Veganismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vegaanisia ruokia.

Veganismi on elämäntapa, jossa pyritään välttämään kaikkea eläinten hyväksikäyttöä ja riistoa olemalla kuluttamatta tuotteita, joissa on eläinperäisiä ainesosia kuten esimerkiksi liha- ja maitotuotteita sekä nahkakenkiä ja villavaatteita[1]. Vegaanit pyrkivät olemaan käyttämättä myös eläimillä testattuja tuotteita kuten kodin puhdistusaineita tai kosmetiikkaa.

Vegaaniuteen kuuluu yleensä myös eläinten oikeuksien ajaminen ja eläinten viihdekäytön (kuten norsuratsastuksen, eläintarhojen, sirkusten, joskus myös lemmikkieläinten pitämisen) boikotointi.

Yleisimmät syyt vegaaniudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaaniuden syyt ovat useimmiten eettisiä. Toiset ovat vegaaneja myös ekologisista, terveydellisistä tai uskonnollisista syistä. Veganismin sukuisia ajatuksia eläinten kunnioittamisesta esiintyy esimerkiksi jainalaisuuden, buddhalaisuuden sekä hindulaisuuden vaishnava-koulukunnasta polveutuvan Krishna-liikkeen opeissa. Viime vuosikymmeninä veganismia on puolusteltu länsimaisen moraalifilosofian keinoin, esimerkiksi oikeusajattelun näkökulmasta (Tom Regan) ja utilitarismista käsin (Peter Singer). Veganismilla itsellään on vasta muutamien vuosikymmenien pituinen historia, mutta se kytkeytyy läheisesti vanhempaan kasvissyöntiin.

Veganismin leviäminen on osa keskustelua nykyaikaisesta tehomaataloudesta. Eettinen veganismi perustuu spesisismin vastustamiseen tai ajatukseen eläinten oikeuksista – eläinten kyky tuntea kärsimystä ja mielihyvää velvoittaa kunnioittamaan niiden elämää siinä missä ihmistenkin. Munaa ja maitoa sisältävään kasvisravintoon siirtymistä vegaanit pitävät riittämättömänä ratkaisuna, koska maito- ja munateollisuudessa vallitsevat samat eläinten kohtelun epäkohdat kuin mistä lihateollisuutta usein arvostellaan. Myös maito- ja munateollisuuden eläimet elävät huonoissa olosuhteissa sekä eläimet teurastetaan luonnottoman nuorina (esimerkiksi lehmän luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta, mutta tuotantoeläiminä ne tapetaan jo viiden vuoden iässä). Naudanlihateollisuutta ei voida erottaa maitotuotannosta, koska naudanliha saadaan muutaman vuoden ikäisenä teurastetuista maitolehmistä.

Vegaani-sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaaninen seitankinkku.

Sana vegaani on peräisin englannin kielestä. Alkuperäisen sanan vegan keksivät ensimmäisen vegaaniliiton perustajat Britanniassa vuonna 1944 halutessaan erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Sana muodostettiin yhdistämällä sanan vegetarian (kasvissyöjä) alku ja loppu. Tällä pyrittiin ilmaisemaan, että yleinen kasvissyönti jättää muun muassa maitoteollisuutta tukiessaan eläinten arvostuksen puolitiehen ja vasta veganismi vie vegetarismin aatteen loppuun asti. Tässä määritelmässä myös muun muassa hunaja suljettiin pois vegaanisesta ruokavaliosta.[2]

Vegaaninen Beyond burgeri.

Vegaaninen ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vegaani ei käytä ruokavaliossaan lainkaan lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita, näiden johdannaisia tai muita eläimistä peräisin olevia tuotteita – lähtökohtana on kaiken elämän kunnioittaminen.

Vegaanille sopimattomia eli eläinperäisiä aineita sisältäviä ruokia ovat liha- ja kalaruokien lisäksi esimerkiksi monet kaupoissa myytävät makeiset (joiden valmistamisessa on käytetty esimerkiksi liivatetta tai karmiinia), kaikki maidosta valmistetut tuotteet (viilit, juustot, jogurtit, voi, jäätelö, suklaa), sekä leivonnaiset ja useimmat valmisruoat. Myös vain hieman eläinkunnan tuotteita (esimerkiksi kananmunankeltuaisjauhetta tai laktoosia) sisältävät tuotteet jäävät vegaanin ruokavalion ulkopuolelle – muun muassa useimmat kaupoissa myytävät keksit, perunalastut, viinit sekä purukumit. Vegaaniseen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskään hyönteisperäiset aineet, kuten hunaja, mehiläisvaha tai sellakka, joskin jotkin vegaanijärjestöt, kuten Vegan Action ja Vegan Outreach, jättävät kysymyksen hyönteisten syönnistä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan varaan. Eläinperäiset tuotteet voidaan kuitenkin korvata helposti vastaavilla mutta vegaanisilla tuotteilla, joita on nykyään saatavilla melkein kaikkein pienemmistäkin kaupoista.

Vegaanit välttävät myös nahasta, villasta, höyhenistä, untuvasta, luista ja silkistä tehtyjen vaatteiden käyttämistä ja eläimillä testattujen tuotteiden ostamista ja käyttöä. Jotkut katsovat lähiruoan olevan ekologisempaa ja pitävät ihanteenaan lähialueveganismia eli kotimaisiin tuotteisiin perustuvaa vegaanista ruokavaliota.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinomaan kasvikunnan tuotteisiin rajoittuvan eli vegaanisen ruokavalion koostaminen on monelle vaikeaa, ja siksi suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B-12-vitamiini-, D-vitamiini- ja seleenitasapaino.[3] Lisäksi puolet suomalaisista vegaaneista kärsii vaikeasta jodinpuutoksesta. Vegaaneilla on todettu myös alhaisia veren eikosapentaeenihappo-(EPA) ja dokosaheksaeenihappopitoisuuksia (DHA)[4].

Vuonna 2018 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että tutkimukseen osallistuneet miepuoliset vegaanit kärsivät kaksi kertaa tavallista useammin masennuksesta, joka oli sitä yleisempää, mitä pidempään vegaaniruokavaliota oli noudatettu. Syyksi epäiltiin B12-vitamiinin puutosta, koska yli puolet tutkimukseen osallistuneista miesvegaaneista kärsi B12-vitamiinin puutoksesta. Tutkimukseen osallistuneiden vegaanien määrä oli lisäksi hyvin pieni, koska otokseen osui vain 39 vegaania.[5]

Vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että vegaaneilla oli muuta väestöä 30 prosenttia suurempi riski saada luunmurtumia, mikä johtui siitä, että he saivat muita vähemmän kalsiumia[6].

Koska ihminen on käyttänyt 1–2 miljoonaa vuotta eläinkunnan tuotteita ravinnokseen, ihmisen elimistössä ei synny ohutsuoleen päätyvää B12-vitamiinia.[7][8] Vegaaniruokavaliota noudattaville syntyy tämän vuoksi B12-vitamiinin puutostila, jos he eivät nauti kyseistä vitamiinia sisältävää ravintolisää. Esimerkiksi oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvä oluthiiva on hyvä B12-vitamiinin lähde[9]. Nykyisin on saatavilla myös vegaaneille sopivaa B12-vitamiinia tablettimuodossa, ja lisäksi joihinkin kasviperäisiin ruoka-aineksiin, kuten kasvimaitoon, on lisätty B12-vitamiinia.lähde?

Kasvisruokavaliota noudattavilla on muita pienempi riski sairastua muun muassa sepelvaltimotautiin, kakkostyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, tiettyihin syöpiin ja ylipainoon. Vähäinen tyydyttyneiden rasvahappojen määrä ja lisääntynyt vihannesten, hedelmien, täysjyväviljojen, palkokasvien, soijapavun, pähkinöiden ja siementen (joissa kaikissa on paljon kuitua ja phytokemikaaleja) syönti on tyypillistä kasvisruokavaliolle, ja näiden ruokien syönti alentaa sekä kokonaiskolesterolia että huonoa LDL-kolesterolia ja auttaa verensokerin hallinnassa. Kasvisruoka ei sisällä kuitenkaan ravitsemuksellisesti tärkeää B12-vitamiinia.[10] Alhainen kolesteroli saattaa kuitenkin lisätä aivohalvauksia[11], joita ei osata hoitaa kuten sydän- ja verisuonitauteja.

Kuvan ruokapyramidi kuvaa suosituksia vegaanin ravitsemukseksi: pääosan ravinnon lähteistä muodostavat kasvikset/hedelmät, sitten tulevat viljat, sitten palkokasvit ja lehtivihannekset, ja lopuksi rasvat.

Huonosti toteutettuna vegaaniruokavaliossa saattaa olla myös liian vähän jodia, rautaa ja D-vitamiinia. Vegaanien tulisi siksi suunnitella ruokavalionsa huolellisesti ja ottaa ravinnelisiä tarpeen mukaan.[12]

Aikuinen vegaani tarvitsee suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan 5–6 täysipainoista ateriaa päivässä turvatakseen riittävän proteiinin- ja muun ravinnonsaannin[13].

Vegaanisia proteiinin lähteitä ovat pavut, linssit,herneet, pähkinät, siemenet, ja täysjyvävilja. Kasviproteiinien aminohappokoostumus on pääsääntöisesti eläinproteiineja heikompi. Viljassa on usein vähän lysiiniä ja palkokasveissa metioniinia. Kaikkia aminohappoja ei tarvitse saada samalla aterialla, vaan riittää, kun syö päivän aikana monipuolisesti eri proteiinin lähteitä.[14] Ruoka-aineita, jotka sisältävät kaikki välttämättömät aminohapot, ovat muun muassa soija, kvinoa, kikherneet, mustapavut, kurpitsansiemenet, cashew- ja pistaasipähkinät, mustasilmäpavut sekä spelttivehnä.[15][16] Soijavalmisteet, kuten tofu, tempe ja soijarouhe ovat aminohappokoostumukseltaan erinomaisia proteiinin lähteitä.

Merkittävin ero sekasyöjän ravintoon on pieniä määriä tarvittava, mutta silti pitkällä aikavälillä tärkeä B12-vitamiini. Sitä vegaanit saavat luotettavimmin B12-vitamiinivalmisteesta, mutta myös käyttämällä päivittäin ja säännöllisesti riittäviä määriä B12-rikastettuja elintarvikkeita (esimerkiksi useimmat kasvimaidot ja kasvipohjaiset jogurtit), tai luonnostaan B12 vitamiineja sisältäviä elintarvikkeita, kuten oluthiiva. Vielä sekasyöjiä enemmän vegaanien tulee kiinnittää huomiota myös D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin. D-vitamiinilisää suositellaan vegaaneille riittävän saannin turvaamiseksi.[17]

Kalsiumia saa monien kasvikunnan tuotteiden (soijatuotteet, palkokasvit, vihreät lehtivihannekset, siemenet, pähkinät, kaalit, kuivatut hedelmät) lisäksi kalsiumrikastetuista kasvimaidoista ja mehuista. Näissä juomissa on yleensä yhtä paljon kalsiumia kuin lehmänmaidossa (120 mg / 100 ml) eli noin kolme lasillista vastaa päivittäistä tarvetta.

Erityisesti lasten osalta vanhempia kehotetaan tarkkailemaan ravintoaineiden saantia aktiivisesti ja keskustelemaan asiasta asiantuntijoiden kanssa. Vegaanilasten kasvusta tehtyjen tutkimusten mukaan lapsi pärjää hyvin suunnitellulla ja monipuolisella vegaaniruokavaliolla, kunhan B12-vitamiini annetaan vitamiinipillereinä ja kalsiumin saantiin kiinnitetään huomiota.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikä on vegaani? Vegaaniliitto. http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/mika-on-vegaani
  2. Vegetarians in Paradise: 24 Carrot Award (Interview of Donald Watson, founder of the Vegan Society and originator of the word "vegan.") vegparadise.com.
  3. Kosonen, Anna-Liisa: Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille Yle - Uutiset, tiede. 19.9.2013. Viitattu 2.9.2018.
  4. Hanna Kivimäki: Poikkileikkaustutkimus vegaanien ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista
  5. Vegetarian diets and depressive symptoms among men. 1.1.2018https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032716323916?via%3Dihub
  6. Comparative fracture risk in vegetarians and nonvegetarians in EPIC-Oxford. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17299475
  7. Salonen, Jonna: B12-vitamiinin tai foolihapon puutos Duodecim. 22.1.2015. Viitattu 2.9.2018.
  8. Tuomisto, Jouko: 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä : arsenikista öljyyn, s. 230–233. Helsinki: Duodecim, 2005. ISBN 951-656-221-3.
  9. Rikas oluthiivahiutale. Vaikuttavien aineiden määrä päiväannoksessa. https://valioravinto.fi/rikas-oluthiivahiutale/
  10. Melina, Vesanto & Craig, Winston & Levin, Susan: Position of the Academy of Nutrition and Dietetics: Vegetarian Diets. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics, joulukuu 2016, nro 12, s. 1970–1980. PubMed:27886704. doi:10.1016/j.jand.2016.09.025. ISSN 2212-2672. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. Being vegetarian 'lowers heart disease risk but increases chance of stroke'. 4.9.2019. https://www.theguardian.com/society/2019/sep/04/being-vegetarian-lowers-heart-disease-risk-but-increases-chance-of-stroke
  12. "Position of the American Dietetic Association: Vegetarian diets" (June 2003). J Am Diet Assoc 103 (6): 748–65. doi:10.1053/jada.2003.50142. PMID 12778049. 
  13. Perinteinen lautasmalli on kaikille tuttu – mutta tiesitkö, ettei se ole ainoa?. https://yle.fi/uutiset/3-9909240
  14. https://www.vegaaniravitsemus.fi/proteiini
  15. http://puolikiloa.fi/huomioitavat-ravintoaineet-kasvisruokavaliossa/
  16. https://www.birkkala.com/speltti/
  17. D-vitamiini vegaaniruokavaliossa Vegaaniliitto. Viitattu 14.12.2015.
  18. http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/raskausjalapset.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veganismi aatteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juppi, Pirita & Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miikka (toim.): Liike-elämää : Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. SoPhi 70. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2003. ISBN 952-5092-85-2.
  • Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka: Ympäristöprotestin neljäs aalto : Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi 85. Jyväskylä: Minerva: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 952-5478-21-1.
  • Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8.
  • Francione, Gary L. & Charlton, Anna (toim.): EAT LIKE YOU CARE An Examination of the Morality of Eating Animals. Exempla Press, 2003. ISBN 978-1-492-38651-3.

Oppaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gould, Merkka; Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi : miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4.
  • Gunnarsson, Karin: Eläinystävällisen kuluttajan opas. (Handla djurvänligt: En konsumentguide från förbundet djurens rätt.) Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Helena Telkänranta. 3. korjattu painos. Helsinki: Eläinsuojeluliitto Animalia, 2006. ISBN 951-98700-7-5.
  • Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja : Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0.
  • Kasvissyöntiä aloittelijoille. (Vegetarian starter kit.) Suomennos: Martti Bergestad. 10. painos. Helsinki: Vegaaniliitto, 2003.
  • Kettunen, Raisa: Puputyttö ja Vohvelisankari : Vegaanin herkkukirja. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-001-0.
  • Muukkonen, Mirka & Särkisilta, Anna: Vegaanin kasviskeittokirja. 6. painos. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0095-7.
  • Rajakangas, Leena & Tainio, Riitta: Kasvisruokailijan ravinto-opas. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2825-0.
  • Somersalo, Inna: Yllin kyllin: Herkkuja isolle ja pienelle joukolle. Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-167-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]