Pullulaani
| Pullulaani | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Ulkomuoto | valkea kuiva jauhe[1] |
| Liukoisuus veteen | hyvin vesiliukoinen, liukenematon moniin orgaanisiin liuottimiin[1] |
Pullulaani[2] on polysakkaridi. Se on rakenteeltaan suoraketjuinen eli lineaarinen ja koostuu toisissaan perättäin α(1–6)-glykosidisidoksin kiinni olevista maltotriooseista. Maltotrioosit koostuvat kolmesta glukoosista, jotka ovat kiinni toisissaan perättäin α(1–4)-glykosidisidoksin.[3]
Pullulaanin E-koodi on E1204. Sitä käytetään esimerkiksi ravintolisissä kapselikuorien ja päällystettyjen tablettien valmistuksessa sekä hengityksen raikastamiseen tarkoitettujen liukenevien kalvojen valmistuksessa.[2] Pullulaanin vesiliukoisuuden takia sitä voidaan käyttää esimerkiksi lääkkeissä lääkeaineiden imeytymisnopeutta säätelevänä täyteaineena. Pullulaania voidaan myös muuntaa kemiallisesti, jolloin siitä saadaan tuotettua veteen liukenemattomia kalvoja.[4]
Pullulaania tuottaa luontaisesti Aureobasidium pullulans -sieni, josta Bender ja kollegat eristivät sen vuonna 1958. He selvittivät pullulaanin rakenteen ensimmäisinä maailmassa vuonna 1959 ja nimesivät sen sienen tieteellisen nimen mukaan.[5][4] Eri sienikantojen tuottamien pullulaaniketjujen massat ovat yleensä välillä 50 000–40 000 000 daltonia.[3] Pullulaanin α(1–6)-glykosidisidoksia pystyy hajottamaan pullulanaasi-niminen entsyymi.[4]
Pullulaani on puhtaana kuiva, mauton ja hajuton valkea jauhe. Se ei ole hygroskooppinen, myrkyllinen, mutageeninen, karsinogeeninen ja sitä voidaan syödä ilman terveyshaittoja. Se hajoaa 250–280 °C lämpötilassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c J Barros-Velazquez et al: Antimicrobial food packaging, s. 385-397. Elsevier, 2016. ISBN 9780128007235. doi:10.1016/B978-0-12-800723-5.00030-9.
- ↑ a b E1204 ruokavirasto.fi. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 22.1.2021.
- ↑ a b C Israilides et al: Pullulan from agro-industrial wastes. Biotechnology and Genetic Engineering Reviews, 1999, 16. vsk, nro 1, s. 309–324. doi:10.1080/02648725.1999.10647981. ISSN 0264-8725. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c KK Sadasivuni et al: Biopolymer composites in electronics, s. 419-420. Elsevier, 2017. ISBN 9780128092613. doi:10.1016/B978-0-12-809261-3.00015-2.
- ↑ H Bender, J Lehmann, K Wallenfels: Pullulan, ein extracelluläres glucan von Pullularia pullulans. Biochimica et Biophysica Acta, 1959, 36. vsk, nro 2, s. 309–316. doi:10.1016/0006-3002(59)90172-6. ISSN 0006-3002. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruokavirasto: E1204 - Pullulaani
- PubChem: Pullulan (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Pullulan (englanniksi)
| Pääjoukko | |
|---|---|
| Geometria |
pentoosit • heksoosit • heptoosi • sykloheksaanikonformaatio • anomeeri • mutarotaatio |
| Suuri / pieni |
glyseraldehydi • dihydroksiasetoni • erytroosi • treoosi • erytruloosi • sedoheptuloosi |
| Pentoosit |
riboosi • arabinoosi • ksyloosi • lyksoosi • ribuloosi • ksyluloosi |
| Heksoosit |
glukoosi • galaktoosi • mannoosi • guloosi • idoosi • taloosi • alloosi • altroosi • fruktoosi • sorboosi • tagatoosi • psikoosi • fukoosi • ramnoosi |
| Disakkaridit |
sakkaroosi • laktoosi • trehaloosi • maltoosi • sellobioosi |
| Polysakkaridit |
glykogeeni • tärkkelys • selluloosa • kitiini • amyloosi • amylopektiini • stakyoosi • inuliini • dekstriini • pullulaani |
| Glykosaminoglykaanit |
hepariini • kondroitiinisulfaatti • hyaluronaani • heparaanisulfaatti • dermataanisulfaatti • kerataanisulfaatti |
| Aminoglykosidit |
kanamysiini • streptomysiini • tobramysiini • neomysiini • paromomysiini • apramysiini • gentamisiini • netilmysiini • amikasiini |