Raimo Vistbacka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Raimo Vistbacka
Suomen liikenneministeri
Holkerin hallitus
1.10.1989–28.8.1990
Edeltäjä Pekka Vennamo
Seuraaja Ilkka Kanerva
Henkilötiedot
Syntynyt19. lokakuuta 1945 (ikä 79)
Kauhava
Asuinpaikka Alajärvi
Arvonimivaltiopäiväneuvos
Tiedot
Puolue sitoutumaton
Muut puolueet Sininen tulevaisuus
Perussuomalaiset
Suomen Maaseudun Puolue

Raimo Viljam Vistbacka (s. 19. lokakuuta 1945 Kauhava)[1] on suomalainen Perussuomalaiset-puolueen perustajiin lukeutuva[2] poliitikko, kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos, joka aloitti poliittisen uransa Suomen Maaseudun Puolueessa (SMP).

Hän oli perussuomalaisten perustamisen aikaan SMP:n ajalta periytynyt puolueen ainoa kansanedustaja ja hän uusi paikkansa vuoden 1999 eduskuntavaaleissa sekä toimi puolueen puheenjohtajana 1995–1997 sekä 1. varapuheenjohtajana 1997–2005. Vuosina 1999–2000 Vistbacka toimi vuoden 2000 presidentinvaaleihin liittyneen, Ilkka Hakalehdon presidenttiehdokkaakseen nostaneen EU-kriittisiä kansalaisia ja ryhmiä koonneen Itsenäisen Suomen Puolesta 2000 -kansanliikkeen puheenjohtajana[3].

Vistbacka oli myös Veikkauksen hallituksen, Alajärven kaupunginvaltuuston sekä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston jäsen sekä Perussuomalaisten Tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja.[4][5][6][7]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vistbacka syntyi maanviljelijäperheeseen.[1]

Vistbacka suoritti poliisikokelaskoulutuksen vuonna 1966 ja toimi sen jälkeen nuorempana konstaapelina. Vuonna 1968 hän suoritti poliisimiehistön virkatutkinnon ja toimi vuosina 1968–1978 vanhempana konstaapelina. Vistbacka valmistui ylioppilaaksi 1972 ja oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1978. Hän toimi Hyvinkään ja Espoon apulaisnimismiehenä 1978–1981 sekä Evijärven ja Töysän nimismiehenä 1981–1982. Hän sai varatuomarin arvon vuonna 1980. Vuosina 1982–1996 Vistbacka toimi Alajärven nimismiehenä. Hän suoritti poliisipäällikkökurssin vuonna 1983. Vuosina 1996–2005 hän oli Lapuan kihlakunnan apulaispoliisipäällikkö.[1]

Vistbacka on sotilasarvoltaan vääpeli.[1]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vistbacka oli kansanedustaja vuosina 1987–2011. Hän edusti aluksi Suomen Maaseudun Puoluetta. Vistbacka oli presidentin valitsijamies vuoden 1988 vaalissa ja toimi liikenneministerinä Holkerin hallituksessa lokakuusta 1989 elokuuhun 1990. Vistbacka oli SMP:n eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja 1989–1992 ja puheenjohtaja vuonna 1995. Tuolloin hän siirtyi SMP:stä Perussuomalaisiin.[1] Perussuomalaisilla oli näin heti perustettaessaan kansanedustaja.[8] Vistbacka valittiin puolueen puheenjohtajaksi Perussuomalaisten ensimmäisessä puoluekokouksessa Kokkolassa 25.–26. marraskuuta 1995. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1997 asti.[9] Vistbacka oli puolueen varapuheenjohtajana 1997–2005.[1]

Vistbacka oli maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen 1987–1989, perustuslakivaliokunnan jäsen 1987–1989 ja 1990–1995, ulkoasiainvaliokunnan jäsen 1994–1995, lakivaliokunnan jäsen 1990–1991 ja 1999–2000, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen 1995–2007 sekä tarkastusvaliokunnan jäsen 2007–2011. Lisäksi hän kuului Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän johtokuntaan vuosina 2003–2011. Vistbacka oli lakivaliokunnan varajäsen 1987–1989, 1995–1999 ja 2000–2003, suuren valiokunnan varajäsen 1995–2003, valtiovarainvaliokunnan varajäsen vuonna 2007 sekä talousvaliokunnan varajäsen 2007–2011. Lisäksi hän oli valtakunnanoikeuden varajäsen 1992–1997 ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varajäsen vuosina 2003–2011.[1]

Vuosina 1999–2000 Vistbacka toimi vuoden 2000 presidentinvaaleihin liittyneen, Ilkka Hakalehdon presidenttiehdokkaakseen nostaneen EU-kriittisiä kansalaisia ja ryhmiä koonneen Itsenäisen Suomen Puolesta 2000 -kansanliikkeen puheenjohtajana. Kansanliike perustettiin perussuomalaisten aloitteesta, ja Hakalehdosta tuli perussuomalaisten presidenttiehdokas presidentinvaaleissa 2000.[3]

Vistbacka edusti Vaasan läänin vaalipiiriä 1987–1999 ja Vaasan vaalipiiriä 1999–2011.[1] Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi 8 046:lla äänellä.[10] Vistbacka ei asettunut ehdolle enää vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[11] Hän oli Perussuomalaisten Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja 2015–2017.[12]

Vuonna 2014 ilmestyneessä Peruspomo-kirjassaan Timo Soini mainitsi lähimmiksi miehikseen Vistbackan sekä puolueen "työmies" Matti Putkosen ja Soinin avustajana toimineen mainosyrittäjä Jukka Jusulan.[13] Tätä joukkoa kutsuttiin puolueen "hoviksi".[14][15]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa Vistbacka sanoi Perussuomalaisten puoluehallituksessa loppusyksyllä 2010, että hänen toiveenaan on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kasvaminen kymmenen tai korkeintaan neljäntoista kansanedustajan kokoiseksi. Puoluehallitukseen tuolloin kuuluneen Lauri Heikkilän mukaan Vistbackan näkemys perustui siihen ajatukseen, että isompaa ryhmää ei pysty hallitsemaan.[16] Puolue sai vuoden 2011 vaaleissa 39 kansanedustajaa eli 34 lisäpaikkaa vuoden 2007 eduskuntavaaleihin verrattuna.

Joulukuussa 2017 Vistbacka ilmoitti siirtyvänsä Siniseen tulevaisuuteen [17]. Hän oli ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiiristä[18], mutta sai vain 731 ääntä eikä tullut valituksi eduskuntaan.[19]

Kuntavaaleissa 2021 Vistbacka oli Alajärvellä ehdokkaana kokoomuksen listalta sitoutumattomana ja tuli valituksi 70 äänellä.[20][21]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vistbackasta tuli Suomen Leijonan komentaja vuonna 1990. Hänelle myönnettiin Valtion virka-ansiomerkki vuonna 1997.[1] Vuonna 2012 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Vistbackalle valtiopäiväneuvoksen arvonimen.[22]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vistbacka on ollut naimisissa yrittäjä Eeva Riitta Helena Vistbackan (e. Aalto) kanssa vuodesta 1981. Heillä on vuonna 1981 syntynyt poika.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Raimo Vistbacka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ https://www.is.fi/politiikka/art-2000007794132.html
  3. ↑ a b https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ilkka-hakalehdosta-perussuomalaisten-presidenttiehdokas/1821980#gs.vw0kpt
  4. ↑ Organisaatio – Hallitus Veikkaus. Viitattu 14.3.2017.
  5. ↑ Kaupunginvaltuuston jäsenet 2013–2016 (pdf) Alajärven kaupunki. Arkistoitu 15.3.2017. Viitattu 14.3.2017.
  6. ↑ Valtuusto Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Arkistoitu 19.12.2017. Viitattu 13.12.2017.
  7. ↑ Turkkila, Matias: Vistbacka perustelee säätiöjärjestelyä Suomen Uutiset. 7.11.2012. Perussuomalaiset. Viitattu 14.3.2017.
  8. ↑ Yli-Ojanperä, Elina: Perussuomalaiset nousi SMP:n raunioille Elävä arkisto. 18.04.2011. Yleisradio. Viitattu 16.3.2017.
  9. ↑ Puolueen historia pähkinänkuoressa Perussuomalaiset. Arkistoitu 4.3.2017. Viitattu 16.3.2017.
  10. ↑ Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (valituksi tulleet merkitty *:llä) (XLS) 28.3.2007. Tilastokeskus. Viitattu 14.3.2017.
  11. ↑ Perussuomalaisten luopujat 30.4.2010 (päivitetty 3.5.2010). Yleisradio. Viitattu 14.3.2017.
  12. ↑ Raimo Vistbacka jättää perussuomalaisten piirin – ”Puolue jakaantuu entistä selkeämmin Pohjanmaalla” 23.11.2017. Ilkka. Viitattu 13.12.2017.
  13. ↑ Kirjaväite: Soinin lähipiirin miehet eivät tule toimeen keskenään 3.4.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 16.3.2017.
  14. ↑ Tamminen, Jenni: Luku julki: Timo Soinin ”takapiru” sai 60 000 € 15.2.2012. Uusi Suomi. Viitattu 16.3.2017.
  15. ↑ de Fresnes, Tulikukka & Hurtta, Anna: Henkilökuva: Jukka Jusula – Soinin supliikkimiehestä puhemiehen suojelusenkeliksi 3.10.2015 (päivitetty 4.10.2015). Yleisradio. Viitattu 16.3.2017.
  16. ↑ Tähti, Tuomas: Lauri Heikkilä puhuu! tuomastahti.wordpress.com. 15.12.2018. Viitattu 2.1.2019.
  17. ↑ Hautanen, Suvi: Pohjalainen: Raimo Vistbacka siirtyy perussuomalaisista sinisiin 13.12.2017. Verkkouutiset. Viitattu 13.12.2017.
  18. ↑ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yllatysilmoitus-raimo-vistbacka-ehdolla-eduskuntaan-sinisten-listalta/7310456#gs.82E6XnJ1 MTV3 Uutiset. Viitattu 5.3.2019.
  19. ↑ Elli-Alina Hiilamo: Raimo Vistbacka näki Smp:n tuhon ja perussuomalaisten huiman nousun: Uransa päättävä Timo Soini jää Suomen poliittiseen historiaan, hän sanoo. HS.fi, 18.4.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.5.2019.
  20. ↑ https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d24ca6c9-440a-4e14-98f5-5c52c409a1c9
  21. ↑ https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/10/municipalities/5
  22. ↑ Vistbackalle valtiopäiväneuvoksen arvonimi 30.11.2012. Aamulehti. Arkistoitu 15.3.2017. Viitattu 14.3.2017.
Edeltäjä:
Tina Mäkelä 		Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtaja
1992–1995 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Pekka Vennamo 		Suomen liikenneministeri
1989−1990 		Seuraaja:
Ilkka Kanerva
Suomen Maaseudun Puolueen kansanedustajat
Perussuomalaisten kansanedustajat
Vaasan vaalipiirin kansanedustajat
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raimo_Vistbacka&oldid=22744546”