Turkis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkiskauppias Albertasta 1890-luvulla

Turkis on pukineiksi tai asusteiksi käytettävä muokattu eläimen nahka karvoineen.[1]

Yleisiä turkiseläimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvatettavia turkiseläimiä ovat: minkki, suomensupi sekä sini- ja hopeakettu.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonturkiksia valmistetaan tarhattujen ja villien eläinten nahoista.[2] Metsästämällä hankitut eläinperäiset turkikset ovat olleet muinoin osa neandertalinihmisen ja nykyihmisen vaatetusta. Nykyään eläinperäisiä turkiksia tuotetaan länsimaissa pääasiassa tarhaamalla, ja turkiksia käytetään tekstiilien raaka-aineina lähinnä ulkonäkösyistä.

Turkisvaate on ylivoimainen materiaali käyttömukavuudeltaan arktisissa olosuhteissa. Turkiksen eristävyys perustuu ilmaan, joka muodostaa eristeen karvojen väliin. Tätä ovatkin hyödyntäneet pukeutumisessaan monet pohjoisten seutujen alkuperäisasukkaat, kuten esimerkiksi inuiitit. Hyvin säilytettynä turkki on lähes ikuinen, mutta alkaa sopivissa olosuhteissa maatua jo 30 päivässä. Lopulta turkki maatuu kokonaan jättämättä mikromuoveja tai muita jälkiä ympäristöön. [3]

Luonnonturkikset voi karkeasti jakaa kierrätettyihin, willeihin ja pesäkasvatettuihin.

Kierrätetyt: Suomessa turkiksen keski-ikä on yli 50 vuotta. Käytettyjä turkiksia muodistetaan ja niistä tehdään muun muassa lastenvaunuihin lämpimiä peitteitä. [4] [5] [6]

Willit: Vapaana kasvaneen eläimen turkista valmistettu turkki. Tyypillisesti metsästettyjen eläinten turkeista tehtyjä vaatteita. Lisäksi erillisenä ryhmänä ovat roadkill-turkikset, jotka on valmistettu autojen alle kuolleiden eläinten nahoista. [7]

Liikenteessä ja muissa onnettomuuksissa kuolee Suomessa noin miljoona luonnonvaraista eläintä joka vuosi. Niistä kettuja on noin 7500. Useimmiten turkki menee hukkaan. Suomessa täytyy myös ampua tuhansia eläimiä joka vuosi, jotta voidaan ylläpitää tasapainoista ekosysteemiä, suojella muita eläinkantoja ja valvoa tautien leviämistä. Myös metsästettyjen turkiseläinten turkit hyödynnetään heikosti. [8]

Marita Huurinaisen yhdessä Luonnonturkisyhdistyksen kanssa rekisteröity "Villi suomalainen turkis" (Wild Finnish Fur, WFF)- konsepti on kehitetty estämään näiden turkisten joutuminen hukkaan. Näin luonnonturkisten ja muiden raaka-aineiden keräilijät voivat kautta tuotteen koko käsittelyketjun osoittaa vastuunsa sen luonnollisesta alkuperästä, haltuunoton laillisuudesta ja eettisestä kestävyydestä. [9] [10] [11]

Pesäkasvatetut: Pesäkasvatustilat noudattavat suomalaista tilasertifiointia kattaen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, kasvatusolosuhteet, rehuhuollon, jalostuksen, ympäristönhoidon, tilahygienian sekä koulutuksen ja varautumisen poikkeusoloihin. [12]

Näiden lisäksi eläinten tiputtamasta karvasta kehitellään turkisvillatuotteita, joita hyödynnetään vaatteiden lisäksi muun muassa puhdistus- ja kiillotusvälineissä. Esimerkiksi kettuvillaa tehdään pesäkasvatustilalla kasvatetun ketun tippuneesta karvasta. Kun tämä yhdistetään esimerkiksi lampaanvillaan saadaan pehmeää, kestävää ja pelkkää lampaanvillaa lämpimämpää materiaalia. [13]

Turkkurin ammatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkkuri osaa suunnitella, kaavoittaa, sovittaa ja valmistaa turkiksia. Turkkurit työskentelevät turkisalan yrityksissä tai yrittäjinä.[14]

Suomessa ammattiin voi valmistua joko suorittamalla tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon ammattikoulussa vaatetukseen suuntautuen, valmistumalla artesaaniksi opiskellen vaatetusalaa käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksessa tai suorittamalla turkkurin ammattitutkinnon näyttötutkintona. Näyttötutkintona voi suorittaa myös turkkurimestarin erikoisammattitutkinnon.[14]

Turkisten vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-maissa kissoista ja koirista peräisten olevien turkisten tuottaminen, maahantuonti, maastavienti, myynti ja markkinointi on kielletty.[15]

Lainsäädännöllisten rajoitusten ohella lukuisat muotisuunnittelijat, tekstiilivalmistajat ja vaateliikkeet ympäri maailmaa ovat vapaaehtoisesti kieltäytyneet käyttämästä eläinperäisiä turkiksia vaatteidensa materiaalina. Turkiksista mallistoissaan luopuneita muotisuunnittelijoita ja -taloja ovat muun muassa Giorgio Armani (omistaa vaateliikkeet Giorgio Armani, Emporio Group, AJ Armani Jeans ja Armani Casa), Hugo Boss, Tommy Hilfiger, Gucci ja Calvin Klein.[16][17]

Tekoturkikset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekoturkiksia voidaan valmistaa luonnonkuiduista kuten hampusta ja puuvillasta.[2] Tekokuituisia tekoturkiksia valmistetaan akryylistä, polyesteristä ja muista synteettisistä kuiduista, tai muuntokuiduista kuten viskoosista.

Yhden keinokarvatakin valmistamiseen voi kulua jopa kymmenen tynnyrillistä öljyä. Takit ovat useimmiten akryylia, polyesteria ja nylonia. Pesun yhteydessä esimerkiksi akryylistä valmistetusta vaatteesta irtoaa keskimäärin 1900 mikromuovihiukkasta, jotka päätyvät saastuttamaan meriä. [18] [19]

Pistokokeissa on paljastunut, että monet hupuissa ja kauluksissa käytettävät karvat, joiden sanotaan olevan keinokuitua, ovat todellisuudessa aitoa turkista.[20] Esimerkiksi supikoiran aito turkki tulee halvemmaksi kuin keinokarva, sillä suurin osa vaatteista on valmistettu Kiinassa[20], jossa turkiseläinten pitoa tai kohtelua ei säädellä minkäänlaisella lainsäädännöllä.[21]

Talvitakeissa käytettävä hupun turkisreunus ei ole vain somiste, vaan sillä on käytännön tarkoitus. Reunus luo lämpimämmän mikroilmaston kasvojen ympärille ja suojaa näin kylmältä ja viimalta. Tätä ovat hyödyntäneet pukeutumisessaan monet pohjoisten seutujen alkuperäisasukkaat, kuten esimerkiksi inuiitit. [22]

EU:n lainsäädännön mukaan tuotteesta on selvittävä, mikäli se sisältää tekstiilien lisäksi eläinperäisiä osia. Virheellisistä tai valheellisista merkinnöistä ei kuitenkaan seuraa valmistajille sakkoja, joten merkinnöissä on usein puutteita.[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. turkis Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 14.12.2014.
  2. a b http://www.vihreatvaatteet.com/turkis-vai-tekoturkis/
  3. Turkisvaate luonnonvaate.fi. Viitattu 24.4.2019.
  4. Kierrätysturkiksia muokkaaville turkkureille riittää töitä maaseuduntulevaisuus.fi. Viitattu 24.4.2019.
  5. Turkin muodistaminen lisää käyttöikää kaleva.fi. Viitattu 24.4.2019.
  6. Muhkea hattu ja parkatakki - trendit näkyvät second hand turkisten uusiokäytössä profur.fi. Viitattu 24.4.2019.
  7. Suomalaiset turkistuotteet jaetaan neljää kategoriaan luonnonvaate.fi. Viitattu 24.4.2019.
  8. Kuolleesta ketusta eettinen turkis seura.fi. Viitattu 24.4.2019.
  9. Wild Finnish Fur Concept ma-ri-ta.com. Viitattu 24.4.2019.
  10. Luonnonturkisyhdistys eraverkko.fi. Viitattu 24.4.2019.
  11. Luonnonturkikset halutaan eettisiksi vaatteiksi yle.fi. Viitattu 24.4.2019.
  12. Elinkeino turkiskasvattajat.fi. Viitattu 24.4.2019.
  13. Turkis luonnonvaate.fi. Viitattu 24.4.2019.
  14. a b Ammattinetti - Ammatit - Turkkuri Ammattinetti. Viitattu 10.3.2016.
  15. EUR-Lex - f82004 - EN - EUR-Lex europa.eu. Viitattu 23.3.2016.
  16. Muotitalo Gucci hylkää aidot turkikset - eläinsuojelijat riemuissaan, turkisala pettynyt, Kauppalehti 12.10.2017
  17. Muotiguru Giorgio Armani lopettaa turkisten käytön Yle Uutiset. 23.3.2016. Viitattu 23.3.2016.
  18. The faux fur timebomb dailymail.co.uk. Viitattu 24.4.2019.
  19. Tekoturkis eettinen valinta? is.fi. Viitattu 24.4.2019.
  20. a b c Pistokoe paljasti – monet keinoturkikset ovatkin aitoa eläinturkista Yle Uutiset. 27.1.2016. Viitattu 11.2.2016.
  21. Kiinan turkistarhaus www.animalia.fi. Viitattu 11.2.2016. [vanhentunut linkki]
  22. Turkis osa luonnon vaatetusta profur.fi. Viitattu 24.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkis.

Eläinperäisten turkisten tuottajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinperäisten turkisten kritisoijia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]