Parturi-kampaaja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parturi-kampaaja
Parturi-kampaaja työssään
Parturi-kampaaja työssään
Tyyppi Ammatti
Toimiala Kauneudenhoitoala
Koulutus Ammattiopisto
Työpaikka Parturi-kampaamo

Parturi-kampaaja on ammatti, jonka harjoittajan tehtäviin kuuluu hiusten leikkaaminen ja parranajo sekä hiusten ja parran hoito. Parturi-kampaajat tekevät myös hiusten ja parran värjäyksiä, kampauksia, kihartamiskäsittelyjä eli permanentteja sekä kulmien ja ripsien värjäyksiä. Alun perin miehiä on palvellut parturi ja naisia kampaaja, mutta nykyään suurin osa ammatinharjoittajista on nimenomaan parturi-kampaajia. Nimensä mukaisesti parturi on ollut alkujaan vain parranajaja, mutta nykyään hiustenleikkuu on tullut partureidenkin ensisijaiseksi tehtäväksi, eikä parranajo välttämättä kuulu enää ollenkaan kaikkien parturi-kampaajien valikoimiin.lähde?

Parturi-kampaajista enemmistö on itsenäisiä yrittäjiä. Osa toimii yksin omassa parturi-kampaamossa ja osa taas toisen liikkeessä sopimusyrittäjänä tai vuokratuoliyrittäjänä. Vuokratuoliyrittäjä vuokraa parturi-kampaamossa itselleen tuolipaikan. Vuokratuoliyrittäjä on kirjanpitovelvollinen ja velvollinen maksamaan yritystoiminnan kulut, kuten eläkemaksut. Hän maksaa vuokraa kuukaudessa paikastaan ja käyttämistään aineista tai vaihtoehtoisesti hankkii itse oman ainevarastonsa, riippuen sopimuksesta vuokralaisen ja liikkeen omistajan välillä.lähde?

Parturi-kampaajan tutkinnon voi suorittaa yleisessä kunnallisessa, ammatillisessa oppilaitoksessa. Yksityisissä oppilaitoksista valmistuvat hiusmuotoilijoiksi, joka ei ilman tutkintotoimikunnan hyväksymää näyttötutkintoa ole virallinen tutkinto.

Kampaajalla ei saisi olla shampoiden, hiusvärien, hoitoaineiden ja yms. aiheuttamaa yleistä ja jatkuvaa käsi-ihottumaa ja astmaa.

Aikaisemminselvennä oli tavallista, että parturit suorittivat myös yksinkertaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, kuten haavojen sitomista, verisuonen avaamista, murtuneiden käsien ja jalkojen lastoittamista, paiseiden puhkaisemista ja entisajan alkeellista kirurgiaa. Näitä tehtäviä pidettiin tuolloin liian halpa-arvoisina lääkärien suoritettaviksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantanen, Isak: Suuria lääkäreitä, s. 23 ja 126. Hämeenlinna: Karisto, 1966.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]