Siirry sisältöön

Tuuli Petäjä-Sirén

Wikipediasta
Mitalit
Tuuli Petäjä-Sirén heinäkuussa 2015.
Tuuli Petäjä-Sirén heinäkuussa 2015.
Maa:  Suomi
Naisten kilpapurjehdus
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa HopeaaLontoo 2012RS:X
EM-kilpailut
Pronssia PronssiaMadeira 2012RS:X

Tuuli Pauliina Petäjä-Sirén (o.s. Petäjä, s. 9. marraskuuta 1983 Espoo) on uransa vuonna 2022 lopettanut[1] suomalainen kilpapurjehtija. Hän kilpaili purjelautailun RS:X- ja iQFoil-luokissa. Petäjä-Sirén sai Lontoon olympialaisissa 2012 RS:X-luokassa hopeaa. Hän edusti Helsingfors Segelklubbia[2]. Häntä valmensivat ainakin Minna Aalto, Curro Manchón[2] ja Borja Carracedo.[1]

Tammikuussa 2013 Petäjä-Sirén valittiin Suomen Vuoden urheilijaksi.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen siirtymistään purjelautailuun Petäjä-Sirén purjehti optimistijollalla (1993–1998), 420-luokassa (1998–1999) ja 470-luokassa (1999–2003).[2] Purjelautailun RS:X-luokkaan Petäjä-Sirén siirtyi vuonna 2006, ja jo seuraavana vuonna hän saavutti paikan Pekingin olympialaisiin sijoittumalla MM-kilpailuissa sijalle 32. Hän oli olympialaisissa 16:s.[3]

Vuonna 2011 Petäjä-Sirén sijoittui EM-kilpailuissa 11:nneksi ja MM-kilpailuissa 16:nneksi. Samalla hän saavutti Suomelle maapaikan Lontoon 2012 olympialaisiin.[4] Vuonna 2012 hän voitti Madeiralla EM-pronssia.[5] Lontoon olympialaisissa Petäjä-Sirén saavutti hopeaa.[6] Suomen urheilugaalassa tammikuussa 2013 hänet valittiin Vuoden urheilijaksi.[7]

Rion olympialaisissa 2016 Petäjä-Sirén sijoittui kymmenenneksi.[8] Hän toimi Rion olympialaisten avajaisissa Suomen lipunkantajana.[9] Tokion olympialaisissa vuonna 2021 Petäjä-Siren sijoittui 14:nneksi.[10]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petäjä meni naimisiin 29. syyskuuta 2012 ja otti sukunimekseen Petäjä-Sirénin.[11] Hän opiskeli arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa[12] ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 2016.[13]

Petäjän isoisä on arkkitehti Keijo Petäjä.[14] Myös hänen molemmat vanhempansa ovat arkkitehtejä.[15]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 50. sija 2006
  • 32. sija 2007
  • 34. sija 2008
  • 30. sija 2009
  • 35. sija 2010
  • 16. sija 2011
  • 11. sija 2012
  • 4. sija 2013[16]
  • 15. sija 2014[17]
  • 28. sija 2015[17]
  • 32. sija 2016[17]
  • Hopeaa 2017 (raceboard-luokassa)[18]
  • 21. sija 2017[19]
  • 47. sija 2018[17]
  • 26. sija 2019[17]
  • 23. sija 2020[17]
  • 13. sija 2021[17]

EM-kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 31. sija 2007
  • 12. sija 2008
  • 19. sija 2010
  • 11. sija 2011
  • Pronssia 2012
  • 7. sija 2014[20]
  • 16. sija 2015[17]
  • 13. sija 2016[21]
  • 26. sija 2018[17]
  • 15. sija 2020[17]
  • 14. sija 2021[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Olympiamitalisti Tuuli Petäjä-Sirén päättää urheilu-uransa 19.12.2022. Suomen Olympiakomitea. Viitattu 18.1.2023.
  2. 1 2 3 Tuuli: Information & Achievements Tuuli Petäjä-Sirénin verkkosivut. Viitattu 17.8.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Petäjä päätti suomalaisten purjehdukset Yle.fi. 19.8.2008. Viitattu 17.8.2015.
  4. ↑ Olympiapaikka varmistui, Petäjällä riittää vielä tavoitteita Yle Urheilu. 7.12.2011. Viitattu 17.8.2015.
  5. ↑ Lund, Sakari: Tuuli Petäjä lautaili EM-pronssia Yle Urheilu. 1.3.2012. Viitattu 17.8.2015.
  6. ↑ Lund, Sakari: Tuuli Petäjälle olympiahopeaa! Yle Urheilu. 7.8.2012. Viitattu 17.8.2015.
  7. ↑ Saarinen, Ossi: Vuoden urheilija -äänestyksessä hämmentävä tulos - Petäjä-Sirén ykkönen Yle Uutiset. 15.1.2013. Yleisradio. Viitattu 15.1.2013.
  8. ↑ Tuuli Petäjä-Sirén: "Puihinhan riskinotto tällä kertaa meni" yle.fi. 15.8.2016. Viitattu 27.2.2018.
  9. ↑ Naisten valtakausi jatkuu - Tuuli Petäjä-Siren on Suomen lipunkantaja Riossa iltalehti.fi. Viitattu 2.8.2016.
  10. ↑ Hyyppä, Emma; Smolander-Slotte, Riikka: Tuula Tenkanen viides olympialaisten purjehduksessa toista kertaa peräkkäin – pitkä ura päättyi kyyneliin: "Tämä liikutus ei johdu surusta" Yle Urheilu. 1.8.2021. Viitattu 28.8.2021.
  11. ↑ Vasta-avioitunut olympiamitalisti: Vielä ei ole lasten aika MTV Uutiset. 5.10.2012. Viitattu 17.8.2015.
  12. ↑ Tuuli Petäjällä nopea nousu lajin huipulle mtv3.fi. Arkistoitu 11.8.2012. Viitattu 7.8.2012.
  13. ↑ BIO | Tuuli Petäjä | FIN 1 | Olympic Windsurfer tuulipetaja.com. tuulipetaja.com. Viitattu 27.2.2018.
  14. ↑ Färdig, Jarmo: Petäjä-Sirénillä pitää kiirettä Helsingin Sanomat. 11.12.2012. Viitattu 28.7.2020.
  15. ↑ Pukka, Linda: Purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirén on koteihin erikoistunut arkkitehti Yle Uutiset. 5.10.2021.
  16. ↑ Petäjä-Sirén päätyi neljänneksi MM-purjelautailussa HS.fi. 6.3.2013. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 17.8.2015.
  17. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Sailor Biography ISAF. Viitattu 27.5.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Uusitalo, Timo: Petäjä-Sirénille sivulajissa MM-hopeaa - Blinnikan pronssi täydensi suomalaispotin yle.fi. 8.7.2017. Viitattu 27.2.2018.
  19. ↑ Niemeläinen, Jonne: Petäjä-Sirénille keskivertotulos MM-vesiltä – "Kaikenlaista saa vielä treenata" yle.fi. 23.9.2017. Viitattu 27.2.2018.
  20. ↑ Tuuli Petäjä-Siren seitsemäs EM-kisoissa HS.fi. 5.7.2014. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 2.8.2014.
  21. ↑ Petäjä-Sirén 13:s Helsingin EM-vesillä 9.7.2016. Yle Urheilu. Viitattu 18.7.2016.
  22. ↑ Petäjä-Siren jäi 14:nneksi EM-regatassa – "Ei syytä murjottaa" yle.fi. 13.3.2021. Viitattu 13.4.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuuli_Petäjä-Sirén&oldid=23559125”