Sappi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ruoansulatukseen liittyvästä nesteestä. Sappi on myös eteläafrikkalainen metsäteollisuuskonserni. Samannimisestä kasvisuvusta katso sapet.

Sappi on kellanruskea, tahmea ja kitkeränmakuinen ruoansulatukseen liittyvä neste. Sitä muodostuu maksassa. Vuorokaudessa maksasta erittyy 0,5–1 litraa sappea. Ohutsuolen verenkiertoon erittämä sekretiini-hormoni sekä itse sappisuolat lisäävät sapen eritystä. Sapen tehtävänä on hajottaa rasvat pieniksi pisaroiksi, jotta ruoansulatusentsyymit pääsevät vaikuttamaan niihin. Sappi keräytyy sappitiehyitä pitkin sappirakkoon, missä se väkevöityy 4–10 kertaiseksi. Sappirakko tyhjentyy puolestaan sapenjohtimesta pohjukaissuoleen ison pohjukaissuolinystyn kohdalle.[1]

Sapen koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sappi koostuu pääosin vedestä, kolesterolista, sappisuoloista ja sappiväriaineista (esimerkiksi bilirubiinidiglukuronidi).[2] Näiden lisäksi siinä on fosfolipidejä, elektrolyyttejä, proteiineja, sekä raskasmetalleja, lääke- ja hormonimetabolian erittyviä lopputuotteita. Kolesteroli osallistuu sappisuolojen valmistukseen, mutta liiallisena se voi aiheuttaa sappikiviä. Sappi mahdollistaa rasvojen imeytymisen siten, että sappisuolat ja fosfolipidit sitoutuvat kolesteroliin ja muodostavat ohutsuolessa mikroskooppisen pieniä pallosia eli misellejä, joihin ravinnon mukana tulleet rasvat tarttuvat ohutsuolessa. Tällöin haiman erittämä vesiliukoinen lipaasi-entsyymi pystyy hajottamaan rasvoja monoglyserideiksi ja rasvahapoiksi. Sappiväriaineet ovat elimistön kuona-aineita, jotka aiheuttavat sapen ja ulosteiden värin.[3]

Sapen tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Emulsifiointi ja misellien muodostus; rasvojen digestio, rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytyminen.
  2. Sappineste sisältää runsaasti emästä (bikarbonaattia). Se auttaa neutraloimaan suolahappoa pohjukaissuolessa.[3]
  3. Eräiden lääkeaineiden ja toksiinien erittäminen; elohopea, kupari, sekä konjugoituneen bilirubiinin erittäminen ja kolesterolin eritys.

Sappihappojen biosynteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sappihappoja syntetisoidaan yhtä paljon kuin menetetään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 389-391. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
  2. Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 - Ihmisen biologia, s. 81. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7.
  3. a b Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 393-400. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.