Soijapapu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soijapapu
Soybean.USDA.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Soijapavut Glycine
Laji: max
Kaksiosainen nimi

Glycine max
(L.) Merr.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Soijapapu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Soijapapu Commonsissa

Soijapapu eli peltosoijapapu (Glycine max, syn. Soja hispida) on yksivuotinen hernekasvi (Fabaceae). Se muodostaa palon, jossa on useampi siemen.

Soija on riisin ja vehnän jälkeen yksi maailman viljellyimmistä kasveista[1] ja soijapavuista valmistettu öljy on maailman yleisin kasviöljy[2].

Lähes kaikki soijapavut käsitellään öljyn talteenottamiseksi, jolloin syntyy soijaöljyä ja -jauhoa. Kun öljy on uutettu pois, jää jäljelle paljon proteiinia ja kuitua sisältävä massa, jota käytetään paahtamisen jälkeen eläinten rehuna.[3]

Maailman soijasadosta 83 prosenttia käytetään soijaöljyn ja eläinten rehun valmistukseen. Soijaa tuotettiin maailmassa noin 220 miljoonaa tonnia vuonna 2008.[4] Yhdysvallat on soijan suurin tuottajamaa 33 prosentin osuudellaan, seuraavaksi tulevat Brasilia (27 %) ja Argentiina (21 %)[1]

Arviolta 60–70 prosenttia Suomessa myydyistä elintarvikkeista sisälsi soijaa 2010-luvun alussa[5]. Suomessa käytetystä soijasta 98 prosenttia tuodaan rehu- ja ruokaöljyteollisuuden tarpeisiin. Suomeen maahantuodun rehusoijan määrä oli 168 000 tonnia vuonna 2009. Soijan vastuulliselle tuotannolle ja hankinnalle on luotu Basel-standardi.[4]

Soijapavuista syntyy murskauksen yhteydessä 78 prosenttia soijarouheen esiastetta soijamassaa, 18 prosenttia raakasoijaöljyä ja 3 prosenttia soijakuitua. Soijapavusta valmistettua soijarouhetta voidaan käyttää paitsi eläinten rehuna myös jauhelihan tapaan. Raakasoijaöljystä jatkojalostetaan soijaöljyä sekä lesitiiniä, joka on yleinen emulgointiaine esimerkiksi suklaassa, valmiskastikkeissa, margariineissa ja pikkusuolaisissa.[1] Muita soijasta valmistettavia tuotteita ovat muun muassa soijamaito, -kastike ja tofu. Soijaa voidaan käyttää myös biopolttoaineena.

Maailman soijasadosta vuonna 2015 oli 83 prosenttia geenimuunneltua,[6][7] mutta vuonna 2016 määrä oli laskenut 78 prosenttiin.[7] Elintarvikkeen pakkauksessa on oltava EU:n säädösten mukaan merkintä ”muuntogeeninen” tai ”valmistettu muuntogeenisestä soijasta”, jos muuntogeenisen ainesosan osuus ylittää 0,9 prosentin raja-arvon.[8]

Ravintoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaiset kutsuivat soijapapua kultaiseksi helmeksi sen ravintoarvojen vuoksi. Soija sisältää proteiinia, linolihappoa, kuituja, kaliumia, kalsiumia, fosforia, rautaa, sinkkiä ja runsaasti B-, K- ja E-vitamiineja.

Soijapohjaisia tuotteita käytetään kasvisruokavaliossa usein eläinkunnan tuotteiden korvaajina.[9] Soijassa on muita papuja huomattavasti enemmän rasvaa ja proteiinia. Soijapavun rasvapitoisuus on 18 prosenttia ja proteiinipitoisuus 36 prosenttia, kuidun osuus on 16 prosenttia[10]. Soijaproteiini sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, mikä tekee siitä täysipainoisen proteiininlähteen[11][12].

Soijapavussa ei ole kuitenkaan ihmiselle välttämätöntä B-12- eikä D-vitamiinia kuten eläinkunnan tuotteissa, minkä vuoksi soijaan perustuvaa vegaaniruokavaliota on täydennettävä ravintolisillä.[13] Kasviperäisellä omega-3 rasvalla ei ole myöskään samanlaisia terveysvaikutuksia kuin eläinperäisellä[14], koska elimistö ei kykene hyödyntämään sitä kokonaan tai ollenkaan[15][16], mikä saattaa johtaa vegaaneilla alhaisiin veriarvoihin.[17]

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soijapavulla on hernekasveille tyypillinen symbioottinen typensidonta.[18] Soijapavun viljelyä on kokeiltu Suomessa. Vuonna 2017 viljelyala oli 2,5 hehtaaria. Ruotsissa lämpimillä alueilla soijapavun viljelyala olisi mahdollista kasvattaa 8 000–9 000 hehtaariin, mutta tuontirehun saatavuus ja hinta eivät ole ohjanneet siihen.[18]

Rehukäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soijarehu on karjan pääasiallinen valkuaisainerehu EU:n alueella. Korkean valkuaispitoisuuden ansiosta soijarouheella on voitu korvata aikaisemmin käytössä olleet eläinperäiset valkuaisraaka-aineet. Soijarouhe valmistetaan hiutaloimismenetelmällä. Sivutuotteena syntyy soijaöljyä, joka irrotetaan soijahiutaleista uuttamalla (heksaanilla). Paahtamisella varmistetaan vielä rouheen puhtaus.[19]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tablettimuotoisella soijaproteiinilla ja soijan isoflavonoideilla on havaittu tutkimuksissa lievää kuumia aaltoja vähentävää vaikutusta.[9] Soija ei paranna kuitenkaan HDL-kolesteroliarvoja, vähennä veren vapaiden rasvahappojen määrää eikä laske verenpainetta, vaikka tällaista on joskus oletettu.[9]

Soijalla on havaittu olevan rintasyövän kehittymistä edesauttavaa vaikutusta, minkä vuoksi rintasyövän sairastaneille ei suositella esimerkiksi soijajauhon käyttöä. Soijan kasviestrogeenit eivät vaikuta kuitenkaan miehiin naishormonien tavoin. Soijan kielteisistä vaikutuksista kilpirauhaseen tai aivoihin oli myös olemassa heikkoa näyttöä vuonna 2007.[9]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa maailman soijasta tuotetaan rehuteollisuuden tarpeita varten. Yli 80 prosenttia tuotetusta soijasta jalostetaan eläinrehuksi. EU on Kiinan ohella rehun suurimpia vientialueita. EU:n tärkein rehuntuottaja on Brasilia. Jatkuvan kysynnän kasvamisen vuoksi soijan viljelysmaat valtaavat jatkuvasti alaa Amazonin sademetsistä. Soijan tuotanto on tärkein epäsuora syy, joka aiheuttaa metsäkatoa Amazonilla. Vaikka uusien viljemysmaiden takia ei jouduttaisikaan kaatamaan metsää, sen ympäristövaikutukset ovat silti merkittävät. Kasvava soijantuotanto vaatii uutta infrastruktuuria jolloin soijaviljelyksille johtavien teiden tieltä joudutaan raivaamaan sademetsää. Soijan viljelysmaat aiheuttavat myöskin vesistöjen saastumista lähialueilla.[1]

Käyttö ruoanlaitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soijapavuista tehtyä jogurttia.
Soijapapu

Soijapapuja liotetaan 12 tuntia ennen käyttöä ja keitetään sitten 3–4 tuntia. Keittämisen aikana kannattaa kuoria pois keitinveden pintaan syntyvää vaahtoa. Keitinvesi kaadetaan pois.

Keittoaikaa voi lyhentää huomattavasti idättämällä: liotuksen jälkeen kaadetaan vesi pois ja pavut huuhdellaan, jonka jälkeen ne jätetään kannettomaan astiaan tai esimerkiksi suureen siivilään vuorokauden ajaksi. Idätys parantaa pavun ravintoarvoa entisestään.

Soijapapuja voi myös idättää pidempään: pavut on huuhdeltava idättämisen aikana perusteellisesti 3–4 kertaa. 3–5 vuorokauden kuluttua idut ovat 2–4 cm:n pituisia. Ennen käyttöä idut kannattaa ryöpätä. Idut sopivat salaatteihin ja lämpimiin ruokiin sekä sellaisenaan syötäviksi.

Soijakastike
Pääartikkeli: Soijakastike

Soijakastike on soijasta ja muista valmistusaineista käymisen kautta valmistettu maustekastike.

Soijarouhe
Pääartikkeli: Soijarouhe

Soijarouhe on rakenteeltaan lähellä jauhelihaa. Sitä voi käyttää muun muassa pihveissä, padoissa ja keitoissa.

Soijaöljy
Pääartikkeli: Soijaöljy

Soijaöljy on soijakasvin pavuista valmistettua öljyä. Tätä öljyä pidetään terveysvaikutteisena, sillä se sisältää paljon omega-3-rasvahappoja.[20] Soijaöljyä myydään joskus pelkällä kauppanimellä "kasviöljy".

Soijajauho

Soijajauholla voi korvata osan jauhoista leivonnassa. Sillä ei ole leipoutumisominaisuuksia. Soijajauho on luontaisesti gluteenitonta, joten se sopii myös keliaakikoille. 1 dl soijajauhoa painaa kuivana noin 47 g.

Soijahiutaleet

Soijahiutaleita voi syödä joko sellaisenaan välipalana tai aamiaismurojen tapaan.

Soijasuikaleet

Kiinteät soijasuikaleet muistuttavat rakenteeltaan lihaa. Niitä voi käyttää esimerkiksi wokeissa, pataruuissa ja kastikkeissa. 1 dl painaa kuivana noin 23 g.

Soijapalat

Soijapalat ovat kiinteitä ja muistuttavat rakenteeltaan lihaa. Niitä voi käyttää esimerkiksi kastikkeissa, keitoissa tai lisänä liha- tai kanaruuissa. Kiinteä rakenne ei murene valmistuksen aikana. 1 dl painaa kuivana noin 23 g.

Soijapyörykät

Soijapyörykät ovat kiinteitä, suuria paloja, joista voi valmistaa esimerkiksi nugetteja tai käyttää wokeissa, keitoissa ja kastikkeissa. 1 dl painaa kuivana noin 25 g.

Soijafileet

Soijafileet ovat kooltaan suuria soijapaloja. Niitä voi käyttää ruoanlaitossa lihafileiden tapaan. Niistä voi valmistaa kasvispihvejä, sillä fileet pysyvät kiinteinä paistettaessa. 1 filee painaa kuivana noin 10 g.

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sademetsää lihatiskillä. Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. WWF Suomen raportti.
  2. Tietopaketti öljyistä Ilta-Sanomat. 29.1.2009. Viitattu 21.12.2020.
  3. Uses of Soybeans North Carolina Soybeans. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  4. a b Haapala, Olli: Soijan tuotannon vastuullisuus alkaa painaa jalostamohanketta. Vakka-Suomen Aluesanomat 12.4.2010.
  5. Tiedätkö paljonko syöt soijaa ja miten se on tuotettu? Et edes voi, koska soijaa on niin monessa ruuassa, ja sitä tulee montaa reittiä Yle Uutiset. Viitattu 31.8.2021.
  6. What GM crops are currently being grown and where? toukokuu 2016. The Royal Society. Viitattu 30.1.2021.
  7. a b Share of GM soybean declined in 2016, 87% of world’s arable land GMO-free Globalagriculture.org. 9.5.2017. Viitattu 30.1.2021.
  8. Usein kysyttyä Ruokavirasto. Viitattu 17.3.2020.
  9. a b c d Soija on tuottanut pettymyksen Terve.fi, Harvard College. Viitattu 1.5.2012.
  10. Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 21.12.2020.
  11. Henkel, John: Soy: Health Claims for Soy Protein, Questions About Other Components. Resource Library. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  12. Soy Benefits. National Soybean Research Laboratory – NSRL. Arkistoitu 10.3.2010. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  13. Kosonen, Anna-Liisa: Anna-Liisa Kosonen: Tiukka kasvisruokavalio altistaa puutostaudeille Yle - Uutiset, tiede. 19.9.2013. Viitattu 2.9.2018.
  14. Rajiv Chowdhury ym.: Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk. Annals of Internal Medicine, 18.3.2014, nro 6. doi:10.7326/m13-1788. ISSN 0003-4819. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. Goyens PL, Spilker ME, Zock PL et al. Conversion of {alpha}-linolenic acid in humans is influenced by the absolute amounts of {alpha}-linolenic acid and linoleic acid in the diet and not by their ratio. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1): 44–53 Free Full Text
  16. Willams CM, Burdge G. PubMed Long-chain n-3, PUFA: plant v. marine sources. Proc Nutr Soc. 2006;65(1): 42–50. Review.
  17. Kivimäki, Hanna: Poikkileikkaustutkimus vegaanien ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista
  18. a b Laine, Antti: Peltoluksus-hanke – Soijapavun viljely Luonnonvarakeskus – LUKE. Viitattu 30.1.2021.
  19. Hanna Alve 2007: Ensimmäisen ja toisen sukupolven nestemäisten liikennepolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vertailu. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Energia- ja ympäristötekniikan osasto. Opinnäyte
  20. Fineli: Soijaöljy

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Soijapapu.