Familiaalinen hyperkolesterolemia
Familiaalinen hyperkolesterolemia eli FH-tauti on huomattavan korkeana kolesterolina ilmenevä yksi Suomen yleisimmistä perinnöllisistä sairauksista. Familiaalinen hyperkolesterolemia on vahvasti alidiagnosoitu sekä Suomessa että maailmalla. Taudin esiintyvyys on noin 1:200–1:500.[1] On arvioitu, että maailmassa tätä tautia sairastaa 14–34 miljoonaa ihmistä ja Suomessakin arvioidaan olevan 10 000–30 000 potilasta. Kelan tietojen mukaan Suomessa oli 4 995 diagnosoitua FH-potilasta vuonna 2014.[2]lähde tarkemmin?
FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on yhden geenin virheen aiheuttama perinnöllinen rasva-aineenvaihduntasairaus. Potilaiden maksa ei kykene geenivirheen vuoksi poistamaan verestä ylimääräistä LDL-kolesterolia[3], mikä johtaa veren huomattavan korkeaan kolesterolipitoisuuteen, joka on usein noin kaksi kertaa niin sanottua normaaliarvoa suurempi. FH-potilaiden valtimoiden seinämään kertyy kolesterolia jo syntymästä saakka veren jatkuvasti korkean kolesterolipitoisuuden vuoksi. Korkea kolesteroli ei sellaisenaan aiheuta mitään oireita, mutta se lisää sepelvaltimotaudin ja muiden sydän- ja verisuonitautien riskiä moninkertaiseksi muuhun väestöön verrattuna. Hoitamatonta familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavilla henkilöillä sydän- ja verisuonitauti voi ilmetä jo nuorella iällä.[4] Tutkimuksissa on havaittu, että tähän liittyvää kuolleisuutta alkaa esiintyä jo 30- tai 40-vuotiailla potilailla[5].
Heterotsygootti- ja homotsygoottimuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Familiaalista hyperkolesterolemiaa aiheuttava geenivirhe periytyy 50 prosentin todennäköisyydellä.[4] Familiaalista hyperkolesterolemiaa esiintyy heterotsygootti- ja homotsygoottimuotona. Heterotsygootti on yleisempi muoto.
Heterotsygootissa muodossa henkilö on saanut vain toiselta vanhemmaltaan viallisen geenin, toinen geeni toimii normaalisti. Puolet reseptoreista on siten normaaleja. Kolesteroli on 10 mmol/l tasoa. Ilman hoitoa miespuoliset henkilöt sairastavat sydäninfarktin noin 30–40-vuotiaina ja naiset noin kymmenen vuotta myöhemmin.
Jos henkilö on saanut molemmilta vanhemmiltaan viallisen LDL-reseptorigeenin (homostygootti muoto), LDL-kolesteroli ei poistu verenkierrosta lainkaan normaalia reittiä. Näillä potilailla tauti on hyvin hankala. Jos hoitoa ei ole tarjolla tai tautia ei havaita, he voivat sairastua sydäninfarktiin jo ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Taudin vaikeampi muoto on onneksi hyvin harvinainen (1: 1 000 000).[6]
Taudinkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Familiaarista hyperkolesteroliaa sairastavilla esiintyy keskimääräistä enemmän sydän- ja verisuonitautia ja siitä johtuvia sydäninfarkteja ja kuolemia. Heterotsygoottisillä potilailla, joilla oli familiaarisen hyperkolesterolian diagnoosi tai epäily siitä, oli 37 prosenttia muuta väestöä suurempi kokonaiskuolleisuus vuosina 1880–1991, jolloin statiinit eivät olleet vielä tulleet markkinoille. Nykyisin heterotsygoottiset fhk-potilaat elävät keskimäärin yhtä vanhoiksi kuin muu väestö, koska heillä esiintyy vähemmän muita kuin sydänperäisiä kuolemia.[7]
Taudin määritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FH-tauti todetaan tyypillisen kliinisen kuvan, sukurasitteen ja veren kolesterolimittauksen avulla. FH-tautia voidaan etsiä myös geenitestien avulla.
Jotta voidaan selvittää ketkä tarvitsevat hoitoa familiaaliseen hyperkolesterolemiaan, sairastuneen henkilön sukulaiset voivat halutessaan hakeutua perusterveydenhuoltoon, esimerkiksi terveyskeskus- tai työterveyslääkärin vastaanotolle. Lääkäri mittauttaa laboratoriossa verestä kolesteroliarvot ja tarvittaessa aloittaa hoidon tai lähettää potilaan jatkotutkimuksiin.
Hoito ja vaikutus ennusteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Statiiniterapia on tehokkain kolesterolia laskeva lääkehoito. Statiineilla hoidetuilla fhk-potilailla on silti ollut edelleen yli kymmenen kertaa tavallista suurempi riski riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin, vaikka riski onkin yli 20 prosenttia pienempi kuin statiinia käyttämättömillä.[8]
Isossa-Britanniassa heterotsygoottisilla potilailla vuosina 1980–2006 laaditussa tutkimuksessa havaittiin, että heillä oli 37 prosenttia muuta väestöä suurempi kokonaiskuolleisuus vuosina 1880–1991, jolloin statiinit eivät olleet vielä tulleet markkinoille.[7] Statiinilääkityksen käyttöönotto vuonna 1992 vähensi statiinilääkitystä saaneiden fhk-potilaiden sydänkuolleisuutta 37 prosentilla vuosien 1992 ja 2006 välillä. Sydänkuolleisuus oli silti edelleen kaksinkertaista muuhun väestöön nähden. Kokonaiskuolleisuudessa ei ollut kuitenkaan enää eroa muuhun väestöön nähden, koska fhk-potilailla oli lähes 40 prosenttia pienempi syöpä- ja muu kuolleisuus.[8]
Sydänkuolemariskin vähenemä oli kokonaiset 48 prosenttia niillä potilailla, joilla ei ollut diagnosoitu sydänsairautta tutkimuksen alkaessa ja muilla alle 25 prosenttia. Ensin mainitun ryhmän kokonaiskuolleisuus oli kolmanneksen muuta väestöä alhaisempi lähinnä sen vuoksi, että heillä esiintyi muita vähemmän syöpäkuolemia.[7]
Myös Norjassa vuonna 2014 julkaistun väestötutkimuksen mukaan familiaarisen hyperkolesterolia -diagnoosin saaneilla ilmeni tarjolla olevista hoidoista huolimatta tavanomaista enemmän sydänkuolleisuutta vuosina 1992–2010. Potilaiden kokonaiskuolleisuus ei kuitenkaan eronnut muusta väestöstä, koska familiaarista hyperkolesteroliaa sairastavilla esiintyi saman verran vähemmän muista sairauksista johtuvia kuolemia. Lähes 90 prosenttia täysi-ikäisistä fhk-diagnoosin saaneista potilaista käytti kolesterolia alentavia lääkkeitä vuosina 1998–2008. Lääkitys alkoi keskimäärin 33,5 vuoden iässä ja lääkittyjen potilaiden LDL-kolesteroli oli keskimäärin 3,9 mmol/l. Fhk-potilaita on hoidettu Norjassa myös tyydyttyneen rasvan vähentämisen ja kolesterolia alentavia lääkkeiden yhdistelmällä. Tuloksen luotettavuutta heikensi, että suurin osa nuorimmista fhk-potilaista puuttui otoksesta.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ B. G. Nordestgaard, M. J. Chapman, S. E. Humphries ym. Familial hypercholesterolemia is underdiagnosed and undertreated in the general population: guidance for clinicians to prevent coronary heart disease. Consensus Statement of the European Atherosclerosis Society. Eur Heart J 2013;34:3478–90
- ↑ Kela 2014
- ↑ Cholesterol for Professionals professional.heart.org. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Dyslipidemia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (päivitetty 8.4.2013).
- ↑ Liv Mundal, Mirza Sarancic, Leiv Ose, Per Ole Iversen, Jens‐Kristian Borgan, Marit B. Veierød: Mortality Among Patients With Familial Hypercholesterolemia: A Registry‐Based Study in Norway, 1992–2010. Journal of the American Heart Association, {{{Vuosi}}}, nro 3, s. e001236. PubMed:25468658. doi:10.1161/JAHA.114.001236. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Aalto-Setälä. Duodecim. Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH). Sydänsairaudet 6/2014
- ↑ a b c Reductions in all-cause, cancer, and coronary mortality in statin-treated patients with heterozygous familial hypercholesterolaemia: a prospective registry study. https://academic.oup.com/eurheartj/article/29/21/2625/530400?login=true
- ↑ a b c Liv Mundal, Mirza Sarancic, Leiv Ose, Per Ole Iversen, Jens‐Kristian Borgan, Marit B. Veierød: Mortality Among Patients With Familial Hypercholesterolemia: A Registry‐Based Study in Norway, 1992–2010. Journal of the American Heart Association, 17.12.2014, nro 6. PubMed:25468658. doi:10.1161/JAHA.114.001236. ISSN 2047-9980. Artikkelin verkkoversio. en
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- www.kolesteroligeeneissa.fi (Arkistoitu – Internet Archive) -verkkosivusto
- Periytymiskaavio (Arkistoitu – Internet Archive)