Siirry sisältöön

Aino-Kaisa Pekonen

Wikipediasta
Aino-Kaisa Pekonen
Aino-Kaisa Pekonen marraskuussa 2019.
Aino-Kaisa Pekonen marraskuussa 2019.
Sosiaali- ja terveysministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–29.6.2021
Edeltäjä Pirkko Mattila
Seuraaja Hanna Sarkkinen
Kansanedustaja
20.4.2011–
Vaalipiiri Häme
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1979 (ikä 47)
Riihimäki
Puoliso Henri Mikael Pekonen (vih. 2003)
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto
Koulutus Lähihoitaja (2000)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Aino-Kaisa Ilona Pekonen (o.s. Hirviniemi, s. 24. tammikuuta 1979 Riihimäki) on suomalainen Vasemmistoliittoa edustava poliitikko. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2011. Vuosina 2019–2021 hän oli sosiaali- ja terveysministeri. Hän on myös toiminut puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2015–2019 ja toistamiseen 2024–. Pekonen on ollut Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2004.[1] Aluevaltuustoon hänet valittiin puolueensa edustajana ensimmäisissä alue- ja kuntavaaleissa vuonna 2022. Pekonen istuu Kanta-Hämeen aluevaltuustossa.[2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekonen valmistui lähihoitajaksi Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksesta vuonna 2000. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli muun muassa myyjänä, lähihoitajana ja asumisohjaajana.[1] Pekonen on lähtöisin poliittisesti aktiivisesta perheestä ja hänen vanhempansa, Rauli ja Erja Hirviniemi, edustavat edelleen Riihimäen kaupunginvaltuustossa vasemmistoliittoa.[3] Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Pekonen valittiin vasemmistoliiton ehdokkaana Riihimäen kaupunginvaltuustoon ensimmäisellä yrittämällä.[3] Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Pekonen valittiin kaupunginvaltuustoon Riihimäen toiseksi suurimmalla äänimäärällä (544 ääntä).[4] Hän säilytti paikkansa myös vuoden 2012 vaaleissa.[5]

Pekonen oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa muttei tullut valituksi. Hän sai 1 522 ääntä. Vaalien jälkeen hänet valittiin puoluekokouksessa vasemmistoliiton toiseksi varapuheenjohtajaksi.[6] Vuonna 2009 Pekonen oli ehdolla eurovaaleissa,[7] mutta vasemmistoliitto ei saanut yhtään jäsentä Euroopan parlamenttiin.

Eduskuntavaaleissa 2011 Pekonen valittiin eduskuntaan Hämeen vaalipiiristä. Hän sai 4 010 ääntä.[8] 8. kesäkuuta 2013 hänet valittiin vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.[9] Pekonen valittiin toiselle kansanedustajakaudelle vuoden 2015 vaaleissa 5 487 äänellä. Vaalien jälkeen hänet valittiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[10] Tammikuussa 2016 Pekonen ilmoitti asettuvansa ehdolle vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kesäkuun 2016 puoluekokouksessa.[11] Pekonen tuli jäsenäänestyksessä vasemmiston puheenjohtajasta toiseksi Li Anderssonin tullessa valituksi. Pekonen sai viimeisellä äänestyskierroksella 31,4 prosenttia äänistä.[12]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Pekonen sai lähes 7 000 ääntä ja uusi edustajanpaikkansa[13]. Hallitusta muodostettaessa hänet nimitettiin sosiaali- ja terveysministeriksi. Vasemmistoliitto jakoi ministerinsalkun kahteen kahden vuoden kauteen, joista ensimmäisen hoiti Pekonen. Hänen jälkeensä toiselle kahden vuoden kaudelle nimettiin vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen[14].

Pekosen ministerikauden alkua leimasi koronaviruspandemia. Hänen johtamansa sosiaali- ja terveysministeriö sai huhtikuussa 2020 kritiikkiä, kun Suomi ei muiden Euroopan valtioiden tapaan liittynyt suojavarusteiden hankintaan EU:n yhteishankintamekanismin kautta. Samoihin aikoihin selvisi, että Huoltovarmuuskeskuksen hengityssuojaimet olivat vanhentuneita. Suomella on ollut mahdollisuus liittyä sopimukseen missä tahansa vaiheessa kesän 2014 jälkeen, kunhan asia olisi kansallisesti päätetty.[15][16][17]

Pekonen on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan (2015–2023) ja lakivaliokunnan (2011–2015) jäsen sekä Kelan valtuutettu (2011–2015). Pekonen on toiminut myös Alko Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä, Riihimäen kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajana, HIV-säätiön puheenjohtajana ja Tradekan edustajiston jäsenä. Hän on kuulunut myös VR:n hallintoneuvostoon ja JHL:n edustajistoon.[1] Pekonen on ollut Hämeen maakuntavaltuuston jäsen.[18] Tällä hetkellä Pekonen on Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsen. Muista luottamustehtävistään hän luopui tultuaan nimitetyksi ministerin tehtävään. Vuonna 2024 Pekonen valittiin puolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan paikalta eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikka vapautui, kun aiempi puheenjohtaja Jussi Saramo valittiin Euroopan parlamenttiin.[19]

Pekonen on profiloitunut erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijana.[20] Hän teki toukokuussa 2025 kirjallisen kysymyksen Orpon hallitukselle ennaltaehkäisevien neuvola- ja kouluterveystarkastusten heikentämisestä[21].

Pekonen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella keskusta-vasemmistoon. Ylen vaalikoneessa Pekonen sijoittuu arvoasteikolla liberaalille puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Pekosen näkemykset ilmentävät liberaalivihreyttä (GAL). HS:n vaalikoneeseen Pekosen antamissa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin vasemmistolaiset ja liberaalivihreät mielipiteet.[22][23]

Seksuaali- ja sukupuolipolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekonen on allekirjoittanut Setan ehdokassitoumuksen eduskuntavaaleissa 2019 ja 2023.[24][25] Ehdokassitoumuksen allekirjoittajana Pekonen on sitoutunut tukemaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tavoitteita eduskuntatyössään, vastustamaan syrjintää ja vihapuhetta sekä edistämään näiden ryhmien osallistumista päätöksentekoon.[26]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aino-Kaisa Pekonen on ollut vuodesta 2003 naimisissa Henri Pekosen kanssa, ja heillä on kolme poikaa, Toivo, Väinö ja Unto.[1][27] Näyttelijä Aku Hirviniemi on Pekosen veli.[28] Riihimäellä syntynyt ja kasvanut Pekonen sairastui uupumukseen vuoden 2009 europarlamenttivaalien jälkeen. Hän sai uupumuksen parannettua irtisanoutumalla lähihoitajan työstään.[29]

Pekonen osallistui tosi-tv-ohjelma Amazing Racen Suomen ensimmäiselle tuotantokaudelle, joka lähetettiin Nelosella ja Ruudussa syksyllä 2023, parinaan Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Silvia Modig.[30]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2004 Riihimäki 126 valittiin [31]
2008 Riihimäki 544 valittiin [31]
2012 Riihimäki 467 valittiin [31]
2017 Riihimäki 710 valittiin [32]
2021 Riihimäki 286 Valittiin [33]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2007 Häme 1 524 ei valittu [31]
2011 Häme 4 010 valittiin [31]
2015 Häme 5 487 valittiin [34]
2019 Häme 6 872 valittiin [35]
2023 Häme 4 251 valittiin [36]
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2009 2 799 ei valittu [31]
  1. a b c d Aino-Kaisa Pekonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Aluevaltuusto Oma Häme. Viitattu 28.12.2024.
  3. a b Hietaneva, Panu: Ja tyttärestä tuli poliitikko Helsingin Sanomat. 30.4.2010. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 19.1.2016.
  4. Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Riihimäki 17.11.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2016.
  5. Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Riihimäki 14.6.2013. Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2016.
  6. Paavo Arhinmäki ja Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliiton varapuheenjohtajiksi 17.6.2007. Vasemmistoliitto. Arkistoitu 25.1.2016. Viitattu 22.4.2014.
  7. Aino-Kaisa Pekonen Yle. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 1.4.2016.
  8. Eduskuntavaalit 17.4.2011, valitut ehdokkaat, Hämeen vaalipiiri 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  9. Pekonen Vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Turun Sanomat. 8.6.2013. Viitattu 8.6.2013.
  10. Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Ilta-Sanomat. 23.4.2015. Viitattu 1.4.2016.
  11. Nieminen, Martta: Aino-Kaisa Pekonen pyrkii vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 19.1.2016. Viitattu 19.1.2016.
  12. Li Andersson nousee vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Kansan Uutiset. 6.6.2016. Viitattu 2.2.2019.
  13. Oksala, Sari: Pekonen iloitsee tuloksesta – Neljän vuoden takainen pettymys ei toistunut Hämeen Sanomat. 14.4.2019. Viitattu 9.3.2020.
  14. Hirvasnoro, Kai: Pekonen ja Sarkkinen jakavat vasemmistoliiton toisen salkun Kansan Uutiset. 5.6.2019. Viitattu 9.3.2020.
  15. STM viivytteli Suomen ulos EU:n jättimäisistä suoja­varuste­hankinnoista – Suomi katsoo ainoana EU-maana vierestä muiden keskitettyjä kauppoja Ilta-Sanomat. 18.4.2020. Viitattu 18.4.2020.
  16. Näin Suomi päätyi maksamaan 4,9 miljoonaa euroa ulosotossa olevalle pikavippiyrittäjälle – HVK: ”Kyseessä oli sarja epäonnekkaita valintoja” Ilta-Sanomat. 18.4.2020. Viitattu 18.4.2020.
  17. Uhkaava suojavarustepula poikii luovia ratkaisuja – Husin lääkäri kertoo podcastissa kokemuksia ensimmäisten koronapotilaiden hoidosta 27.3.2020. mediuutiset.fi. Viitattu 18.4.2020.
  18. Maakuntavaltuusto 2013-2016 Hämeen liitto. Viitattu 23.4.2014.
  19. Paukkeri, Marica: Aino-Kaisa Pekonen on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 23.8.2024. Viitattu 6.10.2025.
  20. Hara, Jyrki: Vasemmiston valinta: Arkipolitiikan osaaja, nouseva älykkö vai juureva duunari? Yle Uutiset. 19.3.2016. Viitattu 1.4.2016.
  21. Nyt Orpon hallitus lasten terveystarkastuksista: ”Tulee kalliiksi”. Kansan Uutiset, 14.5.2025. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.5.2025.
  22. Ehdokas arvokartalla Helsingin Sanomat. Viitattu 5.10.2025.
  23. Yle täplitti kansanedustajat arvokenttään Yle. 4.4.2023. Viitattu 5.10.2025.
  24. Eduskuntaan valittiin 41 sateenkaarikansanedustajaa Seta. 16.4.2019. Viitattu 17.10.2025.
  25. Eduskuntaan valittiin 33 sateenkaarikansanedustajaa Seta. 13.4.2023. Viitattu 17.10.2025.
  26. Sateenkaarikansanedustajaksi Seta. Viitattu 17.10.2025.
  27. Eeva, Joulukuu 2016, s. 15.
  28. Hirvasnoro, Kai: Marja Tyrnin juurilla Kansan Uutiset. 19.3.2010. Viitattu 1.4.2016.
  29. Aino-Kaisa Pekonen: "Olin välinpitämätön ja kuljin kuin sumussa" Eeva. 1.12.2016. Viitattu 12.10.2025.
  30. Nämä 12 paria lähtevät elämänsä seikkailuun – Amazing Race Suomi starttaa tänään Helsingistä 18.7.2023. Nelonen. Viitattu 18.10.2023.
  31. a b c d e f Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 29.6.2016.
  32. Riihimäki - Kuntavaalit 2017 - Vaalien tulospalvelu | Yle Vaalien tulospalvelu. Viitattu 15.4.2019.
  33. Helsingin Sanomat – Kuntavaalit 2021 HS Vaalikone. Viitattu 17.6.2021.
  34. Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 29.6.2016.
  35. Eduskuntavaalien 2019 tulos - Duunitori - #duunivaalit Duunitori.fi. Viitattu 15.4.2019.
  36. Aino-Kaisa Pekonen | Tulospalvelu | Eduskuntavaalit 2023 vaalit.yle.fi. Viitattu 22.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]