Olga Terho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olga Terho
Kansanedustaja
6.4.1945–21.7.1948
Ryhmä/puolue SKDL
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt 23. heinäkuuta 1910
Siikainen
Kuollut 22. maaliskuuta 2003 (92 vuotta)
Pori
Ammatti ompelija
SKDL:n eduskuntaryhmän naiset 1947–1948. Olga Terho edessä vasemmalla.

Olga Lydia Terho (o.s. Virtanen, 23. heinäkuuta 1910 Siikainen22. marraskuuta 2003 Pori) oli suomalainen ompelija ja poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1945–1948.[1] Ennen sotavuosia hän oli mukana kielletyn SKP:n toiminnassa, ja istui 1930–1940-luvuilla vankilassa lähes kahdeksan vuoden ajan.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terho syntyi Siikaisissa torppari Erik Evert Virtasen (ent. Aittasalmi, s. 1875) ja Hilma Kaisantyttären (s. 1870) seitsenlapsisen perheen nuorimpana.[3] Hän kävi nelj vuotta kansakoulua ja työskenteli 15-vuotiaasta lähtien ompelijana. Vuonna 1929 Terho muutti Lahteen, jossa hän liittyi paikalliseen työläisurheiluseuraan ja oli mukana poliittisia vankeja avustaneessa Vankien Apu -yhdistyksessä. SKP:n toimintaan Terho lähti keväällä 1932.[4]

Maanalainen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terho pidätettiin poliittisen aktivisminsa vuoksi ensimmäisen kerran syksyllä 1932, ja tutkintovankeuden jälkeen hän sai seuraavana keväänä 8 kuukauden ehdollisen tuomion. Syyskuussa 1933 Terho matkusti salaa Leningradiin, jossa hän opiskeli kolmen lukuvuoden ajan Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Koulun lakkauttamisen jälkeen Terho lähetettiin lokakuussa 1936 Suomeen puoluetehtäviin, mutta hänet pidätettiin heti rajalla. Tammikuussa 1937 Terho sai valtiopetoksesta 4 vuoden tuomion, jonka hän suoritti Hämeenlinnan naisvankilassa. Vankeusaikana Terho sai ensimmäisen lapsensa, joka sijoitettiin kaksivuotiaana sijaisvanhemmille. Lapsen isä oli jäänyt Neuvostoliittoon ja kuoli Stalinin vainoissa.[4]

Vapauduttuaan ehdonalaiseen syksyllä 1940 Terho määrättiin pysymään Helsingissä. Hän jatkoi poliittista toimintaansa liittymällä välirauhan aikana perustettuun Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan.[4] Jatkosodan sytyttyä Terho toimi SKP:n johdon ja viranomaisia piileskelleiden sodanvastustajien välisenä yhdyshenkilönä avustaen muun muassa Yrjö Leinoa, Artturi Rönnqvistiä, Veikko Pöystiä ja Edvin Salosta. Lisäksi hän toimitti ruokaa ja tarvikkeita Karkkilassa majailleille metsäkaartilaisille.[5]

Lokakuussa 1941 Terho jäi kiinni Helsingissä ja sai 8 vuoden tuomion valtiopetoksesta.[4] Terhon kerrottiin suhtautuneen Valpon kuulustelijoihin ivallisesti ja jättäneen vastaamatta heidän kysymyksiinsä. Vankilaviranomaiset puolestaan pitivät Terhoa Hämeenlinnan poliittisten vankien johtohahmona.[6] Hänen sellitoverinaan oli muun muassa elokuussa 1942 teloitetun Urho Kaipaisen puoliso Lempi Kaipainen.[7]

Sotavuosien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun poliittiset vangit vapautettiin jatkosodan päätyttyä, Terho muutti syksyllä 1944 Ville Pessin pyynnöstä Poriin, ja ryhtyi organisoimaan SNDL:n Satakunnan piirijärjestön toimintaa.[6] Terhon johtamana piirijärjestöstä kasvoi yksi SNDL:n suurimmista, vaikkei hän suuremmin innostunutkaan naisasiasta. Terhon näkemyksen mukaan työväenluokan sukupuolten ongelmat olivat yhtälaisia. Porissa Olga tutustui SKP:n Satakunnan piirisihteeriin Martti Terhoon, jonka kanssa hän avioitui kesällä 1945.[8] Vuosikymmenen lopulla Terho muodosti SKP:n Porin paikallisosaston kovan linjan johtokolmikon yhdessä puolisonsa ja Paavo Palmgrenin kanssa.[6]

Terho valittiin eduskuntaan vuonna 1945. Hän ei itse ollut kiinnostunut ehdokkuudesta ja toivoi jopa ettei olisi tullut valituksi. Terho ei pitänyt vaalitilaisuuksissa esiintymisestä ja kertoi voivansa pahoin joka kerta valmistautuessaan puhumaan.[8] Eduskunnassa hän keskittyi naisten työelämään liittyviin kysymyksiin ajen muun muassa samapalkkaisuutta.[9] Kansanedustajankautensa jälkeen keväällä 1949 Terho luopui tehtävästään SNDL:n Satakunnan piirijärjestössä perhesyiden ja terveydellisten seikkojen vuoksi.[10] Hän jatkoi työtään ompelijana ja osallistui myöhemmin 1950-luvulla kunnallispolitiikkaan Porin kaupunginvaltuuston jäsenenä.[11]

Puoliso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olga Terhon puoliso oli SKP:n Satakunnan piirisihteeri Martti Rafael Terho (1905–1971), jonka kanssa hän avioitui 1945.[6] Pariskunnalla oli kolme lasta.[9] Martti Terho liittyi Porin kommunistien toimintaan jo 17-vuotiaana ja opiskeli 1930-luvulla Moskovan Lenin-koulussa. Hän oli vankilassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1938 jatkosodan loppuun syyskuuhun 1944 saakka.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katainen, Elina: ”Communist Women in Finland, 1944–1948: Olga Virtanen's story”, When the War Was Over: Women, War and Peace in Europe, 1940–1956. London: Leicester University Press, 2000. ISBN 071-85017-9-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olga Terho Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.12.2007.
  2. Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 151. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-83509-9-X.
  3. Taulu 34 : Erik Evert Ericinpoika Virtanen e. Aittasalmi (PDF) SimpleSite. Viitattu 29.7.2020.
  4. a b c d Katainen 2000, s. 121–122.
  5. Rislakki 1985, s. 17, 26.
  6. a b c d e Rantala, Jukka: Sopimaton lasten kasvattajaksi! Opettajiin kohdistuneet poliittiset puhdistuspyrkimykset Suomessa 1944–1948, s. 210–212. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1997. ISBN 951-71007-1-X. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. Rislakki 1985, s. 44.
  8. a b Katainen 2000, s. 125–126.
  9. a b Katainen 2000, s. 126.
  10. Katainen 2000, s. 126–127.
  11. Kommunisteille lisäpaikka Porissa. Helsingin Sanomat, 7.10.1953, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 29.7.2020.