Heikki Hasu
| Heikki Hasu | |
|---|---|
 Heikki Hasu vuonna 1950 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Heikki Vihtori Hasu |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1926 Sippola, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Seura | Myllykosken Kilpa-Veikot |
| Laji | yhdistetty |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten yhdistetty | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
St. Moritz 1948 | yhdistetty | |
 Hopeaa |
Oslo 1952 | yhdistetty | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Lake Placid 1950 | yhdistetty | |
| Miesten maastohiihto | |||
| Olympialaiset
| |||
| Kultaa |
Oslo 1952 | 4×10 km viesti | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Lake Placid 1950 | 4×10 km vesti | |
Heikki Vihtori Hasu (s. 21. maaliskuuta 1926 Sippola) on suomalainen yhdistetyn hiihdon urheilija, olympiavoittaja ja kansanedustaja. Hasu hiihti arvokisoissa usein myös Suomen maastohiihdon viestijoukkueessa. Hasu on vanhin elossa oleva suomalainen olympiavoittaja.[1]
Hasu voitti St. Moritzin olympialaisissa 1948 yhdistetyn kullan ylivoimaisesti noin 15 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Martti Huhtalaan. Hasun voitto oli lähes varma jo toisen hyppykierroksen jälkeen. Hänen kilpailuhyppynsä kantoivat 57, 61,5 ja 64 metriä. Tyylipisteet olivat keskimäärin noin 16 pistettä.[2] Kisojen 18 kilometrin hiihdossa, joka oli samalla yhdistetyn hiihto-osuus, Hasu sijoittui neljänneksi. Yhdistetyn hiihtäjistä hän oli ylivoimaisesti nopein. Toiseksi nopein yhdistetyn kilpailija Martti Huhtala, joka sijoittui 18 kilometrin kilpailussa kymmenenneksi, jäi kahden minuutin ja 45 sekunnin päähän.[3]
Hasu voitti Rumfordin MM-kisoissa 1950 3. helmikuuta[4] yhdistetyssä Suomen kisojen ainoan MM-kullan. Hän oli mukana myös hiihdon viestissä, jossa Suomi voitti MM-hopeaa. Hasu hiihti samana vuonna Holmenkollenin 18 kilometrin hiihdossa toiseksi.[5] Hasu sijoittui seuraavana vuonna Holmenkollenin 18 kilometrillä viidenneksi, mutta kaatui yhdistetyn mäkikilpailussa. Hän voitti samana talvena 18 kilometrin hiihdon Suomen-mestaruuden. Ounasvaaran kisoissa hän voitti 1951 18 kilometrin hiihdon sekä yhdistetyn.[6]
Oslon talviolympialaisissa 1952 Hasu hiihti Suomen joukkueessa avausosuuden 4 × 10 km viestissä. Jo lähtösuoralla Hasu teki eroa muihin ollen pitkälti toistakymmentä metriä muita joukkueita edellä hiihtäjien hävitessä maastoon. Suomi säilytti johtonsa loppuun saakka ja voitti kultaa joukkueella Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä.[7] Yhdistetyssä Hasu sai hopeaa, voiton mennessä Norjan Simon Slåttvikille.
Seuratasolla Hasu edusti Myllykosken Kilpa-Veikkoja.
Hasu osallistui jatkosotaan Helsingin ilmatorjuntajoukoissa vuonna 1944 ja joutui sen jälkeen vuonna 1945 vielä normaaliin asepalvelukseen.[8]
Hasu oli Maalaisliitto/Keskustan kansanedustajana vuosina 1962–1966 ja 1967–1970 (tuli Marja Lahden tilalle huhtikuussa 1967). Varsinaiselta ammatiltaan Hasu oli maanviljelijä Sippolassa.[9]
Hasu valittiin Vuoden urheilijaksi vuosina 1948 ja 1950.[10] Hänelle myönnettiin vuonna 2001 Pro Urheilu-tunnustuspalkinto menestyksellisestä urheilu-urasta.[11] Hän on voittohetkeltään maailman vanhin elossa oleva olympiavoittaja[12].
Vuonna 2003 paljastettu Heikki Hasun patsas sijaitsee Kouvolan Keltakankaalla, Anjalankosken entisen kaupungintalon edustalla.
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympiakultaa St. Moritz 1948 (yhdistetty) ja Oslo 1952 (maastohiihto, 4×10 km:n viesti)
- Olympiahopeaa Oslo 1952 (yhdistetty)
- Maailmanmestari Lake Placid 1950 (yhdistetty)
- MM-hopeaa 1950 (maastohiihto, 4×10 km:n viesti)
- Viisi voittoa Salpausselän kisoissa (1948, 1949, 1951–1953)
- Holmenkollen-mitali vuonna 1952
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikki Hasu Olympedia. (englanniksi)
- Heikki Hasu Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tchir, Paul: List of the Oldest Living Olympians acsweb.ucsd.edu. Viitattu 6.5.2023.
- ↑ Uusi Suomi, 2.2.1948, nro 31, s. 4.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 355. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 322. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 348–349. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Helsingin Sanomat 24.2.1952, s. 14 (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))
- ↑ Legendaariseksi noussut sanonta kuultiin Suomen radiossa ensi kerran tasan 70 vuotta sitten – ”Pasila...” Ilta-Sanomat. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Heikki Hasu
- ↑ Vuoden Urheilija valinnat vuodesta 1947 lähtien
- ↑ Hilkka Hakolalle tunnustusta opetusministeriöltä
- ↑ https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006069719.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen Elävä arkisto: Chamonix´sta Sankt Moritziin
- Heikki Klemola: Hasu, Heikki (1926–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
1924: Thorleif Haug | 1928: Johan Grøttumsbråten | 1932: Johan Grøttumsbråten | 1936: Oddbjørn Hagen | 1948: Heikki Hasu | 1952: Simon Slåttvik | 1956: Sverre Stenersen | 1960: Georg Thoma | 1964: Tormod Knutsen | 1968: Franz Keller | 1972: Ulrich Wehling | 1976: Ulrich Wehling | 1980: Ulrich Wehling | 1984: Tom Sandberg | 1988: Hippolyt Kempf | 1992: Fabrice Guy | 1994: Fred Børre Lundberg | 1998: Bjarte Engen Vik | 2002: Samppa Lajunen | 2006: Georg Hettich | 2010: Jason Lamy Chappuis | 2014: Eric Frenzel | 2018: Eric Frenzel | 2022: Vinzenz Geiger |
| ||||||
| ||||||
| ||||||
|
