Kosmetiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauneudenhoitotuotteita.

Kosmetiikkaa ovat ihonhoito-, kauneudenhoito- ja hiustenhoitoaineet.[1]

Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikkaa. Kasvojen kaunistusta voiteilla, nesteillä, puuterilla ja väreillä kutsutaan ehostukseksi tai kansanomaisesti meikkaukseksi (engl. make-up). Kauneudenhoitoon liittyvää oppia kutsutaan kosmetologiaksi ja kauneudenhoitajaa kosmetologiksi. Kosmetiikkaa käytetään laajalti länsimaissa ja erityisesti naisten keskuudessa.

EU:n kosmetiikka-asetuksen sekä useimpien muiden määritelmien mukaan kosmetiikkaan kuuluvat myös ihmisen välittömästi käyttämät puhdistusaineet, kuten saippuat, suun- ja hampaidenhoitotuotteet ja sampoot.[2][3]

Kosmetiikkatuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmien luomivärin lisäystä.

Ihon ehostukseen voidaan käyttää monia eri tuotteita. Virheet peitetään peitepuikolla, jonka päälle voidaan levittää meikkivoide ja irtopuuteri tai pelkkä puuteri. Valokynää käytetään alueilla, joihin halutaan valon osuvan eniten. Varjostuksella ja aurinkopuuterilla voidaan muokata kasvojen muotoja. Poskipunalla saadaan kasvoille elävämpi ja terveempi ilme.

Silmämeikkeihin kuuluvat ripsiväri, jolla korostetaan silmäripsiä. Kajaalilla ja silmienrajauskynällä voidaan muotoilla silmien muotoa ja korostaa katsetta. Luomivärillä voidaan joko tehdä meikistä värikkäämpi tai vain varjostaa luomia. Kulmakarvojen muotoiluun ja korjailemiseen käytetään kulmakynää.

Huulien ehostukseen voidaan arkimeikissä käyttää huulikiiltoa ja huulirasvaa. Dramaattisemman huulimeikin saa aikaiseksi huulipunalla ja huultenrajauskynällä.

Kynsiin voidaan käyttää kynsilakkaa tai laittaa kynsien pidennykset eli rakennekynnet.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisten kosmeettisten aineiden alkuperä ja koostumus voivat tuoteselosteissa jäädä epäselväksi. Aineista käytetään kemiallisten nimien sijaan kansainvälisiä INCI-nimiä.[4] Esimerkiksi huulipunapuikko voi sisältää ”helmiesanssia”. Helmiesanssi on sillin suomujen kiiltävää ainesta, jota saadaan kalateollisuuden sivutuotteena. Pääasiallinen huulipuikkojen, silmänalusvärien ja punan helmiäiskiiltoon on kiille, luonnollinen ja teollisesti käsitelty mineraali. Läpikuultava kiille on päällystetty erittäin ohuella titaanioksidikerroksella. Tämä päällyste saa värit näyttämään kiilteelle ominaisella interferenssillä riippuen titaanioksidikerroksen paksuudesta ja käytetystä väristä.

Huulipuikkojen puna voi tulla rautaoksidipigmentistä tai jostain orgaanisesta pigmentistä. Tyypillisesti pigmentti hienonnetaan erittäin hienojakoiseksi risiiniöljyyn sekoituksen yhteydessä. Tämä pigmenttisekoitus sekoitetaan vielä vahan kanssa, jotta siitä saataisiin puikkomainen. Joidenkin silmänalusvoiteiden puna on peräisin karmiinista. Karmiinia valmistetaan Dactylopius coccus -hyönteisestä. Tämä on äärimmäisen kallis aine ja sitä käytetään niin harvoin kuin mahdollista. Oikea karmiini on tavallisesti kalliimpaa kuin kulta.

Kosmetiikassa käytettäviä aineita säännellään, mutta valmisteilta ei vaadita ennakkotarkastusta. Kosmeettiset valmisteet saatetaan rinnastaa lääkkeisiin. Niiltä ei kuitenkaan käytännössä edellytetä samanlaista turvallisuustasoa.[3] Suomessa kosmeettisten valmisteiden on oltava EU:n kosmetiikka-asetuksen sekä Kansallisen kosmetiikkalain mukaisia, ja Suomessa kosmetiikkaa valvova toimivaltainen viranomainen on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto[5]. Kullakin EU-maalla on oma toimivaltainen viranomaisensa, yleensä virasto, joka valvoo, että markkinoilla olevat tuotteet ovat lainsäädännön mukaisia. Yhdysvalloissa sääntelevä elin on Food and Drug Administration. Monia kosmeettisia väriaineita käytetään myös elintarvikkeiden väriaineina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva naisen meikatusta silmästä.

Sanat kosmetiikka ja kosmetologia tulevat kreikan sanasta kosmos (m.kreik. κόσμος), joka tarkoittaa maailmaa, mutta myös koristetta.[6]

Ensimmäinen arkeologinen todiste kosmetiikan käytöstä on muinaisesta Egyptistä noin 4000 eaa. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät myös kosmetiikkaa. Roomalaiset ja muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikassa elohopeaa ja lyijyä.

Länsimaissa kosmetiikkaa käytettiin läpi keskiajan. Niiden käyttö rajoittui keskiajalla ylempään yhteiskuntaluokkaan. Kosmetiikkaa käytettiin myös Persiassa. Islamin nousun jälkeen kosmetiikan käyttöä rajoitettiin joissakin tapauksissa, vaikka islam ei ole asettanut kieltoa kosmetiikan käytölle. Useat meikit sisältävät kalan jauhettuja suomuja.

Japanissa geishat värittivät saflorin[7] terälehdistä tehdyillä puikoilla kulmakarvat, silmän reunat ja huulien rajat. Bintsuke-vahapuikot olivat pehmeämpi versio sumo-painijoiden tukkarasvasta, ja niitä käytettiin geishojen meikin perustana. Valkoista tahnaa ja puuteria käytettiin kasvoihin ja kaulaan, poskipunan ääriviivoihin ja silmien kuoppiin ja nenään.

Kosmetiikkatuotteita on käytetty aina uudelle ajalle asti. Joinakin aikoina kosmetiikan käyttöä paheksuttiin. Esimerkiksi 1800-luvulla Englannin kuningatar Viktoria määritteli julkisesti meikkauksen epäkohteliaisuudeksi. Se kuvattiin rahvaanomaiseksi ja joksikin, jota näyttelijät ja prostituoidut käyttivät.

Toisen maailmansodan aikoihin kosmetiikan käyttö levisi kaikkiin kansanluokkiin ja ylemmissä luokissa lähes kaikkiin yhteisöihin.

2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Vanhin ja laajin hallitseva yhtiö on L'Oréal, jonka perusti Eugène Schueller vuonna 1909 nimellä Société Française de Teintures Inoffensives pour Cheveux, "Ranskalainen harmittomien hiusvärien seura". Nykyisen omistuspohjan jakautuminen: Liliane Bettencourt 27.5% ja Nestlé 26.4%. Jäljellä olevat 46.1% omistuksesta on julkisesti saatavilla.

Markkinoiden todellinen kehittäjä oli 1910-luvulla amerikkalainen kolmikko Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor. Nämä yhtiöt vakiinnuttivat markkinat ja niitä kartutti Revlon juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen. Katso myös 1920-luvun kosmetiikka.

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmetiikassa käytettävien kemikaalien turvallisuus askarruttaa kuluttajia, ja asiasta on ollut paljon keskustelua mediassa. Kunkin raaka-aineen turvallisuus riippuu kuitenkin aineen pitoisuudesta tuotteessa ja sen imeytymisestä ihoon, joten raaka-aineita ei voida leimata turvallisiksi tai vaarallisiksi tietämättä, missä pitoisuuksissa niitä tuotteessa käytetään. EU:n kosmetiikka-asetuksessa on asetettu rajoituksia tiettyjen aineiden käytölle ja suuri määrä aineita on myös kielletty kokonaan kosmetiikassa.[8] Raaka-aineiden turvallisuutta arvioi SCCS eli Euroopan komission tiedekomitea. Lisäksi jokaiselle kosmetiikkatuotteelle on lainsäädännön mukaan tehtävä turvallisuuden arviointi[9].

Eräiden arvostelijoiden mukaan Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, koska esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus voi aiheuttaa yllätyksiä.[2]

Naistenlehtien artikkeleita kosmetiikasta on toisinaan arvosteltu. Artikkelien sävy on yleensä myönteinen ja suositteleva. Kosmetiikkaa ei tarkastella arvostelevasti eikä sen tarvetta kyseenalaisteta, vaikka kosmetiikka voidaan haluttaessa nähdä yhtä lailla naista alistavana kuin muslimien huivit. Artikkeleita tehdään arvostelun mukaan pikemminkin ilmoittajien kuin kuluttajien tarpeista lähtien.[10] Toisaalta kosmetiikka ja sen käyttö on monelle myönteinen asia ja tapa pitää huolta itsestään tai ilmaista itseään.

Mainonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Journal of Global Fashion Marketing -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa poimittiin 289 kosmetiikkamainosta seitsemästä muotilehdestä useassa tuoteluokassa.[11] Näiden väittämät arvioitiin neljään luokkaan totuudenmukaisuuden perusteella. Luokat olivat suora valhe, laiminlyönti, epämääräinen ja hyväksyttävä.[11] Väittämistä 18 prosenttia arvioitiin hyväksyttäviksi.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Georg Merzbach: Kauneudenkirja, Lahja naisille, Karisto 1922
  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: kosmetiikka. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  2. a b Onko kosmetiikkakin kemikaaleja. Kirjassa Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 128. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa uudistettu painos 2020 https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=asy00307&p_teos=asy ja englanniksi http://en.opasnet.org/w/Are_cosmetics_chemicals%3F
  3. a b Jantunen ym Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä.Kemikaaliselvitys
  4. Mikä ihmeen INCI? - Incihaku.fi incihaku.fi. Viitattu 9.11.2020.
  5. Kosmetiikka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 9.11.2020.
  6. Georg Merzbach, s. 11
  7. http://puutarha.net/kauppa/esittely.asp?tuote=21284
  8. Koostumus ja turvallisuus Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 9.11.2020.
  9. Anonymous: Scientific and technical assessment Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs - European Commission. 5.7.2016. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  10. Valkama, Meri: Samasta tuubista. Journalisti, 4.6.2009, s. 8-11. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 16.6.2011.
  11. a b c Hurja tulos: Kosmetiikkamainokset syynissä – neljä väitettä viidestä valheellisia - Suomenkuvalehti.fi suomenkuvalehti.fi. Viitattu 17.8.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Krons, Marja: Tosinaisen tyylikirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3231-5.
  • Luoma, Aija & Kara, Raija: Vaihtaahan kameleonttikin väriään: Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. 4. korjattu painos. Helsinki: Opetushallitus, 2000 (6. painos 2006). ISBN 952-13-0976-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]