Timo Kaunisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Timo Kaunisto
Timo Kaunisto kesäkuussa 2009.
Timo Kaunisto kesäkuussa 2009.
Syntynyt 27. tammikuuta 1963 (ikä 55)
Alastaro
Puolue keskusta
Asema kansanedustaja (2007–2011)
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri (ehdolla 2003, kansanedustaja 2007-2011)
Hämeen vaalipiiri (ehdolla 2015)
Kotipaikka Hämeenlinna
Kotisivu www.timokaunisto.fi

Timo Reino Juhani Kaunisto (s. 27. tammikuuta 1963 Alastaro) on suomalainen maatalousyrittäjä ja Suomen Keskustaa edustava poliitikko. Kaunisto on toiminut kansanedustajana vuosina 2007–2011 ja keskustan varapuheenjohtajana vuosina 2010–2012.

Perhe, opinnot ja työtehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto syntyi Alastarolla maanviljelijäperheeseen. Hän solmi avioliiton opiskeluaikanaan vuonna 1988. Avioliitosta syntyi kaksi lasta vuosina 1993 ja 1995.[1] Kauniston 22 vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon vuonna 2010.[2]

Heinäkuussa 2010 Kauniston kerrottiin seurustelevan vihreiden kansanedustajan Kirsi Ojansuun kanssa.[3] Kaunisto ja Ojansuu avioituivat marraskuussa 2011, jolloin Ojansuu otti nimen Ojansuu-Kaunisto.[4]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto on koulutukseltaan agronomi. Kauniston kasvipatologian alaan kuuluva pro gradu -opinnäytetyö käsitteli ohran verkkolaikkuresistenssiä.[1]

Työtehtävät ja luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:ta vastustanut Kaunisto oli vuonna 1994 "Ei EU:lle" -kampanjan toiminnanjohtaja.[5] Tämän lisäksi Kaunisto on työskennellyt Maaseudun Tulevaisuuden ja Turun Sanomien toimittajana. Vuosina 1990–1995 hän toimi MTK:n tiedotuspäällikkönä.[6][1]

Vuosina 1995–2011 Kaunisto toimi maatalousyrittäjänä puolisonsa kotitilalla Laitilassa viljellen vuodesta 2000 samalla myös vanhempiensa kotitilaa Alastarolla Loimaalla. Päätuotantosuuntana Laitilan tilalla oli vuosina 1997-2005 luomukanatalous. Vuodesta 2011 hän on toiminut maatalousyrittäjänä kotitilallaan Loimaalla. Kaunisto oli Suomen Siipikarjaliiton puheenjohtaja 1997–2002.[7][1][2][8][9]

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1996 Kaunisto on toiminut Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina.[6]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1999–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto oli Suomen keskustan ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa 1999 ja sai 16 299 ääntä, jotka riittivät toiseen varasijaan.[1]

Laitilan kunnanvaltuustoon Kaunisto valittiin kunnallisvaaleissa 2000.[1]

Eduskuntavaaleissa 2003 Kaunisto oli Suomen keskustan ehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle 4 333 äänellä.[1]

2007–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunisto valittiin Suomen Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2007 Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja keskustan varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 2010.

Kaunisto oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi kesäkuun 2010 puoluekokouksessa yhdessä Mari Kiviniemen, Mauri Pekkarisen ja Paavo Väyrysen kanssa.[10] Hän ei tullut valituksi, mutta nousi sen sijaan varapuheenjohtajaksi.[11] Hän sai kolmesta varapuheenjohtajasta toiseksi eniten kannatusta, 1 415 ääntä.

Eduskunnassa Kaunisto tunnettiin ydinvoimaa vastustavan ryhmän johtajana.[5]

Kun Michael Hornborg vuonna 2009 luopui MTK:n puheenjohtajuudesta, Kauniston nimi oli esillä Hornborgin eräänä seuraajaehdokkaana.[12][13] Kaunisto kuitenkin kieltäytyi.[14]

Kaunisto oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, mutta ei tullut valituksi saatuaan 4 174 ääntä, jotka riittivät ensimmäiseen varasijaan. Eroa keskustan listalta viimeisenä valituksi tulleeseen Annika Saarikkoon oli 11 ääntä.[15]

Myöhemmin Kaunisto arvioi, että hänen vuonna 2010 tapahtunut avioeronsa oli yksi olennainen syy hänen putoamiseensa eduskunnasta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[16] Kaunistoon tämän johdosta kohdistununeen suhtautumisen muutoksen kertoi havainneensa myös samassa vaalipiirissä keskustan ehdokkana ollut Annika Saarikko.[17]

2011–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Kaunisto oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi, mutta jäi keskustan puoluekokouksessa 9. kesäkuuta 2012 järjestetyn puheenjohtavaalin ensimmäisellä kierroksella viimeiseksi.[18]

Vuonna 2014 Kaunisto oli keskustan ehdokkaana Suomen europarlamenttivaaleissa 2014.[19]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kotipaikkansa Hämeenlinnaan muuttanut Kaunisto oli ehdokkaana Hämeen vaalipiirissä. Vaaleissa hän sai 2371 ääntä, ja tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle.[20]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muutaman perssiljan tähre. Kolumnikokoelma. [Laitila]: Timo Kaunisto, 2002.
  • Reilun pelin rakentaja. Kohti vihreää vallankumousta. Laitila: Viestintä Tuulihaukka, 2010. ISBN 978-952-92-7213-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Pieni elämäkertani Timo Kauniston kotisivut. Timo Kaunisto. Viitattu 29.12.2015.
  2. a b Kaunisto, Timo: Matkani varrelta. Osa kaksi Timo Kauniston kotisivut. Timo Kaunisto. Viitattu 15.3.2012.
  3. IS: Keskustajohtajalla suhde vihreiden kansanedustajaan Helsingin Sanomat. 24.7.2010. Viitattu 27.7.2010.
  4. Rytkönen, Annika: Kaamoshäät!. Iltalehti, 28.11.2011. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.3.2012.
  5. a b Timo Kaunisto lähtee keskustan puheenjohtajakilpaan Kaleva. 12.2.2010.
  6. a b Matkan varrelta Timo Kauniston kotisivut. Timo Kaunisto. Viitattu 22.8.2011.
  7. Timo Kaunisto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  8. Loimaan viimeinen toivo taisteli illalla vielä paikasta. Turun Sanomat, 18.4.2011, s. 13.
  9. Harri Suomalainen: Timo Kaunisto jätti Vakka-Suomen Vakka-Suomen Sanomat. 15.6.2011. Viitattu 22.8.2011.
  10. Hautamäki, Jaakko: Isäntä Timo Kaunisto ei halua Jarmo Korhosta isäntärengiksi. Helsingin Sanomat, 13.2.2010, s. A 11.
  11. Hävisi keskustan pj-kisan – nousi varapuheenjohtajaksi 12.6.2010. Uusisuomi.fi. Viitattu 12.6.2010.
  12. Korja-Kaskimäki, Leena: MTK:n puheenjohtajuus kiinnostaa Kaunistoa. Turun Sanomat, 18.3.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.6.2012.
  13. Hornborgille seuraaja. (Pääkirjoitus) Turun Sanomat, 19.3.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.6.2012.
  14. Valtonen, Kari: Juha Marttila nousemassa MTK:n johtajaksi. Turun Sanomat, 31.3.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.6.2012.
  15. Valitut ehdokkaat, Varsinais-Suomen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
  16. Tiinanen, Pekka: Kulissiliitot eduskunnan tapa. Ilta-Sanomat, 29.12.2015, s. 2-3.
  17. Saari, Tiina: "Tunnistin Timon ympärille muodostuneen kylmän ringin". Ilta-Sanomat, 29.12.2015, s. 3.
  18. Sipilä ja Puumala toiselle kierrokselle Yle uutiset. 9.6.2012. Yle. Viitattu 9.6.2012.
  19. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288624394679.html
  20. Ehdokkaat Häme Yleisradio. Viitattu 21.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]