Fytokemikaali
Fytokemikaalit ovat kasvikunnan tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä, jotka eivät ole ravintoaineita mutta jotka saattavat vaikuttaa eläinten terveyteen elimistöön päätyessään.[1][2] Monet fytokemikaalit ovat antioksidantteja, mutta ne voivat myös säädellä fysiologisia prosesseja, kuten solujen erilaistumista, geenien ekspressiota, entsyymien toimintaa ja hormoniaineenvaihduntaa.[1]
Useimmat prosessoimattomat kasviperäiset ruoka-aineet sisältävät runsaasti fytokemikaaleja. Marjoissa on etenkin flavonoideja ja fenolihappoja, kuten antosyaaneja, kversetiiniä sekä ellagiinihappoa ja sen johdannaisia ellagitanniineja.[3][4]
Monet fytokemikaalit heikentävät ruoan sisältämien ravintoaineiden imeytymistä. Viljatuotteissa ja palkokasveissa esiintyvät fytaatit häiritsevät sinkin ja raudan imeytymistä. Kahvin, teen, kaakaon, pinaatin ja nokkosen sisältämät polyfenolit häiritsevät raudan imeytymistä ja esimerkiksi palkokasveissa esiintyvät lektiinit häiritsevät proteiinien käsittelyä ruoansulatuksessa.[5]
Runsaasti fytokemikaaleja sisältäviä ruokia nauttiva väestönosassa esiintyy tavallista vähemmän i sydän- ja verisuonitauteja, tyypin 2 diabetesta ja syöpää. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan tullut esiin, että fytokemikaalilisillä olisi ollut merkittäviä suotuisia terveysvaikutuksia.[6] Fytokemikaalien myönteisten terveysvaikutusten on arveltu perustuvan hormeesiin eli siihen, että ne stimuloivat ihmisen suojareaktioita pienillä annoksilla.[7]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fytokemikaalit voidaan kemiallisen rakenteensa perusteella jaotella kolmeen pääryhmään, jotka sisältävät useita tärkeitä fytokemikaaliryhmiä: [2][8]
- terpenoidit
- fenoliset yhdisteet
- fenolihapot
- flavonoidit (mukaan lukien antosyaanit ja isoflavonoidit)
- kumariinit
- lignaanit
- tanniinit
- alkaloidit ja muut typpeä sisältävät yhdisteet
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Liu, Rui Hai: Potential synergy of phytochemicals in cancer prevention: mechanism of action. The Journal of nutrition, 2004, 134. vsk, nro 12, s. 3479S–3485S. doi:10.1093/jn/134.12.3479S.
- ↑ a b Dillard, Cora J., ja J. Bruce German: Phytochemicals: nutraceuticals and human health. Journal of the Science of Food and Agriculture, 2000, 80. vsk, nro 12, s. 1744–1756. doi:10.1002/1097-0010(20000915)80:12<1744::AID-JSFA725>3.0.CO;2-W.
- ↑ Häkkinen, S., Heinonen, M., Kärenlampi, S., Mykkänen, H., Ruuskanen, J., & Törrönen, R.: Screening of selected flavonoids and phenolic acids in 19 berries. Food Research International, 1999, 32. vsk, nro 5, s. 345–353. doi:10.1016/S0963-9969(99)00095-2.
- ↑ Kähkönen, M. P., Hopia, A. I., & Heinonen, M.: Berry phenolics and their antioxidant activity. Journal of Agricultural and Food Chemistry, 2001, 49. vsk, nro 8, s. 4076–4082. doi:10.1021/jf010152t.
- ↑ Fytokemikaalit (mm. karotenoidit, flavonoidit, kasvisterolit ja -stanolit) Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 12.3.2022.
- ↑ Liu, Rui Hai: Health benefits of fruit and vegetables are from additive and synergistic combinations of phytochemicals. The American Journal of Clinical Nutrition, 2003, 78. vsk, nro 3, s. 517S–520S. doi:10.1093/ajcn/78.3.517S.
- ↑ Tae Gen Son, Simonetta Camandola, Mark P. Mattson: Hormetic Dietary Phytochemicals 4.2.2009. National Library of Medicine. Viitattu 20.10.2022.
- ↑ Harborne, Jeffrey: Classes and Functions of Secondary Products from Plants. Kirjassa: Chemicals from Plants, s. 1–25. Imperial College Press, 1999.