Jutta Urpilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jutta Urpilainen
Urpilainen vuonna 2019
Urpilainen vuonna 2019
EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari
Edeltäjä Neven Mimica
Suomen valtiovarainministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–6.6.2014
Edeltäjä Jyrki Katainen
Seuraaja Antti Rinne
Suomen pääministerin sijainen
Kataisen hallitus
22.6.2011–6.6.2014
Edeltäjä Jyrki Katainen
Seuraaja Antti Rinne
Kansanedustaja
19.3.2003–30.11.2019
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt4. elokuuta 1975 (ikä 46)
Lapua
Ammatti luokanopettaja
Puoliso Juha Mustonen (vih. 2006)
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus kasvatustieteiden maisteri (2002)
Uskonto kristinusko[1]
Aiheesta muualla
juttaurpilainen.net

Jutta Pauliina Urpilainen (s. 4. elokuuta 1975 Lapua)[2] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko ja kansanedustaja vuosina 2003–2019. Urpilainen valittiin Suomen komissaariksi Von der Leyenin komissioon vuosiksi 2019–2024. Urpilainen aloitti tehtävässä 1. joulukuuta 2019. Urpilaisen vastuualueelle kuuluu Euroopan unionin kansainväliset kumppanuudet.[3]

Urpilainen toimi SDP:n puheenjohtajana vuosina 2008–2014 ja Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 2011–2014.

Urpilainen on ollut Kokkolan kaupunginvaltuustossa jäsenenä ja puheenjohtaja vuoden 2015 tammikuusta vuoden 2016 elokuuhun, jolloin hän luopui puheenjohtajuudesta perhesyiden vuoksi. Hän oli ensimmäinen naispuheenjohtaja Kokkolan valtuustossa kautta aikain.[4]

Koulutus ja työkokemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilainen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1994 Kiviniityn lukiosta Kokkolasta. Vuosina 1982–1995 hän opiskeli musiikkia ja tanssia Keski-Pohjanmaan konservatoriossa.[1] Vuonna 2002 Urpilainen valmistui kasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta.[2] Samana vuonna Urpilainen levytti joululaulualbumin Jouluisia ajatuksia.[5]

Ennen valintaansa eduskuntaan Urpilainen työskenteli opettajana Helsingissä (2001–2002) ja Kokkolassa (2002–2003).[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpilainen vaikutti SDP:n nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä edustaen Suomea Euroopan nuorten sosialistien (ECOSY) hallituksessa vuosina 1998–1999. Hän on toiminut useissa kansainvälisissä järjestötehtävissä, kuten Suomen valtuuskunnassa YK:n (2000) ja Unescon (1999, 2001, 2005) yleiskokouksissa.[2]

Vuosina 2000–2019 Urpilainen oli Kokkolan kaupunginvaltuutettu.[2][6] Vuosina 2015–2016 hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, jolloin hänestä tuli Kokkolan valtuuston ensimmäinen naispuheenjohtaja.[2][7] Eduskuntaan Urpilainen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä Vaasan vaalipiiristä.[8] Kevään 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä.[9] Hänen vaalirahoituksensa oli reilut 30 000 euroa, josta merkittävä osa tuli taulukaupan avulla.[10][11] Vuosina 2007–2008 Urpilainen toimi SDP:n eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana.[2]

Helmikuussa 2008 Eero Heinäluoma ilmoitti, ettei aio jatkaa SDP:n johdossa huonon vaalimenestyksen vuoksi. Hän luopui puheenjohtajuudesta kesän 2008 puoluekokouksessa.[12] Urpilainen asettui ehdolle ja voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218–132.[13] Hänestä tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös nuorin puheenjohtaja.[14] Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen johdossa olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.[15]

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa SDP:stä tuli toiseksi suurin eduskuntapuolue, vaikka se menetti kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan, sillä keskusta kärsi vielä suuremman tappion.[16] Urpilainen valittiin vaaleissa kolmannelle kaudelleen 11 670 äänellä.[17] Hänen kampanjakulunsa olivat reilut 35 000 euroa, joista omia varoja reilut 15 000 euroa ja loput puolueelta saatua tukea.[18] Vaalien jälkeen hän toimi huhti-kesäkuussa eduskunnan varapuhemiehenä.[2] Kesällä 2011 vaikeiden hallitusneuvotteluiden jälkeen SDP nousi hallitukseen ja Urpilaisesta tuli Kataisen hallituksen valtiovarainministeri ja samalla Suomen ensimmäinen nainen virassa.[19]

Urpilaisen ollessa valtiovarainministerinä eduskunnassa käsiteltiin Kreikan tukipakettia, ja Suomi vaati hänen johdollaan Kreikalta vakuuksia tukilainoille.[20] Vuonna 2012 talouslehti Financial Times valitsi Urpilaisen Euroopan neljänneksi parhaimmaksi valtiovarainministeriksi.[21] Urpilainen osallistui ministerinä ollessaan vuosina 2012 ja 2013 julkisuudelta suljettuihin Bilderberg-ryhmän kokouksiin. Huomiota herätti, että kokousmatkan kustansi Suomen valtio.[22][23]

Kevään 2014 puoluekokouksessa Urpilainen pyrki neljännelle puheenjohtajakaudelle, mutta hävisi Antti Rinteelle puoluekokousedustajien äänin 257–243.[24] Urpilainen palasi kesäkuussa 2014 jäseneksi ulkoasiainvaliokuntaan ja eduskunnan pankkivaltuustoon, joissa toimi myös ennen ministerikauttaan vuosina 2009–2011.[2] Marraskuussa 2014 Urpilainen ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[25] Hän oli Vaasan vaalipiirin äänikuningatar lähes 11 600 äänellä.[26] Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Urpilainen uusi paikkansa kansanedustajana kerättyään 11 007 ääntä, mikä oli kolmanneksi eniten kaikista Vaasan vaalipiirin ehdokkaista.[27]

Joulukuussa 2019 Urpilainen siirtyi EU-komissaariksi Ursula von der Leyenin johtamaan komissioon, joka aloitti viisivuotiskautensa 1. joulukuuta 2019. Hän on vastuussa EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista.[28]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jutta Urpilaisen isä on entinen kansanedustaja Kari Urpilainen.[2] Urpilainen on ollut vuodesta 2006 naimisissa ulkoasiainministeriössä työskentelevän Juha Mustosen kanssa.[1] He adoptoivat Kolumbiasta runsaan vuoden ikäisen pojan maaliskuussa 2016, ja Urpilainen jäi loppuvuodeksi pois eduskuntatyöstä hoitaakseen lasta[29] ja luopui Kokkolan valtuuston puheenjohtajuudesta myös perhesyihin vedoten elokuussa 2016.[4] Eduskuntatyöhön Urpilainen palasi vanhempainvapaalta helmikuun alussa 2017.[30] Vuonna 2019 he adoptoivat toisen lapsen Kolumbiasta, 3-vuotiaan tytön[31].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Niemi, Mari K.: Urpilainen, Jutta (1975–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 19.11.2013 (päivitetty 9.6.2014). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 31.7.2014.
  2. a b c d e f g h i j Jutta Urpilainen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.10.2013.
  3. Komissaariehdokkaat Ajankohta = 27.11.2019 Euroopan komissio. Viitattu 27.11.2019. (suomeksi)
  4. a b Jutta Urpilainen luopuu Kokkolan valtuuston puheenjohtajuudesta perhesyistä yle.fi. Viitattu 22.8.2016.
  5. Jutta Urpilainen: Jouluisia ajatuksia Viola Suomen kansallisdiskografia. Viitattu 14.10.2013.
  6. Pitkän linjan poliitikot Jutta Urpilainen ja Tuomo Puumala jättävät Kokkolan kaupunginvaltuuston Yle Uutiset. 5.12.2019. Viitattu 21.5.2021.
  7. Yle: Jutta Urpilaisesta Kokkolan valtuuston puheenjohtaja Kuntalehti. 19.1.2015. Viitattu 21.5.2021.
  8. Vaasa vp Eduskuntavaalit 2003 – tulospalvelu. HS. Viitattu 14.10.2013.
  9. Valitut ehdokkaat Vaasan vaalipiiri Vaalien tulospalvelu, eduskuntavaalit 2007. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2014.
  10. Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Jutta Urpilainen Vaalit.fi. 20.5.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 14.10.2013.
  11. Urpilaisella taulukauppaa melkein 10000 eurolla Uusi Suomi. 26.9.2009. Viitattu 14.10.2013.
  12. Ukkola, Sanna: Heinäluoma luopuu puheenjohtajuudesta Iltasanomat.fi. 10.2.2008. Viitattu 15.11.2014.
  13. Aunila, Seija: Jutta Urpilainen SDP:n puheenjohtajaksi Elävä arkisto. 6.6.2008. Yle. Viitattu 15.11.2014.
  14. Nieminen, Martta: "Nyt päästiin hienohelmoista eroon" – Urpilainen suree naispuoluejohtajien katoa HS.fi. 19.6.2014. Viitattu 15.11.2014.
  15. Lindfors, Jukka: Jutta Urpilainen: Aivan aluksi haluan kiittää Elävä arkisto. 28.10.2008. Yle. Viitattu 15.11.2014.
  16. Koko maa – puolueiden kannatus Vaalien tulospalvelu, eduskuntavaalit 2011. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2014.
  17. Valitut ehdokkaat Vaasan vaalipiiri Vaalien tulospalvelu, eduskuntavaalit 2011. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2014.
  18. Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Eduskuntavaalit 2011: Jutta Urpilainen 20.6.2011. Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta. Viitattu 14.10.2013.
  19. SDP nimesi ministerinsä – Urpilaisesta valtiovarainministeri Yle Uutiset. 18.6.2011. Viitattu 18.6.2011.
  20. Jutta Urpilaisen tie Brysseliin – Antti Rinne halusi eroon varjostaan Yle Uutiset. 10.9.2019. Viitattu 21.5.2021.
  21. FT: Jutta Urpilainen Euroopan neljänneksi paras valtiovarainministeri Yle Uutiset. 22.11.2012. Viitattu 21.5.2021.
  22. http://yle.fi/uutiset/urpilainen_bilderberg-kokouksessa_yksityishenkilona_-_veronmaksajien_rahoilla/6148612
  23. http://www.hs.fi/politiikka/a1305572584165
  24. Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  25. Sdp:n Jutta Urpilainen lähtee eduskuntavaaleihin ehdolle Vaasan vaalipiirissä hs.fi. 14.11.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.11.2014.
  26. Jutta Urpilainen Vaasan vaalipiirin äänikuningatar
  27. Vaasan vaalipiiri
  28. Kuukauden kysymys: Jutta Urpilainen, mikä on uuden komission tärkein tehtävä? Eurooppatiedotus. 16.12.2019. Viitattu 21.5.2021.
  29. Toivonen, Terhi: Jutta Urpilaisesta pienen pojan äiti Yle uutiset. 24.3.2016. Viitattu 24.3.2016.
  30. http://iltalehti.fi/politiikka/201702022200063798_pi.shtml
  31. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006143175.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Jyrki Katainen
Suomen EU-komissaari
2019–
Seuraaja:
(nykyinen)
Edeltäjä:
Jyrki Katainen
Suomen valtiovarainministeri
2011–2014
Seuraaja:
Antti Rinne