Matti Putkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Putkonen
Putkonen vuonna 2023.
Putkonen vuonna 2023.
Henkilötiedot
Syntynyt3. heinäkuuta 1950 (ikä 73)
Helsinki
Kansalaisuus suomi
Siviilisääty naimisissa
Muut tiedot
Järjestö Perussuomalaiset rp.
Aiheesta muualla
Kotisivu

Matti Putkonen (s. 3. heinäkuuta 1950 Helsinki) on suomalainen entinen ammattiyhdistysliikkeen ja politiikan vaikuttaja. Hän liittyi perussuomalaisiin vuonna 2010 ja toimi puoluetoimiston "työmiehenä" eläkkeelle jäämiseensä asti 2023.[1] Ennen perussuomalaisiin liittymistä Putkonen kuului kauan sosialidemokraattiseen puolueeseen ja työskenteli muun muassa Maaseututyöväen Liiton puheenjohtajana ja Metallityöväen Liiton viestintäpäällikkönä.[2] Putkonen on tunnettu kotimaisen teollisuuden ja ydinvoiman puolestapuhuja.[3][4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putkonen aloitti työuransa asentajana. Hänen ammattiyhdistystoimintansa alkoi Serlachius Oy:n luottamusmiehenä vuonna 1973 ja vuonna 1981 hänestä tuli Teknisten ja erityisalojen liiton järjestöpäällikkö. Vuosina 1986–1990 hän toimi Maaseututyöväen liiton puheenjohtajana, vuosina 1990–1999 projektisihteerinä eri teollisuuden ammattiliitoissa ja vuodesta 2000 Metallityöväen Liiton viestintäpäällikkönä.[2] Hän jäi eläkkeelle Metalliliitosta vuonna 2010 toimittuaan sitä ennen vähän aikaa sen projektityöntekijänä.[4]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putkonen liittyi SDP:hen vuonna 1968.[5] Vuosina 1972–1981 hän oli Mäntän kaupunginvaltuuston jäsen.[2] EU-kansanäänestyksen aikana vuonna 1994 Putkonen profiloitui unioniin liittymisen kannattajana.[6] Hän erosi SDP:stä vuonna 2010 oltuaan sen jäsen yli 40 vuotta. Syyksi hän kertoi SDP:n ”viherhumpan”, joka hänen mukaansa uhkasi teollisuustyöpaikkoja.[4] Eron jälkeen hän liittyi perussuomalaisiin ja työskenteli puolueen vaalityöntekijänä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[7] Sittemmin hän on työskennellyt perussuomalaisten puoluetoimistolla "työmiehenä".[8]

Lokakuussa 2013 Putkonen oli osallisena ministeri Heidi Hautalan eroamiseen johtaneessa Artic Shipping -vyyhdissä.[9] Hän esimerkiksi otti ministeriohjauksen esille Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa päivää ennen asiasta uutisointia.[10]

Vuonna 2014 ilmestyneessä Peruspomo-kirjassaan perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini mainitsee lähimmiksi miehikseen Putkosen sekä entisen kansanedustaja Raimo Vistbackan ja Soinin avustajana toimineen mainosyrittäjä Jukka Jusulan.[11] Tätä piiriä kutsuttiin puolueen ”hoviksi”.[12][13] Vuonna 2017, Soinin lähdettyä perussuomalaisista, Putkonen jäi kuitenkin puolueeseen.[14] Putkonen teki pesäeron Soiniin ja sanoi, että hänellä ja uudella puoluejohtajalla Jussi Halla-aholla on samat arvot.[15]

Putkonen pyrki kansanedustajaksi perussuomalaisten ehdokaslistalta kevään 2019 eduskuntavaaleissa.[16] Hän sai Uudenmaan vaalipiirissä 1 620 ääntä eikä tullut valituksi.[17] Kevään 2023 eduskuntavaaleissa hän oli jälleen perussuomalaisten ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä, mutta 525 ääntä eivät riittäneet valituksi tulemiseen.[18]

Vuoden 2021 kuntavaaleissa Putkonen valittiin Nurmijärven valtuuston jäseneksi perussuomalaisten ehdokaslistalta 283 äänellä.[19] Perussuomalaisten puoluetoimistolta hän jäi eläkkeelle syyskuun 2023 lopussa.[1]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Putkonen selitti perussuomalaisten Suomen Uutiset -nimisessä verkkolehdessä, että tuulivoimaloiden ”infraäänet” aiheuttaisivat ihmisille terveysoireita, 650 000 ihmistä asuisi niiden vakavalla altistumisalueella ja kymmenet perheet olisivat jättäneet kotinsa. Hän kertoi myös infraäänten tuhoavan lepakkojen keuhkojen verisuonet ja räjäyttävän niiden sisuskalut.[20] Myöhemmin hän kehui keksineensä rajähtävät lepakot, jotta perussuomalaisten tuulivoiman vastainen kampanja saisi näkyvyyttä.[21]

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putkosen mielestä haja-asutusalueiden jätevesiasetus on osoitus keskustalaisesta korruptiosta.[22]

Raiskaustuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimiessaan Maaseututyöväen liiton puheenjohtajana vuonna 1990 Putkonen tuomittiin raiskauksesta kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja 10 000 markan korvauksiin. Raastuvanoikeus oli alun perin vapauttanut Putkosen syytteistä, ja sen sijaan hovioikeus tuominnut äänin 2–1. Lopulta korkein oikeus myös tuomitsi Putkosen äänin 3–2. Korkein oikeus piti naisen kertomusta uskottavampana, kun taas vähemmistöön jääneet jäsenet näkivät, että molemmat kertomukset olivat mahdollisia eikä väkivaltaa voitu todistaa.[23] Hän erosi puheenjohtajan tehtävästä tuomion jälkeen.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Perussuomalaiset | Työmies Matti Putkonen jää eläkkeelle: ”Olen pirun tyytyväinen, että olen saanut olla mukana” Helsingin Sanomat. 19.9.2023. Viitattu 21.9.2023.
  2. ↑ a b c Oksat pois ja osa latvaakin. Helsingin Sanomat, 3.7.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.2.2011.
  3. ↑ Vesikansa, Jarkko: Matti Putkonen. Suomen Kuvalehti, 2005, nro 23. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.2.2011.
  4. ↑ a b c Ydinvoimalobbari Matti Putkonen erosi SDP:stä Yle Uutiset. 12.8.2010. Viitattu 4.2.2011.
  5. ↑ Ydinvoimalobbari Matti Putkonen jätti SDP:n Verkkouutiset. 12.8.2010. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
  6. ↑ "EU-jäsenyys alentaa ruuan hintaa, tuo työtä ja turvaa" - vanhoja uutisia ja videoita Suomen EU-äänestyksen ajalta Kaleva. 12.10.2014. Viitattu 16.5.2018.
  7. ↑ Putkonen: Perussuomalaiset on vaihtoehtoliike Yle Uutiset. 26.10.2010. Viitattu 4.2.2011. [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Puoluetoimisto Perussuomalaiset. Viitattu 16.10.2013.
  9. ↑ Merimies-Unionin aktiivit tunnustautuivat Hautalan eroprosessin käynnistäjiksi 16.10.2013. HS.fi. Viitattu 16.10.2013.
  10. ↑ Näin Putkonen Ajankohtaisessa kakkosessa tarkalleen sanoi 16.10.2013. HS.fi. Viitattu 16.10.2013.
  11. ↑ Kirjaväite: Soinin lähipiirin miehet eivät tule toimeen keskenään 3.4.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 16.3.2017.
  12. ↑ Tamminen, Jenni: Luku julki: Timo Soinin ”takapiru” sai 60 000 € 15.2.2012. Uusi Suomi. Viitattu 16.3.2017.
  13. ↑ de Fresnes, Tulikukka & Hurtta, Anna: Henkilökuva: Jukka Jusula – Soinin supliikkimiehestä puhemiehen suojelusenkeliksi 3.10.2015 (päivitetty 4.10.2015). Yleisradio. Viitattu 16.3.2017.
  14. ↑ Jurkka, Johanna: "Työmies" Matti Putkonen: Halla-aholla on pomona oikeus kovistella Satakunnan Kansa. 5.8.2017. Viitattu 2.2.2020.
  15. ↑ https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007265262.html
  16. ↑ Kurki-Suonio, Ossi: Perussuomalaisten Matti Putkonen ehdolle: ”Hirveän outo tilanne – pidän varmana, että tuomioni nostetaan esiin” Uusi Suomi. 31.1.2019. Viitattu 1.2.2019.
  17. ↑ Yle - Vaalikone - Matti Putkonen - Uudenmaan vaalipiiri - Eduskuntavaalit 2019 Yle. 18.4.2019. Viitattu 19.4.2019.
  18. ↑ Matti Putkonen – Tulospalvelu – Eduskuntavaalit 2023 Yleisradion tulospalvelu. 2023. Yleisradio oy. Viitattu 14.6.2023.
  19. ↑ Tulospalvelu – Ehdokassivu – Kuntavaalit 2021 Yleisradion tulospalvelu. 2021. Yleisradio oy. Viitattu 14.6.2023.
  20. ↑ Kristiina Ovaskainen: Putkonen tuulivoimaloiden terveysuhista: Kymmenet perheet lähteneet evakkoon - vakavalla altistusalueella 650 000 henkeä Suomen Uutiset. 6.10.2016. Viitattu 8.4.2024.
  21. ↑ Seppänen, Timo: Politiikan ABC: Räjähtelevät lepakot oli erinomainen "rapalan viehe", "Mä heitin sen sinne toimittajamereen ja hups, tarttui!" Yle Uutiset. 26.2.2017. Viitattu 8.4.2024.
  22. ↑ Perussuomalaiset virittävät paskalakikapinaa uudelleen hameensanomat.fi.
  23. ↑ Maaliiton Putkonen rauhoittaa tuomionsa kohua virkavapaalla "Korkeimman oikeuden raiskauspäätös oli oikeusmurha" 12.3.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.12.2018.
  24. ↑ Maaliiton puheenjohtaja Matti Putkonen eroaa. Helsingin Sanomat, 28.3.1990.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pouta, Hellevi & Putkonen, Matti: Matti Putkonen – työmies vallattomasti vallan kahvassa. Readme.fi, 2023. ISBN 978-952-373-436-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Putkonen&oldid=22312884”