Kosmetiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauneudenhoitotuotteita.

Kosmetiikkaa (kreikan sanasta κόσμος kosmos 'maailma', 'koriste'[1]) ovat hoitoaineet, joita käytetään kehon ulkoisiin osiin, kuten ihoon, hiuksiin ja ihokarvoihin, kynsiin, huuliin, ulkoisiin sukupuolielimiin sekä hampaiden ja suuontelon limakalvoihin. Kosmeettisen valmisteen tarkoitus on näiden osien puhdistaminen, niiden tuoksun tai ulkonäön muuttaminen, suojaaminen tai hyvässä kunnossa pitäminen, tai hajujen poistaminen.[2]

Kosmetiikkaa eivät ole aineet, jotka on tarkoitettu nautittavaksi, hengitettäväksi tai injektoitavaksi ihmiskehoon. Näin ollen esimerkiksi tatuoinnissa tai kestopigmentoinnissa käytetyt väriaineet eivät ole kosmetiikkaa.[2]

Kosmetiikan käyttöön liittyvää oppia kutsutaan kosmetologiaksi ja siihen erikoistunutta ammattilaista kosmetologiksi.

Kosmetiikkatuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmien luomivärin lisäystä.

Kosmeettisia valmisteita ovat muun muassa ihovoiteet ja muut iholle levitettävät tuotteet, kasvonaamiot, saippuat ja hiustenpuhdistustuotteet, hajuvedet ja muut vartalotuoksut, deodorantit ja antiperspirantit, hiusvärit ja hiusten muotoiluvalmisteet, ihokarvojen poistovalmisteet ja parranajovalmisteet, meikkituotteet ja meikinpoistovalmisteet, hampaiden ja suun hoitovalmisteet, kynsille tarkoitetut valmisteet, ulkoiseen intiimihygieniaan tarkoitetut valmisteet, aurinkosuojatuotteet, itseruskettavat valmisteet sekä ihonvalkaisuun tarkoitetut valmisteet.[2]

Kasvojen kaunistusta voiteilla, nesteillä, puuterilla ja väreillä kutsutaan ehostukseksi eli meikkaukseksi. Ehostukseen käytettävää kosmetiikkaa ovat muun muassa peitepuikko, meikkivoide, puuteri, poskipuna, ripsiväri, kajaali, luomiväri, kulmakynä, huulikiilto ja huulipuna.

Raaka-aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kosmetiikka sisältää vettä, paitsi niin sanotut vedettömät tuotteet. Vetenä käytetään tislattua tai demineralisoitua vettä, joka on puhtaampaa kuin käsittelemätön vesijohtovesi. Myös lähdevettä, merivettä tai mineraalivesiä voidaan käyttää. Vesi voi olla kosmetiikassa liuotin tai aktiivinen vaikutusaine.[3]

Kosmeettisten tuotteiden yleisiä perusraaka-aineita ovat lisäksi alkoholi ja sen johdannaiset, sekä monenlaiset rasvat ja öljyt, joita saadaan eläinkunnasta ja kasvikunnasta.[4]

Kosmeettinen tuote on olomuodoltaan useimmiten emulsio, eli siinä on vettä ja rasva-ainetta emulgaattorin avulla yhdistettynä tasa-aineisiksi.[5]

Perusaineiden lisäksi kosmeettisessa tuotteessa on niin sanottuja vaikuttavia aineita eli aktiiviaineita, joilla on vaikutusta ihon fysiologisiin toimintoihin ja energia-aineenvaihduntaan. Ne muun muassa antavat iholle tarvittavia energia-aineita, elvyttävät ihon toimintaa ja kiinteyttävät sitä, toimivat antioksidantteina, kosteuttavat ihoa sekä rauhoittavat ja parantavat ihon ärsytyksiä. Kosmetiikassa käytetään hyvin monenlaisia vaikuttavia aineita ja niiden yhdistelmiä. Vaikuttaviin aineisiin kuuluu niin luonnontuotteita kuin synteettisiäkin aineita.[6]

Sääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmetiikassa käytettäviä aineita säännellään, mutta valmisteilta ei vaadita ennakkotarkastusta. Kosmeettiset valmisteet saatetaan rinnastaa lääkkeisiin. Niiltä ei kuitenkaan käytännössä edellytetä samanlaista turvallisuustasoa.[7] Suomessa kosmeettisten valmisteiden on oltava EU:n kosmetiikka-asetuksen sekä kansallisen kosmetiikkalain mukaisia, ja Suomessa kosmetiikkaa valvova toimivaltainen viranomainen on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.[8]

Kosmetiikassa ei vuoden 2009 jälkeen ole saanut käyttää eläinkokeilla testattuja raaka-aineita.[9]

Kosmetiikkamyymälät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmetiikkatuotteita myydään nykyisin eniten erilaisissa päivittäistavaramyymälöissä lähikaupoista hypermarketteihin ja tavarataloihin. Myös apteekit ovat merkittävä jakelukanava etenkin ihonhoitotuotteille, ja kosmetiikkakauppa on muun vähittäiskaupan tavoin siirtymässä yhä enemmän verkkoon.[10] Kosmetiikan vähittäiskauppaan erikoistuneita entisiä ja nykyisiä myymäläketjuja ovat muun muassa alun perin brittiläinen The Body Shop, ruotsalainen Kicks[11] ja ranskalainen Yves Rocher sekä suomalaiset Hehku[12], Kaunis Nainen[13], Sokos Emotion ja Stockmann Beauty[14]. Muun muassa Avon, Forever, Mary Kay ja Oriflame myyvät kosmetiikkaa verkostomarkkinointina tai muunlaisena suoramyyntinä[15]. Kosmetiikka on myös suosittu taxfree-ostos ulkomaanmatkailun yhteydessä[16].

Aiemmin kosmetiikkamyymälöitä kutsuttiin Suomessa nimellä kemikalio tai kemikalioliike, puhekielessä ”kemppari”. Ennen päivittäistavarakaupan keskittymistä valintamyymälöihin kemikaliot olivat yleisiä erikoisliikkeitä pienissäkin taajamissa. Niiden yhteydessä saattoi toimia kosmetologin vastaanotto tai kampaamo, ja kosmetiikan ja hiustenhoitotuotteiden lisäksi kemikalioiden tuotevalikoimiin saattoi kuulua hygienia- ja puhdistusaineita, leluja, paperituotteita, lahjatavaroita sekä koruja ja asusteita. 1960-luvun lopun lakimuutos salli kemikaliotuotteiden myynnin myös päivittäistavarakaupoissa, mikä teki pienet erikoisliikkeet vähitellen kannattamattomiksi.[17][10] Kemikaliokaupat vähenivät niin, että 65 vuotta alan keskusjärjestönä toiminut Suomen kemikalikauppiasliitto lakkautettiin 1997[16] ja vuonna 2006 alan liikkeitä oli jäljellä alle sata[18].

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmetiikkamarkkinoiden todellinen kehittäjä oli 1910-luvulla amerikkalainen kolmikko Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor. Nämä yhtiöt vakiinnuttivat markkinat, ja niitä kartutti Revlon juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen. 2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka on perustettu 1900-luvun alkupuolella. Vanhin ja laajin hallitseva yhtiö on ranskalainen L’Oréal.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmetiikassa käytettävien kemikaalien turvallisuus askarruttaa kuluttajia, ja asiasta on ollut paljon keskustelua mediassa. Kunkin raaka-aineen turvallisuus riippuu kuitenkin aineen pitoisuudesta tuotteessa ja sen imeytymisestä ihoon, joten raaka-aineita ei voida leimata turvallisiksi tai vaarallisiksi tietämättä, missä pitoisuuksissa niitä tuotteessa käytetään. EU:n kosmetiikka-asetuksessa on asetettu rajoituksia tiettyjen aineiden käytölle ja suuri määrä aineita on myös kielletty kokonaan kosmetiikassa.[19] Raaka-aineiden turvallisuutta arvioi SCCS eli Euroopan komission tiedekomitea. Lisäksi jokaiselle kosmetiikkatuotteelle on lainsäädännön mukaan tehtävä turvallisuuden arviointi[20].

Eräiden arvostelijoiden mukaan Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, koska esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus voi aiheuttaa yllätyksiä.[21]

Naistenlehtien artikkeleita kosmetiikasta on toisinaan arvosteltu. Artikkelien sävy on yleensä myönteinen ja suositteleva. Kosmetiikkaa ei tarkastella arvostelevasti eikä sen tarvetta kyseenalaisteta, vaikka kosmetiikka voidaan haluttaessa nähdä yhtä lailla naista alistavana kuin muslimien huivit. Artikkeleita tehdään arvostelun mukaan pikemminkin ilmoittajien kuin kuluttajien tarpeista lähtien.[22] Toisaalta kosmetiikka ja sen käyttö on monelle myönteinen asia ja tapa pitää huolta itsestään tai ilmaista itseään.

Mainonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Journal of Global Fashion Marketing -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa poimittiin 289 kosmetiikkamainosta seitsemästä muotilehdestä useassa tuoteluokassa.[23] Näiden väittämät arvioitiin neljään luokkaan totuudenmukaisuuden perusteella. Luokat olivat suora valhe, laiminlyönti, epämääräinen ja hyväksyttävä.[23] Väittämistä 18 prosenttia arvioitiin hyväksyttäviksi.[23]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Georg Merzbach: Kauneudenkirja, Lahja naisille, Karisto 1922, s. 11.
  2. a b c Mikä on kosmeettinen valmiste? Tukes. Viitattu 25.6.2021.
  3. Nuotio 2012, s. 377.
  4. Nuotio 2012, s. 380–394.
  5. Nuotio 2012, s. 378–379.
  6. Nuotio 2012, s. 395.
  7. Jantunen ym Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä.Kemikaaliselvitys
  8. Kosmetiikka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 9.11.2020.
  9. Nuotio 2012, s. 375.
  10. a b Reinikainen, Pauli: Kemikalio oli 60-luvun ajankuvaa, nyt se on nähtävyys: Yli 80-vuotias konkari ei malta vieläkään pysyä pois kivijalkamyymälästä. Yrittäjä, 7.8.2018. Suomen Yrittäjät. Artikkelin verkkoversio.
  11. Aro, Vuokko: Kosmetiikkaketjujen kilpailu kovenee Taloussanomat. 26.4.2007. Viitattu 20.5.2021.
  12. Kuukkanen, Tatu: Kesko lopettamassa hyvinvointiketju Hehkun – 19 liikettä uhkaa lakkautus Yle Uutiset. 21.11.2018. Viitattu 20.5.2021.
  13. Kivinen Oy:n konkurssi kaataa myös Kauniin Naisen. Helsingin Sanomat, 17.4.1991, s. 31. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 20.5.2021.
  14. Kokko, Outi: Stockmannin johto: Edes asiakaspalvelu ei ole sujunut. Taloussanomat, 29.10.2014. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.5.2021.
  15. Anttila, Anu-Hanna: Menestyksen hopeavälkettä, koska olen sen arvoinen. Suomen Kuvalehti, 11.5.2017. Digilehti (maksullinen) Viitattu 20.5.2021.
  16. a b Taulavuori, Riitta: Ke­mi­kaliot ka­to­si­vat kulman takaa Kaleva. 17.07.2004. Viitattu 20.5.2021.
  17. Laitaneva, Jarmo: Kevyet mullat: Kemikaliot Yle Areena. 10.3.2017. Viitattu 20.5.2021.
  18. Suojanen, Eeva: [https://www.ts.fi/uutiset/talous/1074140393/Kemikalioiden+maara+on+tippunut+alle+sataan Kemikalioiden määrä on tippunut alle sataan] Turun Sanomat. 16.8.2006. Viitattu 20.5.2021.
  19. Koostumus ja turvallisuus Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 9.11.2020.
  20. Anonymous: Scientific and technical assessment Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs - European Commission. 5.7.2016. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  21. Onko kosmetiikkakin kemikaaleja. Kirjassa Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 128. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa uudistettu painos 2020 https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=asy00307&p_teos=asy ja englanniksi http://en.opasnet.org/w/Are_cosmetics_chemicals%3F
  22. Valkama, Meri: Samasta tuubista. Journalisti, 4.6.2009, s. 8-11. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 16.6.2011.
  23. a b c Hurja tulos: Kosmetiikkamainokset syynissä – neljä väitettä viidestä valheellisia - Suomenkuvalehti.fi suomenkuvalehti.fi. Viitattu 17.8.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Krons, Marja: Tosinaisen tyylikirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3231-5.
  • Luoma, Aija & Kara, Raija: Vaihtaahan kameleonttikin väriään: Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. 4. korjattu painos. Helsinki: Opetushallitus, 2000 (6. painos 2006). ISBN 952-13-0976-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]