Sylvi-Kyllikki Kilpi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sylvi-Kyllikki Kilpi vuonna 1937.

Sylvi-Kyllikki Kilpi (alk. Sylvia-Kyllikki Brink, vuoteen 1920 Sinervo; 23. huhtikuuta 1899 Helsinki22. helmikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja kulttuurivaikuttaja.

Kilpi oli kansanedustaja vuosina 19341957. Hän edusti aluksi SDP:tä, mutta siirtyi vuonna 1946 Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon. Hän oli lisäksi kuudesti presidentinvaalin valitsijamies. Koulutukseltaan hän oli filosofian kandidaatti (1928).

Kilpi oli vuodesta 1920 naimisissa vasemmistolaisen poliitikon ja lehtimiehen Eino Kilven kanssa.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpi syntyi ja kasvoi Helsingin Sörnäisissä. Hän on kirjoittanut lapsuusvuosistaan päiväkirjoihin perustuvan muistelmateoksen Sörnäisten tyttö. Kilven nuorempia sisaria olivat kirjailijat Elvi Sinervo ja Aira Sinervo.

Kilpi kävi oppikoulua Kallion yhteiskoulussa. Suomen sisällissotaan 1918 Kilpi osallistui punaisten puolella toimien vähäisissä tehtävissä punaisten hallinnossa. Tämän johdosta häntä ei sisällissodan jälkeen enää hyväksytty kouluun kirjoille. Kilpi kykeni kuitenkin vuonna 1919 kirjoittamaan itsensä ylioppilaaksi Pohjanmaalla asuvien sukulaistensa avustuksella. Kilpi kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1928.

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpi (kolmas vasemmalta) radio-ohjelma Pienoisparlamentin ensimmäisessä istunnossa vuonna 1945.

Kilpi aloitti poliittisen uransa toimimalla sosiaalidemokraattisten maakuntalehtien toimittajana. Eduskuntaan hänet valittiin vuonna 1934 Uudenmaan läänin vaalipiiristä.

Kilpi kuului aluksi SDP:n sisällä Väinö Tannerin kannattajiin. Tässä ominaisuudessa hän vaikutti erityisesti Sos.dem. Työläisnaisliiton puheenjohtajana vuodet 1939–1942.

Sodan aikana Kilpi osallistui aktiivisesti juutalaisten ja muiden natsien vainoamien avustamiseen. Muun muassa Bertolt Brecht perheineen oleskeli Kilven kotona pakomatkallaan Saksasta USA:han. Kilpi vastusti onnistuneesti Valtiollisen poliisin johtajan Arno Anthonin johtamaa hanketta lähettää Suomeen paenneita juutalaisia Saksaan.

Kilpi kuului jatkosodan loppuvaiheissa ns. rauhanoppositioon. Sodan jälkeen Kilpi jatkoi sosiaalidemokraattien riveissä, mutta hän arvosteli puolueen johtoa ja oli yksi puolueopposition johtajista. Syyskuussa 1946 Kilpi erosi SDP:stä ja liittyi alkuvuodesta perustettuun Sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen. SYP oli Suomen kansan demokraattisen liiton jäsenpuolue, joten Kilpi siirtyi samalla SKDL:n eduskuntaryhmään.

Kilpi toimi myös Suomi–Neuvostoliitto-Seuran puheenjohtajana. Vuosina 1963–1966 ilmestyivät Kilven muistelmateokset Sörnäisten tyttö (1963), Sörnäisten tytön vaellusvuodet (1965), Sörnäisten tyttö politiikan pyörteissä (1966).

Kilpi toimi Kansan Lehden kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana vuosina 1923–1932 sekä Suomen Sosialidemokraatin kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana vuosina 1934–1939 [1].

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen työläisnaisliikkeen historia (1953)
  • Lenin ja suomalaiset (1959)
  • Sörnäisten tyttö: päiväkirja (1963)
  • Sörnäisten tytön vaellusvuodet, elämää 1920–luvulla (1965)
  • Sörnäisten tyttö politiikan pyörteissä: tapahtumia 1930-luvulta (1966)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sylvi-Kyllikki Kilpi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalemaa, Kalevi: Sylvi-Kyllikki Kilpi: Sörnäisten tyttö. 1992.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]