta.[29]

Anderssonin mielestä eläimillä on identiteetti, ja hän pyrkii vegaaniuteen.[9] Andersson kannattaa myös kannabiksen dekriminalisointia.[30] Andersson suhtautuu myönteisesti ruotsin kielen pakollisuuteen kouluopetuksessa.[26]

Andersson on kertonut ymmärtävänsä kansalaistottelemattomuutta. Hän on kertonut ymmärtävänsä Greenpeacen operaatioita ja iskuja turkistarhoihin. Anderssonin mielestä politiikan tulee olla lähtöisin parlamentaaristen rakenteiden ulkopuolelta.[26] Andersson on kirjoittanut esipuheen Nadja Tolokonnikovan kirjaan "Pussy Riotin opas kansalaistottelemattomuuteen" (Bazar Books, 2019).[31]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluevaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2024: 158 579 ääntä (4,9 %, ei valittu)[25]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson asuu Turussa.[1] Hänen avopuolisonsa on urheilu-uransa päättänyt jääkiekkoilija Juha Pursiainen (s. 1982).[42] Heille syntyi tytär tammikuussa 2021.[43]

Andersson on suomenruotsalaisesta perheestä ja hänen äidinkielensä on ruotsi. Hänen isänsä on taiteilija Jan-Erik Andersson ja äitinsä toimittaja Siv Skogman.[9] [26]

Andersson ei kuulu kirkkoon.[44]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Li Andersson Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.5.2015.
  2. Tähtivaara, Sarianne: Opetusministeri Li Andersson ei enää peittele rakastaan: vahvistaa suhteen entiseen SM-liigakiekkoilijaan Iltalehti. 10.06.2019. Viitattu 17.12.2020.
  3. Auvinen, Suvi: Historian jäänteistä kohti nykyaikaa. Vapaa Ajattelija, 2012, nro 3, s. 26. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.12.2013.
  4. Opetusministeriksi noussut Jussi Saramo oppivelvollisuuden pidentämisestä: Vuosituhannen suurin harppaus koulutuksen tasa-arvon eteen Yle Uutiset. 17.12.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 17.12.2020.
  5. Kai Hirvasnoro: Vasemmistoministerit vaihtuvat tänään – Pekonen lähetti eduskuntaan 50 esitystä Kansan Uutiset. 29.6.2021. Viitattu 29.6.2021.
  6. Aikamoisia ällärohmuja: Katso, miten puoluejohtajat pärjäsivät ylioppilaskirjoituksissa - ja miltä he näyttivät nuorina! www.iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2023.
  7. Vasemmisto saa puheenjohtajakseen huippuoppilaan - Li Anderssonilla hyvät yo-paperit www.iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2023.
  8. a b Listä Li Anderssonin verkkosivut. Viitattu 25.12.2021.
  9. a b c d e Vento, Harri: Li Andersson: Sosiaalidemokraatit ovat hukassa – keskusta ottaa heidän roolinsa. Suomen Kuvalehti, 18.7.2014, nro 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2015.
  10. Alatalo, Eliisa: Li Andersson Vasemmistonuorten johtoon. Vasemmistonuoret.fi. 29.5.2011. Arkistoitu 18.12.2013. Viitattu 30.5.2011.
  11. Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 7.11.2014.
  12. Varsinais-Suomen vaalipiiri – Turku – Ääniharavat yle.fi. 6.11.2012. Viitattu 19.11.2012.
  13. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.5.2014.
  14. Eduskuntavaalit 2015: Valitut edustajat Varsinais-Suomen vaalipiiri Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  15. Blencowe, Annette: Aino-Kaisa Pekosesta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Yle Uutiset. 23.4.2015. Viitattu 27.9.2015.
  16. Koivisto, Matti: STT: Li Andersson lähtee vasemmistoliiton puheenjohtajakilpaan Yle Uutiset. 3.2.2016. Viitattu 4.2.2016.
  17. Pohjanpalo, Olli: Vasemmistoliitto uudisti koko johtonsa – puoluekokous varoitti nuorten naisten värisuorasta Helsingin Sanomat. 11.6.2016. Viitattu 17.12.2020.
  18. Li Andersson nousee vasemmistoliiton johtoon Ilta-Sanomat. 6.6.2016. Arkistoitu 7.6.2016. Viitattu 6.6.2016.
  19. Yle vaalikone Li Andersson Yle. 18.4.2019. Viitattu 5.3.2020.
  20. Neihumn, Alec: Tässä ovat eduskuntavaalien äänikuninkaat ja äänikuningattaret! Joukossa tutut nimet ja jättiyllättäjä perussuomalaisista MTV3 Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
  21. Risatamäki, Juha: Li Andersson: Haen jatkokautta vasemmistoliiton puheenjohtajana Iltalehti. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
  22. Vasemmistoliiton Li Anderssonista äänikuningatar – ääniharavien joukossa useita yllätyksiä www.iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2022.
  23. Elo, Emil: Seuraava askel Helsingin Sanomat. 4.3.2022. Viitattu 10.3.2022.
  24. Koivisto, Matti: Li Andersson valittiin vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 15.10.2023. Viitattu 19.10.2023.
  25. a b Presidentinvaali 2024, 1. vaali – Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 28.1.2024. Oikeusministeriö. Viitattu 30.1.2024.
  26. a b c d e f g Vento, Markus: Li Andersson on uusi punatähti – ”Jos naispoliitikko mokaa, kukaan ei turvaa selustaasi” Suomen Kuvalehti. 20.4.2015. Viitattu 14.8.2023.
  27. Karkkola, Minna: Li Andersson ehdottaa 4 päivän työviikkoa tai 6 tunnin työpäivää Kauppalehti. 15.11.2018. Viitattu 17.12.2020.
  28. Kaipiainen, AP: Vasemmistonuoret haluavat valtion ja kirkon erilleen Seurakuntalainen.fi. 20.6.2012. Viitattu 14.8.2023.
  29. Nykänen, Maria & Berg, Antonia: Li Andersson väläyttää luopumista nykyisestä uskonnonopetuksesta MTV Uutiset. 13.1.2023. Viitattu 14.8.2023.
  30. Tikka, Juha-Pekka: Punavihreiltä kärkinimiltä tukea kannabiksen vapauttamiselle Verkkouutiset. 13.3.2015. Viitattu 14.6.2016.
  31. Nadja Tolokonnikova: Pussy Riotin opas aktivismiin, Bazar Books 2019 bazarkustannus.fi.
  32. Ehdokkaiden äänet tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  33. Turku, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  34. Turku, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  35. Turku, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  36. Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  37. Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  38. Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  39. Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 3.4.2023.
  40. Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  41. Varsinais-Suomen hyvinvointialue, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.1.2023.
  42. Iida Kantola: Li Andersson, 32, löysi uuden rakkaan – parisuhde paljastui ministerisalkun myötä Ilta-Sanomat. 10.6.2019. Viitattu 10.6.2019.
  43. Li Andersson sai vauvan – "Me olemme maailman onnellisimmat" Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2021.
  44. Mäki, Markus: Enemmistö kansanedustajista kuuluu kansankirkkoon Kotimaa. 19.5.2015. Viitattu 14.8.2023.
  45. Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Paavo Arhinmäki
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
2016–
Seuraaja:
Edeltäjä:
Sanni Grahn-Laasonen
Jussi Saramo
Suomen opetusministeri
2019–2020
2021−2023
Seuraaja:
Jussi Saramo
Anna-Maja Henriksson