Sterolit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sterolit ovat moninainen ryhmä steroidialkoholeja, joihin muun muassa kolesteroli kuuluu. Kasveissa luonnollisesti esiintyviä steroleita kutsutaan usein kasvisteroleiksi tai phytosteroleiksi.[1] Sterolit ovat rasvaliukoisia.[2]

Steroliin voi olla esteröintireaktion kautta liitettynä rasvahappo, jolloin sterolia kutsutaan steroli esteriksi. Sterolit ja niiden esterit alentavat tutkitusti veren LDL-kolesterolia, siten mahdollisesti ehkäisten mm. sepelvaltimotautia, mutta tästä vaikutuksesta ihmisillä ei ole laajojen kliinisten tutkimusten puutteen vuoksi suoria todisteita.[3] Steroli estereitä löytyy erityisesti niin kutsutuista terveysvaikutteisista elintarvikkeista niihin lisättyinä. Steroleita alettiin esteröidä 90-luvulla, jotta niiden vesiliukoisuus ruokiin ja ravintolisiin paranisi.[1]

Läheisesti steroleihin liittyvä molekyyliryhmä ovat stanolit, joissa niiden rungon hiilten 5 ja 6 välinen sidos on yksöissidos (sidos on tyydyttynyt). Steroleissa tämä sidos on tyydyttymätön kaksoissidos.[1]

Kasvisteroleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steroidien (ja sterolien) rungon hiilten numerointi. Hiilten 5 ja 6 välinen sidos on steroleilla kaksoissidos.

Seuraavat kasvistrerolit ovat yleisiä luonnossa:

β-sitosteroli Kampesteroli Kolesteroli
β-sitosterol
campesterol
cholesterol
Sigmasteroli Brassikasteroli
stigmasterol
Brassicasterol.svg

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sterolien erottelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisesti steroleita erotetaan yleensä kasviöljyistä ja mäntyöljystä tai -sellusta. Tyydyttymättömiä steroleita vedyttämällä voidaan puolestaan tuottaa stanoleita.[4][5]

Sterolien erottelu kasviöljyistä etenee aluksi samoin kuin kasviöljyjen valmistus elintarvikekäyttöön: siemenistä puristetaan öljyä, sitä puhdistetaan valkaisun ja hajun poiston avulla. Öljyistä poistetaan helposti haihtuvat hajuja aiheuttavat aineet tislaamalla öljyjä matalassa paineessa ja lämmittämällä niitä. Sitten suoritetaan metanolin avulla vaihtoesteröinti (metanolyysi), jossa triglyseridit muuttuvat rasvahappojen metyyli estereiksi. Triglyserideistä irronnut metyloitu glyseroli ja ylimääräinen metanoli poistetaan. Puhdistetusta reaktioseoksesta voidaan alipainetislauksella erottaa vapaat sterolit ja tokoferolit pois metyyli esteröidyistä rasvahapoista. Lopuksi sterolit ja tokoferolit erotetaan toisistaan kiteytyksen ja suodatuksen avulla käyttäen kiteiden pesussa elintarvike käyttöön sopivaa liuotinta. Steroleita puhdistetaan entisestään kiteyttämisellä vahaestereiden poistamiseksi.[4][5]

Kun sterolien lähteenä käytetään mäntyä, käsitellään puu ensin tyypillisellä sellun tuottoon käytetyllä Kraft prosessilla, josta saatu saippuamainen rasvafaasi sisältää yli 2% kasvisteroleita. Sterolit voidaan erottaa suoraan uutolla tästä faasista metanolin avulla, johon sterolit liukenevat muita rasvamaisia yhdisteitä helpommin. Useammin kuitenkin saippuamainen seos happamoidaan. Tällöin saadaan seokseen öljymäinen faasi, jossa on muun muassa hartsia, rasvahappoja ja steroleita. Seosta kutsutaan raa'aksi mäntyöljyksi. Seos erotellaan tislaamalla eri jakeisiin (fraktioihin): rasvahapot omaan, hartsi omaan jne. Sterolit konsentroituvat tislauksessa jäljelle jäävään tervamaiseen tislaumattomaan osaan, jossa on noin 5-15% steroleita ja pitkäketjuisia huonosti haihtuvia rasvahappoja. "Terva" saippuoidaan elintarvikekäyttöön sopivan NaOH avulla, jolloin sterolit hydrolysoituvat ja rasvahapot saippuoituvat. Liuos neutraloidaan mineraalihapon (esim. rikkihapon tai HCl) avulla. Muodostunut vesimäinen faasi rasvahappoineen ja ylimääräinen vesi poistetaan pikahaihduttamalla (engl. flash evaporation). Tämä toistetaan useaan kertaan. Lopuksi suoritetaan uudelleen kiteytys ja saadaan puhdistettuja steroleita.[4][5]

Sterolien esteröinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sterolien estereitä saadaan esteröimällä steroleita tavallisesti kasviöljyistä saatujen rasvahappojen kanssa. Esteröinti muuttaa korkeissa lämpötiloissa sulavat ja öljyihin huonosti liukenevat sterolit nestemäisiksi. Yleensä ~40% saadun steroli esterin painosta johtuu sitoutuneesta rasvahaposta.[4]

Kasviöljyn triglyserideistä hydrolysoidaan vapaita rasvahappoja emäksellä. Glyseroli faasi erotellaan saippuoitumattomasta rasvahappo faasista, josta alipainetislataan sitten jäämä glyseridit pois. Steroleita lisätään rasvahappojen joukkoon ja ne esteröidään yli 180 °C lämmössä käyttäen elintarvikekäyttöön sopivaa katalyyttiä. Saaduista steroli estereistä tislataan ylimääräiset vapaat rasvahapot pois.[4][5]

Steroli estereitä voidaan myös tehdä metanolysoimalla ruokaöljyä, eli hajottamalla triglyseridit esteröimällä ne metanolin kanssa. Metyyli esteröidyt rasvahapot sekoitetaan sterolien kanssa. Suoritetaan vaihtoesteröinti, jossa rasvahapon metanoli korvataan sterolilla ja saadaa esteröity steroli. Ylimääräiset rasvahapot tislataan pois.[4]

Elintarvikkeiden kasvisterolisisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillistä länsimaista ruokavaliota noudattava saa päivässä noin 200-400 mg kasvisteroleita ja noin 50 mg kasvistanoleita.[1] Määrät vaihtelevat ihmisryhmittäin: vegetaristeilla edellä mainitut määrät voivat olla kaksinkertaiset,[6] Isossa-Britanniassa keskimääräinen sterolien päiväsaanti on 167 mg ja Japanissa 375 mg.[7] Valtaosa näistä kasvisteroleista on β-sitosterolia, jota on erilaisissa kasviöljyissä 45-95% kokonaissteroleista. Enimmillään kampesterolia on 30% ja stigmasterolia 25%. Muita pienemmissä määrin löytyviä kasvisteroleita ovat brassikasteroli ja ergosteroli.[8]

Lisättynä kasvisteroli estereitä löytyy esimerkiksi Bunge Finland Oy:n Keiju Alentaja-tuotteista ja Unileverin Becel Pro-Activ-tuotteista. Eräässä Keiju-Alentaja-levitteessä on 7.5 g steroleita 100 g:ssä[9] ja Becel Pro-Activ-levitteessä 9 g steroli estereitä, jotka esteröimättömiksi steroleiksi muutettuina vastaavat 5.4 g määrää.[10]

Taulukko elintarvikkeiden steroli- ja stanolipitoisuuksista[7]
Ruoka Steroleita ja stanoleita mg/100g* Ruoka Steroleita ja stanoleita mg/100g*
Öljyt ja rasvat Viljat ja murot
Vehänalkioöljy 919 Venhnänalkio 344
Maissiöljy 909 Vehnälese 200
Rapsiöljy 668 Tattarijauho 99
Auringonkukkaöljy 411 Täyslyväleipä 86
Soijaöljy 320 Ruisjauho 86
Maapähkinäöljy 258 Täysjyväjauho 70
Viinirypäleensiemenöljy 215 Vehnänjyvä 69
Margariini ~217 (92-721) Rukiinjyvä 69
Oliiviöljy 154 Voileipäkeksi 67
Palmuöljy 39 Mysli 63
Pähkinät ja siemenet Maissijauho 52
Seesaminsiemen 360 Leipä 44
Auringonkukansiemen 300 Riisi 30
Pistaasipähkinä 276 Vehnäjauho 28
Manteli 183 Riisijauho 23
Hasselpähkinä 138 Maissimuro 22
Saksanpähkinä 127 Paisutettu riisi 20
Maapähkinä 104
Hedelmät Kasvikset
Passion 44 Musta oliivi 50
Appelsiini 24 Ruusukaali 43
Viikuna 22 Kukkakaali 40
Sitruuna 18 Parsakaali 39
Viinirypäle 18 Vihreä oliivi 35
Ananas 17 Selleri 17
Klementiini 16 Porkkana 16
Persikka 15 Fenkoli 10
Omena 13 Sipuli 8
Päärynä 12 Purjo 8
Kiivi 9 Vihreä pippuri 7
Vesimeloni 1 Tomaatti 5
Keitetty peruna 4
*arvot ovat vain tiettyjen sterolien ja stanolien summia: sitosterolin, kampesterolin, stigmasterolin ja kampestanolin.

On kuitenkin hyvä ottaa huomioon että yllä oleva taulukko ja monet sterolien määriä listaavat tietokannat kuten USDA:n tietokanta (linkki tietokantaan) saattavat kuitenkin merkittävästi aliarvioida sterolien todellisia määriä ruuissa, sillä niiden arvojen saantiin käytetyt mittausmenetelmät ottavat usein huomioon vain tietyt yleisimmät sterolit. Lisäksi ne jättävät usein huomiotta glykosyloidut sterolit, joihin on liittynyt glukoosi molekyyli.[11] Tiettävästi glykosyloidut sterolit ovat myös biologisesti aktiivisia (alentavat mm. veren LDL-kolesterolia)[12][11] ja niitä on keskimäärin 16% kokonaissteroleista erilaisissa ruokavalioissa. Luonnosta löytyy glykosyloitujen sterolien lisäksi myös esteröityjä steroleita.[11]

Sterolien lääkinnällinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutus kuolleisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytettäessä 0.8 g lisättyjä steroli estereitä päivittäin, on tyypillinen veren LDL-pitoisuuden lasku noin 6%. Isommat annokset johtavat suurempiin alenemiin. 6% vastaa laskennallisen teorian mukaan 15% kuolleisuuden alenemaa sepelvaltimotautiin ikävuodesta 40 eteenpäin ja 6-10% alenemaa ikävuodesta 70 eteenpäin.[13] Meta-analyysit eivät kuitenkaan ole selvästi osoittaneet sterolien käytön vaikuttavan kuolleisuuteen vähentävästi tai lisäävästi.[14][3] Myös yksittäisten soluilla, eläimillä ja ihmisillä suoritettujen kokeiden tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Muun muassa EAS (European Atherosclerosis Society) suosittelee kuitenkin korkean riskin ryhmiin kuuluvia henkilöitä harkitsemaan stanolien käyttöä tarvittaessa, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota pitkäaikaisiin kliinisiin tutkimuksiin pohjautuvan tiedon vähyyteen.[3]

Sterolien vaikutukset ovat moninaiset: ne alentavat haitallista LDL-kolesterolia, mutta ne voivat myös itsessään olla aterogeenisiä, eli aiheuttaa verisuonten ahtautumista. Luotettavan kliinisen tiedon, joka osoittaisi suoran yhteyden kuolleisuuden sterolien käytön välillä, saamisen ongelma on ollut erityisesti vaadittujen kokeiden suuruus ja kesto. Tällainen koe vaatisi erään arvion mukaan 10 000 - 15 000 sepelvaltimotautia sairastavaa henkilöä[13] ja yhteyden selvittämiseen perusterveillä yli 50 000 henkeä.[3]

Suhteessa stanoleihin, kasvisteroleita päätyy ravinnosta verenkiertoon noin 20 kertaa enemmän.[1][3] Tällä voi olla merkitystä ottaen huomioon kasvisterolien mahdolliset verenkierrolle haitalliset ominaisuudet,[1][3] joita kuitenkin esiintyy ehkä myös stanoleilla.[3]

Riskiryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain tiettyjen sydän- ja verisuonitautien riskiryhmään kuuluvien henkilöiden saatetaan suositella käyttävän kasvisteroli estereitä ruokavalio- ja elintapamuutosten ohella. Heihin kuuluvat korkean veren kolesterolitason omaavat henkilöt ja muuten korkean riskin henkilöt kuten diabeetikot, keillä yleensä ensijaisesti kolesterolitason laskemiseen käytetyt statiinit eivät toimi tai eivät yksin saa kyllin merkittävää kolesterolitason laskua aikaan. Ryhmään kuuluvat myös aikuiset sekä yli 6 v lapset keillä on todettu familiaalinen hyperkolesterolemia.[3]

Äärimmäisen harvinaisesta sitosterolemiasta kärsivien ei kannata käyttää steroleita, sillä tauti johtaa steroleiden kertymiseen vereen, jossa kohonneet pitoisuudet aiheuttavat ateroomien muodostumista.[11] Raskaana olevien tai imettävien naisten ei suositella käyttävän steroleita vaikka kasvisterolien haitallisesta vaikutuksesta lapseen ei ole näyttöä.[13]

Annostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteensä 2 grammaa steroli estereitä päivässä on useimmiten suositeltu annos tiettyjen sydän- ja verisuonitautien riskiryhmään kuuluville henkilöille.[3] Sterolit kannattaa ottaa ruuan kanssa, sillä tämä tehostaa niiden vaikutusta.[3] 2 g määrillä ei ole havaittu pitkäaikaisissa kokeissa ihmisillä haittavaikutuksia. 1.5-2 g/päivä vähentää enimmillään veren LDL-kolesteroli pitoisuutta 7-10% erilaisissa ihmisryhmissä ilman vaikutusta HDL pitoisuuksiin.[3]

Sterolien LDL-kolesterolia alentavan vaikutuksen on tutkittu olevan pitkäaikaista jatkuvassa käytössä: ainakin statiinien käyttäjillä yli 8% sterolien aikaan saama LDL:n lasku säilyy 1.6 vuoden verran 2.5 g päivittäisillä annoksilla.[15] Lopetettaessa sterolien käyttö veren LDL-kolesterolitaso palaa entiselleen noin 1-2 viikossa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1951 kuvattiin ensimmäisen kerran sitosterolin laskevan veren kolesterolitasoja ja sen soveltuvan siten hyperkolesterolemian hoitoon.[1] Ensimmäisen esteröimättömiä kasvisteroleja sisältävän lääkkeen toi Yhdysvaltain markkinoille lääkeyhtiö Eli Lilly kauppanimellä Cytellin vuonna 1954. Cytellin-lääkettä käytettiin USA:ssa 1954 - 1982. Päivittäiset annokset olivat 6-18 g luokkaa. Jopa 45 g päiväannoksia käytettiin ilman ilmeisiä ja merkittäviä sivuvaikutuksia henkilöiden hoitoon, keiden kolesterolitasot eivät laskeneet normaaleilla annoksilla.[16]

Kun kasvisteroleita ja stanoleita opittiin esteröimään elintarviketeollisuudessa 90-luvulla, alkoi niiden moderni käyttö elintarvikeissa lisäaineina.[16] Vuonna 1989 Raisiolle tuolloin työskennellyt Professori Ingmar Wester kehitti stanolien esteröinnin.[17] Raision valmistamaa Benecol-levitettä alettiin myydä Suomen kaupoissa 1995 jälkeen ja se oli maailman ensimmäinen kolesterolia alentava ja esteröityjä kasvistanoleita sisältävä elintarvike. Vuoden 2000 jälkeen alettiin käyttämään sterolien estereitä elintarvikkeissa muualla Euroopassa.[16][17]

Biokemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutus LDL-kolesteroli pitoisuuksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvisterolit vähentävät kolesterolin päätymistä verenkiertoon ja sitä kautta ne laskevat veren LDL-pitoisuuksia. Sterolien kolesterolia alentavia vaikutusmekanismeja ei tunneta kauttaaltaan.[2]

Ravinnon mukana saadusta kolesterolista noin 50%, 0.4-5% kasvisteroleista ja 0.02-0.3% stanoleista imeytyy suolistosta.[1] Sterolien ja stanolien imeytymiseen vaikuttaa NPC1L1 proteiini, joka avustaa näiden molekyylien siirtymistä suolesta soluun.[2]

Kehon oman tai ravinnon mukana tulleen kolesterolin (uudelleen) imeytyminen suolistosta edellyttää sitä, että kolesteroli muodostaa suolessa pieniä pisaroita (misellejä) sappihappojen avustamana. Kasvisterolit syrjäyttävät kolesterolia näissä miselleissä, jolloin vähemmän kolesterolimolekyylejä imeytyy kehoon kasvisterolien siis viedessä niiltä tilaa.[2]

Lisäksi kasvisterolit aktivoivat maksan X reseptori (LXR) alfaa, LXR beetaa ja ABCA1 transportteria. Nämä pumppaavat suolen soluihin siirtynyttä kolesterolia pois soluista takaisin suolistoon.[2]

Vereen päätyessään kasvisteroleita pidetään veren kolesterolista riippumattomana sepelvaltimotautia aiheuttavana tekijänä. Kaksi ABC transportteri proteiinia, ABCG5 ja ABCG8, erittävät suolen sisäpinnan soluihin imeytyneitä kasvisteroleita takaisin suoleen. Toimimattomat ABCG5 ja ABCG8 transportterit aiheuttavat mutaatiot johtavat siksi harvinaiseen sitosterolemiaan, johon liittyvät merkittävästi kohonneet veren kasvisteroliarvot, normaali tai lievästi kohonnut veren kolesterolipitoisuus ja suuri riski sairastua sepelvaltimotautiin verrattain nuorena.[18]

Kasvistanolit tehostavat kerääntyvästi statiinien LDL-kolesterolia alentavaa vaikutusta, eli niiden yhteiskäyttö johtaa siten parempiin kolesteroliarvoihin kuin kumpikaan aine yksinään.[3]

Muut vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sterolit eivät vaikuta veren HDL-kolesteroli, liporoteiini (a) ja PCSK9 pitoisuuksiin. Ne saattavat hieman madaltaa veren triglyseriditasoja erityisesti sellaisilla henkilöillä keillä ne ovat koholla.[2]

Sterolien käyttö lisää hieman kehon omaa kolesterolin sisäsynteesiä, mutta tämä ei riitä kumoamaan sterolien kolesterolia alentavaa vaikutusta.[19]

Lukuunottamatta tiettyjä lipoproteiineja (mm. LDL), steroleilla ei ole pitkäaikaiskäytössä terveillä ihmisillä havaittu olevan vaikutuksia useimpiin veriarvoihin ja muihin kliinisten testitulosten arvoihin. Ne eivät vaikuta sukupuolihormonien ja muiden steroidihormonien määriin terveillä. Sterolit saattavat vähentää hieman kehon kykyä ottaa ravinnosta A-vitamiinin esiasteina toimivia karotenoideja (esim. beetakaroteenia), laskien niiden pitoisuutta veressä 15 - 25% pitkäaikaiskäytössä, mutta vaikutus ei ole terveyden kannalta merkittävä. Sterolit eivät terveillä vaikuta punasolujen solukalvojen muotoutuvuuteen.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Oliver Weingärtner, Michael Böhm, Ulrich Laufs: Controversial role of plant sterol esters in the management of hypercholesterolaemia. European Heart Journal, 2009-2, nro 4, s. 404–409. PubMed:19158117. doi:10.1093/eurheartj/ehn580. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c d e f Els De Smet, Ronald P. Mensink, Jogchum Plat: Effects of plant sterols and stanols on intestinal cholesterol metabolism: Suggested mechanisms from past to present. Molecular Nutrition & Food Research, 1.7.2012, nro 7, s. 1058–1072. doi:10.1002/mnfr.201100722. ISSN 1613-4133. Artikkelin verkkoversio. en
  3. a b c d e f g h i j k l Helena Gylling, Jogchum Plat, Stephen Turley, Henry N. Ginsberg, Lars Ellegård, Wendy Jessup: Plant sterols and plant stanols in the management of dyslipidaemia and prevention of cardiovascular disease. Atherosclerosis, {{{Vuosi}}}, nro 2, s. 346–360. doi:10.1016/j.atherosclerosis.2013.11.043. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c d e f Cantrill, Richard, Ph.D: PHYTOSTEROLS, PHYTOSTANOLS AND THEIR ESTERS 2008. JECFA. Arkistoitu . Viitattu 12.10.2017.
  5. a b c d Cargill Incorporated: Generally Recognized as Safe (GRAS) Exemption Claim for Vegetable Oil and Tall Oil Derived Phytosterol and Phytosterol Ester Formulations (CoroWise TM Phytosterols) 11.8.2011. Viitattu 12.10.2017.
  6. Malcolm R Law: Plant sterol and stanol margarines and health. Western Journal of Medicine, 2000-7, nro 1, s. 43–47. PubMed:10903294. ISSN 0093-0415. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b Franca Marangoni, Andrea Poli: Phytosterols and cardiovascular health. Pharmacological Research, March 2010, nro 3, s. 193–199. PubMed:20067836. doi:10.1016/j.phrs.2010.01.001. ISSN 1096-1186. Artikkelin verkkoversio.
  8. David Kritchevsky: Dietary Fiber in Health and Disease, s. 235–243. Springer, Boston, MA, 1997. ISBN 9781461377351, 9781461559672. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.10.2017). en
  9. Foodie.fi: Keiju alentaja 400g margariini 60 %, keiju alentaja - foodie.fi Keiju alentaja 400g margariini 60 %, keiju alentaja - foodie.fi. Viitattu 12.10.2017.
  10. Foodie.fi: Becel pro.activ 450g kevyt 35%, becel - foodie.fi Becel pro.activ 450g kevyt 35%, becel - foodie.fi. Viitattu 12.10.2017.
  11. a b c d Xiaobo Lin, Lina Ma, Susan B. Racette, Catherine L. Anderson Spearie, Richard E. Ostlund: Phytosterol glycosides reduce cholesterol absorption in humans. American Journal of Physiology - Gastrointestinal and Liver Physiology, 2009-4, nro 4, s. G931–G935. PubMed:19246636. doi:10.1152/ajpgi.00001.2009. ISSN 0193-1857. Artikkelin verkkoversio.
  12. Susan B. Racette, Catherine Anderson Spearie, Katherine M. Phillips, Xiaobo Lin, Lina Ma, Richard E. Ostlund: Phytosterol-deficient and high-phytosterol diets developed for controlled feeding studies. Journal of the American Dietetic Association, 2009-12, nro 12, s. 2043–2051. PubMed:19942022. doi:10.1016/j.jada.2009.09.009. ISSN 0002-8223. Artikkelin verkkoversio.
  13. a b c Alvin Berger, Peter JH Jones, Suhad S Abumweis: Plant sterols: factors affecting their efficacy and safety as functional food ingredients. Lipids in Health and Disease, 7.4.2004, nro 3, s. 5. PubMed:15070410. doi:10.1186/1476-511X-3-5. ISSN 1476-511X. Artikkelin verkkoversio.
  14. Bernd Genser, Günther Silbernagel, Guy De Backer, Eric Bruckert, Rafael Carmena, M. John Chapman: Plant sterols and cardiovascular disease: a systematic review and meta-analysis. European Heart Journal, 2012-2, nro 4, s. 444–451. PubMed:22334625. doi:10.1093/eurheartj/ehr441. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  15. Ariënne de Jong, Jogchum Plat, Dieter Lütjohann, Ronald P. Mensink: Effects of long-term plant sterol or stanol ester consumption on lipid and lipoprotein metabolism in subjects on statin treatment. The British Journal of Nutrition, November 2008, nro 5, s. 937–941. PubMed:18846701. ISSN 1475-2662. Artikkelin verkkoversio.
  16. a b c Peter J. H. Jones: Ingestion of phytosterols is not potentially hazardous. The Journal of Nutrition, November 2007, nro 11, s. 2485; author reply 2486. PubMed:17951490. ISSN 0022-3166. Artikkelin verkkoversio.
  17. a b The-Benecol-Story www.benecol.com. Viitattu 15.10.2017. (englanniksi)
  18. S. Kidambi, S. B. Patel: Sitosterolaemia: pathophysiology, clinical presentation and laboratory diagnosis. Journal of Clinical Pathology, May 2008, nro 5, s. 588–594. PubMed:18441155. doi:10.1136/jcp.2007.049775. ISSN 1472-4146. Artikkelin verkkoversio.
  19. Susan B Racette, Xiaobo Lin, Michael Lefevre, Catherine Anderson Spearie, Marlene M Most, Lina Ma: Dose effects of dietary phytosterols on cholesterol metabolism: a controlled feeding study123. The American Journal of Clinical Nutrition, 2010-1, nro 1, s. 32–38. PubMed:19889819. doi:10.3945/ajcn.2009.28070. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio.
  20. H. F. J. Hendriks, E. J. Brink, G. W. Meijer, H. M. G. Princen, F. Y. Ntanios: Safety of long-term consumption of plant sterol esters-enriched spread. European Journal of Clinical Nutrition, May 2003, nro 5, s. 681–692. PubMed:12771969. doi:10.1038/sj.ejcn.1601598. ISSN 0954-3007. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]