Granaattiomena

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Granaattiomena
Pomegranate02 edit.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Rantakukkakasvit Lythraceae (Punicaceae)
Suku: Punica
Laji: granatum
Kaksiosainen nimi
Punica granatum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Granaattiomena Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Granaattiomena Commonsissa

Nimi-testi OK

Granaattiomena (Punica granatum) on rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu, jonka hedelmät ovat syötäviä. Se on kotoisin Keski-Aasiasta ja sitä on viljelty Kaukasuksen ja Välimeren seuduilla jo useiden vuosituhansien ajan. Kasvista käytetään myös nimeä karthagonomena. Sen hedelmä on useissa kulttuureissa ollut hedelmällisyyden symboli lukemattomien siementensä vuoksi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granaattiomena on pensas tai pieni puu, 2–3 m korkea. Sen oksat ovat poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia. Lehdet ovat kiiltäviä ja soikeita 2–9 cm pitkiä ja 1–2 cm leveitä. Lehtiruoti on 2–10 mm pitkä.[1]

Granaattiomenan hedelmä on suunnilleen omenan kokoinen. Sen kuori on punertava, kova ja hieman nahkamainen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granaattiomenan tärkeimmät viljelyalueet ovat Egypti, Israel, Saudi-Arabia, Irak, Iran, Afganistan, Pakistan, Intia, Bangladesh, Myanmar ja eteläinen Kiina[2]. Euroopassa viljelyä on ainakin Ranskassa, Espanjassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa sitä viljellään Kaliforniassa ja Arizonassa.

Käyttö ja ravintoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoarvoja per 100 g
  Granaattiomena[3]
Proteiineja 1,7 g
Rasvaa 1,2 g
Hiilihydraatteja 14,7 g
C-vitamiinia 10,2 mg
Kalsiumia 10,0 mg
Rautaa 0,3 mg
Kaliumia 264 mg
Magnesiumia 12,0 mg
Natriumia 3,0 mg
Fosforia 36,0 mg
Sinkkiä 0,3 mg

Granaattiomenasta käytetään sisus eli malto ja siemenet, sillä hedelmälihan väliseinät sisältävät pahanmakuista happoa. Hedelmän voi esimerkiksi puristaa mehuksi, se sopii muun muassa smoothieihin ja muihin juomiin. Punaiset siemenet puolestaan sopivat hyvin salaatteihin, rahkoihin ja koristeeksi esimerkiksi leivonnaisiin.[4] Puun lehdistä ja kaikista kuoriosista saadaan myös runsaasti tanniineja, joita on käytetty nahan parkitsemisessa. Granaattiomenapuun kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita ja kaarnasta hyönteismyrkkyjä.

Punaisena elintarvikeväriaineena käytettävä grenadiini tehdään granaattiomenasta.[5]

Kuivatut granaattiomenan siemenet ovat hieman tahmeita ja väriltään mustia tai punaisia. Siemenet on murskattava huhmareessa, sillä ne ovat niin tahmeita, että jäävät kiinni tehosekoittimen terään. Murskattuja siemeniä sirotetaan joskus mausteeksi puuroon.[6]

Granaattiomenan siemeniä käytettiin antiikin Kreikassa raskauksien ehkäisyyn ja keskeytykseen.[7]

Granaattiomenan smaragdimainen, syvänpunainen, väri on merkki niiden sisältämästä antioksidanttien suuresta määrästä. Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka estävät vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita, antioksidanttipitoista ruokaa voidaankin pitää hyvänä ennaltaehkäisijänä moniin sairauksiin ja ainakin joihinkin ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin. Esimerkiksi granaattiomenamehun antioksidanttinen kapasiteetti on 2 860 yksikköä 100 grammaa kohti ja näin ollen se asettuu samaan kategoriaan luumumehun, goji-marjojen ja melonimehun kanssa. Lisäksi granaattiomena sisältää monia vitamiineja, kuten C, B9, B5, ja K, mineraaleja, kuten kaliumia ja sinkkiä sekä mikroravinteita.[8]

Mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa mytologiassa granaattiomena oli pyhitetty Afroditelle, joka istutti sen ensimmäisenä Kyproksen saarelle. Se symbolisoi naisen hedelmällisyyttä.[9]

Demeterille kirjoitetussa Homeerisessa hymnissä kerrotaan, miten Haades, Manalan hallitsija, olisi huijannut Persefonea ja saanut tämän syömään granaattiomenan siemeniä. Tämän johdosta Persefone oli pakotettu viettämään aina osan vuodesta Haadeksen kanssa Manalassa. Tämä oli myös saanut aikaan Persefonen steriiliyden.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Punica granatum Flora of China. Viitattu 9.3.2014.
  2. Pomegranate Morton, J. 1987. Pomegranate. p. 352–355. In: Fruits of warm climates. Julia F. Morton, Miami, FL.
  3. Granaattiomena Viitattu 3.11.2015.
  4. Parasta juuri nyt: Granaattiomena Viitattu 3.11.2015.
  5. Granaattiomena Rantuu. Viitattu 9.3.2014.
  6. Kuivatut granaattiomenan siemenet Ekosego. Viitattu 9.3.2014.
  7. a b Lucia Nixon: "Cults of Demeter and Kore", Hawley, Richard & Levick, Barbara (eds.) Women in Antiquity : New Assessments, Routledge, 1995.
  8. Granaattiomenat ja antioksidantit Viitattu 6.11.2015.
  9. Aphrodite Estate Theoi Project. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]