Terveys
Terveys voidaan määritellä negatiivisesti ruumiillisten ja henkisten sairauksien poissaolona tai positiivisesti hyvänä ruumiin ja hengen tilana, jota kuvaa parhaiten sana hyvinvointi. Terveys on kuitenkin laaja käsite, jonka määritelmää on vaikea esittää. Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan ”terveys on päivittäisen elämän voimavara, ei elämän päämäärä. Terveys sisältää sosiaaliset ja henkilökohtaiset voimavarat sekä fyysisen toimintakyvyn”.[1]
Tulotaso korreloi voimakkaasti ihmisen terveyden kanssa. Swazimaan asukkailla oli ihmiskunnan alhaisin elinajanodote (32 vuotta) vuonna 2009. Seuraavana tuli Angola (38 vuotta).[2] Vain runsas puolet pienituloisista suomalaista arvioi terveytensä hyväksi vuonna 2019, mutta suurituloisista yli 80 prosenttia[3].
Myös työn fyysinen kuormittavuus lisää suuresti toimintakykyä alentavia terveysongelmia[4][5].
Terveysongelmien koetaan rajoittavan arjen aktiviteetteja Suomessa enemmän kuin muissa Euroopan maissa[6].
Suomalaiset naiset ovat sairaampia kuin miehet, joilla on keskimäärin neljä terveydellisistä rajoituksista vapaata elinvuotta enemmän[6]. Suomalaiset miehet kuolevat kuitenkin keskimäärin 5,4 vuotta nuorempina[7]. Syynä siihen pidetään biologisten erojen lisäksi eroja naisten ja miesten elintavoissa, mikä johtaa esimerkiksi miesten suurempaan tapaturmakuolleisuuteen[8].
Työn terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fyysisesti raskas työ lisää voimakkaasti tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä. Vuonna 1989 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että fyysisesti raskas työ yli viisinkertaisti selkäkivun esiintyvyyden ja yli kaksikymmenkertaisti pitkäaikaisen selkäperäisen työkyvyttömyyden riskin.[9] Työntekijät saattavat joutua esimerkiksi taivuttamaan selkäänsä jopa tuhansia kertoja päivässä[10]. Autoteollisuudessa suoritetuissa tutkimuksissa on havaittu, että lievät kumartumiset viisinkertaistavat ja syvät kumartumiset kuusinkertaistavat selkäsairauden riskin[11].
Fyysisesti kuormittava työ ei paranna suorituskykyä, vaan päin vastoin heikentää sitä pitkään jatkuessaan. Esimerkiksi lihasvoima heikkenee ikääntyessä voimakkaammin fyysisesti kuormittavaa työtä tekevillä työntekijöillä, mikä johtuu todennäköisesti pitkäaikaisen kuormituksen aiheuttamasta rappeutumisen kiihtymisestä. Fyysisesti raskaan työn kuluttavuuta on selitetty sillä, että elimistön jatkuva sopeutuminen liian kuormittaviin ja pitkäkestoisiin ulkoisiin vaatimuksiin aiheuttaa kroonista kumulatiivista fysiologista stressiä eli niin sanottua allostaattista kuormaa. Allostaattinen kuorma aiheuttaa esimerkiksi stressihormonitasojen muutoksia sekä anti-inflammatoristen sytokiinien aktivoitumista, mikä johtaa aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän muutoksiin. Allostaattinen kuorma on yhteydessä heikompaan koettuun terveyteen sekä sairastumisriskin ja kuolleisuuden kasvuun.[4]
Työnkuvan sisältämän raskaiden taakkojen nostelun ja kantamisen, lapioinnin, lumenluonnin ja takovien liikkeiden on havaittu korreloivan lisääntyneen kuolleisuuden kanssa suomalaisilla miehillä, mutta ei naisilla. Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että miehillä sen neljänneksen kuolleisuus, jonka työhön sisältyi eniten edellä mainittuja toimintoja, oli 54 prosenttia suurempi kuin niillä, joilla ei tällaisia tehtäviä ollut. Naisilla ei kuitenkaan havaittu vastaavaa korrelaatiota.[12]
Istumatyön tekemisen on havaittu olevan yhteydessä pidempään elinikään miehillä, muttei naisilla. Vuonna 2019 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että sillä neljänneksellä, joka teki eniten istumatyötä, oli 29 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin niillä, jotka istuivat vähiten. Naisilla ei kuitenkaan havaittu mitään korrelaatiota istumatyön ja kuolleisuuden välillä.[12]
Liikunnan terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikuntaa on pidetty terveyttä edistävänä asiana, koska liikunnallisia toimintoja harrastavat elävät keskimäärin kaksi vuotta muita pidempään. Liikunnallisten ihmisten liikuntaharrastukseen kuluu toisaalta yhteensä kaksi vuotta tai enemmänkin.[13]
Vuonna 2016 julkaistun identtisiin kaksosiin perustuvan suomalaisen väitöskirjan mukaan aikuisiässä harjoitettu liikunta ei kuitenkaan pidennä elinikää. Liikunnalliset ihmiset elävät kyllä muita kauemmin, mutta syynä ei ole liikunta, vaan se, että heillä on muita paremmat geenit. Aktiivinen liikunta ei lisää myöskään koe-eläinten elinikää.[14]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fogelholm, Mikael; Huuhka, Helena & Reinikkala, Paula & Sundman, Tuula: Terve! 1, Terveyden perusteet, s. 10. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2014. ISBN 978-952-63-0845-6.
- ↑ CIA The World Factbook 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ OECD: Elintasosairauksien yleistyminen on lähes pysäyttänyt eliniän pitenemisen. 11.2019. https://yle.fi/uutiset/3-11056365
- ↑ a b Sanni Julkunen: FYYSISEN TYÖKUORMITUKSEN YHTEYS ELÄKEIÄN KOETTUUN FYYSISEEN TOIMINTAKYKYYN KUNTA-ALAN TYÖNTEKIJÖILLÄ JA TOIMIHENKILÖILLÄ. Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu-tutkielma, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 2016. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/48492/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201601271296.pdf
- ↑ Sci-Hub | Lumbar Spinal Pathology in Cadaveric Material in Relation to History of Back Pain, Occupation, and Physical Loading. Spine, 15(8), 728–740 | 10.1097/00007632-199008000-00002 tinyurl.com. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ a b Tilasto: Suomalaisella on toistakymmentä vuotta vähemmän terveitä elinvuosia kuin ruotsalaisella – THL:n mukaan EU:n luvut johtavat harhaan Yle Uutiset. Viitattu 7.4.2020.
- ↑ Uudet elinajanodotteet julkaistiin – Katso täältä, kuinka pitkään elät ja koska tilastojen mukaan kuolet Yle Uutiset. 24.10.2019. Viitattu 1.1.2023.
- ↑ Miehet sinnittelevät, mutta kuolevat silti nuorempina – näistä syistä naiset yhä elävät pidempään Yle Uutiset. 27.9.2016. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ Sci-Hub | Lumbar Spinal Pathology in Cadaveric Material in Relation to History of Back Pain, Occupation, and Physical Loading. Spine, 15(8), 728–740 | 10.1097/00007632-199008000-00002 tinyurl.com. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ Bret Contreras, Brad Schoenfeld: To Crunch or Not to Crunch: An Evidence-Based Examination of Spinal Flexion Exercises, Their Potential Risks, and Their Applicability to Program Design. Strength & Conditioning Journal, 2011-08, 33. vsk, nro 4, s. 8–18. doi:10.1519/SSC.0b013e3182259d05. ISSN 1524-1602. Artikkelin verkkoversio. en-US
- ↑ S. H. Snook, B. S. Webster, R. W. McGorry, M. T. Fogleman, K. B. McCann: The reduction of chronic nonspecific low back pain through the control of early morning lumbar flexion. A randomized controlled trial. Spine, 1.12.1998, 23. vsk, nro 23, s. 2601–2607. PubMed:9854759. doi:10.1097/00007632-199812010-00015. ISSN 0362-2436. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Physical heaviness of work and sitting at work as predictors of mortality: a 26-year follow-up of the Helsinki Birth Cohort Study. BMJ 2019 May 16. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6530310/
- ↑ Ruchi Sharma: Six surprising reasons why lazy people live longer than active people Bumppy. 5.4.2016. Viitattu 14.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Väitös: 22.4.2016 Aikuisiän liikunta-aktiivisuus ei lisännyt elinikää (Karvinen) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Viitattu 26.7.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Honkasalo, Marja-Liisa & Salmi, Hannu (toim.): Terveyttä kulttuurin ehdoilla: Näkökulmia kulttuuriseen terveystutkimukseen. Turku: k&h, Turun yliopisto, kulttuurihistoria, 2012. ISBN 978-951-29-5265-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitä terveys on?, Jussi Huttunen, Terveyskirjasto 10.11.2015
- Murphy, Dominic: Concepts of Disease and Health The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Sreenivasan, Gopal: Justice, Inequality, and Health The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)