Stakyoosi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stakyoosi
Stachyose.svg
Tunnisteet
CAS-numero 470-55-3
SMILES C(C1C(C(C(C(O1)OCC2C(C(C(C(O2)OCC3C(C(C(C(O3)
OC4(C(C(C(O4)CO)O)O)CO)O)O)O)O)O)O)O)O)O)O[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C24H42O21
Moolimassa 666,576 g/mol
Sulamispiste 170 °C[2]

Stakyoosi (C24H42O21) on oligosakkarideihin kuuluva orgaaninen yhdiste, jota esiintyy useissa kasveissa. Stakyoosin rakenne koostuu kahdesta galaktoosiyksiköstä, jotka ovat sitoutuneet glukoosiin ja fruktoosiin.

Stakyoosia esiintyy lukuisissa kasveissa, erityisesti niiden juurissa, lehdissä ja siemenissä. Runsaasti yhdistettä on hernekasveissa. Ensimmäisen kerran stakyoosi eristettiin mukulapähkämöstä (Stachys tuberifera). Kasveissa stakyoosin tehtävä on toimia hiilihydraattien varastomuotona ja muotona, joka on suhteellisen helposti siirrettävissä kasvinosasta toiseen. Tämän lisäksi sillä on kasvin kylmänkestävyyttä ja kuivuudenkestävyyttä lisääviä ominaisuuksia. Kasvit muodostavat stakyoosia raffinoosista ja galaktinolista glykosyylitransferaaseihin kuuluvan entsyymin stakyoosisyntaasin katalysoimana.[2][3][4][5][6]

Stakyoosi on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen ominaiskiertokyky vesiliuoksessa on +149°.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stachyose – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
  2. a b c Thomas Scott,Eric Ian Mercer: Concise encyclopedia biochemistry and molecular biology, s. 635. Walter de Gruyter, 1997. ISBN 978-3110145359. (englanniksi)
  3. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 966. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  4. James N. BeMiller: Carbohydrates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 18.4.2018
  5. Bertram O. Fraser-Reid, Kuniaki Tatsuta, Joachim Thiem: Glycoscience, s. 1675. Springer, 2001. ISBN 9783540677642. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.4.2018). (englanniksi)
  6. P. M. Dey, J. B. Harborne: Plant Biochemistry, s. 167. Academic Press, 1997. ISBN 978-0-12-214674-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.4.2018). (englanniksi)