Laktoosi-intoleranssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Laktoosi-intoleranssi on oireyhtymä, jossa laktoosia eli maitosokeria sisältävät ruoka-aineet, tärkeimpänä maito ja maitotuotteet, aiheuttavat ruoansulatuskanavan oireita, kuten ilmavaivoja, turvotusta ja vatsakipuja. Sen aiheuttaa laktoosia glukoosiksi ja galaktoosiksi pilkkovan laktaasientsyymin vähyys tai puute ohutsuolessa (ks. hypolaktasia).

Laktaasientsyymin väheneminen alkaa imeväisiän jälkeen ja on normaaliin kehitykseen liittyvä ilmiö. Ilmiö on tavallinen myös muilla nisäkkäillä. Jonkinasteinen laktoosi-intoleranssi on suurimmalla osalla maailman väestöä. Niillä alueilla, joilla laktoosi-intolerantteja on vain vähemmistö ihmisistä, se kuitenkin saattaa johtaa samantapaisiin erityisjärjestelyihin kuin ruokavaliota rajoittavat sairaudet.

Laktoosi-intolerantti on henkilö, joka saa oireita nautittuaan maitosokeria. Se on disakkaridi eli muodostunut kahdesta monosakkaridista. Laktaasin tehtävä on katkaista laktoosin muodostavan glukoosin ja galaktoosin välinen sidos.

Arvioiden mukaan 75 % maailman väestöstä on laktoosi-intolerantteja lapsuusiän jälkeen.[1] Laktoosi-intoleranssi vaihtelee maantieteellisesti: Pohjois-Euroopassa laktoosi-intolerantteja on noin 5 % väestöstä, kun taas joissain Aasian ja Afrikan maissa jopa yli 90 %.[2] Suomalaisista aikuisista noin 83 % pystyy käyttämään maitoa ravinnokseen ainakin jossain määrin.[3]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laktoosi-intoleranssiin liittyy tyypillisesti ruoansulatuskanavan oireita, kuten ilmavaivoja, turvotusta ja vatsakipuja.

Koska laktaasi-entsyymi puuttuu, pääsee laktoosi paksusuoleen asti, jossa se sitoo itseensä paksusuolen aktiivisia molekyylejä, jotka puolestaan sitovat vettä poistuessaan elimistöstä. Muita hypolaktaasian oireita ovat vatsakipu ja ilmavaivat, jotka ovat seurausta paksusuolessa symbioosissa elävien bakteerien muodostamista suolistokaasuista.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laktaasientsyymin tuotannon jatkumisen ohutsuolessa aiheuttava mutaatio on Suomessa yleisempi kuin vastaava mutatoitumaton geeni, joka ei tuota laktoosia pilkkovaa laktaasia. Tämän mutaation arvellaan kehittyneen kahdella alueella sekä Etelä-Uralilla että Saharan pohjoispuolella. Osa tutkijoista uskoo myös kolmannen vastaavan alueen olemassaoloon Ugandan ja Ruandan välimaastossa.[4]

Akatemiaprofessori Leena Palotie työryhmineen paikansi vuonna 2005 maitotuotteiden siedon aiheuttavan geenimuunnoksen Ural-vuoriston eteläpäähän tai Pohjois-Kaukasiaan. Kyky sietää maitotuotteita johtuu yhdestä geenimuunnoksesta, joka kehittyi ehkä 5 000–12 000 vuotta sitten. Tiedot perustuvat 1 611 geeninäytteeseen, jotka kerättiin 37 eri väestöstä ympäri maailmaa. Tutkijat keskittyivät mutaatioiden määrään sen geenin ympärillä, joka tuottaa maitosokeria pilkkovaa entsyymiä eli laktaasia.[5][6]

Diagnoosi ja ruokavaliomuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypolaktaasia todetaan joko itse tai lääkärin tekemällä laktoosirasitustestillä, jossa testattava nauttii tyhjään vatsaan 50 g annoksen veteen liuotettua laktoosia. Testiannoksen jälkeen seurataan verensokeripitoisuudessa tapahtuvia muutoksia. Ellei veren glukoosipitoisuus nouse, viittaa se hypolaktasiaan eli laktaasientsyymin heikentyneeseen tuotantoon. Hypolaktasiasta aiheutuvia laktoosin imeytymishäiriön oireita kutsutaan kansankielellä laktoosi-intoleranssiksi.

Hypolaktasiaa tutkitaan nykyään myös geenitestillä. Tällöin vältytään laktoosirasituskokeen aiheuttamilta suolisto-oireilta. Geenitesti paljastaa, onko tutkittavalla genotyyppi, joka aiheuttaa laktaasientsyymin muodostumisen pysähtymisen kouluiässä. Geenitesti soveltuu kuitenkin lapsille huonosti, sillä se osoittaa vain sen, onko lapsella perinnöllinen taipumus laktaasiaktiivisuuden vähenemiseen. Testi ei selvitä, onko entsyymin väheneminen lapsella jo alkanut. Laktaasientsyymin pitoisuus alenee tavallisesti vasta 5–12 vuoden iässä.

Vähälaktoosisen ruokavalion toteuttaminen onnistuu valitsemalla vähälaktoosisia (esimerkiksi Hyla, Into) tuotteita, täysin laktoosittomia maitotuotteita tai pysymällä täysin erossa kaikista maitotuotteista. Täysin laktoosittomaan ruokavalioon vähälaktoosiset tuotteet eivät sovi. Vähälaktoosiset sekä laktoosittomat maitotuotteet sisältävät samoja tärkeitä ravintoaineita kuin tavanomaiset maitotuotteet, muun muassa kalsiumia ja maidon hyvälaatuista proteiinia. Myös soijavalmisteet sopivat, ellei ole melko yleistä soija-allergiaa. Kaurasta ja riisistä valmistetaan myös maitotuotteita vastaavia elintarvikkeita, mutta ne ovat selvästi kalliimpia kuin maidosta valmistetut eivätkä kasviperäisestä raaka-aineesta valmistetut juomat sisällä luonnostaan kalsiumia. Laktoosi-intolerantit sietävät pitkään kypsytettyjä juustoja, koska niissä ei ole laktoosia.

Laktaasientsyymit ja probiootit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laktoosi-intoleranssin oireiden välttämiseksi hypolaktasiasta kärsivät voivat nauttia vaihtoehtoisia laktaasientsyymitabletteja tai -tippoja. Laktoosia hajottavia entsyymejä nautitaan laktoosia sisältävän aterian yhteydessä.

Toinen vaihtoehto on probioottien eli luonnosta eristettyjen laktoosia pilkkovien bakteerien sekoitus. Esimerkiksi prolaktaasi on probioottinen kapseli, joka täytyy ottaa päivittäin. Valmisteiden sisältämät bakteerit pilkkovat laktoosia noin 24 tunnin ajan ennen menehtymistään.

Monet maitovalmisteiden valmistajat tarjoavat tuotteistaan laktoosittomia tai vähälaktoosisia vaihtoehtoja, joista laktoosi on yleensä entsymaattisesti hajotettu etukäteen.

Maitoallergia ei vaikuta laktoosiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laktoosi-intoleranssia ei tule sekoittaa maitoallergiaan. Maitoallergia on yliherkkyys maitoproteiinille. Laktoosia pilkkoo entsyymi, mutta kaikki allergiat johtuvat proteiineista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pribilia, Bethany a.; Hertzler, Steve R.; Martin, Berdine R.; Weaver, Connie M.; Savaiano, Dennis A.: Improved lactose digestion and intolerance among African-American adolescent girls fed a dairy-rich diet. Journal of the American Dietetic Association. 1.5.2000. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
  2. Bulhões, A.C.; Goldani, H.A.S.; Oliveira, F.S.; Matte, U.S.; Mazzuca, R.B.; Silveira, T.R.: Correlation between lactose absorption and the C/T-13910 and G/A-22018 mutations of the lactase-phlorizin hydrolase (LCT) gene in adult-type hypolactasia Brazilian Journal of Medical and Biological Research. marraskuu 2007. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
  3. Luolamiehen geeneillä ei maitoa juoda YLE Uutiset. 8.2.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 8.2.2011. (suomeksi)
  4. Kiple, Kenneth F.: IV.E.6. - Lactose Intolerance – Distribution of Lactase Persistence The Cambridge World History of Food. Viitattu 7.1.2009. (englanniksi)
  5. Bioinfo.pl
  6. Leena Palotie, Geenipalapelin mestari luettu 7.9.2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]