Siirry sisältöön

Soijamaito

Wikipediasta
Itsevalmistettua soija-riisimaitoa.

Soijamaito on soijapavuista uutettu maitoa muistuttava proteiinipitoinen kasvijuoma,[1] jota käytetään samoihin tarkoituksiin kuin tavallista maitoa.

Soijamaitoa on käytetty perinteisesti Aasiassa, jossa se luokitellaan peruselintarvikkeeksi.[2] Länsimaissa soijamaito on suosittua esimerkiksi vegaanien, maitoallergisten ja laktoosi-intoleranssista kärsivien keskuudessa.

Kaupoissa myytävää soijamaitoa on täydennetty usein esimerkiksi kalsiumilla, D-vitamiinilla ja B12-vitamiinilla helpottamaan etenkin vegaaneille tärkeiden ravintoaineiden saantia. Soijamaitoa myydään tavallisen vaihtoehdon lisäksi myös kaakaojuomana tai vaniljalla maustettuna.

Soijajuomaa ei saa markkinoida Suomessa soijamaidon nimellä, koska maito-sanaa ei saa käyttää muista kuin luontaisista eläinperäisistä maidoista.[3]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soijamaitoa voidaan käyttää kuten tavallista maitoakin: sellaisenaan juotavana, kahvissa, kaakaossa, ruoanlaitossa ja leivonnassa.[4]

Soijamaidosta valmistetaan esimerkiksi tofua eli "soijajuustoa". Soijajuoma voidaan myös hapattaa ja sakeuttaa esimerkiksi pektiinillä, jolloin saadaan jugurttia muistuttava tuote.

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soijamaito sisältää toisaalta myös klorogeenihappoa, jolla saattaa olla keskeinen rooli verensokerin ja elimistön rasva-aineenvaihdunnan säätelyssä.[5] Soija sisältää myös syringiinihappoa, jonka on havaittu lievittävän diabetesta rotilla annostasoilla 25 ja 50 mg/painokilo.[6]

Rintasyöpäpotilaita ohjeistetaan välttämään runsasta soijatuotteiden nauttimista, koska soijan sisältämät isoflavonoidit saattavat aiheuttaa hedelmällisyysikäisille naisille rintasyöpää.[7][8] Vuonna 2019 julkaistussa kiinalaisessa väestötutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että se naisten väestöneljännes, joka sai vähiten soijaperäisiä isoflavoneja (keskimäärin 4,5 mg/vrk), sairastui yhtä usein rintasyöpään kuin se väestöneljännes, joka sai niitä eniten (19 mg/vrk). Tutkimuksessa ei tarkasteltu kuitenkaan erikseen niitä, jotka saivat runsaasti soijaperäisiä isoflavonoideja. Soijaperäisen isoflavonoidin määrä voi nousta esimerkiksi tasolle 84 mg/vrk, jos soijaproteiinia käytetään usein korvaamaan eläinperäisiä proteiinilähteitä.[9][10]

Edellä mainitun tutkimuksen laatineet tutkijat laskivat aiheesta julkaistujen väestötutkimusten perusteella, että jokainen kymmenen gramman lisäys soijaperäisiä isoflavonoideja laskisi rintasyöpäriskiä kolmella prosentilla. Soijan käytön ja rintasyövän välistä yhteyttä selvittäneiden tutkimusten tulokset ovat olleet kuitenkin ristiriitaisia. Tämä saattaa liittyä siihen, että soijankäyttö yhdistyy mahdollisesti pienempään rintasyöpäriskiin vain silloin, kun sitä on käytetty suuria määriä jo lapsuudessa tai nuoruudessa[9][10]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Neda Mollakhalili-Meybodi, Masoumeh Arab, Leila Zare: Harmful compounds of soy milk: characterization and reduction strategies. Journal of Food Science and Technology, 2022-10, 59. vsk, nro 10, s. 3723–3732. PubMed:36193379 doi:10.1007/s13197-021-05249-4 ISSN 0022-1155 Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Neda Mollakhalili-Meybodi, Masoumeh Arab, Leila Zare: Harmful compounds of soy milk: characterization and reduction strategies. Journal of Food Science and Technology, 2022-10, 59. vsk, nro 10, s. 3723–3732. PubMed:36193379 doi:10.1007/s13197-021-05249-4 ISSN 0022-1155 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Tietoisku: Saako kaura- ja kookosmaitoa kutsua maidoksi? Kuluttajaliitto. https://www.kuluttajaliitto.fi/materiaalit/tietoisku-saako-kaura-ja-kookosmaitoa-kutsua-maidoksi/
  4. ↑ Mitä ovat kasvimaidot? Kakku ja Porkkana. Arkistoitu 27.8.2010. Viitattu 21.2.2014.
  5. ↑ Narges Tajik, Mahboubeh Tajik, Isabelle Mack, Paul Enck: The potential effects of chlorogenic acid, the main phenolic components in coffee, on health: a comprehensive review of the literature. European Journal of Nutrition, 1.10.2017, 56. vsk, nro 7, s. 2215–2244. doi:10.1007/s00394-017-1379-1 ISSN 1436-6215 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Anwarbaig C. Mirza, Shital S. Panchal, Ahmed A. Allam, Sarah I. Othman, Milan Satia, Sanjay N. Mandhane: Syringic Acid Ameliorates Cardiac, Hepatic, Renal and Neuronal Damage Induced by Chronic Hyperglycaemia in Wistar Rats: A Behavioural, Biochemical and Histological Analysis. Molecules (Basel, Switzerland), 9.10.2022, 27. vsk, nro 19, s. 6722. PubMed:36235257 doi:10.3390/molecules27196722 ISSN 1420-3049 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Neda Mollakhalili-Meybodi, Masoumeh Arab, Leila Zare: Harmful compounds of soy milk: characterization and reduction strategies. Journal of Food Science and Technology, 2022-10, 59. vsk, nro 10, s. 3723–3732. PubMed:36193379 doi:10.1007/s13197-021-05249-4 ISSN 0022-1155 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Harvard Medical School: Soija on tuottanut pettymyksen Terve.fi. 5.3.2008. Viitattu 19.4.2025.
  9. ↑ a b Yuxia Wei, Jun Lv, Yu Guo, Zheng Bian, Meng Gao, Huaidong Du, Ling Yang, Yiping Chen, Xi Zhang, Tao Wang, Junshi Chen, Zhengming Chen, Canqing Yu, Dezheng Huo, Liming Li, China Kadoorie Biobank Collaborative Group: Soy intake and breast cancer risk: a prospective study of 300,000 Chinese women and a dose-response meta-analysis. European Journal of Epidemiology, 2020-06, 35. vsk, nro 6, s. 567–578. PubMed:31754945 doi:10.1007/s10654-019-00585-4 ISSN 1573-7284 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b Harvard Medical School: Soija on tuottanut pettymyksen Terve.fi. 5.3.2008. Viitattu 19.4.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Soijamaito&oldid=23201604”