Siirry sisältöön

Erytroosi

Wikipediasta
Erytroosi
Tunnisteet
IUPAC-nimi

(2R,3R)-2,3,4-trihydroksibutanaali (D)

(2S,3S)-2,3,4-trihydroksibutanaali (L)
CAS-numero

[https://commonchemistry.cas.org/detail?cas_rn=583-50-6 (D) 

        533-49-3 (L) 583-50-6 (D)
533-49-3 (L)]
PubChem CID 94176
SMILES

(D): OC[C@@H](O)[C@@H](O)C=O

(L): OC[C@H](O)[C@H](O)C=O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H8O4
Moolimassa 120,104 g/mol
Sulamispiste 154–156 °C
Kiehumispiste 311.1 °C,
Tiheys 1,4 g/cm3
Liukoisuus veteen liukenee hyvin veteen

Erytroosi on tetrooseihin kuuluva, pääasiassa D-erytroosina esiintyvä monosakkaridi, jossa on neljä hiiliatomia. Se on aldotetroosi eli siinä on aldehydiryhmä. Erytroosin, kuten muidenkin tetroosien, kemiallinen kaava on C4H8O4.[1]

Erytroosin eristi raparperista ranskalainen kemisti Louis Garot. Hän antoi sille nimen erytroosi (ἐρυθρός, "punainen" kreikaksi), koska vaikka se on normaalisti vaalean keltaista, se värjäytyi alkalimetallien läsnäollessa punaiseksi.[2]

Erytroosi-4-fosfaatti on pentoosifosfaattireitin välivaihe.[3]

Fischer projections

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Merck Index, 11th Edition, 3637
  2. ↑ Wells, David Ames; Cross, Charles Robert; Bliss, George; Trowbridge, John; Nichols, William Ripley; Kneeland, Samuel: Annual of Scientific Discovery, s. 211. Boston: Gould, Kendall, and Lincoln, 1851. Teoksen verkkoversio Viitattu 16.9.2019.
  3. ↑ Kruger, Nicholas J; von Schaewen, Antje: The oxidative pentose phosphate pathway: structure and organisation. Current Opinion in Plant Biology, June 2003, 6. vsk, nro 3, s. 236–246. doi:10.1016/S1369-5266(03)00039-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiilihydraatit
Pääjoukko
Geometria
Suuri / pieni
Pentoosit
Heksoosit
Disakkaridit
Polysakkaridit
Glykosaminoglykaanit
Aminoglykosidit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erytroosi&oldid=23468342”