Vaishnavismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vaishnavismi (joskus vishnulaisuus) eli Vishnun palvonta, on eräs hindulaisuuden pääsuuntauksista. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 70% hinduista olisi vaishnavia; tätä arviota on kuitenkin vaikea vahvistaa, sillä tarkkoja tilastoja ei ylläpidetä, ja lisäksi monet hindut ovat omistautuneet useille jumalille. Vaishnavismissa Vishnu ymmärretään korkeimmaksi, alkuperäiseksi jumaluudeksi, kaiken olevaisen alkulähteeksi ja tyyssijaksi.

Vaishnavismin opinsuuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaishnavismin neljä klassista sampradayaa eli opinsuuntausta ovat Ramanujan (1017–1137) pääasiassa etelä-Intiassa vaikuttava Lakshmi-Narayanalle omistautunut perinne, Madhvan (1199–1278) dualistinen Dvaita-perinne, Nimbarkan (noin 1100–) Radhaan ja Krishnaan keskittynyt perinne ja Vishnu-swamin (noin 700–) nykyisin Vallabha-perinteenä Acharya Vallabhan mukaan tunnettu opinsuunta. Näiden lisäksi vaishnavismiin lukeutuu muun muassa Sri Chaitanya Mahaprabhun Dvaita-perinteen juurille perustama Bengalissa sekä Vrajassa vaikuttava Gaudiya Vaishnava -perinne, Swami Haridasan samoilta ajoilta peräisin oleva liike, sekä Hit Harivamsan Radha-Vallabhi -perinne.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.