Kolesteroli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolesteroli
Cholesterol.svg
Tunnisteet
CAS-numero 57-88-5
IUPAC-nimi (3S,8S,9S,10R,13R,14S,17R)-10,13-dimetyyli-17-[(2R)-6-metyyliheptan-2-yyli]-2,3,4,7,8,9,11,12,14,15,16,17-dodekahydro-H-syklopenta[a]fenantren-3-oli
SMILES CC(C)CCCC(C)C1CCC2C1(CCC3C2CC=C4C3(CCC(C4)O)C)C
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C27H45OH
Moolimassa 386,65 g/mol
Tiheys 1,06 g/cm³
Sulamispiste 147–150 °C
Kiehumispiste 360 °C

Kolesteroli (C27H45OH) on ihmisen ja muiden eläinten kudoksissa, etenkin maksassa, tuotettu steroideihin kuuluva tyydyttymätön, rengasrakenteinen, veteen liukenematon kiteinen alkoholi ja lipoproteiini. Kolesteroli on ihmisen ja eläinten kaikkien kudosten toiminnalle välttämätön aine, jota esiintyy runsaasti varsinkin äidinmaidossa, rasvakudoksessa, aivoissa, hermoissa, maksassa ja munuaisissa.

Kolesteroli toimii muun muassa steroidien ja solujen seinien rakennusaineena, vaurioituneiden kudosten korjausaineena, hermosolujen eristysaineena ja rasvojen kuljetusaineena verenkierrossa sekä D-vitamiinihormonin esiasteena[1].

Kolesterolihiukkasten rooli vaihtelee niiden koon mukaan. Harvojen kolesterolihiukkasten kuljettamaa kolesterolia kutsutaan LDL-kolesteroliksi (engl. low-density lipoprotein). Harvat kolesterolihiukkaset ovat halkaisijaltaan 18–25 nanometrin suuruisia, ja niiden tehtävänä on kuljettaa triglyseridejä ja kolesterolia solukalvojen rakennusaineeksi ja steroidihormonien synteesiin.

Tiheät HDL-kolesterolihiukkaset (engl. high-density lipoprotein) jaetaan kolmeen kokoluokkaan. Isojen HDL-kolesterolihiukkasten halkaisija on 9,4–14 nanometriä, keskikokoisten 8,3–9,3 ja pienten 7,3–8,2 nanometriä.[2] HDL-kolesterolihiukkaset muodostuvat kolesteroliytimestä, jota ympäröi lipoproteiinireunus. HDL-kolesterolihiukkasten tehtävänä on kuljettaa verisuonten seinämiin tarttuneita LDL-kolesterolihiukkasia maksaan, joka hajottaa ne ja prosessoi ne uudelleen.[3].

Kaikki kudokset ja erityisesti maksa voivat tuottaa kolesterolia, ja sitä voi saada myös ravinnosta,[4] erityisesti kananmunasta, mädistä ja maksasta. Kolesterolia esiintyy monien eliöiden semiokemikaalina. Kolesteroli on keskeisesti eläinkunnan biokemiaan liittyvä aine, kasvikunnassa sitä ei esiinny. Vastaavankaltaisia kasvikunnan aineita ovat kasvisterolit ja kasvistanolit.

Tuotanto ja saanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisen ihmisen elimistöön päätyy tyypillisesti päivittäin 0,2-0,3 grammaa ravinnon mukana tulevaa kolesterolia, minkä lisäksi elimistö tuottaa pääosin maksassa noin gramman verran kolesterolia päivässä[1]. Ravinnosta tulevasta kolesterolista imeytyy elimistöön ohutsuolesta 20–80 prosenttia lopun poistuessa ulosteen mukana[5]. Lisäksi elimistöstä pois kuljetettava kolesteroli erittyy sapen kautta ohutsuoleen, jossa siitä imeytyy 20–80 prosenttia takaisin verenkiertoon[6].

Elimistö vakioi yleensä tarkoin kolesterolin kokonaismäärän tuottamalla sitä vähemmän omaa kolesterolia, mitä kolesterolipitoisempaa ravintoa nautitaan[7]. Kolesterolin imeytymistehokkuus on heikompaa ja tuotanto puolestaan suurempaa lihavilla ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä sekä kakkostyypin diabeetikoilla[8].

Veren kolesterolipitoisuus (LDL- ja HDL-pitoisuus) riippuvat ympäristötekijöistä kuten altistumisesta esimerkiksi tupakansavulle ja perimästä. Nykykäsityksen mukaan ravinnosta saatava kolesteroli ei nosta haitallisen kolesterolin pitoisuutta veressä juuri lainkaan, eikä siten myöskään suurenna sydän- ja verisuonitautien vaaraa[9]. Toisaalta on havaittu, että on olemassa suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten kolesterolin saanti ravinnosta vaikuttaa veren LDL-pitoisuuteen.[10]

Säännöllinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen nostavat HDL-kolesterolin eli niin sanotun hyvän kolesterolin[10] pitoisuutta[11] Ruokavaliomuutoksilla päästään tyypillisesti 10–15 % kolesterolin laskuunlähde?, ja esimerkiksi statiinilääkkeillä jopa 30–40 % LDL-kolesterolia vähennettyä[12].

Joihinkin vakaviin sairauksiin, kuten syöpään sekä ihmisen raihnaistumiseen eli elämän loppupäässä tapahtuvaan terveydentilan voimakkaaseen heikentymiseen, liittyy elimistön oman kolesterolintuotannon ja ravinnosta saatavan kolesterolin imeytymisen voimakas heikkeminen[13].

Rasvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transrasvat laskevat hyvänä pidetyn HDL-kolesterolin ja nostavat huonona pidetyn LDL-kolesterolin määrää.[11]

Tyydyttyneet rasvahapot puolestaan nostavat sekä HDL- että LDL-kolesterolin määrää[11]. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ravinto suurentaa kuitenkin koehenkilöiden LDL-kolesterolihiukkasten kokoa, millä on sydän ja verisuonitaudin riskiä alentava vaikutus[14]. Tyydyttyneiden rasvahappojen vähentäminen ruokavaliosta laskee LDL-kolesterolia[15].

Tyydyttymättömien rasvahappojen saannin lisääminen laskee LDL-kolesterolia.lähde?

Kasvisterolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään tutkimuksen mukaan eläinrasvan korvaaminen kasvisteroleilla saa kolesterolin laskemaan enemmän kuin vain eläinrasvan karsiminen. Tutkimuksessa oli kolme ryhmää, joista yksi karsi ruokavaliosta eläinrasvat, kaksi muuta söi ravintoa jossa liha ja maitotuotteet korvattiin kasvisteroleja sisältävillä ruoka-aineilla.[16] Kasvisterolit estävät ravinnosta saatavan kolesterolin imeytymistä elimistöön. Ne vähentävät veren kolesterolipitoisuutta, mutta tutkimukset eivät kuitenkaan ole osoittaneet niiden vähentävän sydän- ja verisuonisairauksia.[17]

Ravintokuitu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti liukoinen ravintokuitu alentaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta. Kauran ja ohran luontaisesti sisältämä beetaglukaani on tämänkaltaista liukoista kuitua. EU:n komissio on hyväksynyt terveysväittämän kauran ja ohran sisältämän beetaglukaanin kolesterolia alentavalle vaikutukselle. Väittämän mukaan kolesterolia alentava vaikutus saadaan, kun kauran tai ohran beetaglukaania nautitaan päivittäin 3 grammaa. Jotta elintarvike voi saada terveysväittämän, sen pitää sisältää beetaglukaania vähintään 1 g / annos.

Hiilihydraatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsas hiilihydraattien saanti ja vähäinen rasvan saanti huonontaa kolesteroliarvoja, koska se johtaa matalaan HDL-pitoisuuteen. Jos ravinnosta vähentää hiilihydraatteja ja vastaavasti lisää rasvaa, HDL-pitoisuus nousee.[15]


Biologinen ja terveydellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvio kolesterolista lukuisten hormonien esiasteena.

Kolesteroli on ihmiselle elintärkeä aine. Sitä tarvitaan solukalvon rakentamisessa ja sappiyhdisteiden valmistuksessa. Aivojen kuivapainosta merkittävä osa on kolesterolia – ihmiselimistön kaikesta kolesterolista 25 % on aivoissa[18]. Kolesteroli toimii steroidien ja solujen seinien rakennusaineena, vaurioituneiden kudosten korjausaineena, hermosolujen eristysaineena ja rasvojen kuljetusaineena verenkierrossa sekä D-vitamiinihormonin esiasteena[1]. Kolesterolia tarvitaan useiden muidenkin hormonien (progestageenit, estrogeenit, androgeenit, glukokortikoidit, mineralokortikoidit) valmistukseen.

Kolesterolin vaikutukset sydän- ja verisuonitautiriskiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydän-, aivo- ja verisuoniongelmia aiheuttava valtimonkovettumatauti alkaa kehittyä, jos rasvoja on veressä niin paljon, että niitä kertyy verisuonen sisäkerroksiin enemmän kuin niitä ehtii poistua. Rasvat kulkeutuvat verisuonten sisärakenteisiin sen vuoksi, että ne kuljettavat soluille ravinteita. Sähköisesti varautuneet sidekudosproteiinit hapettavat LDL-hiukkasia, minkä vuoksi ne eivät pääse palaamaan verenkiertoon. Immuunipuolustusjärjestelmän syöjäsolut vangitsevat sisäänsä hapettuneet LDL-partikkelit ja niiden sisältämät rasvat muuttuen niinsanotuiksi vaahtosoluiksi, jotka muodostavat rasvajuosteita. Jos prosessi etenee edelleen, valtimon lihaskerroksesta saapuu sileälihassoluja, jotka sieppaavat rasvoja sisäänsä. Tällöin rasvajuoste paksuuntuu.[19]

Kun rasvaa täynnä olevat solut kuolevat, niistä ja niiden sisältä vapautuneesta rasvasta muodostuu aterooma eli valtimonrasvoittuma eli rasvaa ja sidekudosta tai side- ja lihaskudosta sisältävä plakki, joka muodostaa paksuuntuman suonen seinämään. Nämä paksuuntumat ahtauttavat verisuonia, mikä aiheuttaa hapenpuutetta ympäröiviin kudoksiin. Plakin mahdollinen repeytyminen aiheuttaa terveyttä uhkaavan verihyytymän eli veritulpan tai tukoksen eli embolian.[20] Repeytyneet plakit sisältävät enemmän tyydyttymätöntä kuin tyydyttynyttä rasvaa[21][22].

Veren kuljettamat veteen liukenemattomat kolesterolialkoholimolekyylit ovat sitoutuneet rasvamolekyylien kanssa lipoproteiineiksi kutsuttuihin kuljetusmolekyyleihin, joita kutsutaan tiheiksi lipoproteiineiksi (engl. high density lipoprotein) eli HDL:ksi, keskiharvoiksi lipoproteiineiksi (engl. intermediate-density lipoprotein), harvoiksi lipoproteiineiksi (low density lipoprotein) eli LDL:ksi sekä erittäin harvoiksi lipoproteiineiksi eli VLDL:ksi [23]. Edellä mainitut lipoproteiinit jaetaan edelleen alaryhmiin niiden sisältämien proteiinien mukaan, joita ovat esimerkiksi Apo A-1, Apo B48, Apo B100, IDL, HDL1, HDL2 ja HDL3. Apo-B-lipoproteiineja kutsutaan aterogeenisiksi lipoproteiineiksi, koska niillä on suurta taipumusta aiheuttaa ateroskleroosia[24]

LDL kuljettaa rasvoja ja kolesterolia kudoksiin. HDL kuljettaa rasvahappoja kudoksista maksaan, josta se erittyy sappihappojen mukana suolistoon ja edelleen ulosteisiin. Koska verisuonten sisärakenteiden kolesteroli- ja rasvakertymillä on taipumus aiheuttaa terveys­haittoja, kolesterolia pois kuljettavaa HDL-kolesterolia on alettu nimittää arkikielessä hyväksi kolesteroliksi ja LDL-kolesterolia vastaavasti huonoksi kolesteroliksi.

Ylipainon, metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen yhteydessä apolipoproteiini B:tä sisältävien aterogeenisten lipoproteiinien määrä voi olla kuitenkin lisääntynyt, vaikka "huonoja" LDL-kolesterolihiukkasia olisi jopa tavallista vähemmän. Todellisen sydän- ja verisuonitautiriskin selvittämiseksi olisi määritettävä näissä tapauksissa myös apolipoproteiini B:n ja apolipoproteiini A-I:n määrä sekä niiden keskinäinen suhdeluku.[24]

Paljon LDL-kolesterolia ja triglyseridejä sisältävät apoB-proteiinista koostuvat lipoproteiinit juuttuvat helposti valtimoiden seinämän sisärakenteisiin, ja sisältävät yliravitsemuksesta kärsivien potilaiden kohdalla keskiharvoja ja erittäin harvoja lipoproteiineja[25], joissa on noin 40 kertaa enemmän kolesterolia kuin LDL-hiukkasissa[26].


Veren liian korkean LDL-pitoisuuden uskotaan aiheuttavan kolesterolin[27][28] ja rasvojen[29] kertymistä tulehtuneiden valtimoiden sisäkalvon alle aloittaen valtimoita ahtauttavan prosessin.[30] LDL-hiukkasia poistavien isojen HDL-kolesterolihiukkasten korkean pitoisuuden uskotaan taas suojaavan valtimoita, koska niillä, joilta löytyy paljon suuria HDL-hiukkasia, on pienempi riski sairastua valtimotautiin[31].

LDL-hiukkaset ja niiden kuljettamat rasvat pääsevät valtimoiden seinämän pintakerroksen alle sen vuoksi, että valtimoihin kulkeutuneet mikrobit ovat tulehduttaneet seinämää, jolloin se on vahingoittunut[32]. Myös niin sanottujen nopeiden eli paljon verensokeria nostavien hiilihydraattien nauttiminen[33] sekä huonossa hoitotasapainossa olevaan Diabetekseen liittyvä korkea verensokeri[34] lisäävät ateroskleroosiriskiä kasvattavaa tulehdusta.

LDL-kolesterolia hapettavat herkästi esimerkiksi metalli-ionit, reaktiivisten happiradikaalit, lipoksygenaasit ja peroksyylinitri, eikä hapettunutta kolesterolia esiinny terveissä valtimoissa. Hapettunut kolesteroli on haitallista, koska se vaurioittaa verisuonia. Tällöin paikalle saapuu elimistöä siivoavia makrofagisoluja[1]. Jos hapettuneiden kolesterolihiukkasten poiskuljetus on liian hidasta, makrofageihin kertyy niitä liikaa, jolloin makrofageista muodostuu niin sanottuja vaahtosoluja[35]. Liian suuriksi paisuvat makrofagit juuttuvat valtimon sisäkalvon alle, mikä ruokkii kudosvaurioita aiheuttavaa tulehdusta[1]

Jos vaahtosolut eivät ehdi luovuttaa vangitsemiaan rasvapisaroita HDL-kolesterolihiukkasille, ne muodostavat vähitellen valtimonkovettumataudille tunnusomaista plakkia[36], joka koostuu pääosin kalkista ja tyydyttämättömistä rasvahapoista[37]. Tällöin syntyy aterooma eli valtimon sisäkalvon pullistuma. Veren suurentunut LDL-pitoisuus edistää vaahtosolujen muodostamien rasvajuosteiden kehittymistä valtimonkovettumataudiksi, mikä voi johtaa ajan kuluessa verenvirtausta heikentävään suonen ahtautumiseen[36]. Ateroomasta voi kehittyä edelleen fibroottista plakkia ja siitä taas komplisoitunutta plakkia, joka synnyttää sepelvaltimotaudin, aivojen verenkiertohäiriöiden ja perifeerisen valtimotaudin riskiä lisäävän trombin eli aerotromboosin. Verisuonten kalkkeutumisen aste eli koronaarikalkin määrä korreloi ateroskleroottisen plakkien määrään ja sitä voidaan mitata tietokonetomografian avulla.lähde?

Vuonna 2011 julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan tuoreet eli äskettäin muodostuneet plakit ovat vanhoja plakkeja epävakaampia eli taipuvaisempia aiheuttamaan ongelmia[38].

Valtimonkovettumatautia voi olla missä tahansa valtimoissa, mutta erityisen hankalaa se on aivo- ja sepelvaltimoissa, joihin ei ole korvaavia reittejä hapen tuomiseksi.

Sepelvaltimotaudin syynä on yleensä ateroskleroosi eli valtimokovettumatauti. Ateroskleroosin uskotaan syntyvän siitä, että kolesterolia kertyy valtimoiden seinämän pintakudoksen alla olevaan sisäkalvoon.

Ajan myötä ateroomat eli valtimon sisäkalvon pullistumat ahtauttavat valtimoita haitaten veren virtausta. Ahtautuneeseen kohtaan voi tulla pieni repeämä sepelvaltimon sisäseinämään, jolloin verihiutaleet takertuvat siihen, ja seurauksena voi olla veritulppa ja sydäninfarkti. Pienentämällä veren kolesterolipitoisuutta uskotaan voitavan vähentää kolesterolin kertymistä suoniin ja saada jo syntyneitä ahtaumia pienenemään. Kolesterolin kertyminen suoniin alkaa jo lapsuudessa.lähde?

Verisuonet voivat ahtautua myös muualla kuin sydämen sepelvaltimoissa, esimerkiksi aivoverisuonissa. Tämä saattaa aiheuttaa aivoverenkiertohäiriöitä. Ahtautumia voi olla myös alaraajoihin vievissä verisuonissa, jolloin seurauksena saattaa olla muun muassa katkokävelyä aiheuttava alaraajojen verenkiertohäiriö.lähde?

Vuonna 2017 JACC:in julkaisemassa tutkimuksessa huomattiin suora lineaari suhde LDL-kolesteroli tasojen ja ateroskleroosiin vakavuuden välillä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että LDL-kolesterolin pitää olla alle 70mg/dl, jotta ateroskleroosi olisi olematon. [39]

Kolesterolihypoteesia koskeva keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 julkaistun statiinihoitoa käsittelevän tutkimuksen mukaan kolesterolihypoteesi on yleisesti hyväksytty lakina, ja kiistanalaisuutta on vain siitä, kuinka paljon veren kolesterolitasoa pitäisi laskea.[40] Kolesterolin merkityksestä valtimotautien syytekijänä on kiistelty kuitenkin kymmeniä vuosia[41]. Tämä johtuu siitä, että osa tutkimusnäytöstä on ristiriidassa kolesteroliteorian kanssa. Esimerkiksi tanskalainen lääkäri Uffe Ravnskov (kirjan Kolesterolimyytti kirjoittaja) ja skottilainen lääkäri Malcolm Kendrick (kirja Ei sittenkään kolesteroli) ovat käyneet kumpikin tahoillaan läpi laajan tutkimusaineiston ja väittävät, ettei ole syy-yhteyttä eri väestöryhmistä mitattujen kolesteroliarvojen ja sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyden välillä.[13]

Ravnskovin mukaan korkean kolesterolitason on monissa tutkimuksissa havaittu päin vastoin lisäävän elinvuosia. Tämä johtuu Ravnskovin mukaan siitä että kolesteroli suojaa useilta sairauksilta, etenkin niiltä jotka johtuvat tulehduksista. Hänen mukaansa vaikutus on ilmennyt myös silloin, kun kaikki tutkittavat olivat tutkimuksen alussa terveitä. Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä havaittu korkean kolesterolin ja sydäntaudin yhteys selittyy hänen mukaansa stressillä, joka on sydäntaudin riskitekijä ja nostaa myös kolesterolia – tällöin korkea kolesteroli on ongelman merkki, ei syy. Ravnskovin mukaan myös statiinien puuttuva hoito–vastesuhde kertoo siitä, ettei korkea kolesteroli ole kardiovaskulaarisen taudin syy. Sen sijaan kolesterolin alentaminen statiineilla lisää kokonaiskuolleisuutta ja aiheuttaa haittavaikutuksia.[42]

Myös suomalaiset emeritusprofessorit Matti Järvilehto ja Pentti Tuohimaa ovat kyseenalaistaneet kolesteroliteorian. Heidän mukaansa veren korkea kolesterolipitoisuus ei voi selittää ateroskleroottisen plakin syntymistä verisuonen seinämään. He uskovat niiden syntyvän, kun verisuonten seinämien verenkierrosta huolehtivat pikkusuonet (vasa vasorum) vaurioituvat, niin että veressä olevia aineita kuten kolesterolipartikkeleita tunkeutuu verisuonten seinämiin. Tätä tapahtumaa voitaisiin ehkäistä korkeaa verenpainetta hoitamalla.[43]

Sydänsairauksiin erikoistunut amerikkalainen lääkäri William C. Roberts on kuitenkin huomauttanut, että verisuoniin ei voi syntyä plakkia, jos veressä ei ole liikaa kolesterolia, joten muut valtimotaudin riskitekijät kuten perimä, verisuonten rappeutuminen, tulehduksenaiheuttajat, tupakointi, korkea verenpaine, diabetes, liikalihavuus, liikunnan puute ja stressi ovat enintään avustavia tekijöitä[44]

Oululainen biokemian maisteri Pauli Ohukainen on kritisoinut kolesteroliteorian kyseenalaistajien argumentointia siitä, että he siteeraavat vain sellaisia tutkimuksia, joiden tulokset eivät tule kolesteroliteoriaa. Ohukainen on esittänyt, että tiedelehti Lancetin vuonna 2007 julkaisema metatutkimus Blood cholesterol and vascular mortality by age, sex, and blood pressure todistaisi kolesteroliteorian paikkansapitävyyden.[13] Kyseisen tutkimuksen aineistona oli yhteensä 900 000 aikuista. Tuloksena oli, että yksi millimoolia/litra keskivertoa pienempi kokonaiskolesterolitaso vähentää sydäntautikuoleman riskiä 56 prosentilla 40-49-vuotiailla, kolmanneksella 50-70-vuotiailla ja 17 prosentilla 70-89-vuotiailla[45].

Vuonna 2014 julkaistun metatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, löytyykö voimassa olleille rasvankäyttösuosituksille tieteellisiä perusteita. Kyse oli suosituksista, joissa kehotettiin suosimaan lolesteroliatasoja alentavia kasviperäisiä monityydyttymättömiä rasvoja ja välttämään kolesterolitasoja nostavia eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Tutkimuksessa analysoitiin 76 aiempaa tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä yli 500 000 henkilöä. Tutkimuksen tuloksena oli, ettei sillä kolmanneksella, joka nautti eniten tyydyttynyttä rasvaa ollut suurempaa sairastumisriskiä kuin sillä kolmanneksella, joka nautti vähiten tyydyttynyttä rasvaa. Sama päti monityydyttämättömiin kasviperäisiin omega 6-rasvahappoihin, joiden runsas käyttö ei vähentänytkään sairastumisriskiä. Sen sijaan huomattiin, että muun muassa margariinien aiemmin sisältämä pitkäketjuinen teollinen transrasva[46]tarvitaan parempi lähde lisäsi sydänsairauksia, koska runsaimmin transrasvaa nauttineella kolmanneksella esiintyi 16 prosenttia enemmän sydänsairauksia kuin vähiten nauttineella kolmanneksella. Lisäksi huomattiin, että runsaimmin monityydyttämättömiä omega 3-rasvahappoja saaneilla oli 13 prosenttia pienempi sairastumisriski. Omega-3-rasvahappojen suojaava vaikutus liittyi ennen kaikkea kaloista saataviin dokosaheksaeenihappo DHA:han, eikosapentaeenihappo EPA:an ja erityisesti klupanodonihappo DPA:han, kun taas kasviperäisellä alfalinoleenihapolla ei ollut kovinkaan suurta suojaavaa vaikutusta [47]

Kolesterolin tavoitearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veren kolesteroli­pitoisuutta mitataan millimooleina litraa kohti. Nykyisinä tavoitearvoina pidetään: kokonaiskolesteroli alle 5,0 mmol/l,[10] LDL-kolesteroli eli niin sanottu huono kolesteroli perusterveillä alle 3,0 mmol/l[48] ja HDL-kolesteroli eli hyvä kolesteroli miehillä yli 1,0 mmol/l ja naisilla yli 1,2 mmol/l.[49] Lisäksi triglyseridien tulisi olla alle 2,0 mmol/l.[50] Diabeetikoilla ja sepelvaltimotautiin sairastuneilla LDL-kolesterolin tavoite on vielä matalampi, alle 2,5 mmol/l. On näyttöä siitä, että jos LDL-kolesteroli saadaan laskettua alle 2,0 mmol/l:n, voidaan verisuoniin jo syntyneet ahtaumia aiheuttavat kolesterolikertymät saada jopa pienenemään.lähde?

1980-luvulla normaalin kolesterolin raja-arvo oli 7 mmol/l. Nyt se on 5 mmol/l. Dosentti Timo Strandberg (sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, HYKS) arvelee, että nykyinen viiden tavoitekin on luultavasti liian korkea. Luonnonkansojen kolesterolitasot ovat 3–4 mmol/l.[51] Luonnonkansojen kokonaiskolesterolipitoisuus 3–3,5 mmol/l on luonnollinen ja solujen toiminnan kannalta riittävä määrä.lähde?

Suomalaisten kolesteroliarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun alusta suomalaisten kolesteroliarvot ovat laskeneet 15–20 prosenttia. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 80 %:lla suomalaisista kokonaiskolesterolipitoisuus oli kuitenkin yli 5,0 mmol/l. LDL-kolesterolipitoisuus oli yli 3 mmol/l 85 prosentilla miehistä ja 81 prosentilla naisista. Käypähoitosuositusten mukaisilla elämäntavoilla valtaosa saavuttaisi suosituskolesteroliarvot.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Joseph Pizzorno: The Vilification of Cholesterol (for Profit?). Inegrative Medicine. v.13(3); 2014.
  2. HDL particle number and size as predictors of cardiovascular disease. Front Pharmacol. 2015; 6: 218. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4593254/
  3. HDL Cholesterol: The Good Cholesterol. https://www.webmd.com/cholesterol-management/guide/hdl-cholesterol-the-good-cholesterol#1
  4. Clark, Albert; O'Neale Roach, Jason; ja Benyon, Sarah: ”Cholesterol metabolism”, Crash Course: Metabolism and Nutrition, s. 69. Elsevier Mosby, 2006. ISBN 1-4160-3117-0. (englanniksi)
  5. Helena Gylling, Tatu A. Miettinen: Kolesterolin endogeeninen tuotanto ja saanti ravinnosta 2008. Duodecim. Viitattu 10.1.2013.
  6. Helena Gylling, Tatu A. Miettinen: Kolesterolin endogeeninen tuotanto ja saanti ravinnosta 2008. Duodecim. Viitattu 10.1.2013.
  7. Helena Gylling, Tatu A. Miettinen: Kolesterolin endogeeninen tuotanto ja saanti ravinnosta 2008. Duodecim. Viitattu 10.1.2013.
  8. Helena Gylling, Tatu A. Miettinen: Kolesterolin endogeeninen tuotanto ja saanti ravinnosta 2008. Duodecim. Viitattu 10.1.2013.
  9. Kananmunat eivät altista sydäntaudeille tai aivohalvauksille 10.1.2013. Duodecim. Viitattu 10.1.2013.
  10. a b c Kolesteroli Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 19.1.2018.
  11. a b c Petri Kovanen, Mistä kolesterolissa on kysymys, Teoksessa: Sydänterveyden perusopas, Espoon Sydänyhdistys 2005, s. 19–21.
  12. Mustajoki, Pertti: Kolesteroli 10.5.2019. Terveyskirjasto. Viitattu 28.3.2011.
  13. a b c Ohukainen, Pauli: Myytti kolesterolimyytistä 2012. Skeptikko 4/2012. Viitattu 21.8.2013.
  14. Red and White Meats Are Equally Bad for Cholesterol. June 4, 2019. https://www.ucsf.edu/news/2019/06/414606/red-and-white-meats-are-equally-bad-cholesterol
  15. a b Laatikainen, Reijo: Onko rasva- ja hiilihydraattikritiikille perusteita? Suomen Lääkärilehti, 2012, 67. vsk, nro 13, s. 1070–1073. Suomen Lääkäriliitto.
  16. Jani Kaaro: Tutkimus: Oikea syöminen laskee kolesterolia enemmän kuin eläinrasvan välttäminen (Archive.org) Helsingin Sanomat. 30.8.2011. Viitattu 30.8.2011.
  17. Kasvisterolit turvallisia, mutta eivät välttämättä vähennä sydänsairauksia. Duodecim, 2012, 128. vsk, nro 6, s. 559. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
  18. Seneff, Stephanie; Wainwright, Glyn ja Mascitelli, Luca: Nutrition and Alzheimer's disease: The detrimental role of a high carbohydrate diet. European Journal of Internal Medicine, 2011, 22. vsk, s. 134–140. Elsevier B.V.. Artikkeli verkossa (PDF) Viitattu 31.3.2013. (englanniksi)
  19. Yleistietoa valtimotaudista (ateroskleroosi). https://www.terve.fi/artikkelit/valtimotauti-ateroskleroosi-yleistietoa
  20. Yleistietoa valtimotaudista (ateroskleroosi). https://www.terve.fi/artikkelit/valtimotauti-ateroskleroosi-yleistietoa
  21. Relation of Plaque Lipid Composition and Morphology to the Stability of Human Aortic Plaques. Arteriosclerosis, Thrombosis, and Vascular Biology. 1997 Jul;17(7):1337-45. https://www.ahajournals.org/doi/full/10.1161/01.atv.17.7.1337
  22. Dietary trans fatty acids and composition of human atheromatous plaques. European Journal of Nutrition (2004) 43 : 313–31 Taulukko 2. https://www.pum.edu.pl/__data/assets/file/0008/20420/Dietary-trans-fatty-acids-and-composition-of-human-atheromatous-plaques.pdf
  23. "Genetically elevated non-fasting triglycerides and calculated remnant cholesterol as causal risk factors for myocardial infarction" (2013). European Heart Journal 34 (24): 1826–1833. doi:10.1093/eurheartj/ehs431. PMID 23248205. 
  24. a b Apolipoproteiinit A-I ja B. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2014;130(22):2331-7.
  25. The central role of arterial retention of cholesterol-rich apolipoprotein-B-containing lipoproteins in the pathogenesis of atherosclerosis: a triumph of simplicity. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27472409
  26. "Triglyceride-Rich Lipoproteins and Remnants: Targets for Therapy?" (2016). Current Cardiology Reports 18 (7): 67. doi:10.1007/s11886-016-0745-6. PMID 27216847. 
  27. Jaana Renko (2008), Bacterial DNA Signatures in Arterial Inflammation. Tampereen yliopisto
  28. Infektiot lisäävät valtimoiden kovettumisen riskiä Tiedeuutiset.fi
  29. Yleistietoa valtimotaudista (ateroskleroosi).
  30. Katriina Aalto-Setälä, Kohonneen LDL-kolesterolin vaikutukset Duodecim
  31. HDL particle number and size as predictors of cardiovascular disease. Front Pharmacol. 2015; 6: 218.
  32. Pekka Ruokanen. Parodontiitti ja aterooman muodostus sepelvaltimotaudissa.
  33. Association between carbohydrate quality and inflammatory markers: Systematic review of observational and interventional studies. American Journal of Clinical Nutrition. February 2014. (englanniksi)
  34. Cardiab.com
  35. Macrophage‐mediated cholesterol handling in atherosclerosis. J Cell Mol Med. 2016 Jan; 20(1): 17–28. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4717859/
  36. a b Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 457. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
  37. Dietary trans fatty acids and composition of human atheromatous plaques. European Journal of Nutrition (2004) 43 : 313–31
  38. Verisuonitauti hämmästytti ruotsalaistutkijat: kovettumat syntyvät odotettua nopeammin. Tekniikka ja Talous
  39. Leticia Fernández-Friera ym.: Normal LDL-Cholesterol Levels Are Associated With Subclinical Atherosclerosis in the Absence of Risk Factors Journal of the American College of Cardiology. 24.10.2017. JACC. Viitattu 3.5.2019. (englanniksi)
  40. Gilbert R. Thompson, Christopher J. Packard and Neil J. Stone: Goals of statin therapy: Three viewpoints springerlink.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  41. Kuinkas sitten kävikään - rasvakeskustelun synkkä sato. Suomen lääkärilehti 31.8.2012.
  42. Ravnskov, Uffe: Korkean kolesterolin hyödyt (Archive.org; suomentanut Tytti Träff) Rasalas. Viitattu 21.8.2013.
  43. Professorit Tampereelta ja Oulusta: Rasvat eivät ole verisuonten kalkkeutumisen syy 3.5.2010. Tampereen yliopisto. Viitattu 9.4.2012.
  44. Facts and principles learned at the 39th Annual Williamsburg Conference on Heart Disease Proc (Bayl Univ Med Cent). 2013.
  45. Blood cholesterol and vascular mortality by age, sex, and blood pressure: a meta-analysis of individual data from 61 prospective studies with 55,000 vascular deaths. pubmed.com 2007
  46. Ravinder Reddy, American Heart Association. Trans Fat Conference. October 10-11, 2006. Kuvaesitys.
  47. Rajiv Chowdhury ym.: Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk. Annals of Internal Medicine, 18.3.2014, nro 6. doi:10.7326/m13-1788. ISSN 0003-4819. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  48. LDL-kolesteroli eli "paha kolesteroli" (fP-Kol-LDL) Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 19.1.2018.
  49. HDL-kolesteroli eli "hyvä kolesteroli" (fP-Kol-HDL) Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 19.1.2018.
  50. Veren triglyseridit (rasvat) Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 19.1.2018.
  51. Kolesteroli kuntoon, Kauneus ja terveys 2 (2003) 8–13

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]