Paksusuolen syöpä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paksusuolen syöpä

Paksusuolen syöpä (lat. carcinoma coli) on ruoansulatuskanavan loppuosassa, paksusuolen ja peräsuolen alueella esiintyvä syöpämuoto. Se on länsimaissa kolmanneksi yleisin ja toiseksi eniten kuolemia aiheuttava syöpämuoto. Suomessa siihen sairastuu 2 000–2 500 henkilöä ja kuolee noin 1 000 henkilöä joka vuosi. Sen ajatellaan useimmiten syntyvän ruoansulatuskanavan seinämässä olevista niin sanotuista adenoottisista polyypeistä. Ne ovat sinänsä hyvänlaatuisia, sienimäisiä muodostumia, jotka kuitenkin voivat muuttua syöväksi. Tyypillinen paksusuolen syövän hoito on kasvaimen kirurginen poisto, jonka jälkeen hoitoa yleensä jatketaan kemoterapian keinoin.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein paksusuolen syöpä voi olla melko pitkään oireeton, ja siksi väestöseulontojen suorittamiselle voidaan katsoa olevan perusteita. Kun oireita esiintyy, ne riippuvat kasvaimen sijainnista paksu- tai peräsuolessa. Tyypillisiä oireita ovat muun muassa muutokset ulostamistiheydessä (ummetus tai ripuli) tai ulosteiden koostumuksessa. Lisäksi äkillistä painonlaskua, anemiaa ja muita yleisiä heikkousoireita saattaa esiintyä. Metastaasien yhteydessä näkyy myös etäispesäkkeen paikan mukaisia oireita, kuten hengenahdistusta keuhkometastaasien yhteydessä.

Riskitekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka paksusuolen syövästä tunnetaan joitakin periytyviä muotoja, kuten perinnöllinen ei-polypoottinen paksusuolisyöpä (HNPCC), Peutz–Jeghersin oireyhtymä (PJS) ja familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (FAP), valtaosa syöpätapauksista on seurausta elintapoihin liittyvistä riskitekijöistä[1]. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi, runsaasti punaista lihaa ja vähän tuoreita kasviksia sisältävä ruokavalio[1] sekä liikuntaharrastusten puute tai vähäisyys. Lisäksi riski sairastua paksusuolen syöpään kasvaa iän myötä; valtaosa syövistä todetaan 60–70-vuotiailla. Myös pitkään jatkuvat tulehdukselliset suolistosairaudet, kuten Crohnin tauti ja ulseratiivinen koliitti, lisäävät riskiä sairastua paksusuolen syöpään. B-vitamiinien kohtalainenkin puute näyttää lisäävän paksusuolen syövän riskiä ja kääntäen, niiden käyttö ravintolisänä näyttää vähentävän sairastumisen riskiä noin 20 prosenttia.[2][3]

Liikuntaa harrastavien sairastumisvaara on neljänneksen pienempi kuin ikätoverien, jotka eivät liiku paljoa.[4]

Olut ja väkevät alkoholijuomat nostavat suolisyövän riskiä. Niillä, jotka juovat yli kahdeksan annosta väkeviä tai olutta viikossa, on 2,5-kertainen riski saada suolisyöpä tai sen esiaste. Viini puolestaan pikemminkin suojaa paksusuolen syövältä.lähde?

Sairauden alueellinen esiintyvyys on sitä korkeampi, mitä parempi alueen elintaso on.[5]

Maailman syöpätutkimusrahasto WCRF on selvittänyt lihajalosteiden vaikutusta suolisyövän syntyyn. Se väittää yhden makkaran tai kolmen pekoniviipaleen syömisen päivittäin kasvattavan sairastumisriskiä peräti 20 prosenttia.[6]

Sairastumisikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairastuneiden mediaani-ikä paksusuolen syövän toteamisen hetkellä oli vuosina 2000–2003 Yhdysvalloissa 71 vuotta. Paksusuolisyöpään kuolleiden mediaani-ikä oli 75 vuotta. Vain 0,9 % sairastuneista oli diagnoosihetkellä 20–34-vuotiaita. Vielä nuorempia oli sairastuneista 0,0 %.[7] Tästä huolimatta tapauksia on kuvattu myös alle 20-vuotiailla.[8]

Yhdysvalloissa kolorektaalisyöpä on yleisesti ottaen harvinaistumassa, mutta alle 50-vuotiailla insidenssi on kasvussa. Alle 50-vuotiaista potilaista 73 % on 40–49-vuotiaita.[9]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmissa tapauksissa paksusuolen syöpä diagnosoidaan kolonoskopian avulla. Tässä tutkimusmenetelmässä henkilön paksu- ja peräsuoli kuvataan viemällä suoleen peräaukon kautta valaiseva kamera. Kuvatusta materiaalista voidaan tunnistaa polyypit ja muut epänormaalit muutokset suolen seinämässä, ja lisäksi on mahdollisuus ottaa seinämästä koepaloja lisätutkimuksia varten. Kolonoskopian ohella diagnosoinnissa voidaan käyttää ulostenäytteen tutkimista veren läsnäolon varalta sekä peräsuolen alueen tunnustelemista käsin.

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoidon valitsemista ja ennusteen muodostamista varten diagnosoitu paksusuolen syöpä luokitellaan kuuluvaksi tiettyyn levinneisyysluokkaan sen mukaan, miten laajalle kasvain on diagnosointihetkeen mennessä levinnyt. Käytössä on useita hieman toisistaan poikkeavia luokitusjärjestelmiä; näistä ns. Dukesin luokitus on perustana useimmille muille. Dukesin järjestelmän mukaiset luokat ovat: luokka A: kasvain on levinnyt suolen seinämään mutta ei läpäise seroosaa eli suolen seinämää ympäröivää sidekudoskalvoa. luokka B: kasvain läpäisee seroosan luokka C: kasvain on levinnyt suolen seinämästä seroosan läpi ja lähistöllä oleviin imusolmukkeisiin. luokka D: Kasvain on metastasoinut eli lähettänyt etäpesäkkeitä myös kauempana oleviin elimiin.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksusuolen syövän hoidossa käytettävät menetelmät valitaan sen mukaan mihin vaiheeseen syöpä on kehittynyt diagnosointiin mennessä. Tavanomaisimpia hoitokeinoja ovat syöpäkirurgia ja kemoterapia.

Syöpäkirurgiassa tavoitteena on poistaa kasvain leikkaamalla; käytännössä kasvaimen ympäriltä poistetaan myös ns. marginaali eli tervettä kudosta sen varmistamiseksi että kaikki pahanlaatuiset solut saadaan poistettua. Suolen seinämän lisäksi voidaan poistaa paikallisia imusolmukkeita jos on syytä epäillä kasvaimen lähettäneen niihin etäpesäkkeitä. Kirurgisesti voidaan luonnollisesti poistaa vain tunnistetut kasvaimet, ja laajalle levinnen syövän täydellinen poistaminen ei aina ole mahdollista. Pahimmassa tapauksessa kasvain on voinut levitä niin laajalle, että leikkaaminen ainoastaan pahentaisi henkilön vointia ja ennustetta; tällaisissa tapauksissa leikkaava lääkäri joutuu sulkemaan leikkaushaavan kasvainta poistamatta.

Kemoterapian eli sytostaatteihin perustuvan lääkehoidon tavoitteena on eliminoida leikkauksesta mahdollisesti jääneet pahanlaatuiset solut, pienentää kasvaimen kokoa tai hidastaa syövän etenemistä. Kemoterapiaa käytetään useimmiten leikkaushoidon jälkeen, ja siinä käytettävät lääkeaineet riippuvat syövän levinneisyydestä. Kemoterapiassa käytetään tyypillisesti useamman lääkeaineen yhdistelmää; yhteistä useimpien käytettyjen lääkeaineiden vaikutusmekanismille on se, että ne estävät tavalla tai toisella syöpäsolujen jakautumista.

Sädehoitoa ei rutiininomaisesti käytetä paksusuolensyövän hoidossa, sillä sen kohdentaminen oikeaan kohtaan on melko vaikeaa, ja siksi sen aiheuttamat haitat ovat useimmissa tapauksissa hyötyjä suuremmat. Poikkeuksena ovat kuitenkin peräsuolen alueella olevat kasvaimet sekä kasvaimet, joissa leikkauksesta ei ole apua suuren koon tai voimakkaan kiinnittymisen vuoksi; tällaisissa tapauksissa paikallista sädehoitoa voidaan hyödyntää.

D3-vitamiinin käyttö ravintolisänä parantaa 40 % eloonjäämisen mahdollisuutta, osoittavat amerikkalaisten sairaanhoitajien ja lääkäreiden terveystutkimukset.[10]

Paksusuolen syövän seulonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksusuolen syövän kehittyminen kestää tyypillisesti useita vuosia ja hoidon onnistumismahdollisuudet ovat sitä paremmat mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan. Siksi useissa maissa asiantuntijat suosittelevat kohonneen riskin piiriin kuuluvien ihmisryhmien seulontatutkimuksia paksusuolen syöpien varhaiseksi löytämiseksi. Suomessa suolistosyöpien seulonnat aloitettiin kokeiluna vuonna 2004 ja seulontoja laajennettiin yhteensä noin 150 kuntaan vuonna 2005. Seulonnassa 60–68-vuotiaat tutkimushenkilöt toimittavat tutkittavaksi kolmena peräkkäisenä ulostuskertana kotioloissa ottamansa ulostenäytteet, ja mikäli näytteistä löytyy piilevää verta, henkilö kutsutaan suoliston tähystykseen oman kuntansa järjestämän terveyspalvelun kautta.[11] Seulonnan valtakunnallinen vastuukeskus on Pirkanmaan syöpäyhdistys ry.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cummings JH, Bingham SA: Diet and the prevention of cancer. BMJ 1998;317:1636–40. PMID 9848907
  2. Theodoratou E, Farrington, Tenesa, A, et al. Dietary Vitamin B6 Intake and the Risk of Colorectal Cance Cancer. Epidemiology Biomarkers & Prevention 2008;17, 171-182, doi: 10.1158/1055-9965.EPI-07-0621 Abstract
  3. Liu Z, Choi S-M, Crott JW, et al. Mild Depletion of Dietary Folate Combined with Other B Vitamins Alters Multiple Components of the Wnt Pathway in Mouse Colon. J. Nutr. 2007 137: 2701-2708 Abstract
  4. Paksusuolen syöpä kaihtaa aktiivikuntoilijaa
  5. Kysymyksiä ja Vastauksia: Paksu- ja peräsuolen syöpä (Kolorektaalisyöpä)
  6. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200803317457417_ul.shtml
  7. Colon Cancer Statistics: An Introduction
  8. Colorectal cancer in a patient younger than 20 years of age: Report of a case and a review of the Japanese literature
  9. Colorectal Cancer Increasing In Young Adults
  10. doi:10.1038/sj.bjc.6605262 Ng K., Wolpin, B. M., Meyerhardt, J. A., et al. Prospective study of predictors of vitamin D status and survival in patients with colorectal cancer. British Journal of Cancer 2009; 101, 916–923
  11. http://www.pirkanmaansyopayhdistys.fi/suolistosyovan-seulonta/
  12. http://www.cancer.fi/syoparekisteri/joukkotarkastusrekisteri/yleisolle/suolistosyovan-seulonta/yleisimmat_kysymykset/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]