Paksusuolen syöpä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paksusuolen syöpä
Paksusuolen syöpä kahdessa kohdassa

Paksusuolen syöpä (lat. cancer intestini crassi) on ruoansulatuskanavan loppuosassa, umpisuolen (caecum), koolonin tai peräsuolen alueella esiintyvä syöpä. Tavallisin muoto on limakalvosta kehittyvä rauhassolusyöpä eli adenokarsinooma (lat. carcinoma intestini crassi). Harvinaisia paksusuolisyövän muotoja ovat pahanlaatuinen (maligni) karsinoidikasvain ja lymfooma. Paksusuolen karsinooma on länsimaissa kolmanneksi yleisin ja toiseksi eniten kuolemia aiheuttava syöpä. Suomessa siihen sairastuu 2 000–2 500 henkilöä ja kuolee noin 1 000 henkilöä joka vuosi. Sen ajatellaan useimmiten syntyvän ruoansulatuskanavan seinämässä olevista niin sanotuista adenoomapolyypeistä. Ne ovat hyvänlaatuisia, nyppylämäisiä, varrellisia tai sienimäisiä muodostumia, jotka kuitenkin voivat vuosien kuluessa muuttua syöväksi.

Paksusuolen syöpä on lähinnä vauraiden maiden ongelma[1], joka liittyy etenkin lihavuuteen eli huomattavaan ylipainoon sekä runsaaseen alkoholinkulutukseen[2].

Tyypillinen paksusuolisyövän hoito on leikkaus, jossa osa paksusuolta poistetaan. Peräsuolen alaosan syövän leikkauksessa voidaan joutua uhraamaan peräaukko ja tekemään suoliavanne. Tietyissä tapauksissa hoitoa jatketaan kemoterapian keinoin.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein paksusuolen syöpä voi olla melko pitkään oireeton, ja siksi väestöseulontojen suorittamiselle voidaan katsoa olevan perusteita. Kun oireita esiintyy, ne riippuvat kasvaimen sijainnista paksu- tai peräsuolessa. Tyypillisiä oireita ovat muun muassa muutokset ulostamistiheydessä (ummetus tai ripuli) tai ulosteiden koostumuksessa. Lisäksi äkillistä painonlaskua, anemiaa ja muita yleisiä heikkousoireita saattaa esiintyä. Metastaasien yhteydessä näkyy myös etäispesäkkeen paikan mukaisia oireita, kuten hengenahdistusta keuhkometastaasien yhteydessä.

Ravinnon vaikutus paksusuolen syövän riskiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä naisten viidenneksellä, jonka ruokavalion glykeeminen kokonaiskuorma on suurin, esiintyy lähes kolme kertaa enemmän paksusuolen syopää kuin sillä viidenneksellä, jolla on pienin glykemiakuorma[3]. Paljon rasvaisia maitotuotteita nauttivilla naisilla esiintyy vuonna 2005 julkaistun ruotsalaisen väestötutkimuksen mukaan 40 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin niillä jotka käyttävät niitä vain vähän tai ei lainkaan rasvaisia maitotuotteita. Maitorasvan määrän ja paksusuolen syövän välinen yhteys on lineaarinen eli syöpäriski vähenee sitä enemmän, mitä useampia annoksia rasvaisia maitotuotteita ruokavalioon kuuluu. Suurin ehkäisevä vaikutus on juustolla, jota on nautittava vähintään 60 grammaa päivässä, jotta syopäriski pienenisi. Tutkimukseen osallistui 60 000 naista, jotka olivat iältään 40–76-vuotiaita. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että maitorasvan sisältämä konjugoitu linolihappo vähentää syöpään liittyvien mutaatioiden syntymistä paksusuolen keskiosassa eli koolonissa.[4]

Lihajalosteiden eli makkaran ja valmismarinoidun lihan kaltaisten teollisten lihavalmisteiden nauttiminen nostaa 20-50 prosenttia paksusuolen syövän riskiä verrattuna siihen, ettei söisi lainkaan lihajalosteita[5]. Vuonna 2015 julkaistusta kattavasta tutkimuksesta saatiin tulos, että lihan ja lihajalosteiden kalalla korvanneiden suolistosyövän riski väheni 43 prosenttia keskivertoruokailijaan verrattuna. Jos korvaavina ruoka-aineina käytettiin maitotuotteita tai kananmunia, riski väheni 18 prosenttia, ja kaikkien eläinkunnan tuotteiden syömisestä pidättäytyminen vähensi riskiä vain 16 prosenttia.[6]

Liian runsas raudansaanti lisää paksusuolen syövän riskiä[7]. Tämä saattaa johtua siitä, että raudasta muodostuu paksusuolessa vapaita radikaaleja[8].

B6-vitamiinin eli pyridoksiinin kohtalainenkin puute näyttää lisäävän jonkin verran paksusuolen syövän riskiä ja kääntäen, niiden käyttö ravintolisänä näyttää vähentävän sairastumisen riskiä noin 20 prosenttia[9]. Hyviä B6-vitamiinin lähteitä ovat sianliha, siipikarja, kala ja täysjyvävilja[10]. Eläinkokeista on saatu lisäksi tuloksia siitä, että muidenkin B-vitamiinien puute saattaa lisätä paksusuolen syövän riskiä[11]. Muiden B-vitamiinien riittävän saannin voi varmistaa esimerkiksi syömällä sianlihaa[12][13]. Lisäksi pitäisi varmistaa vielä B9-vitamiinin saanti syömällä esimekiksi maksaa tai kananmunia[14].

Vuonna 2018 julkaistiin metatutkimus, jonka mukaan rasvan määrällä tai laadulla ei näyttäisi olevan vaikutusta paksusuolen syöpäriskiin[15].

Eläinkokeissa on havaittu, että antiksidanttipitoinen ravinto voi lisätä paksusuolen syövän riskiä[16].

Kuitulisien tai kuitupitoisen ravinnon vaikutuksesta paksusuolen syövän ilmaantumisriskiin saatu tutkimusnäyttö on hyvin ristiriitaista. Erään tutkimuksen mukaan ravintokuitu voi jopa lisätä syöpäriskiä[17]. Toisten tutkimusten mukaan kuidulla ei ole vaikutusta syövän ilmenemiseen[18][19]

Vuonna 2009 julkaistun laajan väestötutkimuksen mukaan henkilöillä, joiden uloste on löysää, on kolme kertaa normaalia suurempi riski sairastua peräsuolen syöpään[20].

Muut riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riski sairastua paksusuolen syöpään kasvaa iän myötä, sillä valtaosa syövistä todetaan 60–70-vuotiailla. Myös pitkään jatkuvat tulehdukselliset suolistosairaudet, kuten Crohnin tauti ja ulseratiivinen koliitti, lisäävät sairastumisriskiä. Paksusuolen syövästä tunnetaan myös joitakin periytyviä muotoja, kuten perinnöllinen ei-polypoottinen paksusuolisyöpä (HNPCC), Peutz–Jeghersin oireyhtymä (PJS) ja familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (FAP).

Valtaosa syöpätapauksista on seurausta elintapoihin liittyvistä riskitekijöistä.[21] Sairauden alueellinen esiintyvyys onkin sitä korkeampi, mitä korkeampi alueen elintaso on[22].

Naisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että lihavuus eli huomattava ylipaino lähes kaksinkertaistaa sairastumisriskin. Viikoittain yli kahdeksan alkoholiannosta juovilla on 2,5-kertainen riski saada suolisyöpä tai sen esiaste. [23]. Myös insuliiniresistenssi ja siitä johtuva insuliinin liikatuotanto lisävät paksusuolen syövän riskiä[3].

Paksusuolen syöpää voidaan ehkäistä jonkin verran liikunnan avulla, sillä liikuntaa harrastavien sairastumisvaara on 25 prosenttia pienempi kuin niiden ikätoverien, jotka eivät liiku paljoa[24].

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolistosyöpä on lisääntynyt laajalti Suomessa ollen nykyisin jo toiseksi yleisin syöpätyyppi. Myös varhain alkavat suolistosyövät ovat yleistyneet. Lihavuus eli huomattava ylipaino lisää sairastumisriskiä jo nelikymppisillä.[25]

Sairastuneiden mediaani-ikä paksusuolen syövän toteamisen hetkellä oli vuosina 2000–2003 Yhdysvalloissa 71 vuotta. Paksusuolisyöpään kuolleiden mediaani-ikä oli 75 vuotta. Vain 0,9 % sairastuneista oli diagnoosihetkellä 20–34-vuotiaita. Vielä nuorempia oli sairastuneista 0,0 %.[26] Tästä huolimatta tapauksia on kuvattu myös alle 20-vuotiailla.[27]

Yhdysvalloissa kolorektaalisyöpä on yleisesti ottaen harvinaistumassa, mutta alle 50-vuotiailla insidenssi on kasvussa. Alle 50-vuotiaista potilaista 73 % on 40–49-vuotiaita.[28]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmissa tapauksissa paksusuolen syöpä diagnosoidaan kolonoskopian avulla. Tässä tutkimusmenetelmässä henkilön paksu- ja peräsuoli kuvataan viemällä suoleen peräaukon kautta valaiseva kamera. Kuvatusta materiaalista voidaan tunnistaa polyypit ja muut epänormaalit muutokset suolen seinämässä, ja lisäksi on mahdollisuus ottaa seinämästä koepaloja lisätutkimuksia varten. Kolonoskopian ohella diagnosoinnissa voidaan käyttää ulostenäytteen tutkimista veren läsnäolon varalta sekä peräsuolen alueen tunnustelemista käsin.

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoidon valitsemista ja ennusteen muodostamista varten diagnosoitu paksusuolen karsinooma luokitellaan kuuluvaksi tiettyyn levinneisyysluokkaan sen mukaan, miten laajalle kasvain on diagnosointihetkeen mennessä levinnyt. Käytössä on useita hieman toisistaan poikkeavia luokitusjärjestelmiä; näistä ns. Dukesin luokitus on perustana useimmille muille. Dukesin järjestelmän mukaiset luokat ovat: luokka A: kasvain on levinnyt suolen seinämään mutta ei läpäise seroosaa eli suolen seinämää ympäröivää sidekudoskalvoa. luokka B: kasvain läpäisee seroosan. luokka C: kasvain on levinnyt suolen seinämästä seroosan läpi ja lähistöllä oleviin imusolmukkeisiin. luokka D: Kasvain on metastasoinut eli lähettänyt etäpesäkkeitä myös kauempana oleviin elimiin.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksusuolen syövän hoidossa käytettävät menetelmät valitaan sen mukaan mihin vaiheeseen syöpä on kehittynyt diagnosointiin mennessä. Tavanomaisimpia hoitokeinoja ovat syöpäkirurgia ja kemoterapia.

Syöpäkirurgiassa tavoitteena on poistaa kasvain leikkaamalla; käytännössä kasvaimen ympäriltä poistetaan myös ns. marginaali eli tervettä kudosta sen varmistamiseksi että kaikki pahanlaatuiset solut saadaan poistettua. Suolen seinämän lisäksi voidaan poistaa paikallisia imusolmukkeita jos on syytä epäillä kasvaimen lähettäneen niihin etäpesäkkeitä. Kirurgisesti voidaan luonnollisesti poistaa vain tunnistetut kasvaimet, ja laajalle levinnen syövän täydellinen poistaminen ei aina ole mahdollista. Pahimmassa tapauksessa kasvain on voinut levitä niin laajalle, että leikkaaminen ainoastaan pahentaisi henkilön vointia ja ennustetta; tällaisissa tapauksissa leikkaava lääkäri joutuu sulkemaan leikkaushaavan kasvainta poistamatta.

Kemoterapian eli sytostaatteihin perustuvan lääkehoidon tavoitteena on eliminoida leikkauksesta mahdollisesti jääneet pahanlaatuiset solut, pienentää kasvaimen kokoa tai hidastaa syövän etenemistä. Kemoterapiaa käytetään useimmiten leikkaushoidon jälkeen, ja siinä käytettävät lääkeaineet riippuvat syövän levinneisyydestä. Kemoterapiassa käytetään tyypillisesti useamman lääkeaineen yhdistelmää; yhteistä useimpien käytettyjen lääkeaineiden vaikutusmekanismille on se, että ne estävät tavalla tai toisella syöpäsolujen jakautumista.

Sädehoitoa ei rutiininomaisesti käytetä paksusuolensyövän hoidossa, sillä sen kohdentaminen oikeaan kohtaan on melko vaikeaa, ja siksi sen aiheuttamat haitat ovat useimmissa tapauksissa hyötyjä suuremmat. Poikkeuksena ovat kuitenkin peräsuolen alueella olevat kasvaimet sekä kasvaimet, joissa leikkauksesta ei ole apua suuren koon tai voimakkaan kiinnittymisen vuoksi; tällaisissa tapauksissa paikallista sädehoitoa voidaan hyödyntää.

D3-vitamiinin käyttö ravintolisänä parantaa 40 % eloonjäämisen mahdollisuutta, osoittavat amerikkalaisten sairaanhoitajien ja lääkäreiden terveystutkimukset.[29]

Paksusuolen syövän seulonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksusuolen syövän kehittyminen kestää tyypillisesti useita vuosia ja hoidon onnistumismahdollisuudet ovat sitä paremmat mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan. Siksi useissa maissa asiantuntijat suosittelevat kohonneen riskin piiriin kuuluvien ihmisryhmien seulontatutkimuksia paksusuolen syöpien varhaiseksi löytämiseksi. Suomessa suolistosyöpien seulonnat aloitettiin kokeiluna vuonna 2004 ja seulontoja laajennettiin yhteensä noin 150 kuntaan vuonna 2005. Seulonnassa 60–68-vuotiaat tutkimushenkilöt toimittavat tutkittavaksi kolmena peräkkäisenä ulostuskertana kotioloissa ottamansa ulostenäytteet, ja mikäli näytteistä löytyy piilevää verta, henkilö kutsutaan suoliston tähystykseen oman kuntansa järjestämän terveyspalvelun kautta.[30] Seulonnan valtakunnallinen vastuukeskus on Pirkanmaan syöpäyhdistys ry.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kysymyksiä ja Vastauksia: Paksu- ja peräsuolen syöpä (Kolorektaalisyöpä)
  2. Nuorten aikuisten suolistosyövät yleistyneet huimasti – tutkijat löysivät kuusi syytä ilmiölle. https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/e71705ce-dd7b-4a0f-9f03-d88dd48c0c57
  3. a b Susan Higginbotham, Zuo-Feng Zhang, I.-Min Lee, Nancy R. Cook, Edward Giovannucci, Julie E. Buring: Dietary Glycemic Load and Risk of Colorectal Cancer in the Women's Health Study. JNCI: Journal of the National Cancer Institute, 4.2.2004, nro 3, s. 229–233. doi:10.1093/jnci/djh020. ISSN 0027-8874. Artikkelin verkkoversio. en
  4. Larsson et. al: High-fat dairy food and conjugated linoleic acid intakes in relation to colorectal cancer incidence in the Swedish Mammography Cohort. The American Journal of Clinical Nutrition, Volume 82, Issue 4, October 2005, Pages 894–900. https://academic.oup.com/ajcn/article/82/4/894/4607591
  5. Processed meat and colorectal cancer: a review of epidemiologic and experimental evidence. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18444144
  6. Vegetarian Dietary Patterns and the Risk of Colorectal Cancers. Abstract. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4420687/
  7. J. I. Wurzelmann, A. Silver, D. M. Schreinemachers, R. S. Sandler, R. B. Everson: Iron intake and the risk of colorectal cancer. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention: A Publication of the American Association for Cancer Research, Cosponsored by the American Society of Preventive Oncology, 1996-07, nro 7, s. 503–507. PubMed:8827353. ISSN 1055-9965. Artikkelin verkkoversio.
  8. Does Dietary Fiber Affect the Levels of Nutritional Components after Feed Formulation? Sivut 1-2 https://tinyurl.com/r9mobwy
  9. Theodoratou E, Farrington, Tenesa, A, et al. Dietary Vitamin B6 Intake and the Risk of Colorectal Cance Cancer. Epidemiology Biomarkers & Prevention 2008;17, 171-182, doi: 10.1158/1055-9965.EPI-07-0621 Abstract
  10. https://fineli.fi/fineli/fi/ravintotekijat/2276
  11. Liu Z, Choi S-M, Crott JW, et al. Mild Depletion of Dietary Folate Combined with Other B Vitamins Alters Multiple Components of the Wnt Pathway in Mouse Colon. J. Nutr. 2007 137: 2701-2708 Abstract
  12. https://fineli.fi/fineli/fi/ravintotekijat/2278
  13. B3-vitamiini, niasiini eli nikotiiniamidi terve.fi. 24.11.2005. Viitattu 4.3.2020.
  14. https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet?foodType=ANY&portionUnit=G&portionSize=100&sortByColumn=component&sortOrder=desc&component=2273&&offset=0
  15. Dietary Fat Intake and Risk of Colorectal Cancer: A Systematic Review and Meta-Analysis of Prospective Studies. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6315498/
  16. Antioxidant-rich foods like black tea, chocolate, and berries may increase risk for certain cancers, new study finds medicalxpress.com. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
  17. Calcium and fibre supplementation in prevention of colorectal adenoma recurrence: a randomised intervention trial. European Cancer Prevention Organisation Study Group: Bonithon-Kopp C, Kronborg O, Giacosa A, Räth U, Faivre J. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11073017
  18. Fiber Intake and Incidence of Colorectal Cancer among 76,947 Women and 47,279 Men(englanniksi)
  19. Dietary fibre for the prevention of colorectal adenomas and carcinomas(englanniksi)
  20. Park et al.: Is bowel habit linked to colorectal cancer? – Results from the EPIC-Norfolk study. tieteellinen artikkeli, 14 November 2008. EUROPEANJOURNALOFCANCER 45.
  21. Cummings JH, Bingham SA: Diet and the prevention of cancer. BMJ 1998;317:1636–40. PMID 9848907
  22. Kysymyksiä ja Vastauksia: Paksu- ja peräsuolen syöpä (Kolorektaalisyöpä)
  23. Nuorten aikuisten suolistosyövät yleistyneet huimasti – tutkijat löysivät kuusi syytä ilmiölle. https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/e71705ce-dd7b-4a0f-9f03-d88dd48c0c57
  24. Paksusuolen syöpä kaihtaa aktiivikuntoilijaa
  25. Suolistosyövät yleistyneet huimasti – tutkijat löysivät kuusi syytä ilmiölle, tunnista oireet. https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/e71705ce-dd7b-4a0f-9f03-d88dd48c0c57
  26. Colon Cancer Statistics: An Introduction
  27. Colorectal cancer in a patient younger than 20 years of age: Report of a case and a review of the Japanese literature
  28. Colorectal Cancer Increasing In Young Adults
  29. doi:10.1038/sj.bjc.6605262 Ng K., Wolpin, B. M., Meyerhardt, J. A., et al. Prospective study of predictors of vitamin D status and survival in patients with colorectal cancer. British Journal of Cancer 2009; 101, 916–923
  30. http://www.pirkanmaansyopayhdistys.fi/suolistosyovan-seulonta/
  31. http://www.cancer.fi/syoparekisteri/joukkotarkastusrekisteri/yleisolle/suolistosyovan-seulonta/yleisimmat_kysymykset/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]