Lockheed Martin F-35 Lightning II

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
F-35 Lightning II
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013.
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Lockheed Martin Aeronautics
Northrop Grumman
BAE Systems
Ensilento 15. joulukuuta 2006
Esitelty

F-35B: 31.7.2015 (USMC) F-35A: 2.8.2016 (USAF)

F-35C: 28.2.2019 (USN)
Valmistusvuodet 2006–

Lockheed Martin F-35 Lightning II on yhdysvaltalainen, yksipaikkainen, yksimoottorinen, joka sään monitoimihäivehävittäjä, joka on tarkoitettu sekä ilmaherruus- että pommitustehtäviin. Se pystyy myös elektroniseen sodankäyntiin sekä tiedustelu-, valvonta- ja kohdetiedustelutehtäviin (ISR-tehtäviin). F-35:tä valmistaa Lockheed Martin pääasiallisina kumppaneinaan Northrop Grumman ja BAE Systems. Koneesta on kolme versiota: maakiitoteille suunniteltu F-35A (CTOL), vain lyhyen lähtökiidon vaativa ja pystysuoraan laskeutuva F-35B (STOVL) ja lentotukialustoimintaan suunniteltu F-35C (CV/CATOBAR).

Kone on kehitetty Lockheed Martin X-35:stä, joka voitti vuonna 2001 Boeing X-32:n ja tuli valituksi Yhdysvaltain Joint Strike Fighter (JSF) -ohjelmaan. Yhdysvallat on ollut koneen kehittämisen päärahoittaja. Lisärahoitusta on saatu ohjelman kumppanimailta, joihin kuuluu Nato- ja liittolaismaita, kuten Alankomaat, Australia, Italia, Kanada, Norja, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja aiemmin myös Turkki.[1][2][3] Monet muut maat ovat tilanneet konetyyppiä tai harkinneet sen tilaamista. Ohjelma on saanut osakseen paljon tarkastelua ja kritiikkiä ennennäkemättömän kokonsa, monimutkaisuutensa, kasvavien kustannustensa ja viivästyksiensä takia. Monia teknisiä vikoja korjataan yhä.[4] Konetyypin tuotanto ja hankinta samaan aikaan, kun sitä yhä kehitettiin ja testattiin, johti hintaviin muutoksiin ja jälkiasennuksiin. [5][6] Viime vuosina suurin osa näistä ongelmista on korjattu ja loputkin puutteet korjataan.[7]

Yhdysvaltain merijalkaväki otti F-35B:n käyttöön heinäkuussa 2015, ilmavoimat F-35A:n elokuussa 2016 ja merivoimat F-35C:n helmikuussa 2019.[8][9][10] Israel aloitti F-35:n operatiivisen käytön joulukuussa 2017,[11] Italia joulukuussa 2018,[12]Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Air Force (RAF) tammikuussa 2019 [13] ja Royal Navy joulukuussa 2020,[14] Japani maaliskuussa 2019,[15] Norja marraskuussa 2019[16] ja Australia joulukuussa 2020.[17] Israelin ilmavoimat käytti F-35-konetta ensimmäisenä taistelutehtävässä vuonna 2018.[18] Yhdysvallat suunnittelee ostavansa 2 456 F-35-konetta vuoteen 2044 mennessä, mikä edustaa pääosaa sen ilma- ja merivoimien sekä merijalkaväen lentokalustosta moniksi vuosikymmeniksi.[19] Yhdysvaltojen on määrä jatkaa koneen käyttöä vuoteen 2070 saakka.[20]

Vuonna 2016 kuitenkin ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa A-10-koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[21]

F-35 on yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista McDonnell Douglas F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille[22].

Kehitysohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelman alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35 on syntynyt Joint Strike Fighter (JSF) -ohjelmasta, joka oli Yhdysvaltain monen 1980- ja 1990-luvun taistelukoneohjelman sulautuma. Yksi edeltävistä ohjelmista oli vuosina 1983‒1994 käynnissä ollut asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA:n (Defense Advanced Research Projects Agencyn) edistyksellisen pystysuoraan laskeutumaan kykenevän hävittäjän kehittämiseen tähdännyt ASTOVL (Advanced Short Take-Off/Vertical Landing). Ohjelman tarkoitus oli kehittää Yhdysvaltain merijalkaväelle ja Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimille Harrier Jump Jetin korvaaja. Yksi ASTOVL:in salaisista alaohjelmista oli SSF (Supersonic STOVL Fighter), jossa Lockheedin Skunk Works -osasto tutki ääntä nopeamman STOVL-häivehävittäjän kehittämistä sekä merijakaväen että ilmavoimien tarpeisiin. Tutkittu avainteknologia oli järjestelmä, jossa suihkumoottoria voitiin käyttää myös pystysuoran nostovoiman luomiseen. Lockheedin konsepti oli yksimoottorinen, etusiivillä (canard) varustettu deltasiipinen hävittäjä, jonka tyhjäpaino olisi ollut noin 11 000 kg. ASTOVL sai vuonna 1993 uuden nimen CALF (Common Affordable Lightweight Fighter), ja sitä kehittivät Lockheedin lisäksi McDonnell Douglas ja Boeing.[23][24]

Vuonna 1993 Yhdysvaltain puolustushallinto peruutti ilmavoimien MRF- (Multi-Role Fighter) ja merivoimien A/F-X (Advanced Fighter-Attack) -ohjelmat ja käynnisti JAST (Joint Advanced Strike Technology) -ohjelman. Suhteellisen huokeaan General Dynamics F-16 Fighting Falcon -hävittäjän korvaajaan tähdännyttä MRF-ohjelmaa oli jo pienennetty ja viivästetty, koska kylmän sodan päättyminen vähensi F-16-laivaston käyttöä ja siten pidensi niiden käyttöaikaa ja koska F-22-ohjelman budjettipaineet kasvoivat. Merivoimien A/F-X-ohjelma oli aloitettu vuonna 1991 nimellä A-X (Advanced-Attack), joka oli ATA (Advanced Tactical Aircraft) -ohjelman jatko [[Grumman A-6 Intruder[[ -rynnäkkökoneen korvaajan suunnittelemiseksi. ATA:n tuloksena suunnitellun McDonnell Douglas A-12 Avenger II -häiverynnäkkökoneen kehittäminen oli peruutettu vuonna 1991 ongelmien ja liian korkeiksi nousseiden kustannusten takia. Samana vuonna lopetettiin ilmavoimien ATF (Advanced Tactical Fighter) -ohjelman vesana syntynyt merivoimien NATF (Naval Advanced Tactical Fighter) -ohjelma Grumman F-14 Tomcat -hävittäjän seuraajan kehittämiseksi ja liitettiin A-X-ohjelmaan, joka nimettiin A/F-X:ksi. Lisääntyneiden budjettipaineiden vuoksi Yhdysvaltain puolustusministeriö ilmoitti syyskuussa 1993 MRF:n ja A/F-X:n peruuttamisesta ja niiden kokemusten siirtämisestä JAST-ohjelmalle.[24] Sen tarkoitus ei ollut kehittää uutta lentokonetta vaan edistyksellisen voiman projisointisodankäynnin vaatimuksia, teknologioita ja sitä havainnollistavia konsepteja.[25]

Koska kummankin ohjelman konseptit olivat yhtenevät, JAST- ja ASTOVL/CALF-ohjelmat yhdistettiin vuonna 1994 JAST-ohjelmaan, joka palveli nyt Yhdysvaltain kaikkia kolmea puolustushaaraa.[25] Seuraavana vuonna JAST nimettiin uudelleen JSF:ksi, johon jättivät ehdotuksensa lentokonevalmistajat Boeing, Lockheed Martin, McDonnell Douglas ja Northrop Grumman. JSF:n odotettiin lopulta korvaavan monia Yhdysvaltain ja sen liittolaisten monitoimihävittäjiä ja hävittäjä-pommittajia, kuten Harrier, F-16, F/A-18, A-10 ja F-117.[26]

Yksi JSF-ohjelman pääpiirre on kansainvälinen osallistuminen, joka alkoi Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta ASTOVL-ohjelmaan. Monet ilmavoimiensa uudenaikaistamista tarvinneet kumppanimaat kiinnostuivat JSF:stä. Yhdistynyt kuningaskunta liittyi JAST/JSF:ään perustajajäsenenä vuonna 1995, jolloin siitä tuli JSF:n 1. tason kumppani.[27] Alankomaat, Australia, Italia, Kanada, Norja, Tanska ja Turkki liittyivät ohjelmaan konseptin demonstraatiovaiheessa. Alankomaista ja Italiasta tuli 2. tason ja lopuista 3. tason kumppaneita. Siksi konetta kehitettiin yhteistyössä kumppanimaiden kanssa ja se tuli myös vientiin.[28]

JSF-kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lockheed Martin X-35C ilmassa
F-35A: n ja F-35C: n aseistusta

Vuonna 1996 Lockheed Martin ja Boeing saivat tehtäväkseenselvennä rakentaa prototyypit, joista Lockheed Martin X-35 voitti 2001 kehityssopimuksen. Uutta konetta kehittävät yhdysvaltalaiset Lockheed Martin, Northrop Grumman ja brittiläinen BAE Systems. Koneet valmistetaan Lockheed Martinin Fort Worthin tehtaalla Texasissa.

Suunnitteluvaiheessa Lockheed-Martin hankki tietoa Neuvostoliiton aikana perustetulta venäläiseltä Jakovlevin suunnittelutoimistolta prototyypiksi jääneen, laivastolle tarkoitetun VTOL -koneen Jak-141 (Nato-raportointinimi Freestyle) ratkaisuista.[29] Koneen käyttöiäksi on suunniteltu 8 000 tuntia.[30]

Hävittäjästä on suunniteltu kolme eri versiota: F-35A Yhdysvaltain ilmavoimille, lyhyen nousumatkan malli (STOVL) F-35B Yhdysvaltain merijalkaväelle sekä Britannian ilmavoimille ja laivastolle. Kolmas malli on F-35C on Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksille. Kone hyödyntää täysimittaisesti häiveominaisuuksia ja elektroniikkaa. Se ei kuitenkaan pysty lentämään ilman jälkipoltinta yliääninopeudella eli ns. supercruise-lentoa.

Britannia maksaa koneen kehitystyöstä yli kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi koneen kehitystyössä ovat mukana Italia yhdellä miljardilla ja Hollanti 800 miljoonalla dollarilla. Muita kehitysohjelmaan kuuluvia rahoittajia ovat Turkki (175 miljoonaa dollaria), Australia (144 miljoonaa dollaria), Norja (122 miljoonaa dollaria), Tanska (110 miljoonaa dollaria) ja Kanada (100 miljoonaa dollaria). Israel ja Singapore ovat yhteistyökumppaneita.

Kun Lockheed Martin voitti tarjouskilpailun vuonna 2001, koneen kehitysohjelman hinnaksi arvioitiin noin 200 miljardia dollaria[31].

Vuoteen 2004 kehitysbudjetti oli ylittynyt 23 prosentilla kaikkiaan 244 miljardiin dollariinlähde?. F-35A:n peruuttamisesta spekuloitiin vuonna 2005lähde?. Tällöin panostus riittäisi kalliimpien ja monimutkaisempien F-35B ja F-35C-mallien valmiiksi saattamiseenlähde?. Yhdysvaltain ilmavoimat joutuisi kuitenkin karsimaan haluamansa tuhannen koneen lukumäärästä, koska B- ja C-mallit ovat kalliimpia rakentaalähde?.

Vuoteen 2020 mennessä kehitysohjelman hinta oli kaksinkertaistunut alkuperäisestä arviosta noin 400 miljardiin dollariin[32].

Kehitysohjelman suurimpia epävarmuuksia ovat aikataulu, kyky toimia kaikissa suunnitelluissa rooleissa sekä kohoava yksikköhinta. Vuonna 2001 perusmallin hinnaksi arvioitiin 37 miljoonaa dollaria, joka saavutettaisiin ison volyymin myötä.[33] Vuonna 2008 Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto Government Accountability Office (GAO) arvioi hinnaksi noin 100 miljoonaa dollaria. Israelilainen sotilaslähde arvioi hinnan kohoavan tämänkin yli.[34]

Tunnettuja vastoinkäymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietovuotoepäilyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35-ohjelma on kokenut vastoinkäymisiä muun muassa kiinalaisten murtauduttua ainakin kahdesti kehitysryhmän palvelimille vuonna 2007. Kiinalaiset ovat sen jälkeen kehittäneet oman häivehävittäjän J-31, jossa on samoja piirteitä kuin Yhdysvaltain F-35:ssa.[35] Edward Snowdenin mukaan kiinalaiset ovat voineet päätellä hävittäjään liittyviä salaisia tietoja vuoden 2007 tietomurron jälkeen.[36]tarvitaan parempi lähde

Laitteiden puutteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2011 julkisuuteen tuli raportti, jossa yksilöitiin kehitystyössä esiin tulleita ongelmia. Näitä olivat suurissa nopeuksissa esiintyvä ennustettua suurempi värinä, huonosti toimiva kypäränäyttö, ohjaamoa ja avioniikkaa suojaavan varavoimajärjestelmän epävarmuus sekä F-35C:n pysäytyskoukun epäluotettavuus. Lisäksi koneen rungosta on löydetty halkeamia ja ennenaikaista väsymistä. Ongelmien ratkaisua ei pidetty ylivoimaisina, mutta ne nostavat kehitystyön kustannuksia ja samalla koneen kokonaishintaa.[30]

Gilmoren raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuoteen 2013 mennessä koelento-ohjelmasta oli suoritettu noin 35–40 %. Kesäkuussa 2013 Michael Gilmoren raportti varoitti kehitysohjelman edelleen viivästyvän. Tämä on seurausta lukuisista teknisistä ongelmista ja ohjelmistokehityksen hitaudesta.[37]

Joulukuussa 2013 julkistetussa Kongressin tutkimusyksikön (engl. Congressional Research Service) raportissa halvimman F-35A:n kappalehinta vuodelle 2014 on noin 180 miljoonaa dollaria.[38] Tammikuussa 2014 Michael Gilmore raportoi teknisistä luotettavuusongelmista, ennakoitua suuremmasta huollon tarpeesta, ALIS-diagnostiikkatyökalun toimimattomuudesta sekä ongelmista antureiden ja asejärjestelmien ohjelmiston integroinnissa, minkä oletetaan aiheuttavan vuoden viivästyksen käyttöönotolle. Lisäksi koneen massa on lähellä maksimia.[39] Myöskään aerodynaamisia ongelmia ei ole kyetty ratkaisemaan, ja rakenteissa on havaittu uusia murtumia.

Kesäkuussa 2014 tapahtui moottoripalo, joka asetti rajoituksia lentotoiminnalle ja hidasti kehitystyötä.[40] Syyskuussa 2014 GAO esitti huolensa koneen immateriaalioikeuksien epäselvyyksistä, jotka voivat estää esimerkiksi huollon ja varaosien vapaan kilpailuttamisen.[41]

Tammikuussa 2015 Gilmore raportoi kongressille lukuisista anturi-, tietokone- ja ohjelmistovajavuuksista. Osin ongelmat ovat vakavampia kuin alkuun 2012 käsitettiin. Diagnostiikkatyökalu on hankala ja tehoton. Gilmore kehottaa muuttamaan F-35:n tavoiteaikataulua.[42] Moottorin käyttö on rajoitettua ylikuumenemisen takia.[43]

Lento-ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2015 vuodettiin ulos raportti kokeesta, jossa oli testattu F-35:n suorituskykyä klassisessa lähietäisyyden kaartotaistelussa. Vastustajana toimi lisäpolttoainetankeilla varustettu F-16. Aikaisempina vuosina F-35:n liikehdintäkyvyltään olevan vähintään F-16 veroinen.[44] Kokeen perusteella F-35 on suurissa vaikeuksissa joutuessaan tykkitaisteluun.[45]

Heinäkuun lopulla 2015 Yhdysvaltain merijalkaväki antoi B-mallille alustavan operaatiokelpoisuuden (engl. Initial Operational Capability). Syyskuussa 2015 julkaistiin saman vuoden heinäkuussa kirjattu raportti F-35B-mallin USS Waspilta toukokuussa tehdyistä lentosuorituksista. Gilmore raportoi huomattavista haasteista ja ongelmista koneiden luotettavuuteen ja huoltoon liittyen, sillä keskimäärin yksi kone lensi vain tunnin päivässä lukuisten poikkeusjärjestelyiden avulla.[46] Joulukuussa 2015 Gilmore varoitti, että kehitysohjelman virallinen aikataulu on epärealistinen ja puutteellinen nykyhetkestä 2020-luvulle. Erityisen huolissaan hän on suunnitelmista leikata koeammunnoista 2/3 pois ajan voittamiseksi.[47]

DOT&E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DOT&E 2015 raportin mukaan jokaista sataa korjattua vikaa kohden löytyy 105 uutta ongelmaa. Normaalipainoisella lentäjällä on 23 prosentin todennäköisyys kuolla, mikäli hän käyttää heittoistuinta. Koneen aseruuma ylikuumenee herkästi ja tärinä ylittää AMRAAM-ohjuksen spesifikaation. Kesällä operaatiokelpoiseksi julistettu B-versio ei kykene ilman ulkopuolista apua löytämään ja maalittamaan kohteita. ALIS-järjestelmästä löydettiin merkittäviä tietoturvaongelmia. Gilmore kritisoi jyrkästi VSIM-ohjelman puutteellisuutta, jolloin koneen todellista suorituskykyä ei voida mallintaa, tämän kompensoimiseksi hän vaatii pikaisesti järjestettäviä koelentoja. B-mallin alumiinirungosta löytyi yhä lisää murtumia. C-versiossa havaittiin yllättävä murtuma, joka keskeytti rasituskokeen.[48]

Gilmore esitti 23. maaliskuuta 2016 uuden raportin edustajainhuoneen kuulemistilaisuudessa. Tammikuuhun mennessä tiedossa oli 931 avointa vikaa tai puutetta, joista noin sata kriittisiä. Muita huomioita olivat, että tyypin polttoaineenkulutus on vähintään 60 prosenttia korkeampi kuin F-16C:n ja 180 prosenttia korkeampi kuin A-10-maataistelukoneen. F-35:n nykyinen sisäänrakennettu optinen maalitusjärjestelmä oli todettu suorituskyvyltään edeltäjiään heikommaksi. Äskettäin suoritetussa elektronisen sodankäynnin harjoituksessa puolet koneista kääntyi jo matkalla takaisin ongelmien takia ja perille päässeet koneet eivät selviytyneet realistisessa sähkömagneettisessa ympäristössä.[49] Huhtikuussa 2016 julkaistussa Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusviraston raportissa mainitaan ALIS-järjestelmästä kaksi keskeistä ongelmakohtaa. Sen käyttöönoton skaalautuvuus on epävarmaa, ja sen arkkitehtuurissa ei ole riittävästi redundanssia, mikä heikentää järjestelmän vikasietoisuutta.[50]

Elokuussa 2016 vuodettiin julki muistio, jossa mittavan vika- ja puutelistan lisäksi Gilmore varoittaa taistelukelpoisen 3F-version saavuttamisen olevan vakavasti uhattuna ajan ja rahojen käydessä vähiin.[51] DOT&E 2016 -raportissa teknisten vikojen ja puutteiden määräksi mainitaan yli tuhat. Virallista sarjavalmistuslupaa edeltävä IOT&E-testi voi lykkääntyä vuoteen 2020.[52] DOT&E 2017 -raportti listaa vikojen ja puutteiden määräksi yhä n. tuhat, joista n. 300 on kriittisiä suorituskyvyn kannalta.[53]

ALIS-järjestelmä (lyhenne sanoista Autonomic Logistics Information System) sanotaan olevan yksi merkittävistä ongelmalähteistä.[54] ALIS-järjestelmä ohjaa koneiden huoltoa ja logistiikkaa ja sen on tarkoitus ohjata varaosien ja tukihenkilöiden huoltoaikatauluja.[54]

A-mallin tykin kiinnityksessä on todettu ongelmia, jotka heikentävät sen tarkkuutta.[54] Kiinnitys myös toisinaan murtuu ampumisen jälkeen pahentaen ongelmia.[54] DOT&E 2019 raportin mukaan tykin osumatarkkuus on ei-hyväksyttävä.[55]

Maaliskuussa 2020 POGO-järjestölle vuodettiin raportti, jonka mukaan F-35:ssa on yhteensä 883 vikaa ja puutetta.[56] Aiemmin samana vuonna Pentagon ilmoitti, että ALIS-järjestelmä korvataan toisella ratkaisulla.[57]

Yhteiset osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen kehitysohjelman tavoitteena oli, että kustannusten säästämiseksi kolmen eri version osista olisi kaikille yhteisiä 70–90 %. Moottorit, elektroniikkaosat ja rungon osat ovatkin tavoitteen mukaisesti samoja kaikissa malleissa. Mutta loppujen lopuksi yhteisten osien osuudeksi tuli vain 20–25 %.[58]

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syyskuussa 2018 Yhdysvaltain merijalkaväen F-35B törmäsi maahan Etelä-Carolinassa[59]. Lentäjä pelastui heittoistuimen ansiosta[59] . Syyksi todettiin valmistusvika polttoaineletkussa, joka oli revennyt ja aiheuttanut moottorin työntövoiman menetyksen[60].
  • Huhtikuussa 2019 yksi Misawan tukikohdasta operoinut Japanin ilmavoimien F-35 katosi merellä harjoitellessaan. Pian onnettomuuden jälkeen löydettiin lentokoneen osia, mutta lentäjän ruumis pysyi useiden päivien etsinnöistä huolimatta kateissa.[61] Kesäkuun 7. päivänä ilmoitettiin, että osa lentäjän ruumiista oli löydetty, ja hänet vahvistettiin kuolleeksi.[62] Saman kuun 10. päivänä Japanin puolustusministeriö ilmoitti, että onnettomuuden todennäköinen syy on ollut lentäjän asennontajun menettäminen. Teknisen vian mahdollisuutta pidettiin pienenä.[63]
  • Toukokuussa 2020 F-35-kone putosi maahan yölentoharjoituksessa Floridassa. Lentäjä pelastautui heittoistuimen avulla.[64]

Tilausmäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 F-35-koneita suunniteltiin hankittavan Yhdysvaltain ja Iso-Britannian armeijoille yhteensä yli 3 000 kpl. Sittemmin suunnitelmia on supistettu useasti.[58]

Yhdysvaltojen virallinen suunnitelma on hankkia 2 456 konetta: 13 tutkimuskäyttöön; 1 763 kpl F-35A-mallia ilmavoimille; 273 kpl F-35C-mallia laivastolle; sekä 67 kpl C-malleja ja 353 kpl B-malleja merijalkaväelle.[58]

Koneen käyttökulujen vuoksi USA:n ilmavoimat saattaa kuitenkin joutua supistamaan hankintojaan kolmanneksella.[65]

USA:n ilmavoimat on myös muuttanut aiempia suunnitelmiaan, joiden mukaan sen oli tarkoitus hankkia jatkossa pelkästään häivehävittäjiä. Niiden sijaan ilmavoimat on tilannut halvempia F-15-koneita.[66] Lisäksi Yhdysvaltain ilmavoimat on ryhtynyt selvittämään uuden "viisi miinus -sukupolven" hävittäjälentokoneen rakennuttamisen tarvetta[67].

Toimitetut F-35-koneet heinäkuussa 2020[68]
USA

ilmavoimat

USA

merijalkaväki

USA

laivasto

Australia Norja UK Hollanti Italia
A 241 26 25 10 12
B 93 18 3
C 13 28

Taulukossa mainittujen lisäksi on toimitettu yhteensä 59 konetta Belgiaan, Israeliin, Japaniin, Puolaan ja Etelä-Koreaan.[68]

F-35A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen F-35A-prototyyppi valmistui 19. helmikuuta 2006 ja ensimmäinen sarjatuotantomalli valmistui testattavaksi 18. joulukuuta 2007.[69]

Koneeseen mahtuu kaksi ilmasta ilmaan -ohjusta (tutkaohjus AIM-120 AMRAAM tai infrapunaohjus AIM-132 ASRAAM) tai vaihtoehtoisesti ilman niitä kaksi ilmasta maahan -pommia (BRU-68). Tykkiaseistuksena on runkoon upotettu 25 mm:n GAU-12 Equalizer, johon on 180 ammusta.

Ilmavoimien käyttöön tarkoitetussa A-mallissa on sisäinen tykki toisin kuin B- ja C-malleissa, joissa se on ulkoinen.[54]

F-35A Korean tasavallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean tasavalta tilasi 40 F-35A:a, jonka korealaisen version nimitys on AW-1.[70] Niiden hinta oli arviolta 6,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

F-35B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35B on STOVL-hävittäjä,[71] maailman ensimmäinen lyhyen nousumatkaan ja pystysuoraan laskeutumiseen kykenevä ylisooninen hävittäjälentokone.[71] F-35B korvaa Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18 Hornet- ja AV-8B Harrier -hävittäjät.[71] Näistä jälkimmäinen on ollut vuosikymmenien ajan ainoa VTOL:iin kykenevä suihkuhävittäjä.[72] Yhdysvaltain merijalkaväki suunnittelee hankkivansa 609 kappaletta F-35B-hävittäjälentokonetta. Budjettileikkaukset kuitenkin voivat vähentää merijalkaväen ja laivaston hankkimien koneiden määrää 1 089:stä 680:een. Yhdysvaltain merijalkaväki voi vähentää ostosuunnitelmaansa 259 lentokoneella ja laivasto 50:llä, jolloin niiden suunnittelemaksi hankkimien koneiden määrä voi jäädä 350:een.[71]

F-35B:n ensimmäinen harjoituslentolaivue tullee Yhdysvaltain ilmavoimien Eglin Air Force Base -sotilaslentoasemalle Valparaison lähelle Floridaan. Laivueen vahvuudeksi suunnitellaan 20 kappaletta F-35B-lentokonetta. Ensimmäiset kolmen harjoituslentolaivueen lentokoneista tulevat 2010 ja viimeiset 2013 puolivälissä. F-35B-tyyppisten koneiden toimitukset alkavat 2011.[73]

Kuninkaallisen laivaston tarkoituksena on korvata koneella vanhenevat Harrier GR7- ja GR9-hävittäjät.[71] F-35B:ä ollaan hankkimassa myös Italian laivastolle 22 kappaletta. Konetyyppiä arveltiin hankittavan myös Norjan ilmavoimille, mutta hankinta tarkentui myöhemmin halvempaan F-35A-tyyppiin, joka on Yhdysvaltain ilmavoimien F-16-koneiden korvaaja.

Yhdysvallat käytti F-35B-hävittäjää oikeissa taistelutoimissa ensimmäistä kertaa Afganistanissa syyskuussa 2018. Iskut Afganistaniin tehtiin Arabianmerellä olevalta maihinnousualus USS Essexiltä käsin. Israel käytti niitä jo aiemmin taisteluissaan toukokuussa 2018. Hävittäjää kutsutaan Israelissa nimellä Adir.[74]

F-35B-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video: F-35 laskeutuu pystysuoraan.

22 F-35A-, F-35B- ja F-35C -lentokoneen koesarjassa on 14 lentokykyistä konetta. F-35B:n koelentokoneita ovat tähän mennessä valmistuneet neljä ensimmäistä.

BF-01 siirtyi valmistuksesta lentotestaukseen 18. joulukuuta 2007. Sen jälkipoltin osoittautui vaatimusten mukaiseksi 16. toukokuuta 2008 ja STOVL-puhallin 25. toukokuuta 2008. Kaikki maassa tehtävät kokeet suoritettiin 11. kesäkuuta 2008 mennessä ja koneella suoritettiin STOVL-lento. Koelentokone BF-1 ylittää F-35B-projektin vaatimukset pystyyn tapahtuvan ilmaannousun ja leijailun suhteen.[75]

BF-02:n ensilento suoritettiin 25. helmikuuta 2009. Sen ilmatankkauskokeet alkoivat 13. elokuuta 2009. Kokeet suoritettiin Yhdysvaltain merijalkaväen ja Yhdysvaltain laivaston ilmatankkausmenetelmää käyttäen.[75]

BF-03 teki ensilentonsa 2. helmikuuta 2010. Koneella testattiin 17. helmikuuta Generation II Helmet Mounted Display Systemiä eli kypärään sijoitettua näyttöä. Koneella on tehty 20. heinäkuuta mennessä 17 eri lentosuoritusta.

BF-04 teki ensilentonsa 7. kesäkuuta 2010 Patuxent Riverin lentotukikohdassa Marylandissä Yhdysvalloissa. Kone oli ensimmäinen täydellä tietojärjestelmällä varustettu F-35B. Koneen lentotoiminta keskeytettiin 17. heinäkuuta, jolloin sillä oli tehty 14 lentoa. Kone palasi lentotoimintaan mahdollisesti lokakuussa.

F-35C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35C on lentotukialuskäyttöön tarkoitettu malli, jossa on suuremmat siivet ja kestävämmät laskutelineet kuin muissa versioissa.[76] C-mallissa on suurin sisäinen polttoainekapasiteetti ja käyttää B-mallin tapaista tankkaamista.[76] C-mallin on tarkoitus korvata F-18 Hornet -hävittäjät.[76]

C-malliin on suunniteltu ilmasta-ilmaan ohjuksien määrän kasvattamista kuuteen sen sisäisessä asevarastossa.[77]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusaseistuksena on rungon sisälle mahtuvat kaksi ilmataisteluohjusta, sekä kaksi ilmataisteluohjusta tai kaksi korkeintaan 1 000 naulan pommia (2+2). Ilmataisteluohjuksina käytetään joko AIM-120 AMRAAM tai AIM-132 ASRAAM-tutkaohjuksia. Ilmasta maahan -pommeiksi on tarjolla esimerkiksi JDAM, JSOW tai useampia pienempiä pommeja, kuten GBU-39 / GBU-40. Aseistusta voi laajentaa rungon ulkopuolisten kiinnityspisteiden avulla. Siipien alle voidaan sijoittaa erityyppisiä aseita, kun taas siipien kärkiin käyvät vain AIM-9X Sidewinder -infrapunaohjukset. Rungon ulkopuolelle ripustettu aseistus lisää koneen tutkajälkeä.

F-35:ssa on 25 mm:n GAU-12 Equalizer -konetykki. Konetykki on A-mallissa sisäinen ja B- ja C-malleissa ulkoinen.[54]

F-35B:ssa on vähemmän tilaa ohjuksille ja pommeille kuin F-35A:ssa ja F-35C:ssa. Tämä johtuu siitä, että STOVL-ominaisuuksien vuoksi sen rungossa ja siivissä on puhallusjärjestelmä, jonka avulla kone saa nostovoiman pystysuoraa nousua ja laskua varten.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.067000015,67 m [78]
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.065000010,65 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.02800005,28 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&042.070000042,7 m² [78]
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&013170.&&&&0013 170 kg (F-35A), 14 588 kg (F-35B), 14 547 kg (F-35C)
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Pratt & Whitney F135 -ohivirtaussuihkumoottori; &&&&&&&&&&&&0111.&&&&00111 kN kuivana, &&&&&&&&&&&&0178.&&&&00178 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01931.&&&&001 931 km/h (Mach 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.1,6)
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02220.&&&&002 220 km
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&01700.&&&&001 700 km [79]

Aseistus

  • Tykit
    • 1 × 25 mm GAU-22/A-tykki, 180 panosta (F-35B:ssä ja F-35C:ssä 220:n panoksen lisävyö)
  • Ohjukset:
    • 6 kiinnityspistettä, yhteiskuorma 6 800 kg
    • 4 × ilmasta-ilmaan-ohjusta tai 2 × ilmasta-ilmaan-ohjusta, ja 2 × meritorjuntaohjusta sisäisesti
    • 6 × ilmasta-ilmaan-ohjusta tai 4 × ilmasta-maahan-ohjusta ja 2 × meritorjuntaohjusta ulkoisesti

Avioniikka

Hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostohinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Lockheed Martin voitti tarjouskilpailun vuonna 2001, yksittäisen koneen hinnan arvioitiin alittavan 50 miljoonaa dollaria[31]. A-versio maksaisi 37 miljoonaa dollaria, B maksaisi 46 miljoonaa dollaria ja C-versio 48 miljoonaa dollaria (2002 USD).[33] Tämä ei ole toteutunut.

Uusien F-35-koneiden hinnan on toistuvasti väitetty halpenevan ajan myötä, mutta Project on Government Oversight kiistää tämän[81]. Koneen hinnaksi on esitetty esimerkiksi 57,4 miljoonaa dollaria, mutta tämä luku ei sisällä edes moottoria[82]. Vuoden 2020 hinnaksi A-mallille on ilmoitettu 77,9 miljoonaa dollaria, mutta tämäkin luku tarkoittaa vasta osien ja kokoamisen hintaa, eikä sillä hinnalla vielä saa sellaista konetta, joka kelpaisi edes koulutuskäyttöön.[81] Mainittu 77,9 miljoonan hinta ei sisällä kyseiseen koneeseen aiempina vuosina käytettyä rahaa, koneen ylläpitoa tai sen tukitoimintoja, koulutussimulaattoreita eikä huoltoverkoston pyörittämiseen kuluvaa rahaa.[81]

Oikeampia lukuja ovat POGOn mukaan:[81]

F-35A: 110,3 miljoonaa dollaria per kone (2020 USD)[83]

F-35B: 135,8 miljoonaa dollaria per kone (2020 USD)[84]

F-35C: 117,3 miljoonaa dollaria per kone (2020 USD)[85]

Näitä lukuja ilmavoimat, merijalkaväki ja laivasto käyttävät omissa budjeteissaan.[81]

Kuitenkin, jos hintaan lasketaan mukaan varaosat, ohjukset, pommit ja patruunat, jotka täysin toimintakykyinen asejärjestelmä tarvitsee, voidaan päätyä lukuun 164,5 miljoonaa dollaria per kone (F-35A).[81] Tällä hinnalla Yhdysvaltain ulkoministeriö on hyväksynyt F-35A-koneiden myynnin Sveitsille.[81]

Lentotunnin hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35A:n lentotunnin hinta vuonna 2018 on 44 000 dollaria (noin 39 000 euroa). Lockheed Martin on kertonut tavoitteekseen laskea lentotunnin hinnan 25 000 dollariin (22 300 euroa) vuoteen 2025 mennessä, mutta Pentagon pitää tätä epätodennäköisenä ja arvioi hinnaksi 34 000 dollaria (30 300 euroa) vuonna 2024, josta se kaluston ikääntymisen vuoksi lähtee nousuun.[86][87]

Käyttövalmius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Yhdysvaltain puolustusministeri asetti tavoitteeksi, että esim. F-35-koneista 80% olisi minä hetkenä hyvänsä turvallisia lentää ja kykeneviä suorittamaan ainakin yhden niille kuuluvista tehtävistä[88]. Toukokuusta marraskuuhun 2018 maailman kaikista F-35-koneista 52% pystyi suorittamaan edes jonkin sille kuuluvista tehtävistä[89]. Koko vuoden 2018 aikana Yhdysvaltain ilmavoimien F-35A-koneista vain 49,55% oli käytettävissä johonkin tehtävään[90]. Yhdysvaltain ilmavoimien kaikkien lentokoneiden vastaava käyttövalmius oli 70%.[90]

Tiukempi mittari laskee koneen valmiutta kaikkiin sille määriteltyihin tehtäviin[91]. Joulukuusta 2018 kesäkuuhun 2019 vain 11% Yhdysvaltain F-35-testikoneista pystyi suorittamaan kaikki niille määrätyt tehtävät[91]. Toukokuusta marraskuuhun 2018 maailman kaikista F-35-koneista vain 27% oli täydessä palveluvalmiudessa[89].

Huonoon tilanteesen vaikuttaneita syitä olivat varaosien heikko saatavuus, varaosien yhteensopimattomuus, osia koskevan tiedon puute ja niiden toimitusverkoston vajavaisuus[89].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. F-35 Global Partnership Lockheed Martin. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  2. Dudley, Richard: Program Partners Confirm Support for F-35 Joint Strike Fighter Defense Update. 5.3.2012. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  3. Pawlyk, Oriana: Key US Ally Declares Its F-35s Ready for Combat Military.com. 28.12.2020. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  4. Grazier, Dan: Is the F-35 Program at a Crossroads? POGO. 23.2.2021. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  5. Miller, Kathleen ym.: Flawed F-35 Too Big to Kill as Lockheed Hooks 45 States Bloomberg. 22.2.2013. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  6. Ciralsky, Adam: WILL IT FLY? Vanity Fair. 16.12.2013. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  7. Capaccio, Anthony: F-35’s Image as $428 Billion Bundle of Flaws Improved by Fixes Bloomberg News. 11.5.2020. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  8. Drew, James: First operational F-35 squadron declared ready for combat FlightGlobal. 31.7.2015. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  9. Insinna, Valerie: Air Force Declares F-35A Ready for Combat DefenseNews. 2.8.2016. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  10. Eckstein, Megan: Navy Declares Initial Operational Capability for F-35C Joint Strike Fighter USNI News. 28.2.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  11. Cenciotti, David: The Israeli F-35I “Adir” Declared Operational. So What’s Next? The Aviationist. 6.12.2017. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  12. Donald, David: Italy's F-35s First To Achieve IOC in Europe AINonline. 2.12.2018. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  13. Kuper, Stephen: UK air combat capabilities reach new heights with IOC for F-35 Defence Connect. 14.1.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  14. Eckstein, Megan: UK Royal Navy Declares IOC for Queen Elizabeth Carrier Strike Group Ahead of Spring Deployment USNI News. 4.1.2021. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  15. Reim, Garrett: Japan declares F-35A squadron initial-operation capable FlightGlobal. 29.3.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  16. Major Milestone: Norway declares IOC for F-35A Government.no. 6.11.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  17. F-35s achieve IOC Australian Defence Magazine. 4.1.2021. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  18. F-35 stealth fighter sees first combat, in Israeli operation BBC News. 22.5.2018. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  19. Selected Acquisition Report (SAR): F-35 Lightning II Joint Strike Fighter (JSF) Program (F-35) Defense Acquisition Management Information Retrieval (DAMIR). 17.4.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  20. Drew, James: Lockheed F-35 service life extended to 2070 FlightGlobal. 25.3.2016. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  21. USAF studying future attack aircraft options Flightglobal.com. 9.3.2016. Viitattu 14.3.2016.
  22. Hornetin seuraajahankkeen tarjouspyyntö lähetetään kaikille hävittäjäkandidaateille defmin.fi. Viitattu 17.2.2018.
  23. Stadler, Rich: Lockheed Skunk Works: X-32 Common Lighweight Fighter. Code One Vol. 8 No. 3, lokakuu 1994, s. 2‒7. (englanniksi)
  24. a b Pre-JAST: History Joint Strike Fighter. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  25. a b JAST: History Joint Strike Fighter. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  26. Barrie, Douglas ym.: Short take-off, low funding. Flight International, 29.3.‒4.4.1995, s. 32‒36. (englanniksi)
  27. The JSF UK Industry Team Martin Baker Aircraft Company Limited. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  28. F-35 Lightning: The Joint Strike Fighter Program Defense Industry Daily. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  29. [1]
  30. a b Siivet 1/2012
  31. a b Lockheed awarded $200b fighter contract - Oct. 26, 2001 money.cnn.com. Viitattu 1.3.2021.
  32. Dan Grazier (Project On Government Oversight): F-35 SAR FY21 www.documentcloud.org. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  33. a b F-35 Joint Strike Fighter Lightning II Program - 1996-2003 www.globalsecurity.org. Viitattu 1.3.2021.
  34. http://fr.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1233304788804&pagename=JPost/JPArticle/ShowFull
  35. War Is Boring: F’d: How the U.S. and Its Allies Got Stuck with the World’s Worst New Warplane (The F-35 that could have been At least twice since 2007 Chinese hackers have stolen data on the F-35 from the developers’ poorly-guarded computer servers, potentially including detailed design) medium.com. Viitattu 6.1.2016.
  36. https://thediplomat.com/2015/01/new-snowden-documents-reveal-chinese-behind-f-35-hack/
  37. http://www.aviationweek.com/Article.aspx?id=/article-xml/AW_07_01_2013_p23-592154.xml&p=1
  38. http://www.fas.org/sgp/crs/natsec/R43323.pdf
  39. http://www.reuters.com/article/2014/01/24/us-lockheed-fighter-exclusive-idUSBREA0N0ID20140124
  40. http://www.bloomberg.com/news/2014-08-20/f-35-software-testing-slowed-by-flight-restrictions.html
  41. F-35 SUSTAINMENT United States Government Accountability Office. Viitattu 2014.
  42. F-35 Debut Hobbled by Flawed Software, Pentagon Tester Finds bloomberg.com. Viitattu 17.1.2015.
  43. F-35 Needs a Bigger, More Powerful Engine The National Interest. 27.3.2015. Viitattu 31.3.2015.
  44. Gen. Mike Hostage On The F-35; No Growlers Needed When War Starts Breaking Defense.
  45. Test pilot reveals stealth fighter’s vulnerability War Is Boring.
  46. Pentagon Testing Office Calls Foul on F-35B “Operational Test” Project On Government Oversight. Viitattu 14.9.2015.
  47. Michael Gilmore: Concerns with Plans for F-35 System Development and Follow-On Development aviationweek.com. Viitattu 24.11.2016.
  48. DOT&E 2015 F-35 The Office of the Director, Operational Test and Evaluation. Viitattu 4.2.2016.
  49. J. Michael Gilmore: Statement for the House Armed Services Committee United States House of Representatives: The Office of the Director of Test and Evaluation. Viitattu 23.3.2016.
  50. 400 miljardin hävittäjähanke taas vaikeuksissa – "Aivojen" käyttö on liian hankalaa T&T. Viitattu 28.4.2016.
  51. F-35 May Never Be Ready for Combat Project On Government Oversight. Viitattu 12.9.2016.
  52. http://www.dote.osd.mil/pub/reports/FY2016/pdf/dod/2016f35jsf.pdf
  53. DOT&E 2017 F-35 dote.osd.mil.
  54. a b c d e f Sean Gallagher: DOD tester’s report: F-35 is still a lemon 30.1.2020. Ars Technica. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
  55. DOT&E: DOT&E 2019 dote.osd.mil. Viitattu 30.4.2020.
  56. F-35 Design Flaws Mounting, New Document Shows Project On Government Oversight. Viitattu 30.4.2020. (englanniksi)
  57. Janes: Janes janes.com. Viitattu 30.4.2020.
  58. a b c https://crsreports.congress.gov/product/pdf/RL/RL30563
  59. a b Ryan Browne CNN: F-35B jet crashes in South Carolina CNN. Viitattu 21.5.2020.
  60. Defective fuel tube caused September F-35 crash in South Carolina: report Reuters. 11.5.2019. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  61. https://www.reuters.com/article/us-japan-defence-f35-official/crashed-f-35-was-the-first-one-assembled-by-japans-mitsubishi-heavy-official-idUSKCN1RM0AL Viitattu 17.4.2019.
  62. https://mainichi.jp/articles/20190607/k00/00m/040/038000c Viitattu 19.6.2019.
  63. https://www3.nhk.or.jp/news/html/20190610/k10011947321000.html Viitattu 19.6.2019
  64. Ryan Browne CNN: Pilot OK after F-35 stealth jet crashes in Florida CNN. Viitattu 21.5.2020.
  65. https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-03-28/air-force-risks-losing-third-of-f-35s-if-upkeep-costs-aren-t-cut
  66. https://crsreports.congress.gov/product/pdf/IF/IF11521
  67. Brown Launching Major TacAir Study with CAPE, Considering ‘5th-Gen Minus’ Air Force Magazine. 18.2.2021. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  68. a b Air Force Closing in on 250th F-35A Air Force Magazine. 6.7.2020. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  69. jsf.millähde tarkemmin?
  70. https://theaviationist.com/2018/03/20/heres-south-koreas-first-f-35a-lightning-ii-stealth-aircraft-during-its-maiden-flight/
  71. a b c d e http://www.globalsecurity.org/military/systems/aircraft/f-35b.htm
  72. http://www.jsf.mil/contact/con_faqs.htm
  73. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä aviationweek.com ei löytynyt
  74. Maailman kallein asejärjestelmä: Yhdysvallat käytti F-35-hävittäjää ensimmäistä kertaa taistelussa Ilta-Sanomat. 27.9.2018. Viitattu 27.9.2018.
  75. a b http://communities.canada.com/ottawacitizen/print.aspx?postid=343720
  76. a b c F-35C Lightning II military.com. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
  77. Navy F-35C Stealth Fighter Could Soon Get More Weapons, Better Range nationalinterest.org. 6.8.2019. Viitattu 1.2.2020. (englanniksi)
  78. a b http://www.defenceaviation.com/2013/07/lockheed-martin-f-35-lightning-ii-joint-strike-fighter.html
  79. http://militaryhistory.about.com/od/militaryaircraft/p/f35.htm
  80. AN/APG-81 Radar System GlobalSecurity.org. Viitattu 8.8.2018.
  81. a b c d e f g Selective Arithmetic to Hide F-35’s True Costs Project On Government Oversight. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  82. F-35 costs falling, Pentagon estimates indicate UPI. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  83. Dan Grazier (Project On Government Oversight): FY21 Air Force Aircraft Procurement Vol I 1 www.documentcloud.org. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  84. Dan Grazier (Project On Government Oversight): FY21 Navy Aircraft Procurement www.documentcloud.org. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  85. Dan Grazier (Project On Government Oversight): FY21 Navy Aircraft Procurement www.documentcloud.org. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  86. Hävittäjähankkeen kustannuksista tihkuu uutta tietoa: lentokenttiin ja järjestelmien yhteensovittamiseen kuluu 700 miljoonaa euroa Suomenkuvalehti.fi. 18.6.2020. Viitattu 12.7.2020.
  87. Garrett Reim2020-06-12T18:32:00+01:00: To improve F-35 reliability, Pentagon plans performance-based logistics contract Flight Global. Viitattu 12.7.2020. (englanniksi)
  88. SECDEF Mattis Wants 80 Percent of Super Hornets Mission Capable by Next Year USNI News. 10.10.2018. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  89. a b c Garrett Reim2019-04-26T18:43:41+01:00: F-35 full mission capability rate only 27% due to parts shortages Flight Global. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  90. a b Stephen Losey: Aircraft mission-capable rates hit new low in Air Force, despite efforts to improve Air Force Times. 1.8.2019. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  91. a b F-35 Test Fleet Struggling with Low Readiness Rates Project On Government Oversight. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-35 Joint Strike Fighter.