Pullulaani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pullulaani
Pullulan.png
Tunnisteet
CAS-numero 9057-02-7
Ominaisuudet
Ulkomuoto valkea kuiva jauhe[1]
Liukoisuus hyvin vesiliukoinen, liukenematon moniin orgaanisiin liuottimiin[1]

Pullulaani[2] on polysakkaridi. Se on rakenteeltaan suoraketjuinen eli lineaarinen ja koostuu toisissaan perättäin α(1–6)-glykosidisidoksin kiinni olevista maltotriooseista. Maltotrioosit koostuvat kolmesta glukoosista, jotka ovat kiinni toisissaan perättäin α(1–4)-glykosidisidoksin.[3]

Pullulaanin E-koodi on E1204. Sitä käytetään esimerkiksi ravintolisissä kapselikuorien ja päällystettyjen tablettien valmistuksessa sekä hengityksen raikastamiseen tarkoitettujen liukenevien kalvojen valmistuksessa.[2] Pullulaanin vesiliukoisuuden takia sitä voidaan käyttää esimerkiksi lääkkeissä lääkeaineiden imeytymisnopeutta säätelevänä täyteaineena. Pullulaania voidaan myös muuntaa kemiallisesti, jolloin siitä saadaan tuotettua veteen liukenemattomia kalvoja.[4]

Pullulaania tuottaa luontaisesti Aureobasidium pullulans -sieni, josta Bender ja kollegat eristivät sen vuonna 1958. He selvittivät pullulaanin rakenteen ensimmäisinä maailmassa vuonna 1959 ja nimesivät sen sienen tieteellisen nimen mukaan.[5][4] Eri sienikantojen tuottamien pullulaaniketjujen massat ovat yleensä välillä 50 000–40 000 000 daltonia.[3] Pullulaanin α(1–6)-glykosidisidoksia pystyy hajottamaan pullulanaasi-niminen entsyymi.[4]

Pullulaani on puhtaana kuiva, mauton ja hajuton valkea jauhe. Se ei ole hygroskooppinen, myrkyllinen, mutageeninen, karsinogeeninen ja sitä voidaan syödä ilman terveyshaittoja. Se hajoaa 250–280 °C lämpötilassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c J Barros-Velazquez et al: Antimicrobial food packaging, s. 385-397. Elsevier, 2016. ISBN 9780128007235. doi:10.1016/B978-0-12-800723-5.00030-9.
  2. a b E1204 ruokavirasto.fi. Viitattu 22.1.2021.
  3. a b C Israilides et al: Pullulan from agro-industrial wastes. Biotechnology and Genetic Engineering Reviews, 1999, 16. vsk, nro 1, s. 309–324. doi:10.1080/02648725.1999.10647981. ISSN 0264-8725. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c KK Sadasivuni et al: Biopolymer composites in electronics, s. 419-420. Elsevier, 2017. ISBN 9780128092613. doi:10.1016/B978-0-12-809261-3.00015-2.
  5. H Bender, J Lehmann, K Wallenfels: Pullulan, ein extracelluläres glucan von Pullularia pullulans. Biochimica et Biophysica Acta, 1959, 36. vsk, nro 2, s. 309–316. doi:10.1016/0006-3002(59)90172-6. ISSN 0006-3002. Artikkelin verkkoversio.