Erytroosi-4-fosfaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erytroosi-4-fosfaatti
Erythrose 4-phosphate.svgErythrose 4-phosphate.png
Tunnisteet
CAS-numero 585-18-2
IUPAC-nimi [(2R,3R)-2,3-dihydroksi-4-oksobutyyli]divetyfosfaatti
SMILES C(C(C(C=O)O)O)OP(=O)(O)O[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C4H9O7P
Moolimassa 200,082 g/mol

Erytroosi-4-fosfaatti (C4H9O7P ) on erytroosin fosfaattiesteri. Yhdiste esiintyy välituotteena ja lähtöaineena monien biologisesti tärkeiden yhdisteiden biosynteesissä.

Biokemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erytroosi-4-fosfaatti on osa pentoosifosfaattireittiä. Yhdistettä muodostuu glyseraldehydi-3-fosfaatin ja sedoheptuloosi-7-fosfaatin välisessä reaktiossa yhdessä fruktoosi-6-fosfaatin kanssa. Tätä reaktiota katalysoi transaldolaasientsyymi. Erytroosi-4-fosfaatti reagoi reitin seuraavassa vaiheessa toisen pentoosifosfaattireitin välituotteen ksyluloosi-5-fosfaatin kanssa transketolaasin katalysoimana, jolloin muodostuu glyseraldehydi-3-fosfaattia ja fruktoosi-6-fosfaattia. Yhteyttämisessä Calvinin kierron eli pimeäreaktioiden osana transketolaasi katalysoi erytroosi-4-fosfaatin muodostusta glyseraldehydi-3-fosfaatista ja fruktoosi-6-fosfaatista. Yhdiste reagoi edelleen aldolaasin katalysoimana dihydroksiasetonifosfaatin kanssa muodostaen sedoheptuloosi-1,7-bisfosfaattia.[2]

Erytroosi-4-fosfaatti esiintyy myös lähtöaineina monien muiden biomolekyylien synteesille. Aminohappoja tryptofaani, fenyylialaniini ja tyrosiini muodostuu niin kutsutun sikimihapporeitin kautta ja tämän reitin ensimmäisessä vaiheessa erytroosi-4-fosfaatti reagoi fosfaoenolipalorypälehapon kanssa. Erytroosi-4-fosfaatista kasvit valmistavat muun muassa myös ligniiniä ja antosyaaniväriaineita.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erythrose 4-phosphate – Substance summary NCBI. Viitattu 16. elokuuta 2011.
  2. a b Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 571, 580, 693-694. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2. (englanniksi)
  3. Hans-Walter Heldt: Plant biochemistry, s. 177. Academic Press, 2005. ISBN 978-0-12-088391-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.08.2011). (englanniksi)
  4. Aminohappojen synteesi Solunetti. Viitattu 16.8.2011.
  5. James D. Mauseth: Botany, s. 258. Jones & Bartlett Learning, 2009. ISBN 9780763753450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.08.2011). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.