Eduskuntavaalit 1945

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen 18. eduskuntavaalit järjestettiin 17.–18. maaliskuuta 1945. Suomessakin edellisen, vuoden 1939 vaaleissa valitun eduskunnan toimikautta oli kaksi kertaa jouduttu sodan vuoksi pidentämään poikkeuslailla. Kun vaalit lopulta pidettiin, sota ei ollut vielä päättynyt Suomenkaan osalta, sillä Lapin sota oli silloin vielä käynnissä ja vuonna 1939 julistettu sotatila voimassa.

Vaalit olivat ensimmäiset Suomen itsenäisyyden aikana pidetyt, joissa kommunistit saivat esiintyä vapaasti. Ennen vaaleja pääministeri J. K. Paasikivi piti radiopuheen, jossa hän pyysi kansaa valitsemaan eduskuntaan "uusia kasvoja". Tämä varmistettiin myös sillä, että lakkautetun Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustajat eivät saaneet asettua ehdokkaiksi vaaleihin. Lisäksi yhdentoista nimeltä mainitun, Maalaisliittoon, Kokoomukseen ja SDP:hen kuuluneen liian saksalaismieliseksi tai sotapolitiikan kannattajaksi katsotun kansanedustajan asettuminen ehdolle kiellettiin. Kirjailija Matti Kurjensaari luonnehti näitä vaaleja myöhemmin "ensimmäisen" ja "toisen tasavallan" väliseksi taitekohdaksi.

SDP kärsi merkittävän tappion menettäessään asemiaan SKDL:lle, joka nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hyvin monet SKDL:n listoilta valitut olivat olleet sotien aikana, jotkut jo niitä ennenkin, poliittisista syistä turvasäilössä ja heidät oli välirauhansopimuksen nojalla vapautettu heti jatkosodan päätyttyä. Syksyllä 1946 SKDL sai loikkausten (Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Atos Wirtanen) ansiosta suurimman puolueen aseman. Kokoomus ja edistyspuolue voittivat muutaman paikan, mutta oikeisto kokonaisuudessaan hävisi edellisvaaleihin verrattuna. Vaalitulos oli olennaisesti konservatiivinen, sillä 75 % kansasta äänesti vanhoja sota-aikana vallassa olleita puolueita.

Vaalit olivat merkittävät myös vaaliteknisesti, sillä niissä käytettiin ensimmäisen kerran ennakkoäänestystä ulkomailla, kun Ruotsiin kokonaisuudessaan evakuoitu Lapin väestö äänesti väliaikaisilla sijoituspaikkakunnillaan. Nyt saivat ensimmäistä kertaa äänestää myös 21-vuotiaat, kun aiempi äänioikeusikäraja oli ollut 24 vuotta.

Koska edellisistä vaaleista oli kulunut jo poikkeuksellisen pitkä aika, kansanedustajien vaihtuvuus oli todella suuri: ns. pitkän parlamentin jäseniä oli vain puolet valituista ja uusina valittiin mm. SDP:n Yrjö Kallinen, Yrjö Kilpeläinen, Valto Käkelä, Väinö Leskinen, Uuno Takki ja Penna Tervo, Keskustan Kusti Eskola, Antti Koukkari, Martti Miettunen, Kustaa Tiitu, Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen, Kokoomuksen Päiviö Hetemäki, Niilo Honkala, Jussi Lappi-Seppälä, Arvo Salminen ja Johannes Wirtanen, SKDL:n Aimo Aaltonen, Toivo Kujala, Hertta Kuusinen, Yrjö Leino, Ville Pessi ja Eino Tainio, RKP:n Nils Meinander, sekä Edistyspuolueen Rolf B. Berner, Lassi Hiekkala ja Yrjö Suontausta. Näistä viimeinen eduskuntatyössä mukana ollut oli Johannes Virolainen, joka jätti eduskunnan vuoden 1991 vaaleissa.

Ehdolle eivät saaneet enää asettua IKL:n koko eduskuntaryhmä, SDP:n Aleksi Aaltonen, Väinö Hakkila, Väinö Salovaara ja Väinö Tanner, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski, Antti Kukkonen, Tyko Reinikka ja Mikko Tarkkanen, sekä Kokoomuksen Toivo Horelli, Oskari Lehtonen ja Edwin Linkomies. Eduskunnan jättivät myös Maalaisliiton Antti Junes, Kalle Lohi ja Tilda Löthman-Koponen, Kokoomuksen Antti Hackzell, SDP:n Oskari Reinikainen, sekä 44 valtiopäivät istunut RKP:n Ernst Estlander. Valitsematta jäi SDP:n Matti Turkia, SKDL:n Mikko Ampuja, sekä Kokoomuksen Jaakko Ikola ja Pekka Pennanen, joka istui 42 valtiopäivät.

Eduskuntaan palasivat mm. SKDL:n Johan Helo ja Mauri Ryömä. Eduskunnan ikäpuhemies tuli edelleen olemaan SDP:n Miina Sillanpää. Viimeisinä näissä vaaleissa valituista "uusista kasvoista" olivat elossa Kusti Eskola, ja Olga Terho viimeisimpänä kuolleena, molemmat kuolivat vuonna 2003.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

äänestysaktiivisuus 74,9%[1][2] +8,3
äänestäneet 1 710 251
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 50 −35 25,08% −14,7 425 948 −90 032
  Suomen kansan demokraattinen liitto 49 23,47% –  398 618 – 
  Maalaisliitto 49 −7 21,35% −1,5 362 662 +66 133
  Kansallinen Kokoomuspuolue 28 +3 15,04% +1,5 255 394 +79 179
  Ruotsalainen kansanpuolue 14 −4 7,90% −1,7 134 106 +9 386
Kansallinen edistyspuolue 9 +3 5,17% +0,4 87 868 +25 481
Pienviljelijäin puolue −2 1,18% −1,0 20 061 −7 722
Ruotsalainen vasemmisto 1 +1 0,48% +0,0 8 192 +2 212
Radikaalinen kansanpuolue 0,10% –  1 623 – 
Muut 0,23% +0,1 3 904 +2 400
Yhteensä 200 -- 100% 1 698 376 +401 057
Lähde: Tilastokeskus 2004[3]; Radikaalisen kansanpuolueen äänimäärä vain painetussa versiossa[4]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  2. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  3. Tiedosto "595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
  4. Suomen virallinen tilasto 29 A, Kansanedustajain vaalit, XX.