Veganismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veganismi on elämäntapa, jossa pyritään välttämään kaikkea eläinten hyväksikäyttöä ja riistoa olemalla kuluttamatta tuotteita, joissa on eläinperäisiä ainesosia kuten esimerkiksi liha- ja maitotuotteita sekä nahkakenkiä ja villavaatteita[1]. Vegaanit pyrkivät olemaan käyttämättä myös eläimillä testattuja tuotteita kuten kodin puhdistusaineita tai kosmetiikkaa.

Vegaaniuteen kuuluu yleensä myös eläinten oikeuksien ajaminen ja eläinten viihdekäytön (kuten norsuratsastuksen, eläintarhojen, sirkusten, joskus myös lemmikkieläinten pitämisen) boikotointi.

Sitran toteuttaman vuoden 2017 Resurssiviisas kansalainen -kyselyn mukaan vegaaneja oli noin prosentti suomalaisista.[2]

Vegaanisen ruokavalion koostamiseen ja lisäravinteiden saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta siitä ei aiheutuisi vegaaneilla yleisiä ravinnepuutoksia.[3]

Yleisimmät syyt vegaaniudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaaniuden syyt ovat useimmiten eettisiä. Toiset ovat vegaaneja myös ekologisista, terveydellisistä tai uskonnollisista syistä. Veganismin sukuisia ajatuksia eläinten kunnioittamisesta esiintyy esimerkiksi jainalaisuuden, buddhalaisuuden sekä hindulaisuuden vaishnava-koulukunnasta polveutuvan Krishna-liikkeen opeissa. Viime vuosikymmeninä veganismia on puolusteltu länsimaisen moraalifilosofian keinoin, esimerkiksi oikeusajattelun näkökulmasta (Tom Regan) ja utilitarismista käsin (Peter Singer). Veganismilla itsellään on vasta muutamien vuosikymmenien pituinen historia, mutta se kytkeytyy läheisesti vanhempaan kasvissyöntiin.

Veganismin leviäminen on osa keskustelua nykyaikaisesta tehomaataloudesta. Eettinen veganismi perustuu spesisismin vastustamiseen tai ajatukseen eläinten oikeuksista – eläinten kyky tuntea kärsimystä ja mielihyvää velvoittaa kunnioittamaan niiden elämää siinä missä ihmistenkin. Munaa ja maitoa sisältävään kasvisravintoon siirtymistä vegaanit pitävät riittämättömänä ratkaisuna, koska maito- ja munateollisuudessa vallitsevat samat eläinten kohtelun epäkohdat kuin mistä lihateollisuutta usein arvostellaan. Myös maito- ja munateollisuuden eläimet elävät huonoissa olosuhteissa sekä eläimet teurastetaan luonnottoman nuorina (esimerkiksi lehmän luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta, mutta tuotantoeläiminä ne tapetaan jo viiden vuoden iässä). Naudanlihateollisuutta ei voida erottaa maitotuotannosta, koska naudanliha saadaan muutaman vuoden ikäisenä teurastetuista maitolehmistä.

Vegaani-sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaaninen seitankinkku.

Sana vegaani on peräisin englannin kielestä. Alkuperäisen sanan vegan keksivät ensimmäisen vegaaniliiton perustajat Britanniassa vuonna 1944 halutessaan erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Sana muodostettiin yhdistämällä sanan vegetarian (kasvissyöjä) alku ja loppu. Tällä pyrittiin ilmaisemaan, että yleinen kasvissyönti jättää muun muassa maitoteollisuutta tukiessaan eläinten arvostuksen puolitiehen ja vasta veganismi vie vegetarismin aatteen loppuun asti. Tässä määritelmässä myös muun muassa hunaja suljettiin pois vegaanisesta ruokavaliosta.[4]

Vegaaninen ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaani ei käytä ruokavaliossaan lainkaan lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita, näiden johdannaisia tai muita eläimistä peräisin olevia tuotteita – lähtökohtana on kaiken elämän kunnioittaminen.

Vegaanille sopimattomia eli eläinperäisiä aineita sisältäviä ruokia ovat liha- ja kalaruokien lisäksi esimerkiksi monet kaupoissa myytävät makeiset (joiden valmistamisessa on käytetty esimerkiksi liivatetta tai karmiinia), kaikki maidosta valmistetut tuotteet (viilit, juustot, jogurtit, voi, jäätelö, maitosuklaa), sekä leivonnaiset ja useimmat valmisruoat. Myös vain hieman eläinkunnan tuotteita (esimerkiksi kananmunankeltuaisjauhetta tai laktoosia) sisältävät tuotteet jäävät vegaanin ruokavalion ulkopuolelle – muun muassa useimmat kaupoissa myytävät keksit, perunalastut, viinit sekä purukumit. Vegaaniseen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskään hyönteisperäiset aineet, kuten hunaja, mehiläisvaha tai sellakka, joskin jotkin vegaanijärjestöt, kuten Vegan Action ja Vegan Outreach, jättävät kysymyksen hyönteisten syönnistä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan varaan. Eläinperäiset tuotteet voidaan kuitenkin korvata helposti vastaavilla mutta vegaanisilla tuotteilla, joita on nykyään saatavilla melkein kaikkein pienemmistäkin kaupoista.

Vegaanit välttävät myös nahasta, villasta, höyhenistä, untuvasta, luista ja silkistä tehtyjen vaatteiden käyttämistä ja eläimillä testattujen tuotteiden ostamista ja käyttöä. Jotkut katsovat lähiruoan olevan ekologisempaa ja pitävät ihanteenaan lähialueveganismia eli kotimaisiin tuotteisiin perustuvaa vegaanista ruokavaliota.

Vegaanisia proteiinin lähteitä ovat pavut, linssit, herneet, pähkinät ja vilja.

Merkittävin ero sekasyöjän ravintoon on pieniä määriä tarvittava, mutta silti pitkällä aikavälillä tärkeä B12-vitamiini. Sitä vegaanit saavat luotettavimmin B12-vitamiinivalmisteesta, mutta myös käyttämällä päivittäin ja säännöllisesti riittäviä määriä B12-rikastettuja elintarvikkeita (esimerkiksi useimmat kasvimaidot ja kasvipohjaiset jogurtit). Vielä sekasyöjiä enemmän vegaanien tulee kiinnittää huomiota myös D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin. D-vitamiinilisää suositellaan vegaaneille ja sekasyöjille riittävän saannin turvaamiseksi.[5][6][7]

Kalsiumia saa monien kasvikunnan tuotteiden (soijatuotteet, palkokasvit, vihreät lehtivihannekset, siemenet, pähkinät, kaalit, kuivatut hedelmät) lisäksi kalsiumrikastetuista kasvimaidoista ja mehuista. Näissä juomissa on yleensä yhtä paljon kalsiumia kuin lehmänmaidossa (120 mg / 100 ml) eli noin kolme lasillista vastaa päivittäistä tarvetta.

Lihaa syömättömien urheilijoiden kreatiini- ja karnotiinitasot ovat sekaruokailijoita alhaisempia, minkä vuoksi vegaaniurheilijoiden kannattaa ehkä täydentää ravintoaan kreatiini- ja beeta-alaniinilisillä.[8]

Vegaaniset tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaanisia tuotteita ovat esimerkiksi vegaaniset lihankorvikkeet, kasvimaidoiksi kutsutut kasvijuomat, soija- ja kaurajugurtti sekä -jäätelö ja kasvirasvasekoitteet eli imitaatiokermat[9]. Vegaaniset korvikkeet ovat Isossa Britanniassa tehdyn selvityksen mukaan keskimäärin noin kaksi kertaa eläinperäistä ruokaa kalliimpia. Syyksi on esitetty monimutkaisia tuotantoprosesseja ja markkinoiden pienuutta.[10]

Vegaanisten juustonkaltaisten valmisteiden valmistamisessa käytetään muun muassa soijaproteiineja, kasviöljyjä, ravintohiivaa, sakeuttavia agarhiutaleita, pähkinöitä sekä erilaisia aromeita.[11]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikein koostettu vegaaniruokavalio on Yhdysvaltain[12], Australian[13], Britannian[14], Kanadan[15] ja Uuden-Seelannin[16] terveysviranomaisten mukaan terveellinen, ja sopii kaikkiin elämänvaiheisiin. Vegaaniruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion yhdistelmä soveltuu paremmin laihduttamiseen kuin vähärasvainen sekaruokavalio ja alentaa lisäksi kakkostyypin diabetespotilaiden verensokeritasoja perinteistä diabetesruokavaliota paremmin.[17]

Vegaaniruokavalion ja sydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä laadituilla tutkimuksilla ei ole ollut vahvaa todistusarvoa, ja niistä saadut tulokset ovat olleet keskenään hyvin ristiriitaisia[18]. Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen johtaa todennäköisesti kokonaiskolesterolin vähenemiseen, mutta keskimääräinen vähenemä on vain 0.24 millimoolila/litra. LDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee keskimäärin 0.22 millimoolia. Haittapuolena on kuitenkin,lähde? että HDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee 0.08 mmol/l ja triglyseridien määrä kasvaa 0.11 millimoolia.[19]

Itä-Suomen yliopiston vuoden 2013 tutkimuksen mukaan suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B-12-vitamiini-, D-vitamiini- ja seleenitasapaino.[20] Vegaaneilla on todettu myös alhaisia veren eikosapentaeenihappo- (EPA) ja dokosaheksaeenihappopitoisuuksia (DHA)[21]. Vegaaneilla on todettu olevan samanlaiset sinkin veripitoisuudet kuin sekasyöjillä siitä huolimatta, että he saavat vähemmän sinkkiä ravinnostaan. WHO suosittaa kuitenkin, että vegaanimiehet saisivat ravinnosta 14 milligrammaa sinkkiä päivässä.[22].

Vegaaneilla esiintyy vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 prosenttia enemmän luunmurtumia kuin lihansyöjillä[23]. Tämä johtuu luultavasti siitä että tutkimukseen osallistujista noin 80% oli naisia, ja sekasyöjistä 75%:lla oli lapsia, kun taas vegaaneista vain 34%:lla, ja kuten on todettu, imettäminen johtaa naisilla 50% alhaisempaan lonkkamurtuma riskiin,[24] täten suurempi murtumariski naisvegaaneilla johtuu luultavasti vain imetyksestä, koska tutkimuksen vegaanimiehillä ei huomattu suurempaa riskiä luunmurtumiin.[25] Tämä voi myös osittain johtua siitä, että he saavat vähemmän kalsiumia tai siitä, että kasviperäinen kalsium imeytyy huonommin kuin eläinperäinen.lähde? Vegaanien pitää nauttia tämän vuoksi noin 500 milligrammaa kalsiumia päivässä, jotta heillä ei olisi eläinkunnan tuotteita nauttivia suurempaa riskiä saada luunmurtumia.[26] Vegaaneilla esiintyy myös tavallista enemmän ongelmia leikkaushaavojen paranemisen kanssa, mikä saattaa liittyä raudan tai B12-vitamiinin puutteeseen[27].

Vegaaniruokavalion ja huippu-urheilun yhdistäminen on täysin mahdollista. Vegaaniruokavalio kuitenkin asettaa muutamia haasteita urheilijan ruokavaliossa. Energiansaanti voi jäädä vegaaniurheilijalla liian vähäiseksi, jonka tiedetään vaikuttavan epäedullisesti urheilijan suorituskykyyn ja terveyteen. [28] [29] [30]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 julkaistussa 40 lapsen suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kaikilla tutkimukseen osallistuneilla pienillä vegaanilapsilla oli huomattavasti muita lapsia alhaisemmat veren D-vitamiinipitoisuudet, vaikka he söivät D-vitamiinilisiä. Vaikka A-vitamiinin saanti oli ollut suositusten mukaista, kaikilla oli seerumin ja biomarkkerien perusteella A-vitamiinivaje ja heikko DHA-rasvahappojen taso, mikä herätti pelkoja näönterveydestä. Tulosten perusteella veganismia ei voi suositella lapsille ennen kuin siitä saadaan yksityiskohtaisia pitkittäisiä ja poikkileikkaustutkimuksia.[31]

Vegaaniruokavalion toimivuutta lapsilla on tutkittu vasta vähän, eikä aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia voida yleistää lapsiin[32]. Vanhempia kehotetaan siksi tarkkailemaan aktiivisesti vegaaniruokavaliolla olevien lastensa ravintoaineiden saantia ja keskustelemaan siitä asiantuntijoiden kanssa. Vegaaniliiton mukaan lapsi kuitenkin pärjäisi hyvin suunnitellulla ja monipuolisella vegaaniruokavaliolla, kunhan B12-vitamiini annetaan vitamiinipillereinä ja kalsiumin saantiin kiinnitetään huomiota.[33]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikä on vegaani? Vegaaniliitto. http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/mika-on-vegaani
  2. Harvalle maistuu ilmasto­ystävällinen ruoka Sitra. Viitattu 22.6.2021.
  3. "Position of the American Dietetic Association: Vegetarian diets" (June 2003). J Am Diet Assoc 103 (6): 748–65. doi:10.1053/jada.2003.50142. PMID 12778049. 
  4. Vegetarians in Paradise: 24 Carrot Award (Interview of Donald Watson, founder of the Vegan Society and originator of the word "vegan.") vegparadise.com.
  5. D-vitamiini vegaaniruokavaliossa Vegaaniliitto. Viitattu 14.12.2015.
  6. Vegaaninen ruokavalio Ruokavirasto. Viitattu 1.8.2021.
  7. D-vitamiini Ruokavirasto. Viitattu 1.8.2021.
  8. Urheilijan ruokavalio - Vegaaniliitto vegaaniliitto.fi. Viitattu 17.10.2021.
  9. Patenttijulkaisu FI 121451 B. 30.11.2010. Patentti ja rekisterihallitus. https://patentimages.storage.googleapis.com/a7/de/95/78cc9ad6f93faa/FI121451B.pdf
  10. Supermarket Plant-Based Items Cost More Than Meat, Research Shows Plant Based News. 28.2.2021. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  11. Vegaaniset juustonkaltaiset valmisteet k-ruoka.fi. Viitattu 18.4.2021.
  12. Position of the American Dietetic Association: Vegetarian Diets. Journal of the American Dietetic Association, 1.7.2009, nro 7, s. 1266–1282. doi:10.1016/j.jada.2009.05.027. ISSN 0002-8223. Artikkelin verkkoversio. English
  13. Government recognises vegan diet as viable option for all Australians web.archive.org. 22.9.2013. Viitattu 5.1.2021.
  14. Wayback Machine web.archive.org. 24.2.2018. Viitattu 5.1.2021.
  15. Eating Guidelines for Vegans - Dietitians of Canada web.archive.org. 24.2.2018. Viitattu 5.1.2021.
  16. Wayback Machine web.archive.org. 24.1.2019. Viitattu 5.1.2021.
  17. 16 Studies on Vegan Diets — Do They Really Work? Healthline. 20.3.2020. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  18. Jeenan Kaiser, Kim R van Daalen, Arjun Thayyil, Mafalda Tasso de Almeida Ribeiro Reis Cocco, Daniela Caputo, Clare Oliver-Williams: A Systematic Review of the Association Between Vegan Diets and Risk of Cardiovascular Disease. The Journal of Nutrition, 8.4.2021, nro nxab037. doi:10.1093/jn/nxab037. ISSN 0022-3166. Artikkelin verkkoversio.
  19. Karen Rees, Lena Al-Khudairy, Andrea Takeda, Saverio Stranges: Vegan dietary pattern for the primary and secondary prevention of cardiovascular diseases. The Cochrane Database of Systematic Reviews, 25.2.2021, nro 2, s. CD013501. PubMed:33629376. doi:10.1002/14651858.CD013501.pub2. ISSN 1469-493X. Artikkelin verkkoversio.
  20. Kosonen, Anna-Liisa: Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille Yle - Uutiset, tiede. 19.9.2013. Viitattu 2.9.2018.
  21. Hanna Kivimäki: Poikkileikkaustutkimus vegaanien ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista
  22. Angela V. Saunders, Winston J. Craig, Surinder K. Baines: Zinc and vegetarian diets. The Medical Journal of Australia, 29.10.2013, nro 4, s. S17–S21. doi:10.5694/mja11.11493. Artikkelin verkkoversio. en
  23. Vegaanit ovat lihansyöjiä suuremmassa riskissä luunmurtumille, väittää laaja tutkimus mtvuutiset.fi. 23.11.2020. Viitattu 26.11.2020.
  24. Åshild Bjørnerem, Luai A. Ahmed, Lone Jørgensen, Jan Størmer, Ragnar M. Joakimsen: Breastfeeding protects against hip fracture in postmenopausal women: The Tromsø study. Journal of Bone and Mineral Research, 2011, nro 26, s. 2843–2850. doi:10.1002/jbmr.496. ISSN 1523-4681. Artikkelin verkkoversio. en
  25. Tammy Y. N. Tong, Paul N. Appleby, Miranda E. G. Armstrong, Georgina K. Fensom, Anika Knuppel, Keren Papier: Vegetarian and vegan diets and risks of total and site-specific fractures: results from the prospective EPIC-Oxford study. BMC Medicine, 23.11.2020, nro 18, s. 353. PubMed:33222682. doi:10.1186/s12916-020-01815-3. ISSN 1741-7015. Artikkelin verkkoversio.
  26. P. Appleby, A. Roddam, N. Allen, T. Key: Comparative fracture risk in vegetarians and nonvegetarians in EPIC-Oxford. European Journal of Clinical Nutrition, 2007-12, nro 12, s. 1400–1406. PubMed:17299475. doi:10.1038/sj.ejcn.1602659. ISSN 0954-3007. Artikkelin verkkoversio.
  27. Marta Fusano, Isabella Fusano, Michela Gianna Galimberti, Matelda Bencini, Pier Luca Bencini: Comparison of Postsurgical Scars Between Vegan and Omnivore Patients. Dermatologic Surgery: Official Publication for American Society for Dermatologic Surgery [et Al.], 3.8.2020. PubMed:32769530. doi:10.1097/DSS.0000000000002553. ISSN 1524-4725. Artikkelin verkkoversio.
  28. David Rogerson: Vegan diets: practical advice for athletes and exercisers. Journal of the International Society of Sports Nutrition, 13.9.2017, nro 1, s. 36. PubMed:28924423. doi:10.1186/s12970-017-0192-9. ISSN 1550-2783. Artikkelin verkkoversio.
  29. Urheilijan vegaaniruokavalio – riittävästi energiaa Urheilijan ravitsemus. 10.5.2020. Viitattu 19.5.2021.
  30. Margo Mountjoy, Jorunn Sundgot-Borgen, Louise Burke, Susan Carter, Naama Constantini, Constance Lebrun: The IOC consensus statement: beyond the Female Athlete Triad--Relative Energy Deficiency in Sport (RED-S). British Journal of Sports Medicine, 2014-04, nro 7, s. 491–497. PubMed:24620037. doi:10.1136/bjsports-2014-093502. ISSN 1473-0480. Artikkelin verkkoversio.
  31. Hovinen, Topi et al.: Vegan diet in young children remodels metabolism and challenges the statuses of essential nutrients. EMBO Molecular Medicine, 20.1.2021, 2021. vsk, nro 13. doi:10.15252/emmm.202013492. Artikkelin verkkoversio.
  32. Ajankohtaista – Kasvisruokavaliot ja lapsi blogs.helsinki.fi. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  33. http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/raskausjalapset.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veganismi aatteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juppi, Pirita & Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miikka (toim.): Liike-elämää : Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. SoPhi 70. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2003. ISBN 952-5092-85-2.
  • Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka: Ympäristöprotestin neljäs aalto : Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi 85. Jyväskylä: Minerva: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 952-5478-21-1.
  • Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8.
  • Francione, Gary L. & Charlton, Anna (toim.): EAT LIKE YOU CARE An Examination of the Morality of Eating Animals. Exempla Press, 2003. ISBN 978-1-492-38651-3.

Oppaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gould, Merkka; Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi : miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4.
  • Gunnarsson, Karin: Eläinystävällisen kuluttajan opas. (Handla djurvänligt: En konsumentguide från förbundet djurens rätt.) Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Helena Telkänranta. 3. korjattu painos. Helsinki: Eläinsuojeluliitto Animalia, 2006. ISBN 951-98700-7-5.
  • Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja : Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0.
  • Kasvissyöntiä aloittelijoille. (Vegetarian starter kit.) Suomennos: Martti Bergestad. 10. painos. Helsinki: Vegaaniliitto, 2003.
  • Kettunen, Raisa: Puputyttö ja Vohvelisankari : Vegaanin herkkukirja. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-001-0.
  • Muukkonen, Mirka & Särkisilta, Anna: Vegaanin kasviskeittokirja. 6. painos. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0095-7.
  • Rajakangas, Leena & Tainio, Riitta: Kasvisruokailijan ravinto-opas. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2825-0.
  • Somersalo, Inna: Yllin kyllin: Herkkuja isolle ja pienelle joukolle. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-167-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veganismi.