Valintamyymälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikkalaisen supermarketin hyllyjä.

Valintamyymälä eli itsepalvelumyymälä on myymälä, jossa suurin osa tavaroista on avohyllyissä tai muuten helposti asiakkaiden omatoimisesti eli itsepalveluna kerättävissä[1]. Valintamyymälän kalustoon kuuluvat ostoskärryt ja pienempiin ostoksiin soveltuvat muoviset ostoskorit, joihin asiakas voi kerätä tuotteita. Asiakas vie kärryn tai korin kassalle ja maksaa siellä ostoksensa. Tämän jälkeen hän siirtää tavarat kassapöydältä omiin kasseihinsa tai kaupasta ostettuihin kasseihin.

1950- ja 1960-luvun kaupan murroksessa lanseeratut termit valintamyymälä ja itsepalvelumyymälä ovat jääneet sittemmin paljolti pois käytöstä, koska elintarvikeliikkeet ja muidenkin alojen myymälät ovat jo vuosikymmeniä perustuneet valtaosin itsepalveluun myyntitiskin yli tapahtuvan asioinnin sijasta. Nykysuomeksi päivittäistavaroiden valintamyymälää eli ruokakauppaa kutsutaan usein marketiksi.[2][3]

K-Market Lohjan Saukkolassa.
K-Supermarket Helsingin Kampissa.
Lidlin myymälä Nurmijärven kirkonkylässä.
  • Lähikauppa on yleensä suhteellisen pienikokoinen elintarvikekauppa, joka pyrkii tarjoamaan tärkeimmät päivittäiset ruokatarvikkeet ja muut päivittäistavarat pääsääntöisesti kaupan lähellä sijaitseville asiakkaille. Monen lähikaupan yhteydessä toimii lisäksi posti tai jokin muu palvelupiste. Tunnettuja suomalaisia lähikauppaketjuja ovat K-Market, Sale, M-Market ja Alepa sekä sittemmin lakkautetut ketjut Siwa, Tarmo ja Valintatalo.
  • Supermarketti on suurikokoinen elintarvikeliike, jossa myydään mahdollisesti myös joitakin käyttötavaroita. Tunnettuja suomalaisia supermarketteja ovat muun muassa K-Supermarket ja S-market. Myös halpaketju Lidl on kokoluokaltaan supermarketti.
  • Hypermarketti on vielä suurempi liike, jossa on laajan elintarvikevalikoiman lisäksi myös laajat valikoimat muun muassa vaatteita sekä kodin ja vapaa-ajan tarvikkeita. Suomessa on tällä hetkellä kaksi valtakunnallista hypermarketketjua: K-Citymarket ja Prisma.

Itsepalveluperiaatteen keksijänä pidetään yhdysvaltalaista ruokakauppias Clarence Saundersia (1881–1953). Hän avasi 1916 Memphisissä itsepalveluun perustuvan valintamyymälän Piggly Wigglyn. Kauppiaan ajatus oli, että henkilöstökuluissa tulee säästöä, kun asiakkaat itse keräävät ostoksensa.[4]

Eurooppaan ensimmäisiä itsepalvelumyymälöitä alkoi tulla vuosien 1947–1948 paikkeilla Ruotsiin, Sveitsiin, Belgiaan, Länsi-Saksaan ja Ranskaan, ja monessa maassa niistä kiinnostuivat ensimmäisinä osuuskaupat. Ruotsalaisilla osuusliikkeillä oli vuonna 1951 jo yli 300 ”pikaostomyymälää” (ruots. snabbköpsbutik).[5]

Kauppias Olli F. Linnainmaa avasi Suomen ensimmäisen valintamyymälän Poriin toukokuussa 1949.[6] Suurista keskusliikkeistä Elanto avasi ensimmäiset pikamyymälänsä vuoden 1951 paikkeilla, mutta vasta 1960-luvulla ne alkoivat Suomessa yleistyä nopeasti erityisesti Keskon toimenpitein. Kehitystä viivästyttivät elintarviketoimittajien heikot valmiudet tuotteidensa pakkaamiseen valintamyymäläkelpoisiksi kuluttajapakkauksiksi. Välivaiheessa oli niin sanottuja yhteismyymälöitä, joissa osa elintarvikkeista ostettiin yhä tiskin yli palvelumyyntinä, osa taas oli sijoitettu asiakkaiden ulottuville. Yhä nykyäänkin monet valintamyymälät ovat eräänlaisia välimuotoisia myymälöitä, joissa osa tuotteista ostetaan tiskiltä.[5]

  1. itsepalvelu valintamyymälä, itsepalvelu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. marketti. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
    Itkonen, Terho: Vierassanat: Kielenkäyttäjän opas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-2796-5.
  4. Janne Laitinen, Roolit sekaisin. Sunnuntaisuomalainen. Keskisuomalainen 19.4.2015.
  5. a b Kallenautio, Jorma: Eka Suomessa : 128 osuusliikkeestä monialayhtymäksi. Tammi 1992. S. 172–174. ISBN 951-30-9942-3.
  6. Korpelainen, Lore: Pori itsepalvelukauppojen edelläkävijä 8.2.2010. Yle Uutiset. Viitattu 25.7.2018.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heino, R.: Itsepalvelumyymälä. Liiketaloustieteellisen tutkimuslaitoksen julkaisuja, 17. Helsinki : Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos, 1954.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.