HX-hävittäjähanke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen ilmavoimien F/A-18C Hornet Rissalan kentällä

HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos[1]. HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on tarkoitus päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen noin vuosina 2025–2030[2].

Puolustusministeriön esiselvitystyöryhmän vuonna 2015 valmistunut loppuraportti esitti, että Suomen on hankittava Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaava monitoimihävittäjiin perustuva järjestelmä, jotta toimintaympäristön muutoksiin voidaan vastata ja Suomen puolustuskyky säilyttää[3]. Raportin loppupäätelmiä ja HX-hävittäjähanketta on kuitenkin kritisoitu muun muassa hankkeen korkean hinnan, hävittäjien suurten hiilidioksidipäästöjen ja puolustushallinnon hanketta koskevan tiedotuksen vuoksi[4][5][6][7]. Eri asiantuntijat ovat myös arvioineet, että pelkkiin monitoimihävittäjiin perustuvan ratkaisun sijasta Suomen olisi kannattavampaa hankkia esimerkiksi torjuntahävittäjiä, ohjuksia, raketteja ja muuta ilmatorjuntakalustoa tai jatkaa nykyisin käytössä olevien Hornetien elinkaarta.[8][9][10][11][12][13] Huhtikuussa 2020 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista katsoi, että hävittäjähankintaa tulisi lykätä koronapandemian aiheuttaman taantuman vuoksi[14].

Lokakuussa 2019 hallitus linjasi, että hankinta saa maksaa enintään 10 miljardia euroa. Puolustusvoimat on lähettänyt tämän hinnan mukaisen tarkennetun tarjouspyynnön loppuvuodesta 2019.[15][16] Tähän hintaan ei ole laskettu koneiden elinkaaren aikana kertyviä ylläpito- ja kehityskustannuksia[17]. Elinkaarikustannukset huomioiden hankinnan hinnaksi voi tulla 25–40 miljardia euroa[18]. Hankinnan toteuttaminen ei ole mahdollista tavanomaisen puolustusbudjetin puitteissa, vaan hankinnalle tarvittaisiin erillisrahoitus, josta päättää eduskunta[3]. Puolustusministeri Antti Kaikkosen mukaan hävittäjiä on tarkoitus hankkia noin 64.[16] Puolueet ja poliitikot ovat olleet erimielisiä siitä, pitäisikö koneita hankkia suunnitellut 64 kappaletta, vai tätä vähemmän tai enemmän[19][20][21].

Puolustusvoimissa työskentelee HX-hankkeen parissa noin 70 ihmistä[22]. Hankkeen ohjelmajohtajana toimii Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.[23][24]

HX-lyhenteen ensimmäinen kirjain tulee korvattavasta koneesta (H niin kuin Hornet) ja kirjainta X käytetään seuraajaehdokkaan tunnuksena[1][25].

Lähtökohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-18 poistuu näyttämöltä

Hanke alkoi puolustusministeri Carl Haglundin 2014 käynnistämällä esiselvityksellä Hornetien suorituskyvyn korvaamisesta.[26] Esiselvitys valmistui kesäkuussa 2015. Puolustusministeriön raportin mukaan nykyisen Hornet-kaluston elinkaaren pidentäminen vuoden 2030 jälkeen ei ole kustannustehokas eikä puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu, koska koneiden suhteellinen suorituskyky heikkenee, rakenteet väsyvät ja järjestelmien tuotetuki loppuu.[3]

Lähtökohdan kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Heikki Hiilamon mukaan hankinnalle olisi muitakin vaihtoehtoja. Ensinnäkin uusia koneita voitaisiin hankkia vähemmän kuin on suunniteltu, sillä uudet hävittäjät ovat aiempia tehokkaampia. Toiseksi, nykyisten hävittäjien käyttöikää voitaisiin pidentää. Kolmanneksi: olisi mahdollista uusia vain osa koneista, esimerkiksi niiden vanhin laivue. Neljänneksi: olisi mahdollista hankkia käytettyjä hävittäjiä. Viidenneksi: Hornetit voitaisiin korvata joko kokonaan tai osittain joillakin aivan muunlaisilla järjestelmillä, kuten miehittämättömillä lennokeilla tai ohjusjärjestelmillä.[27]

Tietokirjailija Pentti Sainio mukaan Hornetien elinkaarta voitaisiin jatkaa noin kymmenellä vuodella, ja tämä maksaisi 0,5–0,7 miljardia euroa.[13] Myös ilmailuteollisuuden asiantuntija Pertti Korhonen on arvioinut, että Hornetien elinkaarta voisi jatkaa yli viisi vuotta.[28] Suomen rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro on kiinnittänyt huomiota siihen, että Kanada aikoo lentää vuoteen 2032 asti Horneteilla, jotka ovat Suomen Horneteja vanhempia. Matinpuron mukaan myös Suomi voisi Hornetien elinkaarta jatkamalla säästää merkittävästi tinkimättä puolustuskyvystä[29]. Matinpuron ohella myös Rauhanliiton puheenjohtaja, Vihreiden entinen europarlamentaarikko, Tarja Cronberg on esittänyt hävittäjähankintojen perumista.[30]

Hankeaikataulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18, F-35, JAS Gripen, Rafale ja Eurofighter Typhoon.[31] Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille[32]. Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuussa 2019[33].

Hävittäjävaihtoehtojen olosuhdetestaus on tarkoitus aloittaa 2019[34][35]. Vuoden 2019 syksyllä Puolustusvoimat pyytää valmistajilta vielä tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan vuoden 2020 loppupuolella[22].

Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa alkoi tammikuussa 2020 testaus- ja todennustapahtuma, jonka aikana jokaista konemallia testattiin viikon ajan[36]. Testeissä todennettuja suoritusarvoja käytetään myöhemmin simuloiduissa testeissä[36].

Lokakuussa 2020 alkoi viimeinen neuvottelukierros, jossa jokaisen ehdokkaan kanssa neuvoteltiin neljä päivää[37].

29. tammikuuta 2021 valmistajille lähetettiin lopulliset tarjouspyynnöt[38][39]. Valmistajia pyydetään lähettämään lopulliset tarjouksensa 30.4.2021 mennessä[39].

Puolustusvoimat pisteyttää tarjolla olevat hävittäjät suorituskyvyn mukaan ja ehdottaa yhtä niistä seuraavalle hallitukselle[22]. Hallitus voi päätyä myös muuhun kuin ehdotettuun koneeseen[22]. Hankintapäätös on tarkoitus tehdä vuoden 2021 lopulla[37]. Koneiden toimitukset ajoittuvat vuosille 2025–2030.[2]

Helsingin Sanomien tietojen mukaan puolustushallinto on kuitenkin varautunut jatkamaan Hornet-hävittäjien käyttöä 2–5 vuotta pidemään, mikäli HX-hankkeessa tapahtuu viivästyksiä[40]. Uutissuomalaisen teettämän mielipidetutkimuksen mukaan 51 % suomalaisista katsoi huhtikuussa 2020, että HX-hävittäjähanketta pitäisi lykätä koronapandemian aiheuttaman taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi.[14] Koronaviruspandemian takia päätös Hornetien seuraajasta viivästyy joka tapauksessa ainakin puoli vuotta alkuperäisestä aikataulusta[41].

Hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HX-hävittäjähankinta on puolustusvoimien ja myös Suomen valtion historian kallein hankinta[10][1].

Valtioneuvoston vuoden 2017 puolustusselonteossa lentokonehankinnan hinnaksi arvioitiin 7–10 miljardia euroa[42] ja lokakuussa 2019 hallitus linjasi, että hankinta saa maksaa enintään 10 miljardia euroa.[15][16]

Ostohinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenen miljardin hinta koostuu kolmesta osasta[43]:

  • Hankinnan valmistelu maksaa 21 miljoonaa[43].
  • 579 miljoonan siirtomäärärahalla uudet hävittäjät sovitetaan Suomen puolustusjärjestelmään[43].
  • 9,4 miljardin euron tilausvaltuudella hankitaan uudet hävittäjät[43]. Tähän 9,4 miljardiin kuuluu itse koneiden lisäksi muun muassa aseistus, sensorit, koulutus- ja huoltojärjestelmät ja käyttöönottokoulutus sekä niin sanottu teollinen yhteistyö[44]. Tästä ohjusten osuus on karkeasti arvioiden 1,2 miljardia euroa.[45]

Näin koostuva kymmenen miljardin lasku on maksettava vuosina 2021–2031.[43]

Indeksikorotukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi niin sanotut indeksikorotukset saattavat nostaa hävittäjähankinnan loppusummaa 1–1,5 miljardilla eurolla[43]. Indeksikorotukset viittaavat siihen, että kymmenen vuoden maksukauden aikana esimerkiksi työn ja raaka-aineiden hinnat ja valuuttakurssit muuttuvat[44]. Siten ostohinta saattaa pahimmassa tapauksessa nousta 11,5 miljardiin.[43][44]

Elinkaaripäivitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneiden käyttöiän aikana tullaan tekemään kaksi elinkaaripäivitystä, joista kummankin lasketaan maksavan noin miljardi euroa.[44]

Kustannukset koko elinkaaren aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostohinnan ja indeksikorotukset kattavaan lukuun ei ole laskettu koneen elinkaaren aikana kertyviä ylläpito- ja kehityskustannuksia[17]. Puolustusalalla oletetaan, että hävittäjäkoneen hankintahinta on vain 30 prosenttia koneen elinkaaren kokonaiskustannuksista[18].

Esimerkiksi Norja maksaa tilaamistaan F-35-koneista noin 142 miljoonaa euroa per kone, ja arvioi, että ostohinnan päälle tuleva 30-vuotinen elinkaarikustannus on lähes 400 miljoonaa euroa per kone, joten Suomen tilausmäärällä F-35-koneiden ostaminen maksaisi 9,1 mrd. euroa ja niiden käyttö lisäksi 25,6 mrd euroa 30 vuoden aikana[18][46]. Yhdysvalloissa lasketun hinnan perusteella F-35:n käyttö- ja huoltokulut elinkaaren aikana olisivat 23,4 mrd euroa[18].

Nykyisin Hornetin ylläpito nielee noin 10 prosenttia Suomen 2,4 miljardin euron puolustusbudjetista eli se maksaa 240 miljoonaa euroa vuodessa. Suomi vaatii, että HX ei saa tulla tätä kalliimmaksi ja että HX:n ylläpitokustannukset ja päivitykset on voitava kattaa Suomen normaalista puolustusbudjetista[47]. Tämä on vaikeasti saavutettavissa etenkin F-35:lle, jonka huolto ja ylläpito ovat osoittautuneet erittäin kalliiksi[47].

Aseteollisuuteen keskittyvän IHS Jane's -julkaisun mukaan Suomen harkitsemien hävittäjien hinnassa lentotuntia kohti on suuria eroja. Polttoaine-, huolto-, korjaus- ja henkilöstökulut mukaanluettuna Saab Gripen on HX-hankkeseen osallistuvista koneista halvin lentotuntia kohden, 4 700 dollaria per tunti (2012 USD)[48]. IHS Jane's arvioi Rafalen lentokustannuksiksi vastaavasti 16 500 dollaria lentotuntia kohden ja Typhoonin lentokustannuksiksi 18 000 dollaria tunnilta[48]. Super Hornetin lentokustannuksiksi IHS Jane's arvioi varustuksesta riippuen 11 000–24 000 dollaria tunnilta[48]. Australian ilmavoimien arvion mukaan F-35 A:n lentokustannukset ovat 21 000 lentotunnilta ja Yhdysvaltain laivaston arvion mukaan F-35:n B- ja C-versioiden lentojen hinnaksi tulee 31 000 lentotunnilta, mutta Jane's huomauttaa, että luotettavan kustannusarvion tekemiseen tarvittavaa tietoa puuttuu vielä[48]. Nykyisin Suomessa käytössä olevilla Horneteilla yhden lentotunnin suora kustannus on 9 000–9 500 euroa, eikä Suomella ole ollut joka vuosi varaa lentää riittävästi[49].

Saabin edustajan mukaan Suomen Hornet-hävittäjien korvaaminen Gripen E/F -hävittäjillä maksaisi noin 10 miljardia euroa uuden koneen 30-vuotisen elinkaaren aikana sisältäen itse hankinnan, teollisen yhteistyön, tarvittavat simulaattorit sekä koneiden huollon ja ylläpidon hankintahetken kyvykkyyksien tasolla. Käytännössä koneiden käyttöiän aikana ilmataistelu tuo kuitenkin koneille uusia vaatimuksia, jotka edellyttävät lisäinvestointeja. Tämä huomioiden Gripenin koko elinkaaren kustannus voisi olla noin 15 miljardia euroa, jos hankintahinta olisi hintahaarukan alapäässä, eli noin 7 miljardia euroa[50][17].

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Heikki Hiilamo on kiinnittänyt huomiota siihen, että Tanskan hävittäjähankinnassa puolustusministeriö oli antanut puuttellisen kuvan hävittäjien kokonaishinnasta. Hiilamo oudoksuu myös sitä, että Suomessa esiselvitystyöryhmään on kuulunut ainoastaan puolustusvoimien ja puolustusministeriön edustajia, eikä mukana ole ollut esimerkiksi valtiovarainministeriön edustajaa.[51]

Hankinnan korkeaa hintaa ovat kritisoineet muun muassa vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo ja SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson[52] [53]

Kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on kritisoinut sitä, että HX-hankkeessa ei sovelleta kustannus-hyötyanalyysia. Tämä on Lehdon mukaan ”tavatonta julkisten investointien kohdalla” ja johtaa siihen, että Suomi voi hankkia hävittäjän, joka on miljardeja kalliimpi, mutta vain vähän kilpailun hävinnyttä suorituskykyisempi.[4]

Hankinnan rahoitus ja vaikutus Suomen talouteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien strategisten suorituskykyhankkeiden (HX-hanke ja Laivue 2020 -hanke) vaikutus puolustusministeriön budjettikehykseen

Itse hankintaa varten Suomen on tarkoitus ottaa velkaa. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oletettiin, että puolueet ovat päätyneet velanottoon, jotta hankintaa ei tarvitsisi budjettisuunnitelussa asettaa vastakkan esimerkiksi hyvinvointimenojen kanssa. Helsingin Sanomat huomauttaa kuitenkin, että ”hankinnan maksavat lopulta suomalaiset veronmaksajat, vaikka maksua lykättäisiin hetkellisellä velkaantumisella”.[54] Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta on pitänyt hävittäjäostojen jättämistä pois kestävyysvajelaskelmista ”silmänlumeena”, hänen mukaansa ostot ”ennemmin tai myöhemmin ovat väkisin mukana kestävyysvajelaskelmissa, ellei sitten pitkän ajan velkatavoitteen anneta kasvaa”.[55] Kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on todennut HX-hankinnalla olevan ”merkittävä vaikutus koko kansantalouteen”. Lehdon mukaan, koska hankkeen kotimaisuusaste jäänee selvästi alle puolustusvoimien hankintojen keskimääräisen tason, sen vaikutus BKT:hen on hyvin negatiivinen. Näin ollen Lehto näkee riskinä, että ”hanke paisuu kustannuksiltaan kansantalouden kannalta kestämättömäksi”.[4]

Hankittavien hävittäjien elinkaarikustannukset on tarkoitus kattaa puolustusbudjetista[54][56]. Suomen valtion puolustusmenot vuonna 2016 olivat 2,7 miljardia euroa[57]. Puolustusministeriön määrärahoja kasvatetaan vuoteen 2022 mennessä 4,5 miljardiin euroon[58]. Kasvu aiheutuu pääosin puolustusvoimien strategisista suorituskykyhankkeista[58], jotka ovat HX-hävittäjähanke ja Laivue 2020 -alushanke[59]. Laivue 2020 -hankkeen kokonaismenot ovat 1,2 miljardia euroa vuosille 2019–2025, eli keskimäärin 200 miljoonaa euroa vuodessa[60]. Vuosina 2021–2022 puolustusministeriön määrärahoihin sisällytetään HX-hävittäjähankkeen rahoitusta 1,0 miljardia euroa vuodessa[61].

Tietokirjailija Pentti Sainio on katsonut hankinnan olevan kallis ja laskenut nykyisten Hornet-hävittäjien maksaneen Suomelle kymmenkertaisesti sen, mitä hankintoja tehtäessä vuonna 1991 arvioitiin.[8]

Lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat lähetti keväällä 2018 tarjouspyynnöt 64:stä hävittäjästä[32].

Marraskuussa 2019 puolustusvoimat lähetti tarkennetun tarjouspyynnön, jossa enimmäishinnaksi oli asetettu 10 miljardia euroa.[16] Tuolloin HX-hankkeen ohjelmajohtaja Lauri Puranen arvioi, että konemäärä tulee laskemaan 64:stä, puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi, että hankinta tulee olemaan 64:n koneen suuruusluokkaa.[16][15]

Vähemmän?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson[19] ja taloustieteen professori Roope Uusitalo[62] ovat kyseenalaistaneet hävittäjien lukumäärän ja ehdottaneet pienemmän määrän hankkimista. Roope Uusitalo on kysynyt, miksi koneita ei ostettaisi 47:ää.[62] Li Anderssonin mukaan koko Suomea on pystyttävä puolustamaan, mutta hankintaa ei pidä mitoittaa sen mukaan, että Suomi ryhtyisi hyökkäyssotaan.[63] Puolueista vasemmistoliitto, SDP, vihreät ja perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että Suomi voisi hankkia vähemmänkin kuin 64 hävittäjää[21].

Pentti Sainio on pitänyt 30:a hävittäjää riittävänä määränä, koska Suomen hankkimat raskaat raketinheittimet korvaavat monitoimihävittäjien kaukovaikutuskykyä.[8]

Suomen Kuvalehti esitti ajatuksen, että koska uudet koneet ovat entisiä tehokkaampia, voitaisiin Hornetien suorituskyky periaatteessa korvata täysimääräisesti entistä pienemmällä määrällä hävittäjiä[64]. Esimerkiksi Tanska katsoi säilyttäneensä entisen suorituskykynsä, vaikka se supisti hävittäjiensä määrää 47 %[64]. Jos uusia koneita hankitaan sama määrä kuin vanhoja, teknisen kehityksen vuoksi ilmavoimien suorituskyky ei säily entisellä tasollaan, vaan sen taso kohoaa[64]. Toisaalta myös vihollisten kyvyt kohentuvat samaa tahtia, joten koneiden lukumäärän pienentyessä yksipuolisesti voimasuhteet eivät säilyisi samoina[64].

Professorit Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta, yliopistonlehtori Juri Mykkänen sekä kustantaja Mika Rönkkö esittivät, että Suomella on todellista tarvetta vain seitsemälle hävittäjälle – ja sekin pelkästään paraatien ja ylilentonäytösten takia. Suomen puolustuksen kannalta he pitivät liikuteltavia ilmatorjuntajärjestelmiä tehokkaampana ja halvempana vaihtoehtona.[9][65][66]

Enemmän?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

64:ää konetta tai vielä suurempaa määrää ovat puolestaan esittäneet Ilmavoimien komentajat Sampo Eskelinen[67] ja Kim Jäämeri[49] sekä puolustusministeri Jussi Niinistö, joka hankkisi mieluummin sata konetta[20][68]. Sinisten, keskustan, kristillisdemokraattien, kokoomuksen ja RKP:n mukaan hävittäjiä on hankittava 64 tai sitä enemmän[21].

Miksi juuri 64?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat arvioi puolustusministeriön esittämän 64:n koneen määrän johtuvan siitä, että Ilmavoimat voi ylläpitää ympärivuorokautista ilmatoimintaa koko maassa, jos koneita hankitaan huoltoon joutuvien 16 koneen lisäksi pohjoiseen kuusi neljän koneen parvea ja etelään saman verran, eli yhteensä 64[69].

Ohjelmajohtaja Puranen perustelee lukumäärää muun muassa sillä, että vaikka turvallisuusympäristö on entistä vaikeampi, nykyiset resurssit riittävät vain 60:n hävittäjän ylläpitoon[70]. Purasen mukaan uudet hävittäjät eivät merkittävästi eroa vanhoista koneista, jotka on korvattava täysimääräisesti, ja vanhoja koneita oli aikoinaan ”monen mielenkiintoisen vaiheen kautta” päädytty hankkimaan 64 kappaletta[70]. Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelisen mukaan ”suomalainen puolustusjärjestelmä ei enää päde”, jos 64:n koneen määrää vähennetään ”merkittävästi”[22]. Ohjelmajohtaja Purasen mukaan siinä tapauksessa hanke keskeytetään ja aloitetaan uudelleen.[71]

Emeritusprofessori Jouni Suistola katsoo hävittäjien lukumäärän todellisen syyn periytyvän Pariisin rauhansopimuksen ehdoista, eikä pidä uskottavana perustetta, jonka mukaan "koko maan puolustamiseen" tarvittaisiin hävittäjiä juuri 64[72].

Koneiden lopullisen lukumäärän ratkaisee Suomen hallitus.[22]

Hankintaperusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarjouspyynnössä harkinta on jaettu viiteen osaan. Niitä ovat hävittäjien suorituskyky, sotilaallinen huoltovarmuus, turvallisuuspolitiikka, teollinen yhteistyö ja hinta[73]. Näistä tärkein on tarjouspyynnön mukaan suorituskyky[73].

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien entisen komentajan Matti Aholan mukaan aseet muodostavat kaksi kolmasosaa hävittäjän suorituskyvystä[45]. Maanpuolustuskorkeakoulun ilmasotaopin pääopettajan Mikko Sarantolan mukaan aseet muodostavat suorituskyvystä noin yhden kolmasosan[45].

Sotilaallinen huoltovarmuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat haluaa itsenäisen ja ulkopuolisesta avusta riippumattoman järjestelmän, koska Suomi ei kuulu Natoon eikä Suomella ole puolustusliittoa Ruotsin kanssa[49].

Saabin edustajan mukaan Gripen-järjestelmä toimisi kriisioloissa tarvittaessa täysin itsenäisesti, eikä huoltovarmuus olisi ongelma, koska järjestelmään liittyvää teollista osaamista löytyisi Suomesta[49]. Saabin mukaan Suomen teollisuus voisi hoitaa 80–90 prosenttia ostamiensa Gripeneiden ylläpito-, korjaus- ja huoltotöistä[74].

Turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan Suomen Hornet-hankinnalla oli valtava merkitys siinä, että se lähensi Suomea Yhdysvaltoihin ja Natoon.[75] Salolaisen mukaan HX-hankkeessa suurin ulkopoliittinen merkitys olisi yhdysvaltalaisella tai ruotsalaisella vaihtoehdolla.[75] Ruotsin kanssa Suomella on nykyään pitkälle menevää sotilaallista yhteistyötä, ja maat esimerkiksi järjestävät yhteisiä harjoituksia.[76]

Amerikkalaisen hävittäjän valinta HX-hankkeessa sitoisi Suomen puolustuskyvyn pitkäksi aikaa Yhdysvaltain oikukkaaseen poliittiseen järjestelmään.[76]kenen mukaan?

Turvallisuuspoliittiset ratkaisut olivat presidentti Mauno Koiviston mukaan jollain lailla esillä, kun aiempaan hävittäjähankintaan 1990-luvulla valittiin ehdokkaat. Vielä tuolloin mukana oli venäläinen hävittäjävaihto Mikojan MiG-29.[76]

Teollinen yhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 2012 Suomessa oli käytäntönä, että aseostoissa edellytettiin vastakauppoja[77]. Kun Suomi osti Hornet-hävittäjiä vuonna 1992, myyjä velvoitettiin järjestämään ostoja Suomesta sadan prosentin eli 3,4 miljardin dollarin arvosta[77].

Vuoden 2012 jälkeen ei vastakauppoja kuitenkaan ole vaadittu[77]. EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi ja siihen perustuva suomalainen laki puolustus- ja turvallisuushankinnoista kieltää vastakaupat, koska ne vääristävät kilpailua[77].

Direktiivistä voidaan kuitenkin poiketa[77]. Tässä tarkoituksessa puhutaan vastakauppojen sijaan teollisesta yhteistyöstä, joka tarkoittaa sellaisia vastakauppoja, jotka liittyvät kiinteästi puolustukseen ja puolustusteollisuuteen[77].

Teollinen yhteistyö voi olla joko suoraa tai epäsuoraa[77]. Suora yhteistyö liittyy hankittavaan järjestelmään eli tässä tapauksessa hävittäjiin, ja sillä varmistetaan asejärjestelmän huoltovarmuus ja toimivuus[77]. Suoran teollisen yhteistyön osuus Hornetien vastakaupoista oli 15 prosenttia[77].

Epäsuora teollinen yhteistyö ei liity hankittavaan järjestelmään vaan johonkin muuhun turvallisuuden kannalta tärkeään teknologiaan[77]. Sellaisia voivat olla esimerkiksi ohjelmistot, kyberturvallisuus tai keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvä tutkimus ja tuotekehitys[78]. Epäsuora teollinen yhteistyö on käytännössä veronmaksajien tukea puolustusteollisuudelle[77].

Suomi on asettanut HX-hankinnoissaan teollisen yhteistyön minimivaatimukseksi 30 prosenttia kaupan kokonaisarvosta eli 3 miljardia euroa[77][79]. Tämä perustuu karkeisiin arvioihin siitä, mitä Suomen puolustusteollisuus kykenisi tuottamaan, ja toisaalta siitä, mitä direktiiviä valvova Euroopan komissio voisi pitää hyväksyttävänä[77]. Suoran teollisen yhteistyön osuus HX-hankkeessa on noin 2,5 miljardia euroa ja epäsuoran yhteistyön osuus 500 miljoonaa euroa[80].

Teollisen yhteistyön vaatiminen nostaa hävittäjähankinnan hintaa[77]. Tutkimusten mukaan hinnan nousu on 3–34 prosenttia, tai karkeasti arvioiden 10 prosenttia[77]. Kun HX-kaupan kokonaisarvo on 10 miljardia euroa ja teollista yhteistyötä tehdään 30 prosentin edestä eli 3 miljardilla eurolla, silloin yhteistyön toteuttaminen maksaa suomalaisille 300 miljoonaa euroa[77]. Tämä summa vähennetään viime kädessä hankittavien koneiden määrästä[77].

Hornet-koneiden hankinnassa teollisen yhteistyön 15 prosentin osuus edellytti sitä, että Hornetien loppukokoonpano tapahtui Suomessa[79]. Jos HX-hankkeen teollisessa yhteistyössä halutaan päästä 30:een prosenttiin, myös HX-hankkeen koneiden loppukokoonpanon pitäisi tapahtua Suomessa[79].

F-35:n valmistaja Lockheed Martin on suhtautunut kielteisesti loppukokoonpanoehdotuksiin[79].

Saab taas esittää, että Gripen-hävittäjien loppukokoonpano ja osa koneiden osien tuotantoa tapahtuisi Suomessa[50]. Saab on hankintakilpailun alla perustanut Tampereelle tuotekehitystä tekevän Saab Teknologiakeskuksen, sekä pääkaupunkiseudulle tutkimushankkeen yhdessä Aalto-yliopiston kanssa[50]. Näiden lisäksi Saab ehdottaa pelkästään Gripeniin keskittyvän kehityskeskuksen perustamista Suomeen[50].

Ehdolla olevat koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkeen alussa uskottiin, että tuleva hävittäjä olisi yksi tai useampi kaikkiaan seitsemästä vaihtoehdosta: joko yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, ranskalainen Rafale, ruotsalainen Saab 39 Gripen NG, tai amerikkalaisten valmistajien Boeing F-15 Eagle, Boeing F-18 Super Hornet, Lockheed Martin F-16 tai Lockheed Martin F-35[81]. Nämä kaikki valmistajat saivat puolustusvoimien tietopyynnön[82]. Vastaus tietopyyntöön saatiin viidestä eri lentokoneesta[83]. Yhdysvalloista lähetettiin vain kaksi vastausta[84].

Aseasiantuntija Arto Pulkin mukaan Eurofighter ja Rafale ovat selvästi vanhempaa teknologiaa, ja niiden tuotanto on loppuvaiheessa[75]. Siten hävittäjähankinta ratkaistaan käytännössä kahden vaihtoehdon välillä: Pulkin mukaan valinta olisi joko yhdysvaltalainen Lockheed Martin F-35 tai ruotsalainen Saab Gripen E[75]. Pulkki kuvaa näitä koneita tekniseltä varustelultaan suurelta osin saman tasoisiksi[75].

Pulkin mukaan Suomen kannattaisi ostaa kahta konetyyppiä, joista toinen hankittaisiin kehittyneen sensorijärjestelmän takia ja toinen aseiden laukaisualustaksi[85]. Kuitenkin, kahdesta järjestelmästä aiheutuvien merkittävästi korkeampien hankinta- ja ylläpitokustannusten vuoksi Suomeen todennäköisesti hankitaan vain yhtä konetyyppiä[86].


Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Super Hornet

F-18 Super Hornet

Boeingin tarjoukseen kuuluu sekä Super Horneteja että Growlereita[87]. Growler on kaksipaikkaisesta Super Hornetista kehitetty elektronisen sodankäynnin versio, jonka tarkoitus on häiritä, harhauttaa ja lamauttaa vastustajan sähköisiä järjestelmiä[87].

Boeing on valmis myymään Suomelle enintään 72 kpl Super Horneteja ja Growler-koneita varusteineen, varaosineen ja koulutuksineen yhteensä 12,5 miljardin euron hinnalla[88][89]. Tämä hinta ylittää Suomen asettaman kymmenen miljardin hintakaton[89]. Lisäksi tarjouksesta puuttuu torjuntahävittäjien tärkein ase tutkaohjus, jonka hankkimista Puolustusvoimat pitää välttämättömänä[89]. Puuttuvien ohjusten hankkimisen lisäkustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa[89].

Vaikka F/A-18 Super Hornet kantaa vanhemman konetyypin nimeä kyseessä on kuitenkin uutta suunnittelua oleva kone. Myös rungoltaan kone poikkeaa aiemmista F/A-18-koneista eli kyse ei ole pelkästään päivityksestä.

Dassault Rafale (Ranska)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dassault Rafale

Dassault Rafale on kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, joka on suunniteltu toimimaan useissa erilaisissa taistelurooleissa, kuten viholliskohteiden tiedustelua, ilmaherruuden saavuttamista tai maamaalien kimppuun iskemistä vaativissa tehtävissä. Monipuolisuutensa ansiosta Dassault Rafalesta on valmistettu useita malleja.

Dassault Rafalen avioniikkajärjestelmään lukeutuvat heijastusnäyttö, nykyaikainen sensorilaitteisto, lennonohjausjärjestelmä, RBE2-mallinen tutka ja elektro-optinen OSF-maalinhakujärjestelmä. Dassault Rafalessa on myös konetyyppiä varten suunniteltu elektroninen omasuojalaitteisto Thales SPECTRA, johon kuuluvat ohjusvaroitusjärjestelmä, viestintäyhteyksien häirintäjärjestelmä sekä soihtujen ja silpun laukaisujärjestelmä vihollisen laukaisemien ilmatorjuntaohjusten harhauttamiseksi.

Dassault Rafalen asejärjestelmä on suunniteltu siten, että hävittäjän siipien ja rungon alle voidaan asentaa eri mallisia ilmasta-ilmaan-ohjuksia ja ilmasta-maahan-ohjuksia.

Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurofighter Typhoon Kaivopuiston lentonäytöksessä vuonna 2017

Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjä, jonka on suunnitellut ja rakentanut Eurofighter GmbH, joka muodostuu ryhmästä eurooppalaisia lentokonevalmistajia. Tämän yhteistyön tarkoitus oli tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä. Käytännössä lukuisat päällekkäisyydet, kuten neljä testikeskusta ja neljä tuotantolinjaa, eivät ole ajaneet tätä asiaa.

Typhoon on otettu palvelukäyttöön Italian, Saksan, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja viimeisimpänä Itävallan ilmavoimat, jolle ensimmäinen kone toimitettiin 12. heinäkuuta 2007.

Typhoonin suunnittelussa on keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennetäessä; aiemmat hävittäjät ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa.

Suomessa Typhoon oli ensimmäisen kerran esillä Rissalan lentonäytöksessä kesällä 2007.

Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35A Lightning II

F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven suihkuhävittäjälentokone, jonka oli tarkoitus tulla palveluskäyttöön 2010-luvun lopulla. Konetta aiotaan valmistaa vuoteen 2035 saakka.

Kevyeksi ja edulliseksi hävittäjäksi suunniteltu F-35 on tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia koneita noin 1 700 kappaletta eri malleja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16-koneet ja vanhemmat hävittäjät, kuten esimerkiksi F-4 Phantom ja Panavia Tornado. Lockheed Martinin mukaan F-35 korvaa kolmella tyypillään 13 lentokonetyyppiä 11 valtiossa. Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa A-10 koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[90]

F-35:ssä on ollut monia teknisiä ongelmia, joista osa on vaikuttanut joko koneen turvallisuuteen tai sen kykyyn suoriutua tehtävistään.[91] Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jussi Saramo esitti F-35:n sulkemista hankkeen ulkopuolelle sen jälkeen, kun Suomen kuvalehti oli kertonut HX-hankkeen pyrkineen esittelemään F-35:n muita ehdokkaita positiivisemmassa valossa.[92]

Lockheed Martin on valmis myymään Suomelle enintään 64 kappaletta F-35-hävittäjiä varusteineen, varaosineen ja koulutuksineen yhteensä 10,6 miljardin euron hinnalla[88][89]. Tämä hinta ylittää Suomen asettaman kymmenen miljardin hintakaton[89]. Lisäksi tarjouksesta puuttuu torjuntahävittäjien tärkein ase tutkaohjus, jonka hankkimista Puolustusvoimat pitää välttämättömänä[89]. Puuttuvien ohjusten hankkimisen lisäkustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa[89].

Saab JAS Gripen NG (Ruotsi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saab JAS-39C Gripen

Saab JAS 39 Gripen on Saab AB:n valmistama hävittäjälentokone, joka korvasi Ruotsin ilmavoimien Saab J 35 Draken- ja Saab J37 Viggen -hävittäjät. Lyhenne JAS tulee sanoista jakt-, attack- och spaningsplan (hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone). Ensilentonsa joulukuussa 1988 lentänyt JAS on IG JAS:n, Saab AB Ericsson Microwave Systemsin, Ericsson Saab Avionicsin, Volvo Aero Corp.:n ja FFV Aviotechin yhteishanke, jonka markkinointia on tukenut vuodesta 1995 British Aerospace Saab-BAe Gripen AB:n kautta. Suomeen tarjolla oleva NG-versio (Next Generation, Uusi sukupolvi) on kuitenkin käytänössä täysin uusi konetyyppi.

Flygvapnetille toimitettiin vuoteen 2007 mennessä 204 JAS 39 Gripeniä.

Gripen sai alkuunsa epävarman maineen, koska kaksi Gripeniä putosi ennen niiden varsinaista käyttöönottoa (vuosina 1989 ja 1993). Lisäksi kolmessa tapauksessa (vuosina 1999, 2005 ja 2007) kone on pudonnut palveluskäytössä. Kaikissa tapauksissa vakavilta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty, eikä ongelmamäärä ole sinällään samankaltaisilla koneilla mitenkään poikkeava.

Saabin tarjoukseen kuuluu 52 yksipaikkaista Gripen E -konetta, 12 kaksipaikkaista Gripen F -konetta ja lisäksi kaksi GlobalEye -valvontakonetta[93].

Ruotsin puolustusvoimien edustajat ovat höystäneet Saabin tarjousta esittämällä Ruotsin ilmavoimien Gripen-kaluston kohentamista Suomen HX-vaatimusten tasolle niin, että tilauksen toteutuessa olisi mahdollista muodostaa yhteinen ruotsalais-suomalainen, 160:n koneen suuruinen ilmavoima, joka toimisi yhteisillä taktiikoilla, koulutuksella, taistelunjohdolla ja kalustolla.[94]

Vertailutaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hornet Super Hornet Rafale Eurofighter F-35 Gripen
F-18-1-23 (26912599526).jpg FIA2014 (15109114669).jpg Rafale ag1.jpg Eurofighter Typhoon MM7299.jpg F-35 Lightning II arrival 130306-F-OS776-090.jpg JAS-39C Gripen - RIAT 2018 (46679001751).jpg
Koneen hinta
Lentotunnin hinta

(dollaria per tunti, v. 2012 USD)[48]

9 000–9 500 euroa v. 2016[49] 11 000–24 000 16 500 18 000 21 000 – 31 000 4 700
Suurin nopeus 1915 km/h
Taistelusäde
Lakikorkeus

Aseet ja varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulevan hävittäjän aseistus ja varustus hankitaan erillisin sopimuksin, mutta osana lentokonehankintapäätöstä. Lokakuussa 2017 lähetettiin tietopyyntö seitsemään maahan, joiden teollisuuden arvioidaan kykenevän toimittamaan tarvittavat asejärjestelmät ja varusteet: Iso-Britannia, Israel, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat. Näiden maiden hallitukset välittävät tietopyynnöt maassaan toimiville nimetyille yrityksille.[35]

Aseiden ja varusteiden tarjouspyynnöt lähetetään keväällä 2018. Hankintapäätökset tehdään osana lentokonetyypin valintapäätöstä, jotta konekokonaisuudet voidaan hallita. Jotkin järjestelmät ovat yhteensopivia usean hävittäjävaihtoehdon kanssa, mikä huomioidaan sopimusten valmistelussa. Hankintasopimukset on suunniteltu allekirjoitettaviksi keväällä 2021. Ase- ja sensorihankinnat sisältyvät HX-hankkeen arvioituun kokonaishintaan.[35]

Kukin tarjoaja määrittää ehdokkaaseensa parhaaksi katsomansa asevarustuksen[45]. On todennäköistä, että eurooppalaiset valmistajat tarjoavat koneidensa pääaseeksi eurooppalaista Meteor-ohjusta ja amerikkalaiset valmistajat amerikkalaista AMRAAMia[45]. Ehdokkaiden mukana tuleva aseistus korvaa Suomen nykyiset AMRAAM- ja Sidewinder-ohjukset[45]. Suomen Hornetien nykyiset aseet voitaisiin kyllä periaatteessa asentaa myös mihin tahansa HX-hankkeen koneista, mutta sitä ehdokkailta ei edellytetä[45]. Vanhat aseet voivat siis joutua romutettavaksi tai siirtyä esimerkiksi maavoimien käyttöön[45]. Kehittyneet ilmataisteluohjukset maksavat yli kaksi miljoonaa euroa kappale, joten jos arvioidaan, että Suomeen tarvitaan kymmenen ohjusta lentokonetta kohden, silloin olisi hankittava kuutisen sataa ohjusta, ja niiden osuus HX-hankinnan hinnasta olisi vähintään 1,2 miljardia euroa[45].

Viestintä ja vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittäjävalmistajat ja puolustushallinto ovat osallistuneet ja yrittäneet vaikuttaa HX-hankinnasta käytävään keskusteluun. STT nosti esille kesäkuussa 2018, että puolustushallinto on pyrkinyt viestinnässään siihen, että poliitikot ja kansalaiset eivät kyseenalaista HX-hanketta ja muita puolustuksen lisämäärärahoja. Asian tultua ilmi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kritisoi sitä, että kriittisten näkemysten ja arvostelun poistamiseen tähtäävä viestintä on rinnastettavissa lobbaukseen, eikä se sovi julkishallinnolliselle organisaatiolle.[6]

Hävittäjävalmistajat ovat hankkineet avukseen viestintätoimistoja sekä entisiä upseereita ja virkamiehiä. Näiden avulla valmistajat pyrkivät edistämään myyntityötä sekä vaikuttamaan päättäjiin.[95]

  • BAE Systemsin yhteistyökumppaneita ovat Kaiku Helsinki ja puolustusministeriön entinen ylijohtaja Eero Lavonen sekä Lapin lennoston komentaja eversti evp. Jukka Ahlberg[96]. Entinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam on BAE Systemsin käyttämän Cocomms-viestintätoimiston vanhempi neuvonantaja[97].
  • Lockheed Martinin kumppaneita ovat Hill+Knowlton Strategies[95], Tekir Oy[98] ja Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti evp. Ossi Sivén[95]. Hill+Knowltonin vaikuttajaviestintää vetää Jutta Urpilaisen entinen avustaja Arto Virtanen[95]. Lockheed Martin palkkasi konsultikseen myös Puolustusvoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin[99][97], joka oli komentajana toimiessaan mm. nähnyt kaikkien kilpailevien hävittäjävalmistajien vastaukset tarjouspyyntöihin[100][101][102]. Siirtyminen herätti keskustelua siitä, vaarantuuko kauppa, kun suomalainen huippuasiantuntija siirtyy lobbariksi.[102][103] Virkamiehen oikeutta siirtyä toiseen tehtävään on rajoitettu puolen vuoden karenssilla[102], mutta perustaessaan konsulttiyrityksen Lindberg rikkoi tekemäänsä karenssisopimusta[104][105]. Tapauksen seurauksena puolustusministeri ja presidentti päättivät lopettaa yhteydenpidon konsultteihin[106][104] ja Lockheed Martin irtisanoi Lindbergin[100][104].
  • Saabin kumppani on Miltton[95]. Milttonin toimitusjohtaja on Jyrki Kataisen entinen erityisavustaja Jussi Kekkonen[95]. Saabin maajohtaja, eversti evp. Anders Gardberg on toiminut Uudenmaan prikaatin komentajana[95]. Saabin asiantuntijana toimii eversti evp. Karl Gustav Storgårds, myöskin Uudenmaan prikaatin johtaja[95]. Saabia konsultoi ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali evp. Kari Salmi[95].
  • Boeingin markkinointikampanjassa mukana ovat Blic Oy sekä Suomen Puolustusvoimain komentaja, amiraali (evp.) Juhani Kaskeala[98]. Boeingin hävittäjäkampanjaa johtaa suomalaissyntyinen Maria Laine[95].
  • Dassaultin tukena ovat Rud Pedersen Public Affairs Group, sekä merivoimien entinen komentaja, vara-amiraali Kari Takanen; puolustusministeriössä toiminut entinen valtiosihteeri Marcus Rantala; sekä puolustusministeriössä Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä vastannut Heidi Nystedt-Suvanto[98].

Professori Heikki Hiilamo on nähnyt ongelmallisena sen, että hävittäjätoimittajien palveluksessa olevien korka-arvoisten upseerien ei ole tarkoitus palvella maanpuolustuksen kokonaisuutta vaan oman koneen kauppaamista.[107] Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva piti toivottavana, että kokeneet sotilaat olisivat "valtakunnan eivätkä yksityisten lobbarifirmojen käytössä".[95]

Helsingin Sanomat on esittänyt pääkirjoituksessaan, että HX-hankkeen suunnittelijat ovat ajoittaneet hankinnasta päättämisen vaalikauden puoliväliin vuodelle 2021, jotta hankinta ei nousisi eduskuntavaalien teemaksi.[54]

Toukokuussa 2020 Suomen kuvalehti kertoi HX-hankkeessa työskentelevään lähteeseen viitaten, että Jarmo Lindberg oli jo puolustusvoimien komentajana ollessaan pyrkinyt vaikuttamaan hankintaprosessiin F-35:n eduksi. Lähteen mukaan poliitikoille on myös jätetty kertomatta F-35:n huonoja puolia kun muiden hävittäjäehdokkaiden huonoja piirteitä taas on korostettu. Lähde totesi, että ”Poliitikoille ei välttämättä valehdella suoraan, mutta ei myöskään kerrota kaikkea oleellista.”[108] Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jussi Saramo piti tätä osoituksena siitä, että HX-hanke on "läpikotaisin korruptoitunut" ja näki aiheelliseksi harkita joko HX-hankkeen keskeyttämistä tai F-35:n sulkemista ulos[92].

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä mainittujen hankkeen korkean hintaan, vaikuttamiseen ja koneiden määrän liittyvän kritiikin lisäksi puolustusministeriön HX-hävittäjähanketta on kritisoitu hävittäjäpuolustuksen tehottomuudesta, ympäristövaikutuksista sekä hankinnan muiden ongelmien ratkaisemiselta viemistä resursseista.

Maanpuolustuksellinen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti evp Ahti Lappi kritisoi puolustusministeriön esiselvitystyöryhmän loppuraporttia, jossa esitetään Hornet-monitoimihävittäjän korvaamista uudella monitoimihävittäjällä. Lapin mukaan 50 viime vuoden aikana käydyissä sodissa hävittäjätorjunnalla on pudotettu vastustajan alasammutuista koneista vain 3 %, kun taas ilmatorjunta on pudottanut suuren enemmistön, 97 %. Lisäksi ballististen ohjusten torjunta ei ole mahdollista hävittäjäkoneilla, vaan se tapahtuu ilmatorjuntaohjuksilla. Lapin mukaan ilmapuolustuksen perustan muodostaa siten ilmatorjunta, eivät hävittäjälentokoneet. Lappi ehdottaa, että monitoimihävittäjien sijaan tulisi hankkia torjuntahävittäjiä, jotka ovat puolustustehtävissä parempia ja halvempia kuin monitoimihävittäjät. Torjuntahävittäjien lisäksi Suomen tulisi Lapin mielestä hankkia ohjuksia, raketteja ja muuta ilmatorjuntakalustoa sekä ilmapuolustustarkoitukseen että korvaamaan Hornetien hyökkäyskyky. Lapin mukaan ilmatorjuntakaluston hankinta- ja ylläpitokustannukset ovat oleellisesti pienemmät kuin hävittäjäkoneiden[10][109].

Tietokirjailija Pentti Sainio näkee, että Suomen aiemmin hankkimat raskaat raketinheittimet korvaavat monitoimihävittäjien kaukovaikutuskykyä.[8] Professorit Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta, yliopistonlehtori Juri Mykkänen sekä kustantaja Mika Rönkkö näkevät modernien liikuteltavien ilmatorjuntajärjestelmien hankkimisen hävittäjiä huomattavasti tehokkaampana ja halvempana keinona Suomen sotilaalliseen puolustamiseen.[9] Emeritusprofessori Jouni Suistolan mukaan hävittäjiä tarvitaan vain pieni määrä ja muutoin niille suunnitellut tehtävät voidaan kustannustehokkaammin toteuttaa tykistöohjuksilla, raketeilla, risteilyohjuksilla ja droneilla.[72]

Muu kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadankomitean puheenjohtaja Timo Mielosen mukaan HX-hankkeen keskeisimpiä ongelmia on se, että hävittäjät eivät ole ”minkäänlainen ratkaisu” tämänhetkisiin globaaleihin ongelmiin. Mielonen näkee suurimpina nykyisinä ongelmina ilmastonmuutoksen, väestökehityksen ja taloudellisen eriarvoistumisen.[5]

Kansanedustajat Johannes Yrttiaho ja Markus Mustajärvi ovat kiinnittäneet huomiota hävittäjien huomattavan suuriin hiilidioksidipäästöihin ja todenneet, että "Hävittäjät kuormittavat ilmastoa muihin kalustotyyppeihin nähden kohtuuttoman raskaasti."[7] Myös ympäristöjärjestö Maan ystävät on ilmoittanut pitävänsä hankintaa epätoivottavana viitaten muun muassa hävittäjien päästöihin, jotka nykyisten 62 hävittäjän kohdalla vastaavat arviolta 12 500 suomalaisen vuoden päästöjä.[110][111]

Vetoomus aikalisästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 200 tieteen, taiteen ja muiden alojen asiantuntijaa jätti 1.12.2020 vetoomuksen kansanedustajille, jossa todetaan, että hävittäjähankkeessa tarvitaan aikalisä, uutta harkintaa ja vaihtoehtoehtojen selvittämistä. Vetoomuksen esittäjät katsovat, että keskustelu HX-hankkeesta on perustunut varsin yksipuolisesti ilmavoimien omiin selvityksiin, jotka koskevat lähinnä hävittäjien ominaisuuksien ja suorituskyvyn vertailuja. Arviot turvallisuuspoliittisista vaikutuksista ja vaihtoehdoista ovat jääneet vähemmälle.[112][113]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jarmo Huhtanen: Suomen valtio valmistelee kaikkien aikojen suurinta ostostaan (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  2. a b Hävittäjähanke HX Puolustusministeriö. Viitattu 15.4.2019.
  3. a b c Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta (pdf) 8.6.2015. Puolustusministeriö. Viitattu 29.5.2017.
  4. a b c Eero Lehto: Hävittäjät vai kansantalous? Ydin. 8.3.2019. Viitattu 26.5.2019.
  5. a b Nyt puhuu Hornetit korvaavan hävittäjähankkeen vastustaja: "Tästä on puhuttu julkisuudessa tavattoman vähän" MTV Uutiset. 11.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  6. a b Puolustushallinto pyrkinyt systemaattisesti vaikuttamaan kansalaisten ja poliitikkojen mielikuviin Yle. 18.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  7. a b Johannes Yrttiaho, Markus Mustajärvi: Kirjallinen kysymys HX-hankkeen ilmastovaikutuksista Kirjallinen kysymys KK 418/2019 vp. 20.12.2019. Viitattu 29.2.2020.
  8. a b c d Uutuuskirja lyttää hävittäjähankinnat: 15 miljardin lasku ja "joudumme yhden isännän alaisuuteen" Iltalehti. 13.5.2016. Viitattu 26.5.2019.
  9. a b c Markku Kuisma, Juri Mykkänen, Jussi Pakkasvirta, Mika Rönkkö: Hävittäjähankinta on ilmastonmuutoksen ja soten kokoinen vaalikysymys (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 10.4.2019. Viitattu 26.5.2019.
  10. a b c Lappi, Ahti: Esiselvitys hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta. Ilmatorjunta, 2015, 61. vsk, nro 3/2015, s. 19−21. Ilmatorjuntayhdistys ry. ISSN 1797-6448. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.2.2019.
  11. Siviilin analyysi: Voisiko tulevasta hävittäjäkaupasta säästää miljardin puolustuksesta tinkimättä? Yle Uutiset. Viitattu 29.2.2020.
  12. Suomen Hornetien elinkaaren jatkamisen mahdollisuutta pitäisi tutkia, sanoo pitkän linjan ilmailutekniikan ammattilainen Helsingin Sanomat. 7.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  13. a b Rauhanliike haluaa hävit­tä­jä­kaupat poliittiseen keskusteluun ­– ”Jos 64 koneesta pidetään kiinni, voidaan ostaa vain ruotsalainen Gripen” 12.5.2020. Suomenmaa. Viitattu 16.5.2020.
  14. a b Uutissuomalainen: Enemmistö suomalaisista lykkäisi hävittäjähankintaa taantuman takia Iltalehti. 11.04.2020. Viitattu 16.5.2020.
  15. a b c Suomi lähetti tarkennetut tarjouspyynnöt uusista hävittäjistä: ”Konemäärä pienenee ennemminkin kuin kasvaa” Helsingin Sanomat. 1.11.2019. Viitattu 29.2.2020.
  16. a b c d e Antti Lehmusvirta: Riittäisikö alle 64 hävittäjää? Suomi voi joutua tinkimään – Tilanne HX-ohjelmassa muuttunut Uusi Suomi. Viitattu 29.2.2020.
  17. a b c Saab paljasti hävittäjiensä Suomi-hinnan – lupaus aivan eri luokkaa kuin Eurooppaa valloittavalla F-35:llä Uusi Suomi. Viitattu 17.2.2018.
  18. a b c d Ilmavoimien tuleva hävittäjähankinta nielee kymmeniä miljardeja euroja Yle Uutiset. Viitattu 19.2.2018.
  19. a b Andersson: Finland ska inte starta anfallskrig hbl.fi. Viitattu 19.1.2019. (ruotsiksi)
  20. a b Johanna Östman & Hanna Hanhinen: Puolustusministeri Niinistö Ykkösaamussa Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  21. a b c Jyrki Hara: Ylen kysely turvallisuuspolitiikasta: SDP, vasemmistoliitto, vihreät ja perussuomalaiset valmiita vähentämään hävittäjien määrää Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  22. a b c d e f Hornetin seuraajakandidaatit esittelevät suorituskykyään testiradalla Suomessa ensi vuoden keväällä Helsingin Sanomat. 29.1.2019. Viitattu 2.2.2019.
  23. Marko Niemi: MOT: Taistelu hävittäjäkaupoista Yle. 23.5.2016. Viitattu 15.4.2016.
  24. Yhteystiedot medialle 2017. Puolustusministeriö. Viitattu 24.11.2017.
  25. Mikä on HX-hävittäjähanke? Puolustusministeriö. Viitattu 17.2.2018.
  26. Puranen, Lauri: Ohjelmajohtaja Puranen: Haastava Hornetin seuraajahanke (HX-hanke) on käynnissä 4.6.2017. Puolustusministeriö. Viitattu 24.11.2017.
  27. Rauhanliike haluaa hävittäjäkaupat poliittiseen keskusteluun ­– ”Jos 64 koneesta pidetään kiinni, voidaan ostaa vain ruotsalainen Gripen” Suomenmaa.fi. 12.5.2020. Viitattu 31.8.2020.
  28. Suomen Hornetien elinkaaren jatkamisen mahdollisuutta pitäisi tutkia, sanoo pitkän linjan ilmailutekniikan ammattilainen Helsingin Sanomat. 7.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  29. Teemu Matinpuro: Hävittäjähanke on peruttava pandemian aiheuttaman talouskriisin vuoksi Helsingin Sanomat. 16.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  30. Maailman sotilasmenot kasvoivat 2019 Rauhanliitto. 27.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  31. Puolustusvoimien logistiikkalaitos sai vastaukset Hornetin seuraajahankkeen tietopyyntöihin Puolustusministeriö. Viitattu 3.3.2017.
  32. a b Ahti Kaario: Suomi lähetti Hornetien seuraajan tarjouspyynnöt Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  33. Tarjoukset Hornetin korvaajista jätetty, mukana viisi hävittäjäkoneiden valmistajaa (digilehden tilaajilla) Helsingin Sanomat. 31.1.2019. Viitattu 2.2.2019.
  34. Hornetin seuraajahankkeen tarjouspyyntö lähetetään kaikille hävittäjäkandidaateille 24.4.2017. Puolustusministeriö. Viitattu 2.2.2019.
  35. a b c Hornetin seuraajahankkeen asejärjestelmiä ja varusteita koskeva tietopyyntö on lähetetty 3.10.2017. Puolustusministeriö. Viitattu 2.2.2019.
  36. a b Hävittäjäkauppiaiden myyntipuheet testataan lähiviikkoina, kun kaikilla ehdokkailla lennetään Pirkkalassa (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 6.1.2020. Viitattu 15.1.2020.
  37. a b Puolustusvoimat | Hävittäjäkauppa etenee koronaviruksesta huolimatta Helsingin Sanomat. 6.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  38. Hävittäjät | Suomi lähetti jättimäisen hävittäjähankkeen lopullisen tarjouspyynnön Helsingin Sanomat. 29.1.2021. Viitattu 31.1.2021.
  39. a b HX-hävittäjähankkeen lopullinen tarjouspyyntö lähetettiin Puolustusministeriö. Viitattu 31.1.2021.
  40. Suomi valmistelee historiansa suurinta asekauppaa talousturbulenssin keskellä – HS:n tietojen mukaan hävittäjähankintaa olisi mahdollista siirtää 2–5 vuotta Helsingin Sanomat. 27.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  41. Hävittäjät | Koronavirus pakottaa siirtämään hävittäjäkauppaa Helsingin Sanomat. 31.8.2020. Viitattu 31.8.2020.
  42. Puolustusselonteko, Puolustusministeriö 2017
  43. a b c d e f g SK:n lähteet: Indeksikorotukset nostavat HX-hankinnan loppusummaa arviolta 1-1,5 miljardilla eurolla Suomenkuvalehti.fi. 20.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  44. a b c d Hävittäjähankinnat | Suomen miljardien hävittäjähankinnat etenevät loppusuoralle – Kaikkonen: ”Emme aio ostaa sellaista konetta, jota meillä ei ole varaa käyttää” Helsingin Sanomat. 22.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  45. a b c d e f g h i Hävittäjäpäätöksen yhteydessä ratkeaa myös, mikä on niiden tärkein ase eli ilmataisteluohjus: Onko se amerikkalainen Amraam vai eurooppalainen Meteor? Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  46. Antti Saarenpää: Näin paljon uudet hävittäjät saattavat maksaa Yle Uutiset. 19.7.2015. Viitattu 19.2.2018.
  47. a b Suomi pani hävittäjien hankintaan kovat ehdot Suomenkuvalehti.fi. 2.5.2018. Viitattu 23.5.2019.
  48. a b c d e Gripen operational cost lowest of all western fighters: Jane’s StratPost. 4.7.2012. Viitattu 17.2.2018. (englanniksi)
  49. a b c d e Saab iski ässän pöytään: Gripenit koottaisiin Suomessa – kotimaan teollisuus pääsisi kehitystyöhön satakunnankansa.fi. Viitattu 23.5.2019.
  50. a b c d Saabilta uusi lupaus Suomen hävittäjäkisaan: ”Kukaan ei voita Gripeniä hinnassa” Uusi Suomi. Viitattu 22.4.2019.
  51. Heikki Hiilamo: Hävittäjiä ostellaan, mutta valvooko jättihankinnan kuluja kukaan? (kolumni) Yle Uutiset. Viitattu 29.2.2020.
  52. Kansanedustaja Jukka Gustafsson syyttää Suomea perusopetuslaista lipsumisesta ja haastaa 10 miljardin euron ”HX-tabun”– Hävittäjämäärä voi alittaa kenraalin ”kriittisen rajan” Uusi Suomi. 24.3.2020. Viitattu 16.5.2020.
  53. Kansanedustaja: ”Koko HX-hävittäjähanke suunniteltava uusiksi” Uusi Suomi. 2.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  54. a b c Hävittäjähankintaa on huolella valmisteltu niin, ettei siitä tulisi eduskuntavaaleissa puolueita jakavaa kysymystä Helsingin Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 6.5.2019.
  55. Kevät koittaa ilmavoimille Voima. 10.1.2019. Viitattu 26.5.2019.
  56. Timo Keränen: Puolustusvoimain komentaja: Puolustusbudjetti riittää uusien asejärjestelmien ylläpitoon Yle. 4.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  57. Puolustusmenojen jakautuminen defmin.fi. Viitattu 19.2.2018.
  58. a b Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2019-2022. Valtiovarainministeriö (pdf)
  59. Suomen Puolustusministeriö – Strategiset suorituskykyhankkeet defmin.fi. Viitattu 5.8.2018.
  60. Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2018-2021, Valtiovarainminiteriö (pdf)
  61. https://vm.fi/documents/10623/307577/Julkisen+talouden+suunnitelma+vuosille+2019-2022/a1aa4c20-64b4-454e-9214-bb7ff3a207da/Julkisen+talouden+suunnitelma+vuosille+2019-2022.pdf Julkisen talouden suunnitelma+vuosille 2019-2022,] Valtiovarainminiteriö (pdf)
  62. a b Teppo Ovaskainen: Professori kyseenalaistaa hävittäjähankinnan kokoluokan: ”Entä jos ostettaisiin vain 47, säästyisi muutama miljardi” Kauppalehti. Viitattu 19.1.2019.
  63. Ilmavoimat haluaa 64 hävittäjää – Li Andersson kyseenalaistaa HBL:ssä: HX-hankintaa ei pidä mitoittaa hyökkäyssotaan Uusi Suomi. 11.10.2018. Viitattu 26.5.2019.
  64. a b c d Hornetien suorituskyvyn voisi korvata nykyistä huomattavasti pienemmällä määrällä hävittäjiä Suomenkuvalehti.fi. 19.7.2019. Viitattu 23.7.2019.
  65. Kasperi Summanen: Professorien mukaan hävittäjiä ei tarvita verkkouutiset.fi. 4.10.2019. Viitattu 23.7.2019.
  66. Professorit tyrmäävät hävittäjähankinnan HS:ssä Uusi Suomi. Viitattu 23.7.2019.
  67. Timo Keränen: Ilmavoimien komentaja: Suomeen ostettava yli 60 parasta hävittäjää Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  68. Kasperi Summanen: Jussi Niinistö: Olisin levollinen, jos Suomi hankkisi 100 hävittäjää verkkouutiset.fi. 17.12.2018. Viitattu 19.1.2019.
  69. HS-analyysi: Miksi 47 uutta hävittäjää ei riitä Suomelle? Taustalla ilmasodan parvitaktiikka Helsingin Sanomat. 18.12.2018. Viitattu 19.1.2019.
  70. a b Uskottava ja ennaltaehkäisevä puolustuskyky vaatii nykyisen määrän hävittäjiä defmin.fi. Viitattu 19.1.2019.
  71. Ilmavoimat pitää tiukasti kiinni 64 hävittäjästä Suomenkuvalehti.fi. 29.1.2019. Viitattu 23.5.2019.
  72. a b Jussi Suistola: Hävittäjiä ollaan ostamassa Suomeen kyseenalaisella tavalla Kaleva. 8.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  73. a b Suomi etsii nyt uusia hävittäjiä Hornetien seuraajiksi, ja tarjouspyynnöt lähtevät huomenna Helsingin Sanomat. 26.4.2018. Viitattu 19.1.2019.
  74. Saab kytki Gripen-tarjoukseen kaksi Global Eye -tutkakonetta Kaleva.fi. Viitattu 16.6.2019.
  75. a b c d e Vesa Sundqvist: Aseasiantuntija: Hävittäjähankinta on kahden kauppa Yle Uutiset. Viitattu 23.5.2019.
  76. a b c Jyri Raivio: Poliitikot eivät puutu hävittäjähankintaan, sanoi presidentti Suomenkuvalehti.fi. 24.10.2018. Viitattu 23.5.2019.
  77. a b c d e f g h i j k l m n o p q HS-analyysi | Suomen suurimman asekaupan ehdot perustuvat osin virkamiesten tunnepohjaisiin arvioihin Helsingin Sanomat. 13.3.2020. Viitattu 12.11.2020.
  78. Asekaupat | Kaikkien hävittäjävalmistajien on pitänyt koputtaa kahden suomalaisyrityksen porteille, panoksena kolmen miljardin euron yhteistyö Helsingin Sanomat. 13.2.2021. Viitattu 13.2.2021.
  79. a b c d Suomi pani hävittäjien hankintaan kovat ehdot Suomenkuvalehti.fi. 2.5.2018. Viitattu 21.4.2019.
  80. Asekaupat | Kaikkien hävittäjävalmistajien on pitänyt koputtaa kahden suomalaisyrityksen porteille, panoksena kolmen miljardin euron yhteistyö Helsingin Sanomat. 13.2.2021. Viitattu 13.2.2021.
  81. Hornetille seuraaja suomensotilas.fi. Viitattu 19.2.2018.
  82. Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti Hornetin korvaajahankinnan tietopyynnön neljän maan hallitukselle defmin.fi. Viitattu 19.2.2018.
  83. Puolustusvoimien logistiikkalaitos sai vastaukset Hornetin seuraajahankkeen tietopyyntöihin defmin.fi. Viitattu 19.2.2018.
  84. Yhdysvallat ilmoitti vastaavansa hävittäjähankkeen tietopyyntöön F-18 ja F-35 -konetyyppien osalta defmin.fi. Viitattu 19.2.2018.
  85. Radikaali esitys Suomen hävittäjiksi: ”Kaksi konetta” Uusi Suomi. Viitattu 2.2.2019.
  86. Suomen hävittäjähankinta: Kahden koneen mallille tyrmäys Uusi Suomi. Viitattu 2.2.2019.
  87. a b Yhdysvallat valmis toimittamaan Suomelle huippumodernin elektronisen sodankäynnin hävittäjän Helsingin Sanomat. 18.2.2019. Viitattu 21.4.2019.
  88. a b Hävittäjät | Yhdysvallat antoi myyntiluvat Suomen uusille hävittäjätarjokkaille Helsingin Sanomat. 9.10.2020. Viitattu 15.10.2020.
  89. a b c d e f g h HS-analyysi | Mihin katosi amerikkalaisten hävittäjien tärkein ase? Helsingin Sanomat. 15.10.2020. Viitattu 15.10.2020.
  90. Osborn, Kris: Air Force Extends Life for A-10 "Warthog" Scout.com. Viitattu 3.3.2017.
  91. Suomen harkitsemassa F-35-hävittäjässä vakavia ongelmia: Osa luokiteltu salaisiksi, yksi aiheuttaa lentäjille voimakasta kipua Uusi Suomi. 30.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  92. a b Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja: HX-hävittäjähanke keskeytettävä – ”Näyttää korruptoituneen läpikotaisin” Uusi Suomi. 14.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  93. Hornetin seuraajakisa kiristyy: Saab tarjoaa hävittäjien kylkiäisenä Suomelle kahta valvontakonetta Helsingin Sanomat. 14.6.2019. Viitattu 16.6.2019.
  94. Ruotsi kosiskelee: yhteiset ilmavoimat ja Suomen tarpeisiin mukautettu Gripen – Pian selviää, saako Suomi viittä hävittäjätarjousta Suomenkuvalehti.fi. 20.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
  95. a b c d e f g h i j k Tuomas Kerkkänen: Nämä joukkueet ovat mukana Suomen kaikkien aikojen lobbauskisassa 22.11.2016. Yle. Viitattu 26.5.2019.
  96. Nämä joukkueet ovat mukana Suomen kaikkien aikojen lobbauskisassa Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2019.
  97. a b Puolustusvoimien ex-komentaja Lindberg konsultoi yhdysvaltalaista Lockheed Martinia Yle Uutiset. Viitattu 16.4.2020.
  98. a b c https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135628/Hernandez_Luciano.pdf
  99. Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg siirtyi Lockheed Martinin lobbariksi Helsingin Sanomat. 16.4.2020. Viitattu 16.4.2020.
  100. a b Asekauppa | Asejätti Lockheed Martin irtisanoi sopimuksensa ex-komentaja Lindbergin kanssa Helsingin Sanomat. 23.4.2020. Viitattu 24.4.2020.
  101. Hävittäjät | Puolustusvoimien ex-komentajan rooli hävittäjätarjokkaan konsulttina johti sääntöjen kiristämiseen – Jarmo Lindberg perusti yrityksensä karenssiajalla, kertoo Lännen Media Helsingin Sanomat. 17.4.2020. Viitattu 24.4.2020.
  102. a b c Merja Niilola: Korruption ja etiikan tutkija Ari Salminen ex-komentajan Lindbergin loikasta hävittäjälobbariksi: "Täytyy suhtautua erittäin vakavasti" yle.fi, uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  103. Robert Sundman: Puolustusministeri Kaikkonen: Ulkopuolisten konsulttien käyttö hävittäjähankinnoissa päättyy yle.fi, uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  104. a b c Lockheed Martin on irtisanonut sopimuksensa ex-komentaja Jarmo Lindbergin kanssa Yle Uutiset. Viitattu 24.4.2020.
  105. Ex-komentaja Jarmo Lindberg perusti konsulttiyhtiön karenssiaikana – Puolustusministeriö aloittaa asiasta selvityksen Kaleva.fi. Viitattu 24.4.2020.
  106. Ulkopuolisten konsulttien käyttö hävittäjähankkeen tapaamisissa päättyy www.defmin.fi. Viitattu 24.4.2020.
  107. Tiina Lundell: Lobbarit ilman rajoja: käsikirjoitus 18.10.2017. Yle. Viitattu 26.5.2019.
  108. Lähde hävittäjähankkeen sisältä: Poliitikkoja yritetään sumuttaa, kenraali Lindberg kehotti alaisiaan varmistamaan F-35:n valinnan Suomen kuvalehti. 14.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  109. Marko Niemi: Taistelu hävittäjäkaupoista 23.5.2016. Yle. Viitattu 26.5.2019.
  110. Suomi on aikeissa ostaa 65 uutta monitoimihävittäjää 19.2.2019. Maan ystävät. Viitattu 26.5.2019.
  111. Jarmo Huhtanen: Kasvisaterioiden merkitys armeijan ilmastotavoitteille mitätön (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 29.8.2018. Viitattu 26.5.2019.
  112. Vetoomus: HX-hävittäjähankkeessa tarvitaan aikalisä Yle Uutiset. Viitattu 1.12.2020.
  113. Aikalisä ja uusi harkinta hävittäjähankkeessa sadankomitea.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]