Nelipäiväinen työviikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nelipäiväinen työviikko on ehdotus, jossa työviikko lyhennettäisiin viisipäiväisestä nelipäiväiseksi. Nelipäiväinen työviikko saattaa kasvattaa työntekijöiden tuottavuutta 20 prosentilla, mikä kompensoisi nelipäiväisen 32 viikkotunnin tuottavuuden vastaamaan 38,4 viikkotuntia verrattuna viisipäiväiseen 40 viikkotuntiin.[1] Nelipäiväisen työviikon väitetään vähentävän työntekijöiden stressiä ja parantaa työntekijöiden työn ja elämän tasapainoa.[2] Nelipäiväistä työviikkoa perustellaan tutkimuslöydöksellä, jonka mukaan ihminen on tuottava vain noin kolme tuntia työpäivän aikana.[3]

Nelipäiväinen työviikko toteutettuna kolmipäiväisenä viikonloppuna on yksi helpoimmista tavoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.[4]

Ylen laskelman mukaan Suomessa 3 000 euron bruttopalkka putoaa neljän päivän työviikolle siirtyessä 600 euroa. Ansiotuloverotuksen progression ansiosta nettopalkka putoaa 327 euroa, ja yhden vapaapäivän hinnaksi tulee 81,75 euroa.[5]

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev ehdotti nelipäiväistä työviikkoa vuonna 2019. Elokuun 2019 kyselytutkimuksessa 49 prosenttia taloudellisesti aktiivisesta kansasta kannatti sitä.[6]

Meksikolainen miljardööri Carlos Slim Helu on vuonna 2014 ehdottanut kolmipäiväistä työviikkoa, jossa työpäivän pituus on 11 tuntia.[7] Vuodesta 2014 lähtien noin 40 prosenttia Telmex- ja America Movil -yhtiöiden työntekijöistä on valinnut tämän työaikajärjestelyn.[8]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]