Lakikorkeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lakikorkeus (engl. ceiling) ilmailussa kertoo sen tiheyskorkeuden, jonka lentokone voi saavuttaa tietyissä olosuhteissa.

Käytännöllinen lakikorkeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännöllisellä lakikorkeudella tarkoitetaan korkeutta, jolla laipat ja solakot kiinni, kaikkien moottorien käydessä ja tuottaessa suurimman jatkuvan tehon, parhaan nousunopeuden lentonopeudella lentävä lentokone ei nouse enää ylöspäin yli 30 m/minuutissa eli 0,5 m/s.

Kaksimoottorisen lentokoneen käytännöllinen lakikorkeus voidaan määrittää myös toinen moottori sammutettuna ja potkuri lepuutettuna (engl. one engine inoperative eli OEI). Tällöin käytännöllinen lakikorkeus on saavutettu, kun lentokone ei nouse enää ylöspäin yli 15 m/minuutissa.

Absoluuttinen lakikorkeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Absoluuttisella lakikorkeudella tarkoitetaan korkeutta, jota korkeammalla lentokone ei voi enää nousta, tai korkeutta, jota korkeammalla matkustamon paineistus ei enää toimi suunnitellulla tavalla.

Matkustajalentokoneiden absoluuttinen lakikorkeus on noin 12 kilometriä, mutta jotkut yksityissuihkukoneet voivat lentää jopa 15 kilometrin korkeudella. Hävittäjälentokoneilla yli 25 km lakikorkeus ei ole poikkeuksellista.

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.