Laktoosi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laktoosi
Beta-D-Lactose.svg
Tunnisteet
CAS-numero 63-42-3
SMILES C(C1C(C(C(C(O1)OC2C(OC(C(C2O)O)O)CO)O)O)O)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H22O11
Moolimassa 342,3 g/mol
Tiheys 1,525 g/cm³
Sulamispiste 202.8 °C
Kiehumispiste 668.9 °C
Liukoisuus Veteen 216 g/l

Laktoosi eli maitosokeri on nisäkkäiden maidossa esiintyvä hiilihydraatti. Sitä on esimerkiksi äidinmaidossa noin seitsemän prosenttia ja lehmänmaidossa 4,8 %.[1] Sana laktoosi tulee latinan maitoa tarkoittavasta lac tai lactis -sanasta ja sokereihin viittaavasta -oosi-päätteestä.

Laktoosi on disakkaridi, joka koostuu kahdesta happisillan yhdistämästä monosakkaridista: glukoosista ja galaktoosista. Laktoosin empiirinen kaava on C12H22O11,moolimassa 342,3 g/mol ja CAS-numero 63-42-3.

Laktoosin muodostuminen elimistössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laktoosi muodostuu glukoosin ja galaktoosin sitoutuessa toisiinsa beeta-1-4-glykosidisidoksella.[2] Laktoosin muodostumista tapahtuu elimistössä ainoastaan maitorauhasen epiteelisoluissa. Maitorauhasen epiteelisoluissa laktoosi muodostetaan glukoosista Golgin laitteissa, joissa laktoosi myös pakataan kuljetusvesikkeleihin, joiden avulla laktoosi siirretään solujen ulkopuolelle.

Laktaasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorilla nisäkkäillä laktaasiksi kutsuttu entsyymi hajottaa laktoosin takaisin monosakkarideiksi, jolloin se voi imeytyä elimistöön. Tavallisesti laktaasin eritys lakkaa poikasten kasvaessa, eikä niiden elimistö voi enää sulattaa laktoosia. Tämä on mahdollisesti evoluution aikaansaama pakote poikasten vieroittamiseksi.lähde?

Laktaasin häviäminen on tavallista myös ihmisillä. Kuitenkin joillain ihmisryhmillä (erityisesti Pohjois-Euroopassa ja Lähi-idässä) ilmenee mutaatio, jonka vuoksi entsyymin eritys ei lakkaa aikuisiällä ja maitotuotteet voivat muodostaa suuren osan heidän ruokavaliostaan. Näyttäisi siltä, että vuosituhansia jatkunut maanviljely ja lampaiden, karjan ja vuohien lypsäminen näillä alueilla on aiheuttanut sopeutumisen maitopitoiseen ruokavalioon. Suomalaisista aikuisista laktaasientsyymi puuttuu noin 17 prosentilta.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laktoosia voidaan käyttää makeutusaineena. Lisäksi sille on käyttökohteita lääketieteessä ja biokemiallisissa ja biologisissa tutkimuksissa käymis- ja kasvatusalustana.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Urho, Ulla-Maija (toim.): Laktoosi ja laktoosi-intoleranssi Joulukuu 2001. Maito ja Terveys ry. Viitattu 13.3.2014.
  2. a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 958. Gummerus Kirjapaino Oy, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Laktoosi Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 13.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]