Siirry sisältöön

Kalle Kauhanen

Wikipediasta
Kalle Kauhanen
Kalle Kauhanen 1950-luvulla.
Kalle Kauhanen 1950-luvulla.
Kansanedustaja
6.4.1945–20.7.1951, 29.3.1954–21.7.1958
Ryhmä/puolue SKDL, SDP
Vaalipiiri Kuopion itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt20. kesäkuuta 1900
Leppävirta
Kuollut19. joulukuuta 1969 (69 vuotta)
Joensuu
Ammatti muurari

Karl Hjalmar (Kalle Jalmari) Kauhanen (20. kesäkuuta 1900 Leppävirta – 19. joulukuuta 1969 Joensuu) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n ja SDP:n kansanedustajana vuosina 1945–1951 ja 1954–1958.[1] Kauhanen vaikutti kommunistisessa liikkeessä jo 1920-luvulla saaden toimintansa johdosta vankilatuomion. Jatkosodan jälkeen hän nousi eduskuntaan kansandemokraattien riveistä. Jouduttuaan erimielisyyksiin SKP:n johdon kanssa Kauhanen loikkasi sosialidemokraatteihin 1949.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Kauhasen vanhemmat olivat torppari Juuso Kauhanen (s. 1878) ja Liisa Flink (s. 1875).[2] Kansakoulun käytyään hän työskenteli muurarina Varkaudessa.[1] Kauhanen lähti työväenliikkeeseen jo nuoruusvuosinaan ja oli mukanan sisällissodan tapahtumissa Varkaudessa.[3]

Kommunisteihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Kauhanen vaikutti muun muassa Suomen Sosialidemokraattisessa Nuorisoliitossa.[4] Vuonna 1923 hän liittyi kommunistisen SSTP:n jäseneksi ja lähti sen lakkauttamisen jälkeen STPV:n toimintaan.[5][6] SKP:n maanalaisen puoluetyöhön Kauhanen osallistui paikalliskomitean jäsenenä.[7] Hän oli perustamassa kommunistijohtoisen Suomen Rakennustyöväen Liiton Varkauden osastoa ja kuului Varkauden Ammatillisen Keskusneuvoston johtokuntaan.[8][9] Kauhanen suoritti myös Suomen Ammattijärjestön luennoitsija- ja organisaattorikurssin.[10]

Vuonna 1929 Kauhanen palkattiin kommunistien agitaattoriksi Ensoon.[11] Paikalliset sosialidemokraatit hyökkäsivät rajusti Kauhasta vastaan syyttäen häntä muun muassa SAJ:n puheenjohtajan Matti Paasivuoren parjauksesta sekä ammatillisen liikkeen hajottamisesta.[12][13] Ensossa Kauhanen joutui myös ensimmäisen kerran tekemisiin poliisin kanssa, kun hänet pidätettiin kuulusteluja varten.[14] Kesällä 1930 Kauhanen muutti Oulujoen Koskelankylään, jossa hänet pidätettiin seuraavana keväänä epäiltynä osallisuudesta SKP:n laittomaan toimintaan. EK:n kuulustelujen jälkeen Kauhanen passitettiin Viipurin lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.[15][16] Kesäkuussa 1931 Viipurin hovioikeus mätkäisi hänelle kolme ja puoli vuotta kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta. Syytettyjen joukossa oli myös Kauhasen isoveli Väinö, mutta tämä vapautettiin.[15][17]

Eduskunnassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritettuaan tuomionsa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa Kauhanen työskenteli muurarina Varkaudessa ja Kuusjärvellä. Hän palasi politiikkaan jatkosodan päätyttyä, kun kommunistien toiminta laillistettiin. Vuonna 1945 Kauhanen valittiin eduskuntaan SKDL:n listoilta, mutta ajautui nopeasti erimielisyyksiin SKP:n kanssa.[1][18] Kiistat tulivat julkisuuteen lokakuussa 1948, kun hän ei Yrjö Leinon, Yrjö Mannisen ja Mauno Pekkalan ohella allekirjoittanut SKDL:n jättämää välikysymystä Pariisin rauhansopimuksen tiettyjen artikloiden toteuttamisesta. Kauhasen kieltäydyttyä itsekritiikistä SKP leimasi hänet lopulta titolaiseksi.[19]

Jouduttuaan syksyllä 1949 SKP:n puoluetuomioistuimen eteen Kauhanen sai viimein tarpeekseen. 15. joulukuuta hän erosi SKDL:n eduskuntaryhmästä ja loikkasi SDP:n riveihin. Kauhanen kirjoitti äänestäjilleen osoitetun pitkän kirjelmän, joka julkaistiin myös sosialidemokraattisten lehtien sivuilla. Kauhanen toi kirjeessään julki 30-kohtaisen syytekirjelmän, jonka Toivo Kujala oli hänelle lukenut. Puoluejohdon arvostelun ohella Kauhasen väitettiin muun muassa tavoitelleen omaan etuaan, käyneen neuvotteluja sosialidemokraattien kanssa sekä syyllistyneen juopotteluun, jonka lisäksi hänen puhe- ja kirjoitustaitojaan pidettiin puutteelisina. Syntilistaan kuului myös, ettei Kauhanen ymmärtänyt Josif Stalinin lanseeraamaa leninismiä. Kauhanen puolestaan kutsui puoluetribunaalia pahimmaksi oikeusistuimeksi, minkä eteen hän oli eläissään joutunut, ja vertasi SKP:n puheenjohtajaa Aimo Aaltosta Gestapoon.[3][20]

Kauhanen putosi eduskunnasta vuoden 1951 vaaleissa, mutta palasi kansanedustajaksi jälleen kolmen vuoden kuluttua. Hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1956 ja oli Kuusjärven kunnanvaltuuston jäsen.[1]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jallu Kauhasen ensimmäinen puoliso oli Eeva Nenonen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1938.[21] Kauhasen toinen puoliso oli Katri Inkeri Ikonen (s. 1932).[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Kalle Kauhanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 3.11.2008.
  2. ↑ a b Kalle Jalmari Kauhanen (1900–1969) 5.9.2023. Geni. Viitattu 26.3.2026.
  3. ↑ a b En ärlig man fick nog. Arbetarbladet-Svenska Demokraten, 16.12.1949, nro 288, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026. (ruotsiksi)
  4. ↑ Varkauden sos.-dem. nuoriso-osaston vuosikokous. Sanantuoja, 15.2.1923, nro 19, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  5. ↑ Aminoff, Torsten G.: Vårt kommunistparti inför utrensningen? Appell, 23.12.1949, nro 46, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026. (ruotsiksi)
  6. ↑ Vaaliotteiden hankkijoita Viipurin läänissä. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 29.5.1929, nro 121, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  7. ↑ Warkaudessa on toiminut SKP:n paikalliskomitea. Warkauden Lehti, 16.4.1931, nro 42, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  8. ↑ Rakennustyöväen liiton osasto perustettu Varkauteen. Vapaus, 10.12.1924, nro 144, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  9. ↑ Ammatillinen keskusneuvosto perustettu Varkauteen. Vapaus, 23.5.1927, nro 59, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  10. ↑ Suomen Rakennustyöväen liiton Warkauden osaston N:o 60 kuukausikokouksessa. Vapaus, 10.3.1926, nro 28, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  11. ↑ Enson kommunistit julistaneet J. Kauhasen provokaattoriksi. Vapaus, 6.5.1929, nro 52, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  12. ↑ Ammattijärjestön palkkaamat puhujat parjaamassaa (sic) Matti Paasivuorta. Kansan Työ, 8.3.1929, nro 57, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  13. ↑ ”Teppo”: Ensosta. Kansan Työ, 15.3.1929, nro 63, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  14. ↑ Raivokas hyökkäys työväenluokan oikeuksia vastaan jatkuu. Työ, 22.5.1930, nro 58, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  15. ↑ a b Warkautelainen kommunisti pidätetty Oulujoella viime maanantaina. Warkauden Lehti, 12.3.1931, nro 30, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  16. ↑ Jälleen kommunistipidätys Warkaudessa. Savo, 25.3.1931, nro 70, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  17. ↑ Warkauden kommunisteja tuomittu. Warkauden Lehti, 6.6.1931, nro 61, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
  18. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Ohranasta oppositioon : kommunistit Helsingissä 1944–1951, s. 603–604. Helsinki: SKP:n Helsingin piirijärjestö, 1994. ISBN 951-9455-41-8
  19. ↑ Rentola, Kimmo: Niin kylmää että polttaa : kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947–1958, s. 554–555. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14497-9
  20. ↑ ”Jack Godeman” [Egidius Ginström]: Sanningen att säga. Hufvudstadsbladet, 17.12.1949, nro 323, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026. (ruotsiksi)
  21. ↑ Kirkollisia uutisia. Warkauden Lehti, 29.11.1938, nro 137, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.3.2026.
Kansandemokraattien kansanedustajat
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Kauhanen&oldid=23911811”