Parkitseminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nahan parkitsemista kuvaava piirros vuodelta 1880
Moderni meksikolainen nahkatehdas

Parkitseminen on yksi nahan käsittelyn työvaiheista. Sen tarkoituksena on tehdä herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä ja hauraasta raakavuodasta säilyvä, lämpöä kestävä, hyvin muokkautuva ja miltei ikuinen raaka-aine moniin eri käyttötarkoituksiin.

Ennen parkitsemista nahka on karvottava ja kaavittava puhtaaksi lihapuolelle jääneistä kudoksista nahan pilaantumisen estämiseksi. Parkitus tehdään kyllästämällä nahka erilaisilla aineilla, jotka voivat olla esimerkiksi öljyjä, kasviperäisiä tanniineja tai erilaisia metallisuoloja. Kromin käyttö parkituksessa keksittiin 1800-luvun puolivälissä, ja se tehosti nahkateollisuutta huomattavasti.[1] Parkituksen aikana nahkaa myös muokataan ja pehmitetään käyttötarkoituksensa mukaan.

Poroparkki on nimitys parkitulle poronnahalle. Sitä käytetään pääasiassa vaatteiden valmistukseen mutta paljon myös lappilaisissa käyttöesineissä.

  1. Quilleriet, Anne-Laure: The Leather Book, s. 31, 38–43. Alkuteos Cuir (ranskaksi), kääntäneet englanniksi Simon Pleasance ja Fronza Woods. New York: Assouline, 2004. ISBN 978-2843235375.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.