Sylvi-Kyllikki Kilpi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sylvi-Kyllikki Kilpi
Sylvia-Kyllikki Brink
Sylvi-Kyllikki Kilpi vuonna 1937.
Sylvi-Kyllikki Kilpi vuonna 1937.
Kansanedustaja
30.10.1934–21.7.1958
Ryhmä/puolue SDP, SKDL
Vaalipiiri Uusimaa, Helsinki
Henkilötiedot
Syntynyt 23. huhtikuuta 1899
Helsinki
Kuollut 22. helmikuuta 1987 (87 vuotta)
Helsinki
Asuinpaikka Helsinki
Ammatti toimittaja, kriitikko
Tiedot
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Sylvi-Kyllikki Kilpi (alk. Sylvia-Kyllikki Brink, vuoteen 1920 Sinervo; 23. huhtikuuta 1899 Helsinki22. helmikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja kulttuurivaikuttaja.

Kilpi oli kansanedustaja vuosina 1934–1958. Hän edusti aluksi SDP:tä, mutta siirtyi vuonna 1946 Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon samanaikaisesti Atos Wirtasen kanssa[1]. Hän oli lisäksi kuudesti presidentinvaalin valitsijamies. Koulutukseltaan hän oli filosofian kandidaatti (1928).

Kilpi oli vuodesta 1920 naimisissa vasemmistolaisen poliitikon ja lehtimiehen Eino Kilven kanssa. Puoliso toimi vuosikymmenten ajan sosiaalidemokraattisena lehtimiehenä, mutta hän vaimonsa vaikutuksesta hän siirtyi SKDL:n riveihin.[1]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpi syntyi ja kasvoi Helsingin Sörnäisissä. Hän on kirjoittanut lapsuusvuosistaan päiväkirjoihin perustuvan muistelmateoksen Sörnäisten tyttö. Kilven nuorempia sisaria olivat kirjailijat Elvi Sinervo ja Aira Sinervo.

Kilpi kävi oppikoulua Kallion yhteiskoulussa. Suomen sisällissotaan 1918 Kilpi osallistui punaisten puolella toimien vähäisissä tehtävissä punaisten hallinnossa. Tämän johdosta häntä ei sisällissodan jälkeen enää hyväksytty kouluun kirjoille. Kilpi kirjoitti kuitenkin vuonna 1919 ylioppilaaksi Pohjanmaalla asuvien sukulaistensa avustuksella. Kilpi kirjoittautui Helsingin yliopistoon ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1928.

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpi aloitti poliittisen uransa toimimalla sosiaalidemokraattisten maakuntalehtien toimittajana. Eduskuntaan hänet valittiin vuonna 1934 Uudenmaan läänin vaalipiiristä.

Kilpi kuului aluksi SDP:n sisällä Väinö Tannerin kannattajiin. Tässä ominaisuudessa hän vaikutti erityisesti Sos.dem. Työläisnaisliiton puheenjohtajana vuodet 1939–1942.

Sodan aikana Kilpi tuki aktiivisesti juutalaisia ja muita natsien vainoamia ihmisiä. Muun muassa Bertolt Brecht perheineen oleskeli Kilven kotona pakomatkallaan Saksasta USA:han. Kilpi vastusti onnistuneesti Valtiollisen poliisin johtajan Arno Anthonin johtamaa hanketta lähettää Suomeen paenneita juutalaisia Saksaan.

Kilpi (kolmas vasemmalta) radio-ohjelma Pienoisparlamentin ensimmäisessä istunnossa vuonna 1945.

Kilpi kuului jatkosodan loppuvaiheissa ns. rauhanoppositioon. Sodan jälkeen Kilpi jatkoi sosiaalidemokraattien riveissä, mutta hän arvosteli puolueen johtoa ja oli yksi puolueopposition johtajista. Hän oli ääniharava vuoden 1945 eduskuntavaaleissa 12 000 äänellä.[2] Syyskuussa 1946 Kilpi erosi SDP:stä ja liittyi alkuvuodesta perustettuun Sosialistiseen Yhtenäisyyspuolueeseen. SYP oli Suomen kansan demokraattisen liiton jäsenpuolue, joten Kilpi siirtyi SKDL:n eduskuntaryhmään. Kilpi valittiin SYP:n puoluetoimikunnan varajäseneksi lokakuun 1947 puoluekokouksessa[3] ja varsinaiseksi jäseneksi vuoden 1951 puoluekokouksessa.[4] SYP:n päätettyä erota SKDL:stä maaliskuussa 1955 Kilpi erosi SYP:stä.[5]

Kilpi oli yksi SKDL:n sisäpiiriläisistä Kemin veritorstain tapahtumissa, sillä hän kuului Kemiin lähetettyyn ydinryhmään, jonka oli tarkoitus ohjata tapahtumia puolueen haluamaan suuntaan.[1].

1950-luvun loppupuolella Kilpi oli Demokratian Pioneerien Kannatusyhdistysten Liiton puheenjohtaja.[6] Kilpi toimi myös Suomi–Neuvostoliitto-Seuran puheenjohtajana.

Vuosina 1957–1967 ilmestyivät Kilven teokset Lenin ja suomalaiset (1957/1967), Sörnäisten tyttö (1963), Sörnäisten tytön vaellusvuodet (1965), Sörnäisten tyttö politiikan pyörteissä (1966).

Kilpi toimi Kansan Lehden kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana vuosina 1923–1932 sekä Suomen Sosialidemokraatin kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana vuosina 1934–1939.[7]

Kirjan Lenin ja suomalaiset esipuheessa Kilpi määrittelee: "Sanoisin että vaikka hän (Lenin) olosuhteiden pakosta joutui toteuttamaan sosialistista järjestelmäänsä aseellisin ja diktatuurisin keinoin, hän oli synnynnäinen demokraatti ja rauhan mies, oppinut humanisti."[8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen työläisnaisliikkeen historia (1953)
  • Lenin ja suomalaiset (1957)
  • Sörnäisten tyttö: Päiväkirja (1963)
  • Sörnäisten tytön vaellusvuodet : Elämää 1920-luvulla (1965)
  • Sörnäisten tyttö politiikan pyörteissä : Tapahtumia 1930-luvulta (1966)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 58, 335, 355. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
  2. Kalemaa, Kalevi: Sylvi-Kyllikki Kilpi – Sörnäisten tyttö, s. 224 ja 238. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17632-X.
  3. Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue jatkanut perustavaa kokoustaan. Vapaa Sana, 21.10.1947.
  4. Sosialistisen yhteisrintaman merkeissä eduskuntavaaleihin ja maamme tulevaisuutta rakentamaan. SYP:n puoluekokous päättyi eilen. Vapaa Sana, 30.4.1951.
  5. SYP hajoamistilassa. Vapaa Sana, 14.3.1955.
  6. Työväenliikkeen ihanteet juurrutettava lapsiimme. Työkansan Sanomat, 6.5.1956.
  7. Sylvi-Kyllikki Kilpi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  8. Sylvi Kyllikki-Kilpi: Lenin ja suomalaiset, s. 11. Tammi, 1967.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalemaa, Kalevi: Sylvi-Kyllikki Kilpi: Sörnäisten tyttö. 1992.
  • Kalemaa, Kalevi: ”Kilpi, Sylvi-Kyllikki (1899–1987)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 159–161. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]